sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pide - turkkilaista katuruokaa

Käsillä on kevään viimeisen suuren klassikon aika, Liège-Bastogne-Liège ajetaan tänään ja Alanyasta alkaa kahdeksan etapin mittainen Tour of Turkey. Belgiassa ajettavan kisan kiinnostavin ajaja kotikatsomon näkökulmasta on viime vuoden voittoaan puolustava Philippe Gilbert ja Turkissa starttaavat muunmuassa Marcel Kittel ja André Greipel. Kisaan osallistuu myös Alexandre Vinokourov, jonka viimekesäinen paha loukkaantuminen jäi ikävästi mieleen. Nyt hän kuitenkin vielä kerran asettuu lähtöviivalle ja toivon, että hänen jäähyväiskilpailunsa sujuu hyvin.

Päivän maateemaksi valitsimme Turkin, koska turkkilainen ruoka on ollut yksi suurimmista suosikeistamme jo iät ajat. Lukuisat pitkät matkat maan eri puolilla ovat tutustuttaneet meidät maan monipuoliseen ruokakulttuuriin, mutta kotioloissa emme ole paljonkaan turkkilaista ruokaa tehneet, poislukien köftet, joita silloin tällöin teemme. Joltakin retkeltä olemme ostaneet turkkilaisen keittokirjan, mutta se on tainnut vuosien saatossa liueta jonnekin löytymättömiin. Onneksi internet auttaa ja aamuisen selailukierroksen päätteeksi valintani osui usein Turkissa syömäämme pizzamuunnelmaan, pideen. Kaikkia aineksia ei aivan tarkasti ottaen keittiöstä löytynyt, mutta soveltaminenhan on sallittua, ellei jopa suotavaa.

Pääpiirteittäin otin vinkit täältä. Tein piden pohjataikinan jo puoliltapäivin kohoamaan. Neljän piden taikinaan tarvitsin:
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl kuivahiivaa
  • 1 tl sokeria
  • 2 tl suolaa
  • 4 dl lämmintä vettä
  • 1,8 dl oliiviöljyä
  • oliiviöljyä piden reunojen voiteluun
Sekoitin kaikki taikinan ainekset kulhossa ja jätin tässä vaiheessa melko tahmean taikinan talouskelmulla peitettyyn kulhoon kohoamaan noin tunniksi. 

Täytettä varten minulla oli noin 300 g naudanpaistipaloja, joita oli jäänyt tagineruoan tekemisestä ylitse. Muistin ne aamulla ja otin ne sulamaan. Leikkasin palat noin sokeripalan kokoisiin kuutioihin. Oma sävellykseni täytteestä sisälsi:
  • 2 pientä sipulia kuutioiksi leikattuna
  • 20 kpl keltaisia ja punaisia pikkutomaatteja
  • 1 tl chilihiutaleita
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta korianteria 
  • tuoretta basilikaa
  • kuivattua oreganoa
  • 2 rkl voimakasta unkarilaista paprikatahnaa
  • 1 dl vettä
  • 1 dl juustoraastetta
Kuullotin sipulia pannulla oliiviöljyssä ja kun ne olivat muuttuneet läpikuultaviksi, lisäsin lihakuutiot pannulle. Paistoin lihakuutioita hetken aikaa ja sekoitin mukaan tomaatit puolikkaiksi leikattuina, suolaa ja pippuria, sekä paprikatahnan. Lorautin hieman vettä sekaan ja jätin kastikkeen kypsymään miedolle lämmölle. 

