sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Välimerellistä kanaa ja jokihaallisia juureksia

tällä ajan kesällä
Olen kertonut olevani verraten laiskanpulskea ihminen, jota ei stressi useinkaan paina. Sunnuntai on kuitenkin minun aktiivisin viikonpäiväni. Iskä kertoi eilisessä postauksessaan pyykkäävänsä lauantaisin, minä teen sen sunnuntaisin. Kunhan viimeinenkin unikeko on saatu  aamulla hereille, saadaan hänen panttivankeina pitämänsä pyykit pelastettua ja näin alkuiltaan mennessä on viikon pyykit pesty, osin kuivattu ja viikattukin. Upouusi pesutorni esittää kodinhoitohuoneessa pitkin päivää erilaisia pimpelipom-ääniä, niin hienoja melodioita, etten millään soitonopetuksella pääsisi samaan. Miksi kodinkoneissa on nykyisin näitä soittolistoja? 

Pyykkäyksen lisäksi haluan kokata sunnuntaisin vähän perusteellisemmin, etenkin jos tuleva viikko on iltavuoropainotteinen ja ruokapöytään tulee ilmiintymään lähinnä tähdenlentoja ja pikaisia virityksiä. Suunnitelmien tekeminen ei sitten olekaan vahvuuksiani, sillä unohdin eilen kaivella pakastinta sillä silmällä, että löytäisin jonkun sopivan poropalasen tämän päivän pataan. En mielelläni käy kaupassa sunnuntaisin, harrastan pienimuotoista yhden naisen boikotointia, joka kyllä unohtuu, jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten tänään. 

Meillä oli aamupäivällä pikainen taidepakkopulla, sillä nuorempi opiskelija oli viikolla käänteislöytänyt kuvistunnilla taidegalleriaan (syytämme maalaistaustaamme) ja tänään oli viimeinen päivä, jolloin analysoitava näyttely oli esillä. Minä hellämielisenä äitinä lähdin poikaa sinne kyytimään ja hyvä, että lähdin, sillä pidin kovasti Dominik Wlodarekin grafiikasta. Jos lompakossani olisi majaillut ylimääräisiä saturaisia, olisin saattanut ostaa jotain. Mutta ei majaillut. Samalla taidereissulla piipahdimme sunnuntaisen aukiolon turvin kahdessa kaupassa. Yksi olisi riittänyt minulle muuten, mutta siellä oli vain marinoitua broileria tarjolla, enkä enää saata sitä ostaa. Minun ei pitäisi ylipäätään saattaa ostaa broileria, mutta toisinaan saatan. Niinpä kävimme vielä marketissakin, jossa sentään oli marinoimatonta lintua. 

Ihastuin viikolla Jokihaan kokkaamiin hunajaisiin porkkanoihin ja palsternakkoihin ja muistin kaupassa etsiä palsternakkoja käsiini, ollenkaan niin kauniita ei löytynyt, kuin Jokihaan kuvissa. Tein lisäkkeeksi broilerille näitä ihania juureksia neljälle.
  • 2 pienehköä palsternakkaa
  • 3 keskikokoista porkkanaa
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • tuoretta timjamia
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl kanalientä (alkuperäisessä ohjeessa vettä)
  • suolaa ja pippuria
Kuorin porkkanat ja palsternakat ja leikkasin ne vinottain noin puolen sentin viipaleiksi. Kuorin myös valkosipulinkynnen ja littasin sen veitsen lappeella. Lämmitin talouden suurinta pannua kaasuliekillä ja sulatin siinä voin ja lisäsin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin. Jokihaka otti valkosipulin ja timjamin pois ennen kuin lisäsi pannulle juureslantit, minä jätin ne pannulle. Paistoin porkkanoita ja palsternakkoja muutamia minuutteja niin, että ne saivat kaunista paistopintaa. Sitten lisäsin hunajan ja kääntelin sen tasaisesti mukaan. Lopuksi kaadoin pannulle kanalientä, jota minulla oli broileria varten sulatettuna ja annoin juuresten kypsyä nätillä lämmöllä noin vartin verran. Liemestä ja hunajasta muodostui ihana tahmea kastike, jossa porkkana ja palsternakka pehmenivät mukavasti kypsyessään. Lopuksi maustoin juurekset pienellä suola- ja pippuriripauksella. Samaan aikaan minulla oli toisella pannulla esikeitettyjä perunapaloja paistumassa ankanrasvassa, niillekin riivin hieman timjamia.

