keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lammastagine

Ennen uunia
Kotimatkalla maailman turuilta Kammenpyörittäjä poikkesi Heinolan Heilassa ja koska en viitsinyt vastata hänelle (lue: En vielä älyä uuden puhelimeni soivan, mikä älypuhelin se sellainen on, kysyn vaan?), hän osti lammaspaloja täysin omaan harkintaansa tukeutuen. Sekin on hieno tuliainen, pari kiloa luullista lihaa! Kuka ei ilahtuisi sellaisesta?

Nyt kun viikot työt olivat mukavasti jo näin keskiviikkona tehtynä, olikin aika paneutua lammasruokaohjeisiin, kun ensin otin pikaiset nokoset työyön jälkeen. En muuten nähnyt unta countrylaulajista, vaikka kuinka provosoin itseäni iltasella. Täten on todistettu täydeksi tuubaksi suosittu hokema: Sitä saa mitä tilaa!

Silmäys jääkaappiin toi mieleeni säilötyt sitruunani, vilkaisin myös kalenteria ja päättelin, että nyt olisi aika kokeilla niitä. Olin käännellyt purkkia useita kertoja viikossa ja tiiraillut sisältöä homeen pelossa. Siitä ei näkynyt merkkiäkään. Koska sitruunat vivahtivat heti Marokon suuntaan ja tuliaislihakin oli lammasta, halusin kokeilla taginea. Keittiömme varusteisiin ei kuulunut vielä tänä aamuna taginepataa, mutta kappas vain, kymmenen maissa sellainen jo löytyikin. Olin riemastua paikallisessa kauppaliikkeessä, kun hyllynreunuslappu lupasi Emile Henryn  taginen puoleen hintaan, mutta se oli niinsanotusti kokoa xs, ei siitä olisi tullut kuin surulliseksi. Ostin  malliston isoimman, vaikka tiesin, että tulisin kiroamaan etsiessäni sille säilytyspaikkaa.

Perusrakenteen lammassommitelmaani otin täältä ja teinkin melkein kuten oli neuvottu. Tuliaislihapalani olivat lapaa ja palojen yhteispaino oli noin 1,5 kg. Ensin tein mausteseoksen, johon tuli:
  • 1 tl kuivattua inkivääriä
  • 1 tl kuivattua kuminaa
  • 1 tl pimentonia
  • 1 tl kanelia
  • sahramihippuja raskimisen mukaan
  • mustapippuria
  • suolaa
Sekoitin mausteet yhteen ja pyörittelin lammaspalat mausteissa. Tässä kohtaa varmaan olisi ollut hyvä, jos olisi ollut aikaa antaa palojen maustua jääkaapissa jonkun aikaa. Kuumensin paistinpannulla ruokalusikallisen gheetä ja paistoin kaksi lapapalaa kerrallaan kauttaaltaan ruskeiksi. Pannulle tarttui aika paljon mausteseosta ja kun kaikki palat olivat käyneet pannulla, lisäsin vähän gheetä. 
  •  2 punasipulia isohkona silppuna
  • 1 keltasipuli samoin käsiteltynä
  •  kuivattuja valkosipulilastuja
  • 1 sitruunan mehu
  • 0,5 säilöttyä sitruunaa oikein ohuiksi leikattuina viipaleina
  • sileälehtistä persiljaa nippu (meillä oli tavallista, sileälehtinen otti ja kupsahti)
  • vihreitä oliiveja
  • (cilandroa, en tiedä mitä se on, enkä ehtinyt ottaa selvää)
Paistoin hetken sipulisilppua pannulla, pyörittelin silppua niin, että kaikki mausteet tarttuivat sipuliin. Nostelin lihapalat padan pohjalle ja lisäsin sinne ohueksi leikatun säilötyn sitruunan (joka taisi onnistua täydelleen, ihanan aromaattista ja pehmeää), sipulit ja oliivit.  Kaadoin noin 0,5 litraa vettä pataan. Päällimmäiseksi ripottelin persiljasilpun ja valkosipulilastut. Nostin taginen suippokärkisen kannen pataosan päälle ja taiteilin padan uuniin, jonne oli asettanut uunipellin alimmalle tasolle. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja annoin ruoan hautua puolitoista tuntia. Käänsin lihapalat ja jatkoin kypsentämistä toiset puolitoista tuntia. Nestettä oli vähän liian paljon, sillä sitä tihkui hieman uunipellille, mutta eipä uunin pohjalle, kun olin varautunut. 

