sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pestoleipä versio 2


Leipätilanne oli hieman heikoissa kantimissa tänään aamiaista ajatellen, joten etsin leipäohjetta jo ennen seitsemää. Löysin mukavalta näyttävän ohjeen A Dutchie Baking-blogista, jossa oli elokuussa tehty hauskannäköistä pestoleipää

Tomaattipestoinen kierreleipä

Taikina

  • 300 g vehnäjauhoja
  • 6 g kuivahiivaa (käytin 7 grammaisen pussin)
  • 6 g suolaa
  • 15 g sokeria
  • 0,5 dl huoneenlämpöistä maitoa
  • 1 dl lämmintä vettä
  • 20 g pehmeää voita
  • 1 kananmuna
  • (oliiviöljyä kohotuskulhon öljyämiseen)

Täyte ja päälle

  • 3 rkl punaista tomaattipestoa
  • 1 kananmuna voiteluun (loppu johonkin muuhun käyttöön)
  • kurpitsansiemeniä
Mittaa jauhot kulhoon ja kerää sinne hiiva, suola ja sokeri. Sekoittele ainekset sekaisin. Lisää mukaan pehmeä voi, kananmuna ja nesteet. Vaivaa taikina joustavaksi palloksi, se vie aika monta minuuttia, mutta taikina kyllä antautuu lopulta. Amerikkalaisilla on tapana öljytä kohotuskulho, mutta minä en siitä perusta. Tulee vaan lisää tiskiä, jos pitää taikinaa siirrellä kulhosta toiseen tai pestä välillä. Peittele kulho kertakäyttöisellä suihkumyssyllä, kelmulla tai kostella liinalla. Anna taikinan nousta ainakin tunti. 

Minä kävin aamulla lenkillä taikinan kohoamisen aikana ja olisin voinut tehdä pitemmänkin lenkin, sillä taikina nousi aika laiskasti. Annoin sille vielä kolme varttia lisäaikaa.

tästä meni Nannan kaveri tai kaksi
Jaa kohonnut taikina kahteen yhtäsuureen osaan. Kauli ne jauhotetun leivinpaperin päällä pyöreähköiksi levyiksi. Minun lettuseni eivät olleet pyöreää nähneetkään. Ota vaikka mikrokuvulla pieni painojälki taikinaan, tai muulla mahdollisimman isolla muotilla, jotta voit leikata levyt pyöreiksi, jos olet samanlainen käpälä kaulimaan kuin minä. Jämäpalat voi vielä puristella yhteen ja tehdä niistä jonkunlaisen tähdenlentoleivän uuniin. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Levitä toiselle taikinapyörylälle punaista pestoa tai jotain muuta, mitä mielesi tekee, ei ehkä kuitenkaan vaikka wasabia kovin tuhdisti. Jotain juustoakin voisi raastaa mukaan. Jätä kiekon reunoille noin sentin verran puhdasta taikinaa. Minä en muistanut, vaan suttaisin pestoa melkein reunoille asti. Nosta toinen taikinalevy ensimmäisen päälle ja puristele reunoja yhteen. Paina keskelle taikinalevyjä painauma juomalasilla tai stanssilla. Leikkaa sitten taikinapyörällä tai veitsellä reunaosa ensin neljään yhtä suureen osaan. Sen jälkeen leikkaa kukin sektori vielä neljään tai viiteenkin osaan. Kierrä jokaista taikinasuikaletta kolme kierrosta samaan suuntaan. Voitele leivän pinta kananmunalla ja ripottele keskusympyrän päälle unikonsiemeniä, kuten alkuperäisohjeessa, tai kurpitsansiemeniä, kuten minä. En tykkää niin paljoista unikonsiemenistä. Leivän voi antaa vielä kohota hetkisen, minä laitoin se uuniin heti, kun sain kaiken nypertelyn tehtyä.


Paista leipää noin 20 minuuttia, kunnes sen pinta on kauniin värinen. Se maistuu hyvältä sellaisenaan, tai sille voi sipaista vielä hieman voita tai tuorejuustoa. Voisi olla kiva noutopöydässä, paloja on helppo kieräyttää irti leivästä. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Karpalokeikauskakku


Aamuinen karpalostamisemme ei ollut niin satoisa, kuin olimme toivoneet. Joku oli ehtinyt suolle ennen meitä ja sehän on vain hyvä. On aina hienoa, että marjat luonnosta päätyvät jonkun ämpäriin. Meillekin riitti sen verran, että pieni ämpäri tuli lähes täyteen, noin 2,5-3 litraa. Kammenpyörittäjän uudet kumisaappaat tulivat testatuksi, enkä minäkään tällä kertaa kaatunut rähmälleni suohon. Vaihtelua. 


Halusin tehdä jonkunlaisen karpalojälkiruoan ja päädyin kakkuun. Löysin ensin kivalta vaikuttavan ohjeen amerikkalaisesta blogista, mutta sen kanssa olisi pitänyt alkaa yksikköjen muunteluun ja ainesmäärien muutteluun sopivaksi käyttämälleni vuoalle. Niinpä hylkäsin ohjeen ja naputtelin TOP-100 Ruokablogit-sivun hakuun sanan keikauskakku ja pian olinkin löytänyt mieleiseni ohjeen. Se löytyi muutenkin tuikitutusta sauvajyvänen-blogista. Siellä oli tehty raparperikakkua, mutta arvelin ohjeen toimivan myös karpalon kanssa. Muunsin ohjetta sen verran, että käytin fariinisokerin sijasta muscovadoa. 

