lauantai 16. helmikuuta 2013

Dinner and a movie


Jos kyse olisi treffeistä, järjestys voisi olla päinvastoin, ensin movie ja sitten dinner. Kotioloissa toimimme toisinpäin. Vaikka jälkeläiset ovat jo isoja, äitimoodi iskee aina silloin tällöin, se voi ilmetä vaikka niin, että tahdon meidän syövän päivällisen ennen elokuvaherkkuja. Elokuvana meillä on eilen Blu ray-julkaistu Skyfall, jota kukaan meistä ei ole nähnyt teatterissa. Olemme kuulleet siitä monia erilaisia arvioita, tänään muodostamme mielipiteemme itse. 

Päivälliseksi olin jo viikolla tuumaillut ankankoipia, joita hamstrasin joulun alla germaanimarketin pakastealtaasta. Koska ankkaconfit ei ole pikaruokaa, tällainen viikonlopun vapaapäivä on sille omiaan. Konsultoin postaustani aiheesta viime huhtikuulta, tosin nyt minulla ei ollut tuoretta timjamia, sillä olin kuivattanut sen viikolla tummanruskeaksi ryteiköksi. Onneksi edelliskesäistä asianmukaisesti kuivattua sentään löytyi vielä hieman. Käytin kerran käyttämääni ankanrasvaa toiseen kertaan, se oli ollut kylmässä viime syksystä asti, eikä sitä vaivannut mikään. Tunsin itseni hieman omituiseksi ottaessani kylmästä ankanrasvasta jäätelokauhalla täydellisiä palloja, niin hienoja en koskaan saa jäätelöstä. Ankanrasvaa meni isoon pataan noin 0,75 litraa, niin että se peitti neljä koipea kokonaan. Aluksi pata oli ilman kantta 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes rasva oli sulanut kokonaan. Nostin padan pois uunista ja siirtelin koipia hieman, että jokaisen alle meni riittävästi rasvaa, etteivä koivet pääsisi tarttumaan padan pohjaan. Sitten laitoin kannen padan päälle ja laskin lämmön 120 asteeseen. "Unohdin" koivet uuniin viideksi tunniksi.

Lisäkkeiden miettiminen otti aikansa. Mielessäni oli Ravintola Hellassa syömämme hernepyree ja mietin tohtisinko kokeilla sellaisen tekemistä. Yhtäkään hernettäkään ei ollut talossa, sillä toissaviikonloppuiset heittiöherneet huvehduttivat varastoni.   Niinpä minun oli lähdettävä kauppaan herneostoksille. Samalla ostin hieman salaattia ja minttua. Perunapussikin lähti mukaani, sillä perunatkin olivat lopussa. Aikani foodgawkeria selattuani päädyin perunasoseeseen ruskistetun voin kanssa.

Hernepyreen tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Selailin monia ohjeita, mutten muista nyt enää tarkalleen, mitä niistä tottelin. Sovelsin myös hieman. Käytin neljän hengen annokseen:
  • 400 g pakasteherneitä
  • 2 kevätsipulia
  • pieni nippu minttua
  • 30 g voita+ lusikallinen sipulin paistamiseen
  • 1 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
Pehmensin pieneksi silputtua sipulia voissa sen aikaa, että herneet kiehahtivat vesikattilassa. Kun herneet olivat kypsät, mutta eivät alkaneet vielä vaihtaa väriään maastovihreäksi, kumosin herneet ilman keitinvettä sipulien joukkoon. Lisäsin voin ja noin puolet kermasta ja nipun minttua. Sekoittelin kaikki hyvin ja kippasin koko setin blenderin kannuun. Surruuttelin hetkisen ja lisäsin vielä hieman kermaa. Pyreestä tuli jo melko tasaista, mutta hieroin sen vielä tiheän metallisiivilän läpi, jolloin siitä tuli samettisen pehmeää. Maustoin pyreen suolahippusilla ja pippurilla ja jätin sen kattilaan odottamaan viime hetken lämmitystä.

Ruskistetulla voilla maistetun pesunamuusin tein hyvin yksinkertaisesti, otin vinkit täältä. Sulatin kattilassa noin 100 g voita ja annoin sen kiehua pienellä liekillä noin 8 minuuttia, jolloin voi muuttui jo ruskeaksi, muttei palanut. Kaadoin sen siivilään asetetun talouspaperiarkin läpi pieneen kulhoon odottamaan. Kypsensin pienen kattilallisen puikulaperunoita höyryssä ja kun ne olivat kypsiä, survoin ne perunapuristimen läpi kattilaan. Lisäsin ruskistetun voin, josta jätin pienen määrän annoksen päälle laitettavaksi. Kaadoin mukaan myös puolisen desiä kermaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin muusin tasaiseksi, siitä tuli melkoisen paksua, pohjoista pottuvoita muistuttavaa. Annokseen laitoin ison lusikallisen muusia ja tein siihen pienen syvennyksen, johon valutin teelusikallisen ruskistettua voita.

