perjantai 19. heinäkuuta 2013

Uusien kokemuksien äärellä


Olimme pienellä Tampereen reissulla, jolta palasin muutamaa uutta kokemusta rikkaampana. Tällä kertaa kävi niin, että ne asiat joista minulla oli matalat odotukset, yllättivät positiivisesti ja päinvastoin. Sää oli melko kelju, eilen satoi tasaisesti aivan siihen asti, kuin ennusteessa oli arveltukin. Iltaa kohden sää parani, se oli mukavaa. 

Emme olleet koskaan aikaisemmin majoittuneet Omenahotelliin, mutta nyt sekin on kokeiltu. Aivan kelpo nukkumispaikka, eikä ainakaan näin arki-iltana ollut mitään mekkalaa, kuten olen kuullut viikonloppuisin joskus olevan. Ompun sijainti Hämeenkadulla oli erinomainen ja sattumalta osuimme auton kanssa tuliterään P-Hämppi-pysäköintihalliin.

Kulttuuripainotteisen matkamme ensimmäinen tapahtuma oli Keskustorille pystytetty oluttelttakylä, jossa esiintyi alkuillasta Kari Peitsamo. Sain jo ajomatkan aikana pienen läpileikkauksen Peitsamon musiikista, mikä olikin hyvä juttu. Muutoin olisin juuri ja juuri tunnistanut vain kappaleen Kauppaopiston naiset. Peitsamo esiintyi yksin kitaransa kanssa kolmen vartin verran, mikä oli ainakin minulle oikein sopivasti, sain kyllä rahalle vastinetta oikein hyvin. Keskustorin konsertit ovat sivumennen sanoen ilmaisia. 

Olin valinnut meille illallispaikaksi Saludin, sillä la Vuelta lähestyy ja olin lukenut, että siellä saisi mallikasta espanjalaisruokaa. En aio jaaritella tästä kokemuksesta pitkään. Yksi tilaamistamme annoksista oli erinomainen, Especial de la casa KOBE ESTILO WAGU-härän sisäfileepihvi. Kaikki annokset olivat liian suuria, hinnasta en niinkään marise, mutta on noloa, kun ei ole mitään mahdollisuutta jaksaa syödä puoltakaan tilaamastaan annoksesta. Kokemuksessa kiitän mieluisaa pöytäseuraa. Luulen, että ensi Tampereen vierailulla menemme Hella & Huone-ravintolaan, jota nytkin ensin tuumin meille illallispaikaksi.

Illan päätteeksi tallustelimme täysien vatsojemme perässä Tampereen Klubille kuuntelemaan Eläkeläisiä. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun kulkeuduin orkesterin keikalle ja alan päästä jo jyvälle, missä tästä on kyse. Kerroin keväällä, että saksalainen yleisö humppasi aivan hulluna, mutta niin humppasi kyllä suomalainenkin, tosin melko paljon kosteammissa tunnelmissa. Humppajuna puksutti ympäriinsä koko keikan ajan ja sydänala tutisi humpanjytkettä vielä aamullakin. En pidä mahdottomana ajatuksena mennä uudelleenkin Eläkeläisten keikalle. 

Jokisen valinnasta hankittua
Tänä aamuna noudimme automme Hämpistä ja suuntasimme kauppahallia kohti. Sieltä hankimme tuikitärkeän tuliaisen, käpykakun. Olimme niin hurjia, että ostimme myös perunaleivoksia, näillä makeilla uskalsi kyllä kohdata kotimieheksi jääneen nuoremman perillisen. Käväisimme kotimatkalla IKEAssa, jossa oli muutama muukin juuri tiedostanut myytävän aamiaista 50 sentin sopuhintaan. Ihmettelin hieman, miten vaikea se onkaan ottaa yksi juustosiivu ja yksi kananmuna, niitä valittiin hyvin huolellisesti. Kaupan puolelta ostimme irtolautasia kuvaustarkoituksiin, kassa katseli taas hieman kummissaan, että millaistahan astiastoa me oikein keräämmekään.

Tour de Francen lopputohinat ovat meneillään. Olemme katsoneet tämän päiväisen etapin, jonka voittajaksi ylsi jo toistamiseen tässä kisassa Movistarin Rui Costa. Nyt käymme läpi eilisiä tapahtumia. Kokonaiskilpailu alkaa olla paketissa, mutta viimeiset vuorietapit ovat kyllä itsessäänkin todella kiinnostavia. Koska palasimme reissusta vasta iltapäivällä, tein nopean salaatin uuteen Ikeasta ostettuun vatiin ja samalla muistelimme yhtenä iltana maistelemiamme ranskalaisia juustoja. Pari niistä oli niin tujakan hajuista, etten tahtonut maistaa ja Kammenpyörittäjäkin sai syödä niitä melko etäällä, sisätiloissa kylläkin, sillä ilta oli kovin viileä.