Karpalokeikauskakku

Vuokaan:

  • 50 g voita
  • 2 dl muscovadosokeria
  • 3 dl karpaloita
  • pieni sipaisu voita vuoan reunoihin

Taikina:

  • 150 g pehmeää voita
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljatahnaa
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Laita vuoan pohjalle voi ja muscovadosokeri (tai fariini, jos sitä käytät). Laita vuoka lämpenevään uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes voi sulaa. Levittele sokeri ja sula voi koko vuoan pohjalle ja jätä odottamaan. 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe, sekä vaniljatahna (tai -sokeri). Sekoita taikina tasaiseksi. Sipaise hieman jäähtyneen vuoan reunat voinokareella ja kumoa karpalot vuoan pohjalle, levittele ne tasaisesti. Kaavi ja levitä taikina marjojen päälle sileäksi kerrokseksi. Minun vuokani on 26 cm halkaisijaltaan, vähän liian iso tälle taikinamäärälle, kakusta tuli aika matala. 

Paista kakkua uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita vuoka leivinpaperilla vuoratulle pellille siltä varalta, että vuoka vuotaa. Kokeile kakkua, jos tikku tulee puhtaana taikinasta, kakku on kypsä. Anna sen jäähtyä vuoassa noin vartin verran. Pyöräytä reunaa veitsellä ja kumoa kakku lautaselle. Jos olet onnekas, saat vuoan nätisti irti ja kakkuun jää kaunis marjapinta. Minun piti pieni reunanpala asetella takaisin paikalleen. Söimme kakkua jälkiruokana vaniljajäätelön kanssa. Hyvää, kirpeää, makeaa. 



Jos suolle haluat mennä nyt, niin mene!

Kuvan karpalot eivät liity juttuun (lue: ettet löytäisi apajallemme)
Suot ovat jännittäviä paikkoja, oikeastaan hieman pelottavia. Koskaan ei voi olla ihan varma, löytääkö saapasjalka kantavan pohjan. Minusta suot haisevat hyvälle, siinä lievässä pahanhajuisuudessaan. Monet erilaiset sammaleet ja suokasvit ovat vaatimattomia, mutta ujonkauniita, niitä täytyy kumartua katsomaan läheltä ennen kuin niiden lumon kunnolla tavoittaa. Ja mikäpä olisi suolla kauniimpaa kuin karpalon pitkät kasvustot ja punaposkiset, mattapintaiset marjat? Hillat ovat kyllä kauniita myös, mutta niitä meidän lähellämme ei kasva niin tiuhaan kuin karpaloita. 

Blogin ensimmäisenä syksynä kävimme eräänä perjantaina poimimassa karpaloita ja saimmekin niitä runsain mitoin. Karpalot säilyvät pakastimessa hyvin ja vasta tämän kesän lopulla keitimme suuresta osasta tuota saalista karpalomehua, ihan aitoa, ilman mitään tvistejä tai lisiä. Ne pullot merkitsimme huolellisesti, ettei niitä sekoita mummonsekomehuun, jota meillä muutoin suurin osa omatekoisista mehuista on. En tietenkään toivo itselleni, enkä kenellekään muullekaan VTI:ta, mutta onpahan oireisiin oivaa lääkettä, jos niin keljusti kävisi. 

Tänään on vapaapäivä, yöllinen myräkkä on laantunut, nuoriso on täysin unten mailla vielä, niin Kammenpyörittäjäkin. Hänet kuitenkin pian vedän tilille eilisestä heitosta, että tänään voisi kello 9 lähteä karpalostamaan. Hänellä on upouudet kumisaappaatkin, joten niitähän pitää päästä imeyttämään suohon mitä pikimmiten! 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Joko talvi alkoi?

Tänään meillä Jyväskylässä on satanut lunta vaakaan koko päivän, mutta maa on sentään ollut niin lämmin, ettei lumi ole jäänyt maahan. Minä en ihan vielä talvea kyllä haluaisi, eikä se varmaan vielä tulekaan. 

Tänä vuonna tomaattisato jäi suurimmaksi osaksi kypsymättä kasvihuoneessa. Nyt niitä jälkikypsytellään sisätiloissa ja koitetaan päivittäin erotella syömäkelpoiset. Todella monta lajia meillä oli taas kasvamassa, kuten kuvasta voi nähdä.



Maisseja tuli muutamia ja ne ehdimme syödä ennen kuin ne ehtivät mennä huonoiksi. Yksi tähkistä oli täydellinen, muissa oli aukkopaikkoja. 



Kammenpyörittäjä kuvasi tämän sieniperheen pihan kannon päältä. Selvästi siinä on äiti lapsineen. Enpä tiedä, mikä sieni on kyseessä. 


Yrttejä sisältävät kulatungat vielä pursuavat lipstikkaa, oreganoa, viinisuolaheinää ja etenkin minttua. Sitä riittäisi vaikka tuhanteen Pimm'siin. 


Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, talvivalot asennettu (kahteen kertaan, kuten aina). Ensi vuonna uudet viljelykset!


lauantai 20. syyskuuta 2014

Kilpikonna ja jänis

Valtakunnallinen Liikkujan viikko toi keltaiset suojukset pyöränpenkkeihin
Jyväskylässä on tänä viikonloppuna perinteiset syysmarkkinat, jonka nimestä (Ween Maan Wiljaa) ojennan teennäisimmän tapahtumanimen ykköspalkinnon jo ainakin neljättä peräkkäistä vuotta. Virallisilla sivuilla tapahtumaa luonnehditaan kala- ja elomarkkinoiksi, mutta kala on ilmeisesti vitsi. Olimme paikalla tänään, kauniina syyslauantaina yhdentoista kieppeillä ja väkeä oli oikein mukavasti. Kojuja oli ehkä aiempia vuosia väljemmin, mutta sehän ei meitä haitannut. Toiveissa oli ostaa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, sekä tietysti tavanomaiset markkinapullat lapsille, joista kumpikin on jo täysi-ikäinen, muttei sentään pullaikää ohittanut. 


