keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hamstraanin jäljillä


Yövuoroissa on hyvät puolensa, kuten ettei tarvitse päivisin olla töissä. Se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei liiemmälti nukutakaan. Tavallisesti olen sen verran laiska järkevä, etten ota isoja puuhia zombiepäiville. Nyt tiedämme, että aivoni menivät narikkaan jo viime sunnuntaina. Hukkasin lapunkin, jolla ne voi periä takaisin. Ei tässä muutenkaan auta itku markkinoilla, kun sysää lumivyöryn liikkeelle, on vain räpiköitävä ja toivottava, että lopussa on muutama luu ehjänä. 

Te joilla koti on aina tiptop ja jokaiselle tavaralle on ainakin kaksi ikiomaa paikkaa, joista valita se parempi, ette varmastikaan voi ymmärtää tilannetta, johon olen itseni ajanut. Eilen pääsin kaaoksen huipulle ja sain aikaan tosi paljon. Tein muutamia tärkeitä päätöksiä ja täytin autonperän jälleen kiertoon lähtevillä tavaroilla. Tein myös muutamia löytöjä. 

Päätin, etten laita uuteen ruokavarastooni mitään sellaista, joka olisi pitänyt jo aikoja sitten käyttää. Säilykkeissä ja jauhoissa minulle tahtoo kertyä varastoa, jota ei sitten tule käytettyä. Muistan hämärästi vuoden 2011, jolloin ruokapiiri oli toiminnassa ensimmäistä kauttaan. Olin myös uudensadon ruokablogaani ja nämä kun yhdistää, tuloksena on hamstraani. Hamstraani on bloggaava henkilö, joka tahtoo hankkia  jokaisen tarjolla olevan luomujauhotuotteen tai eksoottisen oliivipurkin. Kaksi vuotta myöhemmin hänet löytää itkemästä jauhopussien ja oliivipurkkien keskeltä. 

Siispä pantrystani ei tule ruokien piilopaikkaa. Hävikkiviikko oli juuri ja sen jälkeen ovat hyvin mielessä periaatteet aistinvaraisesta tuotteiden tutkimisesta, terveestä järjestä ja silkasta noloudesta, kun ei näe aurinkoa toissavuotisten jauhopussien takaa. Yksi luku elämästäni on päättynyt, olen entinen hamstraani. 



En aio myöskään ostaa ruokavarastooni ruokia ruokavarastoni takia. Olisi kyllä houkuttelevaa mennä kauppaan ja valita värien puolesta toisiinsa sointuvia pakkauksia, tai kokeilla tomaattikeittopurkkitornin rakentamista. Mutta ei. Koska minun on kuitenkin saatava hankkia jotain ruokavarastoni takia, olkoon se jotain sisustuksellista. En usko, että Kammenpyörittäjä lämpenee kattokruunulle ja ikkunakin on melko pieni, joten verhotkaan eivät liene välttämättömät. Olisi kyllä hauska hankkia talon ensimmäiset verhot 50 x50 cm ikkunaan, joka on niin korkealla, että siitä näkee kuusenlatvan välistä palan taivasta. Kunhan pantryni on sisustettu valmiiksi, Campasimpukka muuttuu life style-blogiksi ja jaan sisustusneuvoja kerran viikossa paikallisradiossa. 



Mainitsin, että tein muutamia löytöjä kodinhoitohuoneen kaapeista. Monta vuotta sitten, kun jälkeläisemme olivat ohittaneet aktiiviset leikkimisikänsä, keräsimme lelut heidän huoneistaan pois. Eilen löysin vielä suuren laatikollisen playmobileja, kurkkasin kannen alle ja ilmeisesti aihepiiri oli autoiluun liittyvä, ritareita ja roomalaisia ei näkynyt. Myös se kaikkein sievimpiä vauvanvaatteita sisältänyt laatikko tuli esille, vietin tovin ihastellen pikkunuttuja ja potkupukuja. Löysin myös isäni 60-vuotislahjan, jonka olimme antaneet äitini ja sisareni kanssa. Kyseessä olivat grogilasit. Paketin sisällä oli myös onnittelukortteja, joita isä oli tuolloin saanut. Isä ei ollut kyllä oikein grogilasimiehiä, enemminkin pullo oli pöydänjalan vieressä ja siitä kaadettin plöröt kahvikuppiin. Pöydänjalka olisi ollut tyylittömämpi syntymäpäivälahja, joten ymmärrän valintamme. Jemmasin lasipakkauksen sisarentyttärelleni, hän kuulema voisi ottaa vaarin lasit. 