Lisäkkeeksi tein couscousia, vai onkohan se ihan reippaasti suomenkielellä kuskus? Oli niin tai näin, neuvot otin täältä. Lisäkkeeseen (jota jäi reippaasti yli) käytin:
  • 2 dl couscousia
  • 0,6 dl kanalientä
  • 2 tomaattia, pieneksi kuutioksi leikattuna ja siemenet poistettuna
  • 1 keväsipuli silppuna
  • kourallinen tuoretta basilikaa silppuna
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • muutama kuivattu chilihiutale 
Yksinäinen couscous
Kiehautin kanaliemen ja kaadoin couscousin kattilaan, sekoitin ja annoin levätä noin viisi minuuttia, jonka aikana pilkoin tomaatit ja sipulin. Lisäsin kattilaan etikan ja öljyn, mausteet, tomaatit ja sipulin ja sekoitin hyvin. Jätin lisäkkeen kannen alle jatkamaan turpoamista. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Basilikasilpun sekoitin couscousiin vasta juuri ennen ruokailua. Couscous oli haalean lämpöistä, mutta taginen liemi lämmitti sen sopivaksi lautasella.

Kun aika loppui, oli päästävä syömään, otin taginen uunista. Leikkelin lihakimpaleista mureaksi arvelemani kohdat ja nostelin palat takaisin pataan kuumaan liemeen. Siinä maistui mukavasti inkivääri ja kaneli, sitruunakin sieltä nousi esiin. Lihapaloiksi seuraavaan kokeiluuni valitsen lampaan potkia, ne varmasti antauvat kiltimmin mureaksi, tai sitten kanaa. Makua löytyi, mutta käytettävissä olleen hauduttamisajan  puitteissa en päässyt vielä ihan parhaaseen lopputulokseen. Nyt pitäisi sitten keksiä minne tuon malliston isoimman taginepadan tällään.

15 kommenttia:

  1. Heila on kyllä Keski-Suomessa asujan pelastus, pitää vain käydä etelässä riittävän usein :).
    Meillä tuo E-H:n taginepata ei mahdu uuniin, mutta hienosti se on hellallakin toiminut. Millä muuten teit padan alkukäsittelyn? Olen sekä tuon padan että Tarte Tatin vuoan kohdalla miettinyt, mikä sen tarkoitus on.
    Noista aineista ei voi tulla kuin hyvää.

    VastaaPoista
  2. Ooooooooh, nymmääkualen. Ihana ruoka! Tagine on pitkään ollut toivelistalla kotona, siis se pata, mutta kun ei oikein ole tilaa! Marokkolaiset ruuat ovat ihan ykkösjuttuni.

    Nyt onkin meidän lampaanystävien herkkuaikaa, kun kevään ja pääsiäisen myötä lampaita kasvaa melkein joka kaupan altaassa (tosin Heilan lammas on ihan eri juttu...).

    (Minä monguin miestä tekemään niitä säilöttyjä sitruunoita, kun olisi yksi kanaohje joka niitä vaatisi. Huomaa että meillä mies kokkaa. Minä syön kyllä aktiivisesti.)

    VastaaPoista
  3. Herkullisen näköistä! Nuo sitruunat on minulla yhä tekemättä.. pitää ryhdistäytyä. Se Heilan on mukava paikka, tosin vain kerran olen poikennut.

    VastaaPoista
  4. luimupupu: Minäkin tykkään Heilasta kovasti, enää ei kotiinpäin olla tultu poikkeamatta, ellei nyt sitten myöhäällä ole oltu liikenteessä.