Broilerifileiden valmistuksessa käytin täältä löytämiäni vinkkejä. Tarvitsin:
  • 4 broilerifilettä
  • 2 dl kanalientä
  • 100 g fetajuustoa
  • tuoretta basilikaa monta isoa lehteä
  • 4 isoa palaa aurinkokuivattua tomaattia (ohjeessa oli käytetty paahdettua paprikaa)
  • suolaa ja pippuria
  • cocktailtikkuja pakettien sulkemiseen
Leikkasin fileistä rasvaiset osat pois ja laitoin fileen kerrallaan paksuun muovipussiin. Rusikoin lihanuijalla fileet niin ohuiksi ja tasaisiksi kuin osasin rikkomatta niitä. Levitin litteät fileet leikkuulaudalle ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkelin fetan pieneksi silpuksi ja lisäsin siihen niinikään silputut aurinkokuivatut tomaatit ja basilikan. Täyte ei kaipaa suolaa fetan suolaisuuden vuoksi. Lusikoin jokaiselle fileelle keon täytettä ja suljin paketin cocktailtikuilla. Kuumensin talouden toiseksi suurimman pannun ja sillä nokareen voita ja lurauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin tikutetut broileripaketit pannulle ja paistelin niitä jokapuolelta muutamia minuutteja niin hyvin kuin sinne tänne sojottavat tikut antoivat myöten. Kaadoin pannulle kanalientä ja nostin kannen päälle. Loppukypsytin kanakääryleet liemessä kannen alla, se otti noin viisitoista minuuttia. Kun tikut lähtivät helposti irti, olivat kääryleet kypsiä, varmistin kyllä asian leikkaamalla omani kahtia, sillä raa'an broilerin tarjoaminen on melkoisen no no-tilanne, josta ei kehuja satele. Talouden tuoretuotevastaava valmisti nopean salaatin ja patonginkin muistimme leikata. Se usein unohtuu somaan Ranskasta tuotuun patonkipussiin ja päätyy linnunruoaksi ensi viikolla. 


14 kommenttia:

  1. Herkullinen ateria :) itse täyttelin vähän aikaa sitten kanafileet mozzarellalla.

    VastaaPoista
  2. Noita samoja juureksia tuossa olen himoinnut, muttei oikein sopinut muun suunnitellut ruoan kanssa tänä viikonloppuna... Ehkä ensi viikolla sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palsternakka on minulle aika harvinainen juures, mutta olipa hunajalla pehmiteltynä makoisaa! Vähän mietin makean vaihtamista vaahterasiirappiin, mutta jätin vielä soveltamatta.

      Poista
  3. Jokihaan juuresten testaus on täälläkin suunnitelmissa.
    Mekin yritämme boikotoida sunnuntaina kaupassakäyntiä. Joskus pitää jotain puuttuvaa hakea lähi-Siwasta 100 m päästä. Broileriboikotti pitää - tykkään kanasta kauheasti mutta niitä syödään sitten reissuissa ja tuodaan Helsingistä kun täältä ei kerran saa. Pitäisi varmaan laittaa kanafarmi takapihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran ehdotin Kammenpyörittäjälle, että miten olisi pari kanaa takapihalle, mutta hän sanoi EI, pontevasti, joten ei tullut kanoja. Eikä kai niitä saisi laittaakaan tämmöisessä paikassa, missä asumme :)

      Poista
  4. Hienoja nuo Dompan (liian vaikea nimi) grafiikat. Jokihaan juurekset on meilläkin ruokalistalla tällä viikolla, vaikuttavat todella hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt palsternakat häviää kauppojen hyllyiltä! :D

      Poista
  5. niinpä niin, mutta onneksi ei sentään ollut se kana raparperilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tein viime kevään Italia-viikoilla, mutta oli se vähän erilainen juttu :D

      Poista
  6. Sulla on taas niin huima vauhti resepteissä ettei meinaa ehtiä lukea... Minusta pari kanaa takapihalla ois hienoa, tosin en minä varmaan niitä sitten raaskis syödä. Sais munia kuitenkin!
    Hienon annoksen olet väsännyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin samalla tekniikalla vakuutella, mutta vielä ei onnistunut:D Enkä minä ihan oikean oikeasti taitaisi uskaltaa mitään kotieläimiä ottaakaan, vaikka lupajutut olisikin kunnossa niin kotipuolesta kuin viranomaispuolestakin.

      Poista
    2. Miehen kummitädillä (Ranskassa) on isohko kanakoppi pihalla ja onhan se idyllistä, kun kanat ruopsuttavat iltaisin pihanurmikolla. Hän tosin maalaistalon emäntänä vääntää niiltä sitten itse niskat nurin, että saadaan ruokapöytään. Niin, ja kananmunat ovat sitten kyllä ihan omaa luokkaansa :-)

      Poista
    3. Varmasti ovatkin. Me ostamme kananmunat tästä aika läheltä olevalta tilalta, välillä ruokapiirin kautta, välillä suoraan tilalta, ystävämme käy siellä toisinaan hakemassa munia suoraan kanalasta. On kyllä ilo rikkoa kulhoon kananmuna, jonka keltuainen on pullea ja kirkkaan keltainen :)

      Poista