perjantai 26. lokakuuta 2012

Olipa kerran ja sen pituinen se


Mihin tässä kiire, valmiissa maailmassa?
Otsikon mittaiseen satuun teki joskus mieli turvautua lasten ollessa pieniä, nukkumaanmenoaikaan ei olisi millään hotsittanut lukea Possu Vänkyrää enää yhtään kertaa. Yleensä kuitenkin luin. Otsikko voisi kuvata Campakeittiönkin ihan tavallista päivää tosi usein. Liemessä-Jenni heitti laajalti huomiota herättäneen haasteen muille bloggaajille siitä, että paljastaisivat mitä heidän keittiöissään (ja elämissään) oikeasti tapahtuu niiden tarkkaan harkittujen postausten välissä. Campakeittiössä ei usein tapahdu  paljon mitään. Jos sinne asentaisi valvontakameran ja katselisi sitä nopeutettuna, siellä piipahtaisi muutamia voileivän tekijöitä eri aikoihin ja kahvikoneen äärellä näkyisi useammin liikettä, kuin lieden. 

Pidän itseäni niin amatöörinä mitä tulee kokkaamiseen ja bloggaamiseen, että luotan amatööriyteni näkyvän ja kuuluvan viitosena. Blogipostausten päivinäkin velttoilen minkä kerkiän ja epäonnistumisia tulee ihan yhtäkyytiä. Viimeksi eilen. Ruoka ei maistunut hongalta eikä haavalta, mutta syy olikin ehkä siinä, että tein sen jo mainitulla omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Aioin katsoa vinkkejä toisten viimeaikaisista postauksista, mutta jätinpä katsomatta. Harmitti melko täpöllä illalla töissä, kun ruoka ei ollut hyvää. Ja toinen kumma juttu oli, miten suuni ilmeisesti oli tuohesta, sillä söin hyvän matkaa ruokaa ennen kuin huomasin, että se oli  pahaa tai ainakin vahvasti käänteishyvää. Ärsytti. 

Olen lukenut monta vastausta Jennin haasteeseen ja ne ovat kyllä olleet kiinnostavia. Monen kuvailema "tylsä arki" tai "tavanomainen päivä" on ollut minusta erikoinen ja vauhdikas, täynnä toimintaa. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen niitä ilmeisen harvoja ihmisiä, joilla ei ole koskaan tylsää. Olin kaksi vuotta sitten petipotilaana pitkän aikaa ja muistan, miten tuttavat surkuttelivat sitä, miten tylsää minulla varmaan on. Eikä ollut, 2xkymmenen viikkoa sohvalla, mikä sen mukavampaa! Minulle riitti vallan mainiosti koko viikon aktiviteetiksi se, että Kammenpyörittäjä kampesi minut autoon ja vei apteekkiin. Siitä riitti puhuttavaa viikoksi ja riittää näköjään vielä kaksi vuotta myöhemminkin. 

Nyt seuraa siis varoitus, jos sinulla on taipumus nukahtaa power point-esityksen aikana tai haukottelet helposti pitkästyessäsi, vaihda blogia. Seuraavassa kerron siitä, millainen on Campasimpukan normipäivä. Tämä ei koske talouden muita henkilöitä, heillä on omat aktiviteettinsä. 

Olen fysiikaltani eläkeläinen, ainakin mitä heräämiseen tulee. Viiden jälkeen ei useinkaan enää nukuta vaan nousen ylös. Mutta en suinkaan tehdäkseni jotain tähdellistä, muutan vain majaa vuoteesta sohvalle ja uppoudun blogien maailmaan, lueskelen toisten postauksia ja kommentoin (tästä johtuu mummokellonaikaan kirjoittamani kommentit). Etsin kivoja ruokaohjeita, joita en kokeile ja maksan laskuja, jos viitsin kurkottaa sen verran, että yllän pankkitunnuksiin. Jos kyseessä on työaamu, hiivin hiljaa talosta vaihteleviin aikoihin ja ajan työmaalle, jossa en juo "bitumia" enkä vihreää teetä. Harvoin syön työaamuina kunnollista aamupalaa, ensin ei ole nälkä ja sitten olisi jo lounasaika.