Saimme ostettua valkosipulia, tällä kertaa jätimme letin ostamatta ja ostimme irtosipuleita. Myös ruokkeelaisesta kojusta kaskinauriita ja ruusukaalta (en koskaan tiedä pitääkö sanoa kaalia, kaalta vai kaaleja, kielikorvani ei kerro oikeaa muotoa) löysi tiensä ostoskassiimme. Ostimme punaisia ja keltaisia luumuja ja pienen rasian kantarelleja. Tapasimme tuttavia, jotka kaikki ovat jo eläkeläisiä, josta voi päätellä, ettemme ole itsekään ihan uudenuutukaisia. 

Meillä oli ruokana tänään Honest & Tasty-blogissa postattua kanaa. Tietysti muuntelin ohjetta sen mukaan mitä meiltä sattui löytymään. Edelleenkään meillä ei ollut saatavilla kanaa, mutta broilerin nahattomia rintafileitä oli.

Kasviksia, kanaa ja sievää pastaa

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin halkaistuina, ohuina viipaleina
  • 1 valkosipuli
  • nippu kevätsipuleita
  • puolikas keltaista paprikaa
  • 1 pihvitomaatti (tai rasia kirsikkatomaatteja)
  • kourallinen vihreitä papuja
  • noin 20 pikkuruista ruusukaalia tai -kaalta, miten vaan oikein sanotaan
  • 0,5 l ankkalientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 sitruuna neljään lohkoon leikattuna, joista yhden lohkon mehu broilerin pikamarinadiin
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia ja basilikaa
  • oliiviöljyä
Valmistele ensin kasvikset leikkaamalla ne viipaleiksi ja kuutioiksi. Koska käytin ison pihvitomaatin, otin siitä siemenet pois ja leikkaisin kuutioiksi, kirsikkatomaatit olisin laittanut kokonaisina. Siivoa ruusukaalit ja pavut. Leikkaa kokonaisesta valkosipulista huippu pois, älä kuori kynsiä. Sulata liemi tai jos käytät liemikuutiota, liota se kuumaan veteen. 

Mausta broileripalat suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja lisää mukaan hieman oliiviöljyä, sekoittele. Paista broileripaloja padassa kummaltakin puolelta muutama minuutti ja nosta ne lautaselle odottamaan. Kaada hieman lientä pataan ja irrottele kaikki maut liemeen padan pohjalta, kaada liemi takaisin astiaan, jossa loput liemestä odottaa. Kuumenna pataa ja tilkkaa oliiviöljyä uudelleen ja paista kasviksia ja sitruunalohkoja padassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat hieman aloittaneet kypsymistä. Nostele pintapaistetut broileripalat pataan ja kaada päälle liemi, valkoviini ja sirottele pinnalle yrtit. Kypsytä ruokaa 15-20 minuuttia. Maista lientä ja broileripalasta, lisää mausteita, jos tarpeen. Keitä lisäkkeeksi pastaa, riisiä tai perunoita. Meillä  oli pikkuruista kukanmuotoista kolmiväristä pastaa, joka sopi ruokaan oikein hyvin. 


Ruokajuomana meillä oli valkoviiniä, jonka etiketissä ja kierrekorkissa on kuvattuna minä ja ystäväni luimupupu. Mukavaa. Ja viini on oikein hyvää. 

Tulin muuten tietämättäni toteuttaneeksi Liikkujan viikkoa, sillä olen kävellyt työmatkaa toiseen tai molempiin suuntiin tällä viikolla. Tänä aamuna kävelin matkan, vaikka minulla on vapaapäivä! Kammenpyörittäjä pääsi viimeisestä yövuorostaan ja minä aamunvirkkuna kävelin häntä vastaan. Matkalla näin yhden kissan ja viisi jänistä tai rusakkoa, mutten yhtään koiraa. Kulkukoiria ei taida Suomessa enää olla, tai jos onkin, eivät ne liiku aamuhämärissä. 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kurpitsakuurilla


Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

  • 1 myskikurpitsa
  • 1 hokkaidonkurpitsa
  • 4 isoa valkosipulinkynttä
  • tuoretta timjamia
  • oliiviöljyä
  • 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
  • tilkka sitruunamehua
  • kiehuvaa vettä, jos tarpeen
  • suolaa ja pippuria
  • kurpitsansiemeniä koristeluun
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

  • 5 dl maitoa (tai vettä)
  • 1,5 dl kurpitsasosetta
  • 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
  • 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
  • n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
  • kurpitsansiemeniä pinnalle
Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.







keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pestoleipää töissä

Pestoleipä

  • 0,5 l vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa 
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl vihreää pestoa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 600-700 g vehnäjauhoja
Sekoita kaikki ainekset löysähköksi taikinaksi, jonka jätät kokoamaan peitettynä noin 45 minuutiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja muotoile leipä leivinpaperille pyöreäksi palloksi. Painele pallo vähän litteämmäksi ja tee siihen viiltoja terävällä veitsellä, 12 palaan vaikka. Paista noin 25 minuuttia.

EDIT 17.9.2014 klo 22.00 korjasin suolan määrän, olin laittanut aluksi 1 rkl, mikä on liikaa, 1 tl riittää!