    Tein alkukäsittelyn mukana tulleen ohjeen mukaisesti, kiehautin maitoa, sitä laitettiin pohjan peittävä määrä. Sitten annettiin jäähtyä ja pestiin. TOinen vaihtoehto olisi ollut riisin keittäminen siinä, noin 3-4 dl vettä ja desi riisiä? En osaa sanoa mikä siinä on tarkoituksena, eikä se ohje sitä paljastanut:) Tartetatin-vuoan kanssa en älynnyt edes tehdä mitään, en tainnut joka lippusta lukea...

    Saima:Minulla on kyllä opettelemista marokkolaisen ruoan kanssa, mutta kyllä tämä nyt plusmerkkiseksi kokeiluksi meni. Onneksi ne sitruunat vaikuttivat onnistuneen. Otin puhtailla pihdeillä ja leikkasin puolikkaan puhtaalla veitsellä, ettei vain purkkiin menisi mitään mikä pilaisi loput sitruunat.

    VastaaPoista
  5. jokihaka: Tosiaan olen iloinen niistä sitruunoista, jopa maltoin odottaa niiden kanssa, enkä hötkyillyt. Nyt en kyllä tiedä kauanko ne pysyvät käyttökelpoisina.

    Kävin muuten siinä Yliopistokadun etnisessä liikkeessä eilen, löytyi filotaikinaa, viinilehtiä (kääryleitä varten), nigellan siemeniä, ruusuvettä. Toivottavasti löytyy asiakkaita:)

    VastaaPoista
  6. Onpa ihanan näköinen ruoka! Hyvä tuliainen tosiaan, kaikki tuliaiset oli kivoja.

    VastaaPoista
  7. cilantro = korianteri amerikaksi

    VastaaPoista
  8. Unohdin kertoa, että me olemme tehneet sen alkukäsittelyn riisillä.
    Täytynee käynnistää sitruunaprojekti kun kotiudumme.

    VastaaPoista
  9. Valtaisan kiva ruoka, sitruunat ja kaikki paikoillaan. Oliko muuten vielä omaa vai kaupan gheetä jo?

    VastaaPoista
  10. sauvajyvänen:Juu, kuka nyt tahtoisi kultaketjuja tai hajuvesiä, kun voi saada raakaa lihaa:D

    Maria:kiitos taas käännösavusta! Katsoin muuten Cittarin amerikkahyllyyn, niin siellähän oli Criscoa:)

    luimupupu: Mahtaisiko limeteistä saada myös samankaltaista, toimivaa tuotetta? Luomulimettejä ei oikein usein ole saatavilla, sitruunoita löytyy helpommin.

    Ankerias: Kiitos! Vielä on omaa gheetä, mutta nyt jo purkin pohjia pitää kaapia. Säilymisessä ei ole ollut mitään ongelmaa. Seuraavaksi avaan sen ostopurkin, jännä nähdä kuinka samanlaista se on vai ihan jotain muuta:)

    VastaaPoista
  11. Vesi tuli kielelle tätä lukiessa! Kärähtäneiden keittiössä ei ollakaan tehty aikoihin lammasta. Harmi, etten ole koskaan päässyt tuonne Heilaan, olen aina ollut ohikulkumatkalla epäsosiaalisiin aikoihin ;)

    VastaaPoista
  12. Heidi:Heilan aukioloajat laajenevat kesää kohti, mutta yöaikaan ei sentään saa lampaanlihaa kuitenkaan:) Kiva, kun tulit blogiin pistäytymään!

    VastaaPoista
  13. Sä oot kyllä ihana.... etkös se ollut sinä joka taannoin teki astia-inviksen ja päätyi suurinpiirteen pitämään vain muutaman eripari lautasen. Täyttyyhän ne kaapit näillä erikoishärveleilläkin....;D
    (oon vaan kateellinen kun ei oo taginepataa eikä edes mikä se nyt oli sitä tanskalaista munkkihärdelliä)

    VastaaPoista
  14. Ihanan näköistä lammasta, nam!

    VastaaPoista
  15. Nanna: Joo, just sama emäntä, lautaset ja haarukat meni vaihtoon. Nyt se uusi taginetapa on eteisessä laatikossa odottamassa minne sen mahduttaisin:)

    Hiidenuhma: Kiitos, lammas on kyllä hyvää, vielä enemmän olisi kyllä saanut mausteita olla.

    VastaaPoista