Ankka oli taas täydellisen kypsää ja mureaa, veistä ei tarvittu lainkaan, vaan liha irtosi luista haarukalla hipaisten. Hernepyree oli suloisen makuista, minttua olisi voinut olla hieman enemmän. Pidimme rakenteestakin oikein paljon ja herneen pirteä maku yhdistettynä ankkaan oli oivallinen. Perunamuusi säesti ihan kelvosti annosta.

Elokuvaherkkuna meillä on popcorneja makeana versiona. Tein poppareita kattilassa ja kumosin ne suureen kulhoon jäähtymään. Sulatin suklaata ja lurittelin sitä poppareiden päälle ja sekoittelin isolla lusikalla, niin että mahdollisimman moni paukkumaissi saisi suklata niskaansa. Ripottelin poppareihin myös kanelia ja joulun alla tekemääni vaniljasokeria mausteeksi. Nuorempi perillinen valitsi kaupassa pari karkkipussia ja haimme limsaa varaston viileäkaapista, nyt olemme valmiit elokuvanautintoon!

18 kommenttia:

  1. Ja niin herahti taas vesi kielelle! Hernepyre on ollut mielessä monet kerrat, ja vaipunut aina nopeasti johonkin muiden mielihalujen taakse. Kauniin väristä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin oikein kovasti pyreestä, sitä pitää kyllä tehdä toistekin! Nyt on elokuva katsottu, olipa siinä rymistelyä kerrakseen!

      Poista
  2. Pottuvoi on täälläkin tulossa - laitamme poronkäristystä ranskalaisvieraalle.
    Ihanan värinen hernesose :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ranskalainen tykkäsi porosta? Eihän ole niin herkkätunteinen kuin jotkut britit, ettei poroa passaisi olla pöydässä? :)

      Poista
    2. Tykkäsi kovasti, muistelisin, että olemme syöttäneet poroa hänelle ennenkin. Kaikkea syövät vieraat ovat helppoja!

      Poista
    3. hih, minun kokemukseni mukaan ruoasta tykkäävät ranskalaiset syövät vaikka lemmikkipupunsa Petteristä puhumattakaan.

      Poista
    4. Tämmöinen käsitys minullakin on ollut :)

      Poista
  3. Nam, pitääkin kaivaa tämän reseptin innoittamana omat ankankoivet pakastimesta :)

    VastaaPoista
  4. Oi nam, nam, nam ... miksei minun pakastimeeni ole mahtunut ankankoipia ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koipia mahtuu sujauttamaan muitten jäisten kalikkojen joukkoon ja sitten etsitään ja etsitään, kolme löytyy ja neljättä kaivellaan näpit jäässä :D

      Poista
  5. Ihanan näköinen annos! Pitääkin tehdä herneitä joskus noin. Ja voisi ostaa hiihtolomaviikolle niitä Hauhalan hanhenkoipia joita jo hallissa perjantaina mietin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko hanhi samantyylistä kuin ankka, maultaan, en ole tainnut koskaan hanhea syödä?

      Poista
    2. Nyt en ole ihan varma, kun en muista kunnolla milta ankka maistui, en siis sitä ole syönyt montaa kertaa, enkä kunnolla muista miltä se maistui. Tarkoitus on kyllä kokeilla, kun löydän sopivaa ankkaa kokeiltavaksi.

      Poista
  6. Ai kun hyvältä kuulostaa tuo hernepyree, se menee to-do listalle! Olen joskus tehnyt sellaista vähän karkeammaksi jäävää muussattua hernettä, johon tulee sekaan wasabia ja voita, mutta nuo minttu ja kevätsipuli kuulostavat vielä paremmalle, tulee jo kesä mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä oli kyllä niin puhdas maku, että oikein kaitalaessa tuntui hyvä olo:) Hyvin lähelle pääsin sitä Hellan pyrettä. Pitää kokeilla muillakin kasviksilla, vaikka porkkanalla seuraavaksi. Olin ajatellut, että pyreen tekeminen on työlästä, eikä se oikein tahdo onnistua, mutta ainakin herneet tottelivat hyvin. Ja se väri!

      Poista
  7. vihreä hernepyree on niin herkullista että ai! ja se tuo joka lopputalvesta mieleen parhaiten sen kevään ja kesän tuulahduksen mieleen. meillä herneet valloittavat alaa pääsiäisen aikaan, sille no silloin jotenkin jopa pakollinen tarve, vaikkeivät ne vielä olekaan tuoreita ja ajankohtaisia, mutta onneksi on pakasteherneet keksitty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakasteherneet ovat kyllä oivallinen raaka-aine, säilyvät hyvin, eivätkä ole pakkasesta moksiskaan. Eilen vielä valkkasin kotimaiset luomuherneet kaupasta, nyt jo mietin miksen ostanut useampaa pussillista!

      Poista