Kaunista mysliä

Minulla on lievä bloggauskrapula, tuttu tunnetila vuotuisten ruokahaasteiden jälkeen. Nyt taas "saisi" kokata mitä haluaa ja haluaisinkin vaikka mitä, mutten saa aikaan tai ei ole aikaa. Inspiraatiota odotellessa suosittelen mysliä, jota saa ostettua Punnitse&Säästä-kaupasta ja se saisi oikeastaan maistua vaikka sahajauholta, koska se on niin kaunista. Muttei se maistu sahajauholta, vaan oikein hyvältä maustamattoman jogurtin kanssa. Siinä on ainakin kuivattua mansikkaa ja vadelmaa, pähkinöitä ja manteleita. Ja ymmärtääkseni siitä otettu pois kaikki lisätty sokeri, vai miten se eräs mainos menikään?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Öljy kuumaksi! It's churrotime!

valmiiksi luettu on puoliksi tehty
Campasimpukan alkuperäinen teema, ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen seuraaminen ja niiden isäntämaiden ruokakulttuuriin tutustuminen on tänään saamassa vuotuisen, jo neljännen huipennuksensa, kun La Vuelta päättyy illalla ajettavaan henkilökohtaiseen aika-ajoon Santiago de Compostelassa. Ensimmäinen blogivuoden haasteen päätöspäivän espanjalaiskokeiluksi valikoituivat churrot, espanjalaiset munkit. Siitä alkaen olemme päättäneet haastevuotemme aina churroihin, sillä perinteet ovat mukavia ja churrot hyviä. Viime vuonna uppopaistelin todella monta kertaa Espanja-haasteen aikana ja kiintiö mihinkään friteerattuun ruokaan tuli täyteen pitkäksi aikaa. Yhtään friteeraamisaiheista postausta ei olekaan nähty blogissa sitten viime syyskuun, eikä öljypataa ole viritelty kuin vappumunkkeja varten.

Tälläkin kertaa käytän hyväksi toteamaani ohjetta, jolla saa noin 20-25 munkkipötkylää, mikä riittää neljälle hengelle oikein mainiosti. Halusin kuitenkin churroihin jotain pientä muutosta ja vilkuilin foodgawkerin churro-osastoa uusien ideoiden toiveissa. Eräässä ohjeessa taikinaan oli lisätty sitruksen kuorta ja se kuulosti heti kivalta minusta. 

Churrot neljälle kohtuukäyttäjälle tai kahdelle ahneelle

  • 2,5 dl vettä
  • 100 g voita
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 3 kananmunaa
  • sitrushedelmän kuorta raastettuna (käytin limeä)
  • 1 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
  • sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen päälle
Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, kiehauta. Sekoita mukaan vehjäjauhot ja sitruskuori ja vispilöi pontevasti saadaksesi aikaan taikinapallon. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat nauhana hieman jäähtyneeseen taikinaan ja vispilöi taas rivakasti, kunnes taikina on kiiltävää, melko paksua tahnaa. Kaavi se nuolijalla pursotinpussiin, jossa on teräväreunainen keskikokoinen tylla. Sulje pussi leveällä pussinsulkijalla, jonka ympärille on helppo kääntää pussia sen tyhjentyessä. 

Kuumenna öljy laakeassa padassa 170 asteeseen ja pursota churrotaikinaa pussista suoraan kuumaan öljyyn halutunmittaisissa pätkissä, leikkaa taikina saksilla. Tarkkaile öljyn lämpötilaa ja nosta sitä tarvittaessa, jos öljy meinaa viilentyä liikaa. Kun churrot ovat paistuneet (noin 6-7 kerrallaan) kauniin värisiksi, nostele ne reikäkauhalla talouspaperin päälle peiteltyyn astiaan. Anna niiden hetken aikaa kuivahtaa, sen aikaa että ehdit laittaa uudet churrot paistumaan. Niiden paistuessa nostele lämpimät churrot astiaan, jossa on kaneli-sokerisekoitusta ja pyörittele churrot sekoituksessa. Peittele taas churrot puhtaaseen astiaan odottamaan. Kun kaikki churrot on paistettu, muista sammuttaa virta padan alta ja jätä öljy jäähtymään. 

Lämmitä suklaafonduepurnukka pakkauksen ohjeen mukaan (tai tee itse suklaakastiketta, minä en nyt viitsinyt), tämän lisäksi meillä oli Annan kaupasta ostettua sitruuna-valkosuklaatahnaa, jota myös kokeilimme dippaukseen. Juomana oli kotibaristan valmistamat cappuccinot ja raikas punaherukkamehu.



Tänä vuonna Vueltan päättymispäivänä meillä oli pilvinen, viileä sää. Tarkenin silti paistella churroni ulkona grillin sivupolttimolla, tämäkin on muodostunut perinteeksi. Fleekeä ja lekkinsiä vaan päälle, niin jo tarkenee, vaikka muotipoliisi vaikeroikin tuskissaan. Oli muuten jesari taas mitä mainioin ensiapu, sillä alkaessani pursottaa churrotaikinaa, ilmeni että pursotinpussissa on reikä. Kammenpyörittäjä säikähti, että minulla on pahempikin hätä, kun huusin ulkoa apua. Pussiin vaan palanen jesaria ja homma toimi!

Yhteistyössä Jokisen Valinnan kanssa (lue:ne myy ja me ostetaan)



lauantai 13. syyskuuta 2014

Twistivapaa paella ja Alberton etappi

Taas tulilla!
Paella kuuluu niihin ruokiin, joita minulla ei tule laitettua kuin kerran vuodessa, nyt oli vuotuinen paellapäivä näin Vueltan toiseksi viimeisenä päivänä. Minulla oli aikomus ottaa viimein käyttöön jo monta vuotta sitten hankkimani paellapannu, mutta sen kuumentamiseen olisi ollut rengaspoltin tarpeen, eikä meiltä löydy sellaista. Niinpä tein paellaa aivan samalla tapaa kuin edellisilläkin kerroilla muurikkapannulla. Aineksetkin olivat tuttuja, joten tässä paellassa ei ole mitään erityistä twistiä eikä erikoisuutta, ellei sitä lasketa, että siitä tuli erikoisen hyvää!