Varsinaista lounastakaan en syö, sillä työpaikkani sijaitsee paikassa, joka on lukittu ja syrjäinen, olemme siellä turvassa kuin Englannin kruununjalokivet ikään. Voisin kävellä kyllä keittolounaalle vähän matkan päähän, mutta arvatkaa viitsinkö. Jos olen muistanut/viitsinyt, olen ottanut eväitä töihin. Ne syön, jos on aikaa ja muistan. Luimupupun taannoinen lounaspostaus aiheutti minussa akuutin lounaskateuden, mutta se on jo mennyt ohitse.

Kun päivä on pulkassa, ajan suorinta tietä kotiin, siihen menee kolmen country-kappaleen verran aikaa, tai oikeastaan kolmas kappale ehtii vasta toiseen säkeistöön, mikäli satasen rajoitus on voimassa. Pystyn niin ollen tietämään kotiinpaluuaikani minuutin tarkkuudella. Olisipa siitä jotain hyötyä. Kotona tilanne vaihtelee sen mukaan, millainen merkki Kammenpyörittäjän vuorolistassa kulloinkin on ja miten teinien koulupäivä sijoittuu lukujärjestykseen. 

Jos kokkausvastuu on minulla, olen yleensä päivän aikana jo sommitellut mielessäni jonkunlaisen ateriakokonaisuuden tai sitten lämmitellään tähdenlentoja. Toisinaan en keksi mitään tai olen tavallistakin laiskempi ja poikkean pizzapaikasta lättyset mukaan. (vaikuttaa siltä, että uskaliaimman tunnustuksen aseman tässä haasteessa ottaa juuri pizza, joko pakaste tai pikaruokapaikan tuote) Kun on Kammenpyörittäjän keittiövuoro, on tarjolla takuuvarmasti tuoretta salaattia, minä olen siinä asiassa paljon laiskempi. Onneksi lapsillani on isä. Tietävät mikä on tomaatti. 

Siinä se sitten melkein olikin, ilta tulee ja menen nukkumaan. Jos joku kommentoi, että onpa mielenkiintoista, jopa tämä blondiini ymmärtää oltavan sarkasmin äärellä. 

On se ilmoja pidellyt

30 kommenttia:

  1. No mut siis tätähän se just on, ihmisen arki. :-) Paitsi että mä en todellakaan herää ennen kuin on ihan pakko...! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on kyllä hieno juttu, etenkin kun työn vuoksi on usein arkivapaita:)

      Poista
  2. :) :) :)
    Mä olen sitten varmaan käänteismummo - harvoin "ehdin" sänkyyn ennen puolta yötä ja työaamuinakin kello on silmien auetessa usein kahdeksan tai puoli yhdeksän. Aamupalatta ja -kahvitta tulee aamupäivä-äkä, espressoa ja itse tehtyä mysliä joko jogurtilla, viilillä tai maidolla ja hedelmillä pitää saada, ennen kuin pää käynnistyy. Työt eivät yleensä jää fyysiselle työpaikalle, teen paljon hommia kotona (ja ulkona ja ....)
    Upeita fotoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käänteismummo:D On minullakin tarmonhetkeni, mutta ei kyllä ihan päntiönään:)

      Poista
    2. Tulin ehkä ilmaisseeni itseäni hieman epäselvästi tuossa lopussa. En mä töitä koko päivää tee, aika ja paikka vaan vaihtelee ja varsinaisella työpaikalla en yleensä ole montaa tuntia. Kotipuuhat on sitten erikseen...

      Poista
    3. Joo, taisin ymmärtää vahingossa oikein :) Joko teillä siellä etelässä on lunta? :) Meillä täällä kaukana pohjoisessa noin 3-4 cm nyt ja hiljalleen sataa lisää.

      Poista
    4. Saman verran on täälläkin. Ranta ja varsinkin sieltä kotiin nouseva ramppi olivat kovin liukkaita. Mäessä suttasi lounaalle polkiessa vaikka on nastarenkaat. Lähden tästä katsomaan, miltä kaupungilla näyttää...

      Poista
  3. Tää oli niin hyvä kirjoitus, vitsit Campa kun osaat kirjoittaa hyvin! :) (Ja tämä siis ei ollut sarkasmia vaan täyttä totta! Näemmekö illalla kilistelyn merkeissä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! Emme näe kilistelyn merkeissä, Campasimpukassa vain jännitetään kotoa päin tuttujen ehdokkaiden puolesta:)
      ps. arvaa mikä tuli postissa tänään? No, lappunen kirjatusta kirjeestä Italiasta, sittenkin jossain ajoimme sen hemputin Z.T.L-kyltin ohitse!