Kun kastikkeen lihapalat alkoivat olla mureita, kaulitsin neljään osaan jaetun taikinan pitkulaisiksi pohjiksi ja nostin ne uunipellille, kaksi kummallekin. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Taputtelin käsin vähän perunajauhoa pohjien päälle imemään kastikkeen kosteutta, jottei pohjista tulisi tahmeita. Lusikoin kastiketta pitkittäin pohjalle vanaksi. Nostelin taikinareunaa kastikkeen päälle niin, että pidestä tuli kanootin muotoinen. Voitelin taikinareunuksen oliiviöljyllä. Käänsin uunin kiertoilmalle ja nostin pellit uuniin. Paistoin pidejä ensin noin 15 minuuttia. Nostin pellit uunista ja ripotin jokaiselle pidelle vähän korianteri- ja basilikasilppua ja juustoraastetta. Palautin pellit uuniin ja paistoin pidejä vielä hetken aikaa, kunnes juusto suli ja pohjat olivat kypsiä. Kaikkiaan paistoin pidejä noin 20-30 minuuttia. 

Leikkasin pidet suikaleiksi pizzapyörällä. Maku oli ainakin sinne päin, kun muistelimme Turkissa syömiämme aitoja pidejä. Erittäin hyviä ne joka tapauksessa olivat ja ne menivät perheen nälkäisiin suihin ennen kuin ehtivät jäähtyä leikkuulaudalla.

8 kommenttia:

  1. Hirmuisen mehevän näköinen! Hyvä idea varmaan tuo perunajauhojen lisäys ennen kastiketta. Joskus meinaa paistoksissa pohja lötkistyä, kun täyte on mehevää ja kastikemaista. Tämä näyttää kyllä varteenotettavalta vaihtoehdolta pizzalle.

    VastaaPoista
  2. Kotiharmi: Olisi ollut hyvä, jos täytettä olisi ollut pikkuisen leveämmälti ja pohja vähän ohuempi, mutta pohja oli kyllä maistuva, yhtään murua ei jäänyt syömättä:)

    VastaaPoista
  3. Turkki + katuruoka herätti heti mielenkiintoni, sillä tuskin voi olla muuta kuin herkullista! Onko tämä sama, kuin venepizza? En ole koskaan syönyt kylläkään kyseistä ruokalajia, mutta muodosta voisin kuvitella. Tämän tyylisen pizzan olen kyllä syönyt Turkissa, mutta turkkilaisen pizzan nimellä :)

    VastaaPoista
  4. Teillä on aina niin kansainvälisiä suuntauksia keittiössä;D
    Olen kerran syönyt piden Istanbulin lentokentällä,tosin lihattoman,munakoisotäytteellä,ja hyvää oli,etenkin kun oli kova nälkä pitkän lentojen välisen tauon aikana..

    VastaaPoista
  5. Näyttää namilta. Meidän viikonlopun turkkilaisuutemme oli perjantain vierailu turkkilaisten Ege-markettiin, jossa on hyvä lihatiski ja hunajaa valuvia Baklavia.

    Toivottavasti Vino on toipunut kauhesta loukkaantumisestaan.

    VastaaPoista
  6. Heidi: Samasta lienee kysymys, minulla pohjasta tuli aika pulleva.

    Yaelian:Samoilla täytteillä on täälläkin ruokalajiin tutustuttu:)

    luimupupu: Ilmeisesti jo perinteeksi muodostunut kolarointi Alanyan rantabulevardilla toistui taas, mutta mikäli tuloslistaa oikein ymmärsin, Vino pääsi maaliin asti, jos ehkä jäikin rysään. Näissä kevään kisoissa on usein sitä hermostuneisuutta, joka johtaa tuollaisiin rymistelyihin. Mellakka-aidat näyttivät taas kolisevan.

    VastaaPoista
  7. Symppis tuo mopoilukuva! :)

    Ja vaikka olenkin syönyt juuri aamiaista, niin piden voisin kyllä nyt ottaa tähän vaikka jälkiruoaksi. Ei muuten tullut paikan päällä maistettua, kaikkea ei vaan ehtinyt. Hyvä syy palata!

    VastaaPoista
  8. Olipa hyvän näköinen herkku. Muodosta tuli vähän mieleen karjalanpiirakka!

    VastaaPoista