Paella neljälle ja olisi tästä kuusikin syönyt

  • 250 g riisiä
  • 1 l kanilientä
  • 1 l vettä
  • 1 pussi Paellero-paellamaustetta
  • 1 pieni kuori sarhamihippuja 
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • 1 punainen paprika suikaleina
  • pätkä chorizoa viipaleina
  • nippu uusia pieniä sipuleita varsineen silppuna
  • 4 broilerin rintafilettä suikaleina
  • 10 sinisimpukkaa
  • 20 isoa tiikerirapua
  • herneitä
  • 1 sitruuna 
  • 1 lime (koska sitruunoita ei ollut enempää)
Esivalmisteluna kuullotin sipulia ja paprikasuikaleita muutaman minuutin pannulla. Paistoin seuraavaksi samalla pannulla chorizoviipaleita kunnes ne olivat rapeita. Nostelin viipaleet lautaselle ja paistoin pannulle jääneessä rasvassa broilerisuikaleet, maustoin ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Laitoin ravut ja simpukat vielä kylmään odottamaan viime hetkeen asti. 

Kammenpyörittäjä viritti tulen pesukoneenrumpu-uuniimme ja nosti muurikan sen päälle. Kaadoin pannulle hyvän lorauksen öljyä. Kumosin riisin pannulle ja kuullotin sitä hetkisen varoen polttamasta sitä. Aloin lisätä pannulle kauhallinen kerrallaan lientä, johon oli liotettu Paellero-pussin sisältö ja sahrami. Kaadoin lientä pienin väliajoin riisin reunoille ja vahdin sen kypsymistä silmä tarkkana. 



Noin puolessa tunnissa 250 g keltaiseksi värjäytynyttä riisiä oli kypsää keskeltäkin, jossa riisiä oli reunoja paksummalti. Nostelin riisin päälle paistetut vihannekset, broileripalat, chorizoviipaleet ja lopuksi raa'at ravut ja simpukat. Ravut kypsyivät nopeasti ja käänsin niiltä kylkeä melkein saman tien, kun  olin saanut kaikki aseteltua paellan päälle. Simpukoista ihan jokainen ei auennut, joten ne päätyivät kompostiin. Asettelin sitruuna- ja limelohkot päällimmäiseksi ja kippasin herneet päälle. Kammenpyörittäjä nosti pannun tulen yltä puunhakkauspölkyn päälle. Riisi oli juuri sopivan kypsää ja sahramista, ravut meheviä ja riisin pohjalla oli sopiva crust. 


Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi ja se ajettiin kauniissa säässä. Chris Froome ja Alberto Contador kisasivat ankarasti etapin voitosta ja ilokseni Contador pystyi jättämään Froomen viimeisillä kilometreillä ja varmisteli kokonaiskilpailun voittoasemaansa ennen huomista aika-ajoa. Olipa taas jännittävä etappi!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Sikapossua tapaksena ilman pienintäkään nyhtämistä

meidän hieno perunasatomme, melkein kaksi kiloa!
Tämän päivän Espanja-kokkauksena meillä oli nopeasti paistettua possua. Otin vinkkejä Analida's ethnic spoon-blogissa tehdystä mausteisesta tapaspossusta. Siitä tulikin oikein hyvää!

Possua espanjalaiseen tapaan

  • n. 500 g porsaan sisäfile
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 2 tl pimentonia
  • turaus valkosipulitahnaa
  • suolaa ja pippuria
  • pieni ripaus kuivattua chiliä 
  • oliiviöljyä paistamiseen
Siivoa possusta kalvot ja rasvat ja leikkaa pötkylä ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Halutessasi voit hieman nuijia niitä ohuemmiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljyyn mausteet ja tee siitä marinaditahna. Pyörittele possuviipaleet marinadissa ja voit antaa niiden olla kylmässä aina vuorokauteen asti. Minä marinoin possua vain parisen tuntia.

Lisäkkeet possulle

  • ihan pikkuisia puikulaperunoita (omasta ämpäristä!) noin 20 kpl
  • noin 10 kirsikkatomaattia
  • liraus öljyä
  • tuoretta basilikaa, suolaa ja pippuria
  • noin 5 cm pätkä chorizoa kuutioiksi leikattuna
  • rapeaa salaattia
  • punainen paprika ohuina viipaleina
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita perunat ja tomaatit uuninkestävään vuokaan, kaada niille pieni loraus oliiviöljyä, ripottele päälle suolaa ja pippuria. Sekoittele aineksia, niin että ne ovat kauttaaltaan öljyisiä. Asettele mukaan muutama oksa basilikaa. Paahda noin 30-40 minuuttia, riippuen perunoiden koosta. Paahda chorizokuutiot pannulla rapeiksi ja kaada ne kannelliseen astiaan odottamaan, jätä paistamisen aikana irronnut rasva pois. 

Kun perunat ovat melkein kypsiä, laita iso paistinpannu kuumenemaan. Lisää pannulle pikkuisen oliiviöljyä ja paista marinoidut possuviipaleet pannulla nopeasti molemmin puolin. Ohuet viipaleet paistuvat ihan parissa minuutissa.

Aseta vadille ensin rapeaa salaattia ja siihen päälle paprikasuikaleet, possu, perunat ja tomaatit, pinnalle paahdetut chorizokuutiot ja tuoretta basilikaa. Syö tuoreen patongin, aiolin ja hyvän punaviinin kanssa. Kuvassa chorizo näyttää vähän tummahkolta ja saattaa olla, että jokunen pala oli ainakin well done, mutta kyllä se hyvältä maistui! Kiva, nopea ruoka ja pimenton toi heti espanjalaista tunnelmaa. 



Vueltassa kolmanneksi viimeisen etapin vei nimiinsä oikea pyöräilyn urakkamies, Adam Hansen, joka on ajanut todella monta suurta ympäriajoa peräkkäin, oliko jopa 10. Tänä vuonnakin kaikki kolme ja maalin asti ainakin Giro ja Tour! Kokonaiskilpailun asetelmat eivät etapista muuttuneet, joten suosikkini on edelleen punapaidassa, mikä passaa minulle mitä parhaiten. 