      Poista
    2. No voi hemmetti!! Toivottavasti kirjelähetykset jäävät tuohon yhteen! Eikö navigaattoritkaan varoita tai ilmoita noista kylteistä ja sakkoalueista? Ärsyttävää!

      Poista
    3. Muuten, helposti näet millaisia ne kyltit ovat, kun laitat googlen kuvahakuun ztl sign. Eivät varsinaisesti näytä liikennemerkeiltä, joten ei ihme, että me ulkomaanpellet emme niitä älyä noteerata.

      Poista
  4. Olipa hauska teksti, taas kerran! Kärähtäneissä olisi blogillesi tunnustusta tarjolla, saa käydä nappaamassa :)

    VastaaPoista
  5. Niin hauskasti kirjoitettu ja upeat kuvat, kiitos! Hyvä mieli tästä.

    VastaaPoista
  6. Olihan tämä mielenkiintoista, ilman mitään sarkasmia ;) Ihanat kuvatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos sauvajyvänen:) Ylemmässä toukka popsii humalamme lehteä, eikä sillä ollut tuolloin juuri kiirettä.

      Poista
  7. Kirjoitit niin lämpimän mukavalla tavalla arjestasi. Tätä oli mukavaa lukea.Minun arkeni,josta kirjoitin,ei ihan joka päivä ole niin täynnä,sattui vain tuona päivänä olemaan;D
    Ihana toukkakuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SInulla olikin just niin touhukas päivä, josta kerroit, että melkein hengästyin lukemisestakin:) Paljon erilaista aktiviteettia!

      Poista
  8. Ihanasti kirjoittelet tosiaan, aivan kuin kirjailija :D Tuolla mielikuvituksella kaikki päivät tuntuu puuhakkailta :)Mulle aina lapsena terotettiin, että ihminen on jotenkin fiksumpi jos herää kukonlaulun aikaan, .. silti huomaan edelleen nauttivani niistä kielletyistä aamu-unista ihan viimeiseen minuuttiin. Tänäänkin likka käveli klo 9 huoneeseeni että eikö se jo nousis tuo mamma tekemään jogurttia.. no nousihan se kun kerran 2 v repii ylös... Viime la meni keveesti 11.30 asti kun ei kukaan herättänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kauniisti sanottu:) Minä uskoisin oikein mielelläni, että aikaisin herääminen fiskustaisi ihmistä, mutta enpä tiiä, nyt olin kolme yötä töissä ja jopa vain olen hereillä. Joskus olisi hyvä voida nukkua vähän enemmän ja vähän pitempään. On se vähän noloa sitten iltapäivällä neljän aikaan olla ihan töttöröö:D

      Poista
  9. Todella hauskasti kirjoitettu postaus, sinulla on kiva tyyli kirjoittaa :) itselle on ollut kauhean mielenkiintoista lukea muiden arjesta, jokaisen arki on kuitenkin aina vähän erilaista kuin oma ja ihminen on utelias otus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos annemi:) Minustakin on ollut hauska lukea noita muitten postauksia aiheesta, vaikka tosi eritavoin ihmiset ovat Jennin haasteen ottaneet. Ja hyvä niin:)

      Poista
  10. Jatkan edellisten tahtiin: sinussa on ainesta kirjailijaksi! Huikea tapasi kuvata arkea. En oikein innostunut Liemessä-blogin haasteesta, mutta oli todella hauskaa lukea sinun juttusi.

    VastaaPoista
  11. Kuule hyvä Campasimpukka: Mä pidän ittiäni ja kirjoituksiani välillä hirviän hauskoina. Mutta kyllä tätä lukiessa iski nyt pahemmanlaatuinen hauskuuskateus!
    Oot ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, sinun rehellisyytesi kyllä kaikuu tänne asti ja tekee sinusta mahtavan tyypin :D

      Poista
  12. Yhdyn edellisten todistuksiin. Sinä osaat paitsi kokata ja kuvata niin kirjoittaa tosi hyvin. Täällä nauran vedet silmissä ja olen kiitollinen, että blogit on keksitty, tätäkään en olis siskosta tiennyt ellei olis bloggaajaksi alkanut.

    VastaaPoista