maanantai 12. maaliskuuta 2012

Naanleipä

Tiedättehän miten asioilla on tapana ketjuuntua? Jos menee ja katsoo elokuvan Piukat paikat, on melkein pakko katsoa samantien Poikamiesboksi. Ja jos tulee nähneeksi The Queenin, pitää katsoa Kuninkaan puhe myös. Samaan tapaan ruoka-asiat ketjuttuvat. Jos tutustuu johonkin uuteen raaka-aineeseen tai opettelee tekemään jonkun itselleen uuden jutun, alkaa heti haalia siihen jatkoa. Keittelin tässä muutama päivä sitten gheetä, johon ihastuin oikein kunnolla. Arvelin, että sitä voi laittaa fudgeen ja siihen se sopikin oikein hyvin. Toiseksi arvelin, että pitäisi opetella leipomaan naanleipää, sillä gheellä sivelty naanleipä on jotain todella hyvää. Siispä naanleipää leipomaan! 

Garam Masala-blogin naanleipäohje näytti siltä, että siihen kannattaa tarttua. Olin jo eräänä päivänä aloittamassa, mutta taikina vaatii sen verran lepoaikaa, ettei minulle tuolloin ollut siihen aikaa. Vapaapäivänä aloitin naantouhut jo ennen kello kymmentä. Tottelin ohjetta minuksi hämmästyttävän tarkasti, ainoastaan tuplasin ohjeen. Tuplaamattomaan taikinaan tuli:
  • 3 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl sokeria (käytin palmusokeria)
  • 1 tl suolaa
  • 3-4 tl sulatettua voita (käytin gheetä)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2/3 dl maustamatonta jogurttia
  • 2/3 dl maitoa
Aloitin keräämällä kulhoon vehnäjauhon, sokerin (käytin palmusokeria), suolan ja puolet gheestä. Sekoittelin ainekset hyvin, palmusokerini on tahmeaa mallia, joten se piti hieroa jauhoihin hyvin. Sitten tein jauhoihin kuopan, johon mittasin leivinjauheen ja jogurtin ja annoin seokset hetken seisahtaa. Aloin sitten käsin työstää taikinaa, lisäten maitoa mukaan pikkuhiljaa. Loppupuolella lisäsin vielä loput gheestä. Taikinasta tuli aika sitkasta ja tiivistä, enkä ollut ihan varma, että tällaistako sen pitää olla. Peittelin taikinan kostealla pyyhkeellä ja jätin puoleksitoista tunniksi asettumaan. Tämän ajan kuluttua kääntelin taikinaa vielä vähän, se oli edelleen melkoisen tiivistä, mutta vähän vähemmän tarttuvaa kuin aluksi. Jätin sen uudelleen peiteltynä odottamaan paistoaikaa. 

Kuumensin uunin 250 asteeseen. Jaoin taikinan kahdeksaan osaan (olin siis kaksinkertaistanut ohjeen, tuossa yllä neljä leipäsen ainekset) ja pyöritin ne vähin jauhoin palloiksi. Kaulitsin pallot kolmiota muistuttaviksi soikuloiksi ja asetin ne leivinpaperille uuniritilän päälle (neljä mahtui hyvin kerrallaan, paistoin kahdessa satsissa). Paistoin leipiä noin 8 minuuttia, käänsin ne kerran. Siis päälipuoli alaspäin. Kun leivissä alkoi olla muutamia ruskeita pilkkuja, tulkkasin niiden olevan kypsiä. Peittelin leivät pyyhkeisiin odottamaan toisen erän valmistumista. Voitelin leivät gheellä ja söimme ne samantien. Seuraavalla kerralla kaulin taikinan vähän ohuemmaksi ja suolaakin voisi olla pikkuisen enemmän.

11 kommenttia:

  1. Oijoi. Ja helppoakin vielä, vai?! Ihanaa. Olisipa aikaa heittäytyä jauhoihin hetkeksi, ehkä ensi viikonloppuna! Oliko suutuntuma hyvä, eli tiivis taikina siis toimi?

    VastaaPoista
  2. Saima: Olisin toivonut vähän ilmavampaa ja sellaista, missä on isoja tyhjiä kuplia, jos ymmärrät mitä tarkoitan:) Mutta maku oli hyvä sinänsä.

    VastaaPoista
  3. Pitää heti tarkistaa että käytitkö jogurttina täysrasvaista vai ohutta, kuten bulgarian jogurtti? Herkullisen näköistä, mutta ei kyllä ihan pikaruokaa!

    VastaaPoista
  4. jokihaka: teen tunnustuksen, käytin rahkaa, koska jogurtti oli lopussa:)

    VastaaPoista
  5. Ok. Mietin vaan että vaikuttaisko se rasvan määrä (10% / 0,1%)kuinka paljon koostumukseen. Tosin aika pieni määrähän sitä on...

    VastaaPoista
  6. Jokihaka: kyllä se varmaan vaikuttaa. Joissakin ohjeissa käytetään hiivaa, en tiedä onko kohotusaine kuinka oikeasti Intiassa käytössä ja mikä niistä. Pitää ehdottomasti kokeilla uudelleen.

    VastaaPoista
  7. Minä paistoin tänään siinä sinun gheessäsi muikkuja. On se vaan verraton rasva! Kohta pitää jo tehdä lisää.

    VastaaPoista
  8. Oioi mitä herkkuja täällä taas on! Melkein jo hengästyttää tämä bloggaustahti, ei ehdi kommentoimaankaan ;)

    VastaaPoista
  9. Marja: Pitää harjoitella, että toukokuussa on turnauskestävyyttä, kun Giro alkaa:)

    VastaaPoista
  10. Niin ihanaa tehdä asioita ensimmäistä kertaa!

    VastaaPoista
  11. Nanna: Sanopa muuta! Minulla se on oikein tullut intohimoksi kokeilla ruoka-asioita ensimmäistä kertaa, ei pelota tai arastuta enää samaan malliin, kuin vaikka vuosi sitten vielä. Eihän sitä onnistu joka kerta ja jotkut jutut jäävät yhteen kokeiluun, mutta paljon paljon uutta on meidän lautasillemme tullut vakituiseksi juuri tämän blogin ja keittiöinnostuksen kautta:)

    VastaaPoista