Pikavisiitti

väärin pysäköity
Nanolomanen heti yövuoroputken perään on omiaan laittamaan blogaanin pään sekaisin. En ole vuosiin lentänyt kotimaassa ja saatoin melkein kuvitella kärsiväni aikaerosta, kun siirrähdimme Kammenpyörittäjän kanssa Jyväskylästä Vantaalle 37 minuutissa. Tai sitten osuimme siihen merkilliseen madonreikään, johon Jodie Fosterkin Contactissa. Käsimatkatavaroiden kanssa oli nopea siirtyä bussipysäkille ja ilahtua pian Helsinkiin lähtevästi bussista numero 620. Mutta siihen se sutjakka matkanteko loppuikin, kiertelimme hyvän aikaa vantaalaisia lähiöitä ennen kuin Tuusulantie imaisi meidät alkuillan ruuhkaan. Jatkossa käytämme tuttua bussia numero 615.

Meillä oli nukkuhuone varattuna Sokos Hotelli Albertista, joka sijaitsee hämmästyttävästi Albertinkadulla. Oli hauska mennä ihan lähelle raitiovaunulla, sillä jalkapohjani olivat kiusallisen kipeät aamuisesta kävellen tehdystä kotimatkasta. Muistimerkkinä itselleni: hanki uudet kengät tai vaihtoehtoisesti kävele useammin tuo matka. Tai molemmat. 

Pikaisen majoittumisen jälkeen meillä oli vain reilu tunti aikaa humpan alkuun. Nanolomasen surkeita puolia on se, ettei ehdi syömään. Siis syömään-syömään, vain hotkaisemaan. Söimme todella nopeat pizzat Kansakoulukadun Dennisissä. Nälkä siirtyi. 


Humpat olivat aika sivistyneet, yleisöä olisi mahtunut enemmänkin. Suoritimme tärkeitä ostoksia Jokisen Valinnassa, nyt minulla on tupsupipo talvea tai bad hair-daytä varten. Saisi talvi oikeastaan tulla jo. Pidän humppakeikoista sen vuoksi, että ne alkavat silloin kuin luvataan ja loppuvat siitä tunnin ja  kolmen vartin päästä. Ei makiaa mahan täydeltä. Emme tiedä olivatko lippubingomme onnekkaat yleisön joukossa.

Tavastia torstaiaamuna, ei näy yhtään humppaveikkoa!
Olin vähän pettynyt hotellin aamiaiseen, mutta ilmeisesti syy olikin uusi hammastahna, jonka vuoksi kaikki maistui suussani jotenkin merkilliselle. Kiitän kuitenkin hyvää appelsiinimehua. Kävelimme sitten Fredan Kaffecentralenin kautta Kamppiin. Ai miten ihana kahvitilkka olikaan kupissa ja oikeaan hintaan (1€)! Ostimme myös hauskaetikettisen kahvipussin mukaan. 

Hankimme uuden kellon Alikersantille Kampin Swatchista. Minun ensimmäinen Swatchini on vuodelta 1984, edelleen se toimii, vaikka minuuttiviisari on kulunut puhki. Saimme myös varaosan yhteen reissussa rähjääntyneeseen Swatchiin. Hyvä ja ystävällinen palvelu, suosittelemme Kampin Swatchia!

Narinkkatorilla viriteltiin Hävikkiviikon ilmaisia lounaita, mutta me emme ehtineet niitä nauttia. STT:n mukaan Narikkatorilla jaettiin 3000 annosta. 


Kammenpyörittäjä jatkoi paluulennolta suoraan töihin, minä kotiin aloittamaan varsinaisesti pitkiä yövuorovapaitani. Palasin Vuelta-kartalle katsomalla toissapäiväisen etapin koosteen ja eilisen etapin lähetyksen ja olin hieman huolissani Alberton puolesta. Toivon, että hän sinnittelee ykkösenä sunnuntain aika-ajoon päättyvän kisan loppuun asti. Toisaalta Chris Froome on tehnyt hienon nousun kohti kärkeä. Tänään Campakeittiössä syödään jotain espanjahkoa ruokaa tai itketään ja syödään. Niin vakava asia tämä on.

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Humpat!-välilehdelle, jonne kerään humppa-aiheisia postauksiamme. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Erilainen kotimatka

pikidinosaurus kurkottaa pikijoelle
Blogireality-postauksessani pari vuotta sitten kerroin, että työmatkani kestää 3 countrykappaletta. Tänään matkaan meni huomattavasti useampi countrykappale ja pari J. Karjalaisen kappaletta kaupan päälle, sillä sain eilen päähäni, että tänä aamuna kävelisin kotiin yövuoron jälkeen. En ollut koskaan aikaisemmin kävellyt tätä nimenomaista matkaa kumpaankaan suuntaan. Kerran-kesässä-metodilla on tullut pyöräiltyä, mutta tossua-toisen-eteen-menetelmä oli vielä kokeilematta. 

Kahdeksalta kulunvalvonta ilmoitti ulosleimauksen onnistuneen ja astuin ulos ihanaan syksyiseen aamuun. Musiikkia korviin, Walkmeter puhelimesta päälle ja kotia kohti. Kyllä sitä vain näkee  ja tulee katsoneeksi paljon enemmän, kun kulkee hitaammin. 8,8 km myöhemmin olin kotipihassa jos mahdollista vieläkin paremmalla mielellä kuin tavallisesti yövuorovapaiden alkamisen hetkellä.


arvelen, ettei tätä kannata poimia
Makkarajoki, lontooksi The River Sausage
Hävikkiviikko oli jotenkin mennä minulta ohitse tällä kertaa ennen kuin oransseja tunnuspalleroita alkoi näkyä blogissa jos toisessakin. Hukkasin oman postini aiheesta ja sen mukana kamppanjapalleron. Mutta ilman sitäkin tein itselleni aamukävelyn jälkeistä varhaista lounasta keräillen kaapeista yhtä jos toista. Lihamurekeviipale pääsi pannulle ja kuivahtanut ruispala paahtimeen, niistä kasasin lounasleivät. Niistä tuli kuitenkin liian isot yövuorojen jälkeiselle zombielle, joten toisesta jäi leipä syömättä. Pikkuisen hävikkiä siis. Tein kannullisen smoothieta, johon tuli nahistunut omena, neljä pientä litteää persikkaa, turkkilaisen jogurttipurkin loput, samoin piimäpurkin jämät ja puoli pussillista hieman jäähileisiä mustikoita. Maistui lempeälle ja hampaiden väliin jäi mustikan siemeniä. 