Tänään sataa vettä, eikä päivä ilmeisesti aio valjeta ollenkaan. Olen käyttänyt armonaikani ja minun on alettava hommiin. Aion sortteerata korkean korihyllystön, jossa säilytämme pyyhkeitä ja kerätä toiseen, matalampaan elfaan kuvauksissa käyttämiäni kangaspaloja, liinoja ja muuta kuvausrekvisiittaa. Valkkaan keittiöpyyhkeistä säilytettävät ja loput menevät viimeiseen palveluspaikkaansa Kammenpyörittäjän pyöränkorjaustalliin. Keräilen keittiöstä erinäisiä ruokavarastoon muuttavia tavaroita ja kuuntelen roskacountrya. Esikoinen on seuranani tänään ja teen hänelle maitokahvia, kunhan kahvikone on aikansa puhissut. Ei enää huimapäistä kiipeilyä ylähyllyille, ei epätoivoista eristyshuitaleiden imurointia (meille tehtiin kodinhoitohuoneen kattoluukun kautta välikattoon lisäeristystä viime viikolla ja purua on ollut todella monessa paikassa vieläkin, vaikka Kammenpyörittäjä imuroi pari päivää yhtäkyytiä). Nyt on menossa vaihe, jossa oikeasti mietin, mihin järjestykseen laitan vuoat päällekkäin ja tuleeko riisinkeitin pantryyn vai keittiöön. 



Ensiyö on viimeinen työyö ennen vapaita. Huomenna poikkean Alkoon ostamaan avajaisjuomaa, johon sain vinkin ystäväni Saiman blogista. En ole koko viikolla tehnyt mitään ruokaa, Kammenpyörittäjä on pitänyt perheen siltä osin elossa. Olen kokonaan unohtanut lauantaisten avajaisten juhla-asun. Voisin tietysti piipahtaa taas SPR:n hulluilla päivillä, mutta ehkä tällä kertaa kuitenkin kaivan omaa vaatekaappiani. 

19 kommenttia:

  1. Pyöräkellarissa saavat arvoisensa lopun niin keittöpyyhkeet, kauluspaidat kuin sukatkin :). Onneksi, sillä lumpunkierrätys on tehty uskomattoman vaikeaksi, keruupaikkoja on varmaan korkeintaan yksi koko kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö missä se Jyväskyläss on? Joskus oli Seppälän Prisman kierrätyspaikassa ja sitten vielä kauemmin sitten Keljon markettien luona. Toinen mitä kaipaisin on styroksin ja muovin kierrätys asiallisesti.

      Poista
  2. Seppälän Prismaan mekin aina ennen veimme. Nettikartassa tekstiilinkierrätyspisteitä on monta ja niihin saisi kai jättää lumppujakin mutta en minä Kuokkalan ostarilta ainakaan mitään lootaa ole löytänyt.
    Muoville saisivat kyllä laittaa kierrätyksen. Me olemme joskus kuskanneet niitä pohjoisen reissulla Haaparannan keräysastiaan... Yritä tässä sitten pelastaa maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä. Meillä on kotiroskiksen tyhjennysväli 4 viikkoa, sinne tulee oikeastaan pelkästään muovia, kaikki muu kierrätetään niin hyvin, kuin kohtuuvaivalla pystyy. Koitamme kyllä valikoida jo ostovaiheessa pakkauksia kierrätyksenkin kannalta, mutta silti sitä muovia vaan riittää. Maailmankaikkeuden toiseksi yleisin aine pölyn jälkeen...

      Poista
    2. Eikös suurin osa muovista mene energiajätteeseen? Jos sellainen loota löytyy, niin sinne vaan. Ainakin meidän taloyhtiössä energiajaelootan kyljessä nimenomaan mainitaan erilaiset muovit (paitsi joku muovilaji jota en nyt tähän muista).

      Poista
    3. Energiajätteen käsite ei taida edelleenkään olla käytössä jyvässeudulla, olisin erittäin mielelläni väärässä, pikagooglailulla ei löytynyt yhtään paikkaa missä täällä voisi muovia kierrättää eikä energiajätettä ole erikseen osoitettu mihinkään tiettyyn kierrätyslaatikkoon. Miksi, sitä en tiedä.

