Työmatka vei minut tällä viikolla muutamaksi päiväksi pääkaupunkiseudulle. Koska samalle kurssille tuli pitkäaikainen ystäväni, ehdotin ravintolassa syömistä torstai-illalle. Samantien aloin selata tuttujen ravintoloiden varaustilannetta, mutta olin hieman viimetipassa ja monessa paikassa oli jo täyttä. EMOn kohdalla tärppäsi ja saimme jopa valita mieluisan kellonajan.
Eilen illalla koulutusosuuden jälkeen suuntasimme Helsinkiin haluten mennä ensin jonnekin drinkille. Olin kaavaillut lasillisen nauttimiseen Groteskia, oikein tarkistin heidän cocktail-baarinsa aukioloajankin netistä. Onni ei vain vieläkään suosinut minua, en päässyt Groteskiin, sillä heillä oli vain ulkotilojen baari auki, eikä tuulinen, viilenevä ilta houkuttanut istumaan ulos.
Seuraava kohde oli sitten Bronda, jossa kevättalvella kävimme lasillisilla ennen Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin keikkaa. Eilen olimme paikalla kuuden maissa ja osuimme sopivaan saumaan, emmekä joutuneet odottamaan pöytään ohjaamista pitkään. Ystäväni nautti lasillisen samppanjaa ja minä otin Farangista tutun Lady Boi-Farang-drinkin. Brondassa näytti olevan vilkas ilta, olihan eilen Taiteiden yö ja mitä kaikkia muita tapahtumia Helsingissä nyt olikaan.
EMOssa näytti olevan puolitäyttä, kun saavuimme paikalle seitsemältä. Valitsimme pienen harkinnan jälkeen tarjoilijan suositteleman kuuden ruokalajin yllätysmenun. Pyysimme tarjoilijaa valitsemaan meille ateriaa täydentämään lasillisen valkoista ja toisen punaista viiniä ja jäimme odottamaan ensimmäistä annosta.
Aterian aloitti annos, joka EMOn verkkosivun ruokalistalla kuvataan sanoin kukkakaalivanukasta ja tryffeliä. Se oli raikasta, kevyttä ja todella hyvää. Annos viritti hyvin tunnelmaan ja olimme positiivisen odottavia. Tryffeli maistui upeasti, eikä lastujen määrässä oltu säästelty.
Toinen annos tuotiin hyvin nopeasti ensimmäisen jälkeen ja listalta lunttaan sen olleen lohta, avokadoa ja kampasimpukkaa. Tämäkin annos oli kaunis ja harmoninen, tunsin tiettyä lukkarinrakkautta kampasimpukkakastiketta kohtaan.
Kolmatta annosta saimme odottaa hyvän aikaa, lähemmäs puoli tuntia. Se oli hiillostettua makrillia, pinaattikeittoa ja luomukananmunaa. Makrillin nahka oli maukkaan rapea, ilman kesäisen makuista pinaattikeittoa kala olisi ollut vähän liian suolaista. Lisukkeet, paistettu pinaatti, pekoni ja kapris lautasen reunalla olivat sen verran tujakat, että jäivät minulta syömättä.
Seuraava annos oli nimeltään kotimaista latva-artisokkaa, maalaiskana"lasagne". Annos näytti hieman vaatimattomalta, mutten muista usein syöneeni noin täydellistä pastaa, se oli kuin olisi silkkiä lusikoinut. Latva-artisokassa oli sopivasti purupintaa ja kanassa juurevaa makua.
Varsinainen pääruoka oli karitsan entrécôte, kaaligratiinia ja valkosipulikastiketta. Kuvasta puuttuu juustokuorrutteinen gratiini. Ikävä kyllä karitsa oli aivan liian raakaa, mutta ilmeinen valkosipulipyre lautasella oli hyvää. Annokset saivat seistä edessämme melkoisen pitkään aterimet syömisen lopettamisen merkiksi aseteltuina ennen kuin meiltä kysyttiin mitään. Minä ujona ihmisenä kuiskin lihan olleen liian raakaa, mutta suorasanainen ystäväni sanoi reippaasti mielipiteensä. Tarjoilija pahoitteli ja sanoi kertovansa terveiset keittiöön. Hän palasi hetken kuluttua ja kysyi haluaisimmeko tilalle lounaslistalta löytyvän annoksen ibericopossua ja kaalia. Siinä vaiheessa iltaa emme kumpikaan tahtoneet enempää liharuokaa, joten kiitimme ja pyysimme jälkiruokaa.
Aterian päätti ihastuttava piimää ja fenkolia-annos, jossa fenkolia suuremmassa osassa olivat kyllä ihanat metsämustikat. Usein ravintola-annoksissa näkee siistejä pensasmustikoita, joiden maku ei yllä luonnossa kasvaneiden tasolle. Piimävanukas oli todella suloinen päätös aterialle ja kaavimme lautasemme tarkasti tyhjiksi.
Ystäväni otti vielä lopuksi kahvia, jonka laadun suhteen hän on melkoisen tarkka. Kahvi sai hyväksyvän nyökkäyksen ja niin ollen ateria päättyi mitä suotuisimmissa merkeissä. Pyysimme laskut ja minun osuuteni siitä oli 80 euroa. Laitoin merkille, että syömättä jääneen karitsa-annoksen vuoksi loppusummasta oli vähennetty 10 euroa. Ravintola paikkasi mielestäni hyvin menussa tapahtuneen kömmähdyksen. Ensinnäkin saimme asialliset pahoittelut, meille tarjottiin korvaavaa annosta sekä siitä kieltäydyttyämme saimme pyytämättä hyvityksen hintaan. Eipä olisi voinut asiaa fiksummin hoitaa.
Jäin hieman aprikoimaan, kun luin tänään EMOn listaa, että mikä tässä menussa oli se yllätysosuus. Sen kaikki kuusi annosta näyttävät löytyvän tämän hetkiseltä kymmenen ruokalajin listalta.
Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti