torstai 12. huhtikuuta 2012

Onko pakko paistaa? Paras taikina ikinä!


En ole taloudellisin emäntä ja saatan unohtaa jääkaappiin tuotteita (esimerkiksi mämmiä, kuten Nannalle hänen ansiokkaan mämmipostauksensa kommenttilaatikossa tunnustin) liian pitkäksi aikaa. Nyt niin ei käynyt, vaan käytin viimeistä marjaa myöten ennen pääsiäistä ostamani kauniit ulkomaiset marjat. Olen käyttänyt niitä kypsennettäviin jälkiruokiin ja joskus varovaisuutta uhmaten laittanut jokusen koristeeksikin. Jäljellä oli muutama mansikka ja pensasmustikka. Koska olisin tänään laajalti paheksuttu uraäiti pullantuoksuisen kotiäidin sijaan (lue: teinit onnessaan, kun äiti menee iltavuoroon ja saavat olla illan keskenään), tahdoin hemmotella pitkäkoipisia poikiani jälkiruoalla. Päivällisekseen lämmittäisivät eilisen taginen loput ja heitä varmasti ilahduttaisi pehmoisa marjapiirakka.

Löysin The Wimpy Vegetarian-blogista ohjeen, johon saisin myös unohduksen rajamailla häilyvän jogurttipurkillisenkin upotettua. Kas näin muutuinkin lapsensa hylkäävästä uraohjuksesta taloudelliseksi äidiksi, kätevää. Kuka sen kissan hännän nostikaan?

Tavallisesti en niin välitä taikinoista, en napostele piparitaikinaa niin, että uunin saa sittenkin kääntää nollille enkä ole nenä suklaassa mokkapaloja tehdessäni. Nyt kuitenkin osui kohdalle taikina, joka oli niin tolkuttoman hyvänmakuista, että teki mieli syödä se sellaisenaan ja tiskata jäljet vähin äänin. Täällä kukaan mitään ole aikonutkaan leipoa. En ole ihan varma, johtuiko mahtava maku niin hienosta ainesosien suhteesta vai meninkö pienillä muutoksillani vielä parantamaan sitä. Edellisen kappaleen linkistä löytyy, kuinka bloggaaja oli piirakan valmistanut. Alla kuten minä sen tein.
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 75 g voita (käytin noin puolet ja puolet voita ja gheetä)
  • 1,8 dl sokeria
  • 1 suuri kananmuna
  • 1 purkki bulgarianjogurttia
  • 2 rkl maitoa (unohdin)
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1,5 rkl ruokosokeria pinnalle (unohdin, taas)
Kuumensin uunin 180 asteeseen. Voitelin 25 senttisen piirakkavuoan. Mittasin jauhot, leivinjauheen ja suolan kulhoon ja sekoitin. Mittasin voin ja gheen (halusin käyttää purkin loppuun, ghee sivumennen sanoen kesti mainiosti huoneenlämmössä tämän kuukauden, jonka aikaa sitä riitti) toiseen kulhoon, leikkelin voin pieniksi kuutioiksi. Lisäsin kulhoon sokerin ja vatkasin sähkövatkaimella tavoitellen sitä fluffya rakennetta, joka edelleen on minulle arvoitus. 

Seuraavaksi lisäsin kulhoon vaniljauutteen, sitruunamehun, kananmunan ja jogurtin (ja se maito olisi tullut tässä kohtaa, jos olisin sen muistanut). Vatkasin seosta muutaman minuutin. Viimeiseksi lisäsin jauhot ja sekotin varovasti taikinan tasaiseksi. Siitä tuli aika tanakkaa, mutten usko unohtamani maidon olleen aivan välttämätön, sillä jogurttia oli hieman alkuperäistä ohjetta enemmän.

Levitin töpäkän taikinan vuoan pohjalle ja asettelin taikinaan pikkuisen upottaen mansikoita ja mustikoita. Paistoin piirakkaa noin 50 minuuttia. Se unohtunut sokeri olisi varmaan tehnyt pinnan kivan kullankeltaiseksi. Piirakka oli pehmeää ja vähän kirpakkaa, jogurtista ja sitruunasta johtuen. Ja olin maistavinani gheen toffeen häivähdyksenkin. Olin juuri tuomassa kuvaustarvikkeita sisälle terassilta, kun iäkkäämpi teini tuli koulusta kotiin paljon aiemmin kuin olin kuvitellut. Siinä oli enemmän kuin lähellä, että teekupillinen ja piirakka-annos olisi päätynyt lattialle säpäleiksi ja sotkuksi. Hallitsin kuitenkin säikähtäneen vartaloni täydellisesti ja annos päätyi samantien maisteluun saaden hyväksyvän peukunnoston.