      Poista
    4. Ei oo, ei. Täällä maakunnassa tapahtuu kaikki niin hitaasti vaikka ei olla Hämeessä.

      Poista
  3. Tunnen tuon tunteen hyvin. Me ollaan muutettu nyt 2,5 vuoden aikana kahdesti, ja siinä sitä tavaraa on tullut hävitettyä ihan uskomattomat määrät. Ja nimenomaan turhaan hamstrattua, tai josta ei ole osannut luopua jos sitä joskus ehkä tarvitsee. Vannoin, että nykyiseen kotiin ei mitään hamsteripaikkoja enää muodostu, mutta niin vaan autotalli on niin täynnä tavaraa ettei sisään meinaa mahtua. Sitä ei ehditty muuton aikaan raivaamaan, ja niin se on jäänyt... Ensi kesänä viimeistään pitää tsempata (siellä ei ole lämmitystä, niin nyt ei tarkene)! Jotenkin se hamsterointi vaan kuuluu ihmisluonteeseen. Ihailen kyllä niitä, joille ei kerry mitään turhaa nurkkiin, vaikka se joskus saattaa muuttua vähän kliinisenkin näköiseksi.

    Onkos teidän playmobileille jo jatkopaikka tiedossa? Voisin olla kiinnostunut (kun leluistahan meillä varsinkin on pulaa :D) En tosin yhtään muista missä päin asutte..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttaminen viiden vuoden välein on kuulema hyvä sykli, ei ehdi paljon juurtua, en sitten tiedä, kai se on enemmän kiinni asujien luonteesta :)
      Toistaiseksi lelut on vaan varastoitu, jatkotoimia ei olla vielä tuumittu:)

      Poista
  4. Hirveän hyvä vauhti päällä siellä. Tuletko seuraavalla pitemmällä vapaalla tänne meille? Meidän vaatehuoneessa saisit kulumaan hetken jos toisenkin, koska se ei ole ihan tiptop :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailin päivällä pyyhepinkkoja, kun sain kaikki sortteeraukset tehtyä, löytyi vaikka kuinka paljon käyttämättömiä keittiöpyyhkeitä, jotka olin unohtanut.
      Nyt alkaa jo kone vähän hyytyä, kun yöt kukkuu ja päivät riekkuu:) huomeniltana varmaan nukkumatti noutaa ennen kasia!

      Poista
  5. Tsemppiä ! Jaksaa, jaksaa... t: joskus hamstraani aina hamstraani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on se hetki, kun yövuorot on takana ja tuntuu, että jos nyt pysähtyy, ei pääse liikkeelle pariin päivään... Kävin nauttimassa hammaslääkärin hoivasta ja hieman kaupoilla katsomassa sisustuselementtejä uuteen valtakuntaani :D Kattokruunu jäi vielä ostamatta.

      Poista
  6. En ole hamstraanien sukua laisinkaan, mutta kokemusta parantumisesta ei ole, mutta haluan uskoa parantumisiin. Sinä pystyt tuohon ja minusta tulee siisti ihminen, kun saan uuden keittiöni.
    Olen nauranut täällä lähes vedet silmissä pöydänjalalle mahdollisena syntymäpäivälahjana. Se olisi ollut osuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään muuten ole hamstraani, ainoastaan keittiövälineiden ja niiden jauhojen :D Muuten henkilökohtaiset tavarani mahtuisivat isohkoon matkalaukkuun. Ai niin, keittokirjat ja leffat... No, niitä toiseen isoon matkalaukkuun ja olisin valmis autiolle saarelle.

      Poista
  7. Avajaiset lienevät tänään. Jännittävää! Ihania kirjoituksia tällä viikolla, pääsin lukemaan vasta nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuohuviini otetaan pian kylmästä. Ja levonnaiset ovat valmiit .) En muistanut ostaa leveää silkkinauhaa, olisi ollut vähän hienoa leikata nauha poikki :D

      Poista
  8. Camppis muuttuu lifestyle-blogiksi, jossa puidaan italialaista arkkitehtuuria? Va bene!
    Roskacountryn sijaan voisit kyllä kokeilla luomu-bluegrassia, vaikka kotimaista Varjakka String Bandia. :-P

    VastaaPoista