Nyt pitäisi olla järkevä ja laittaa tietokone pois sylistä ja silmät kiinni. Parin tunnin päästä Kammenpyörittäjä pääsee töistä ja lähdemme humppareissulle. On noloa, jos en jaksa valvoa puoli kymmeneen asti, jolloin Eläkeläiset aloittavat humpanjytkeen Tavastialla! 

Vuelta jää tänään näkemättä, ellemme illalla katso Eurosport Playerilla miten kisa kehittyy. Ruokapuolessa ei mitään espanjalaista nähdä tänään, mutta asia korjataan huomenissa. 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Syö vain luotettavilta ihmisiltä saamiasi sieniä!

tattitapasvuori
Minä tunnistan kaksi sientä, joista kumpikin on myrkyllinen. Kyllä minä oikeasti tunnistan punaisen kärpässienen ja korvasienen lisäksi kantarellin, mutten koskaan ole nähnyt luonnossa yhtäkään. En vain huomaa sieniä. Lauantaina meillä piipahti kaupungin eteläisemmästä kaupunginosasta luimupupulan väkeä. Matkallaan he olivat poimineet pussillisen sieniä, joista sain valita tuliaisiksi muutamia. Minulle kerrottiin niiden olevan tatteja ja luulen, että olisin voinut arvata oikeinkin, jos olisin yrittänyt. Otin kuusi pientä yksilöä ja laitoin ne jääkaappiin. Tänään tein niistä tapasannoksen, johon käytin viisi saamistani sienistä. Yksi näytti minusta vähän huonolta, joten en ottanut riskiä. Otin vinkkiä annokseen täältä.

Sieniä ja kinkkua leivällä-tapas kahdelle

  • 5 pientä tattia viipaleina
  • 2 valkosipulin kynttä viipaleina
  • 5 ohutta viipaletta ibérico-kinkkua silppuna (alkuperäisohjeessa oli serranoa)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • suolaripaus ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • pala patonkia tai vehnäsämpylä/syöjä
  • aiolia
Paista pannulla valkosipuliviipaleita 2-3 minuuttia. Lisää pannulle sieniviipaleet, ripauta niille pikkuisen suolaa ja paista niitä, kunnes ne ovat kauniin kullanvärisiä. Ripottele pannulle tuoretta timjamia. Lisää pannulle vielä kinkkusilppu ja paista sitäkin muutamia minuutteja. Lopuksi kaada viini pannulle ja anna sen kiehua melkein olemattomiin. Voitele leipäpala aiolilla ja nostele sieni-kinkkuseosta aiolin päälle. Pyöräytä pinnalle pippuria ja koristele vielä muutamalla timjaminoksalla. Tarjoile kylmän valkoviinin kanssa, tai juo vaaleanpunaista limonadia, kuten minä, jolla on vielä töihinmeno edessä tänään. Kiitos luimupupulaan sienistä!



Olimme päivällä pienellä pyörälenkillä Jyväsjärven ympäri, minäkin olin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kaunista pinkkiä Pinarelloani. Järven ympäri kulkee mukava ulkoilureitti, jossa vain muutamassa kohdassa joutuu varomaan autoliikennettä. Asuntomessualueen läheltä bongasimme kivan sähkökaapin. 


Vueltassa nähtiin tänään erikoinen episodi kahden ajajan välillä. Harvoin näkee ammattilaisten alkavan nyrkkitappelukseen kesken etapin. Molemmat riitapukarit komennettiin keskeyttämään kilpailu. Kuudentoista kilometrin loppunousu oli taas melkoista punnerrusta. Onneksi minulla oli jo valmiiksi lyhyet kynnet tällä hetkellä, olisin varmasti palannut nuoruuden paheeseeni ja purrut kynnet lyhyiksi. Alberto Contador jätti upeasti Chris Froomen viimeisellä kilometrillä juuri, kun arvelin Kammenpyörittäjälle, että mahtaako Alberto olla katkeamassa. Eikä mitä, Alberto voitti etapin komeasti ja johtaa kokonaiskilpailua, toisena on edelleen Alejandro Valverde ja Chris Froome kolme sekuntia hänen perässään. Huomenna on Vueltan toinen lepopäivä ennen viimeisiä etappeja.  

lauantai 6. syyskuuta 2014

Poltinmerkki peliin - crema catalana revisited


Espanjalainen jälkiruoka, crema catalana oli tänään ohjelmassa, sillä Espanja-haasteemme on edelleen elossa, vaikka eilen en saanut aikaan yhtään mitään. Tänään olin ahkerahkona jo aamusta. Keitin vanukkaan kattilassa jo ennen kello kymmentä. Otin neuvot epätrendikkäästä ruokablogista, josta löytyy hieno maitopohjaisten jälkiruokien sarja