13 kommenttia:

  1. Ihania nuo (unohdin) -tunnustukset. :)

    Itse en ole yleensä piirakoiden (enkä taikinoiden) ystävä, mutta tässä oli jotakin mukavan erilaista. Kirpakkuus on aina hyvä, jälkkäreissäkin! Nam.

    VastaaPoista
  2. Onpa hyvän näköistä! Tuo jugurtti varmaankin tekee taikinasta tosi hyvän:)

    VastaaPoista
  3. Tulee ihan lapsuus mieleen ja sellainen Aurinkotorttu, jota oli mummulassa. Täytyypä laittaa tämä mieleen. Ja on muuten herkullisen näköinen!

    Meillä mies on intohimoinen taikinanuolijan korvike, minäkään en välitä raa'asta taikinasta. Raakojen kananmunien maistelusta saa puistatuksen nousemaan.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, ghee on nyt sitten lopussa! Ja marjapiirakka on aivan ihanan näköinen.

    VastaaPoista
  5. Unohduksen rajamailla häilyvä jogurtti :D Oot ihana!

    Mun ei ehkä pidä tehdä tätä taikinaa, sillä minusta ylipäätään makea taikina on liki aina parempaa kuin paistettu. Muistan kerran lapsena äitin antaneen syödä taikinaa tyylillä "paistetaan mitä jää". En muista miten kävi.

    VastaaPoista
  6. Hihii, oli pakko kirjoittaa, kun ollaan niin samassa veneessä. Mullakin iski paniikki, kun piti saada jogurtti&kerma upotettua johonkin ja pakkasesta pitää saada marjat pois ennen muuttoa. Aika samaan lopputulokseen päädyin, tosin sun tuotos näyttää freesiltä, mun näyttää homeiselta.

    VastaaPoista
  7. Saima: Olinkin melko unohtavainen tänään tuon ohjeen kanssa, mukamas luin sen aluksi, mutten ollenkaan rekisteröinyt maitoa ja pintasokeria:)

    Yaelian: Luulen myös, että jogurtti se salaisuus olikin!

    Rouva Raadelma: Aurinkotorttu kuulostaa minustakin muinaisen tutulta:)

    Ankerias Vipunen: Kyllä tosiaan sain gheen loppuun, jynssäsin purkin puhtaaksi ja meinaan viikonloppuna keitellä uuden satsin, se tuoksu oli niin hyvä:)

    Hannele: Oletkin varsinainen taikinahirmu! Nuorempi poikani on myös sellainen:)

    Pitkä: Kävin katsomassa paistostasi, eikä se kyllä yhtään homeiselta näyttänyt, mustikka nyt vaan on tuollainen sottaava, mutta onneksi niin hyvältä maistuva.

    VastaaPoista
  8. Tuo piirakka näyttää niin herkulliselta, nam :)

    VastaaPoista
  9. Minäkään en liiemmälti välitä taikinoista, mutta kun nyt tätä niin kehuit, niin taitaa olla pakko leipoa ihan jo sen takia, että pääsee maistamaan taikinaa :) Meillä Armastus hoitaa muuten mielellään taikinakulhojen putsauksen ja marisee, jos liippaan kulhon liian puhtaaksi.

    VastaaPoista
  10. Kulhon liippaaminen liian puhtaaksi on yksi leipomisen pahimpia virheitä!

    VastaaPoista
  11. Herkun näköistä piirakkaa ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
  12. Annaleena ja Marja: Kiitos, niin se olikin. Kun tulin illalla töistä, poikaset juuri sovittelivat tyhjää piirakkavuokaa tiskariin:)

    Kotiharmi ja Hannele: Tuo sana liippaaminen oli minulle aiemmin vieras, mutta se on kyllä hyvin kuvaava.

    VastaaPoista