Huomenna ja ylihuomenna, viimeisinä lomapäivinä haluan vielä tehdä jotain ranskalaista ruokaa ennen kuin tämä Campasimpukan kolmas ranskalaisen ruoan haaste on ohitse Tour de Francen päättyessä Pariisiin.

10 kommenttia:

  1. Hih, niin tulee Tampereen vuodet mieleen tuosta käpykakusta ja perunaleivoksista. Miten se onkaan niin tamperelaista. Tuo pinkki salaattikulho on ihana, pitäisiköhän minunkin hommata sellainen, sopisi uuden pyörän väriin :) Haisujuustot näyttävät ja kuulostavat NIIIN herkullisilta, minä olisin voinut mielelläni tuurata sinua niiden syömisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt uskoa sinua sen ravintolavalinnan vuoksi! Mutta seuramme oli juuri sellainen kuin piti, olen niin hyvilläni:D

      Poista
  2. Olen syönyt Saludissa muutaman ähkyn. Vaikka tykkään paikasta, erityisesti salaattipöydästä niin nyt paikka ei houkuttele juurikaan. Sen sijaan tuo Hella & huone ja Bertha houkuttelee. Täältä maalta vain tulee nykyisin lähdettyä niin huonosti kaupunkiin syömään. Berthassa oli Demon väki heinäkuun alussa muutaman viikon mittaisella rundilla. Harmittaa kun tajusin tuon liian myöhään eikä pöytiä enää saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään usein tule käytyä, mutta Tampereella on jo paljon enemmän tarjontaa kuin meillä Jyväskylässä. :)

      Poista
  3. Minulla oli yksi mummola Tamperella, joten siellä herkuteltiin aina käpykakuilla, perunaleivoksilla ja mustallamakkaralla. Ne ovat vieläkin herkkujani :)

    Me ei käydä ravintoloissa juurikaan Helsingissä, vaikka matkaa ei ole paljoa – eletään kaiketi niitä kiireisiä vuosia perheen ehdoilla. Lomalla sen sijaan käydään läpi Turun saariston ravintoloita, joita on yllättävän paljon. Tämän kesän huippukohdaksi valikoitunee Farmors Cafe Högsårassa mielettömän herkullisella saaristolaisbuffalla ja legendaarisen hyvillä leivoksilla. Kyllä ruokamatkailu on mukavaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä se haittaa, jos välillä menee metsäänkin, tulee floppi kokemus. :)
      Hui miten kylmältä muuten tuntuu nyt, kun tuskin on kymmentä astetta lämmintä, jo tästä joutaakin töihin!

      Poista
  4. Saludissa olen käynyt kerran työn puolesta ja se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Joko suomalaisen ravintolaruoan taso on noussut tai sitten Saludin oli romahtanut, mutta olipahan uskomatonta mössöä.

    Me harrastetaan Tampereen matkailua noin kerran-pari vuodessa ja parhaat ravintolakokemukset ovat mm. Berthasta (aivan ihana), Näsineulan tornista (yllättävä, mutta erinomainen) ja varauksin Hellasta ja Huoneesta. Paikalliset Gastropubit olivat myös ihania. Haluaisin ehdottomasti kokeilla myös mm. C:n.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitää myöntää, että vaikka postauksessa olin melko vähäsanainen, niin pettymys oli kyllä melkoinen. Juteltiin siitä vielä eilen ja jollei olisi tiennyt, olisi paikkaa voinut luulla ketjuravintolaksi, paitsi hinnoiltaan. Laitan nuo mainitsemasi paikat muistiin seuraavia kertoja varten. :)

      Poista
  5. Mä oon tykännyt Saludista paljon, käynyt useita kertoja. Yleensä takana on ollut pyöräkisat tai muutenvain kovaa ajamista, niin annoskoot ja runsas salaattipöytä on tullut tarpeeseen. En tykkää viimeisenpäälle hienoista ravintoloista vaan tuollaisista vähän rennommista mihin voi mennä pyöräkisan jälkeen ja silloin ruokakin maistuu parhaalta.

    Yksi mitä suosittelen tampereella on Ahlmanin tilapuoti, http://www.ahlman.fi/tilapuoti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisessa tilanteessa varmasti maistuukin hyvin :) Minulla vaan oli into tulevaa Vueltaa ajatellen, että nyt olisi oikein kunnolla espanjalaista ruokaa. Siihen kyllä vähän petyin.

      Poista