Crema catalana neljälle

  • 0,5 l täysmaitoa (käytin virolaista rasvapitoisuudelteen 2,5 %:sta maitoa)
  • yhden luomusitruunan kuoret ohuina suikaleina
  • kanelitanko
  • 4 kananmunan keltuaista
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl maizenaa
  • sokeria pinnalle paahdettavaksi
Erottele keltuaiset ja laita ne kulhoon yhdessä sokerin kanssa. Vispilöi sen verran, että saat keltaista tahnaa, muttei niin paljon, että seos vaahtoutuisi. Mittaa maito paksupohjaiseen kattilaan, jätä pieni tilkka kuppiin, lisää sitruunakuorisuikaleet ja kanelitanko. Lisää maitotilkkaan maizena ja sekoita. Kuumenna maito lähelle kiehumispistettä. Kerää pois sitruunankuoret ja kanelitanko. Kaada kuuma maito koko ajan vispilöiden keltuais-sokeritahnaan. Kaada tasaiseksi vispilöity seos takaisin kattilaan ja sekoita mukaan maitotilkkaan sekoitettu maizena. Kuumenna seosta niin kauan, että se sakenee. Se vie noin 5-7 minuuttia, varo polttamasta seosta pohjaan. Kokeile puukauhalla sakeutta. Kasta kauha saenneeseen kastikkeeseen ja vetäise kauhan pohjaan kastikkeeseen sormella viiru. Kun se jää selvästi näkyviin, on kastike tarpeeksi saennutta. 

Kaada sakea kastike mataliin annoskuppeihin ja hyydytä niitä jääkaapissa useita tunteja, jopa seuraavaan päivään. Kun on tarjoilun aika, sirota päälle sokeria ja tohottele keittiötohottimella pinnalle rapea sokerikuori tai kuten minä, kuumenna poltinrauta lieden levyllä (minä kaasuliekin päällä) ja paina tulikuuma rauta vanukkaan pinnalle. Kuuma rauta polttaa sokerin rapeaksi. Toimii! 


Vueltan 14. etappi on meiltä vielä katsomatta. Kohta katsomme tallenteelta, mitä oikein tapahtuikaan.


Tänään korjataan virhe, ellei tehdä uutta


Blogin ensimmäisen Espanja-haasteen aikana kompuroin jälkiruokien kanssa, ei oikein onnistunut creme caramel ja crema catalanan valmistin ihan väärällä menetelmällä, tietämätön moukka kun olin olen. Sittemmin olen antanut kertoa itselleni miten crema catalana pitää valmistaa. Sehän valmistetaan siten kuin olen valmistanut crème brûléen väärin. Epätrendikkäässä ruokablogissa oli taannoin ansiokas ja opettavainen maitotuotteista valmistettujen jälkiruokien sarja, jota posket noloudesta punaisena lueskelin ja opin, mitä kaikkea olinkaan tehnyt väärin. Siinä punastellessani huomasin maininnan kiinnostavasta poltinraudasta, jota tarvitaan crema catalanan sokerikannen polttamiseen. Nopeammin kuin ehdin sanoa maitovanukas olin jo tilannut moisen vempeleen Amazonilta ja muutamaa päivää myöhemmin sellainen saapuikin jo postiin. Montako kertaa arvelette minun käyttäneen sitä? Zero, nolla, ei yhtään. Mutta tänään asia korjataan. Koetan olla polttamalla sillä merkkejä itseeni tai muihin perheenjäseniin ja varalta minulla on keittiötohotin, jolla sokerin saa käräytettyä, jolleivat poltinrautahommat ota onnistuakseen. 



torstai 4. syyskuuta 2014

Erilainen jäätelökakku

Osuin reseptiretkilläni espanjalaiseen blogiin, jossa oli tehty sikäläisissä blogeissa kiertänyttä suklaajäätelökakkua. Ajatus tuntui heti siltä, että sitä pitäisi testata. En viitsinyt alkaa etsiskellä paria blogia kauemmas kakun alkuperää, vaan hyväksyin sen samantien sopimaan Espanja-haasteeseemme. Tänään kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan suklaajäätelöä ja aloin leivontatoimiin heti kotiin päästyäni. Muuntelin ohjetta hieman. 

Suklaajäätelökakku

  • 1 l hyvälaatuista suklaajäätelöä
  • 180 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 2 rkl tummaa rommia
  • 1 dl jäisiä mustikoita
Kumoa jäätelö kulhoon ja jätä pehmenemään, voit hieman pieniä sitä lusikalla. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kun jäätelö on hieman pehmennyt, kaada sen päälle jauhot, leivinjauhe, suolaripaus ja rommi. Vatkaa sähkövatkaimella taikina tasaiseksi. Kääntele nuolijalla mukaan mustikat. Kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun pienehköön pitkänmalliseen vuokaan. Laita vuoka uuniin ja pienennä lämpötilaa heti 20 astetta 180 asteeseen. Paista kakkua noin 30 minuuttia. Pienennä vielä lämpöä 20 astetta 160 asteeseen ja paista edelleen noin 15-20 minuuttia. Kakun pinta saattaa hieman halkeilla, muttei se mitään. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku tulee kakusta ulos puhtaana (mustikkaa lukuunottamatta, jos osuu juuri marjaan), on kakku kypsä. Anna kakun jäähtyä ennen kuin leikkaat sitä. Tarjoa sitä mintunlehtien ja vaikka kermavaahdon kanssa. Kakussa on hauska, mehevä rakenne ja mustikat sopivat siihen oikein hyvin. Kakku on hieman mutakakun tapainen, mutta kevyempi, jos mahdollista. Pitää kokeilla vaniljajäätelöstäkin tätä kakkua!


Vueltan 12. etappi oli kirimiesten lempilajia, tasamaan pätkä, jossa ajettiin samaa kierrosta melkoisen monta kertaa. John Degenkolb kiri ykkösenä maaliin. Toisena oli luimupupulan suosikki Tom Boonen. Viimehetkillä tapahtui kolarointiakin, joka hajotti kiriporukan ja monenlaista maaliinlaahustusta nähtiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne pysyi muuttumattomana.