lauantai 20. syyskuuta 2014

Kilpikonna ja jänis

Valtakunnallinen Liikkujan viikko toi keltaiset suojukset pyöränpenkkeihin
Jyväskylässä on tänä viikonloppuna perinteiset syysmarkkinat, jonka nimestä (Ween Maan Wiljaa) ojennan teennäisimmän tapahtumanimen ykköspalkinnon jo ainakin neljättä peräkkäistä vuotta. Virallisilla sivuilla tapahtumaa luonnehditaan kala- ja elomarkkinoiksi, mutta kala on ilmeisesti vitsi. Olimme paikalla tänään, kauniina syyslauantaina yhdentoista kieppeillä ja väkeä oli oikein mukavasti. Kojuja oli ehkä aiempia vuosia väljemmin, mutta sehän ei meitä haitannut. Toiveissa oli ostaa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, sekä tietysti tavanomaiset markkinapullat lapsille, joista kumpikin on jo täysi-ikäinen, muttei sentään pullaikää ohittanut. 


Saimme ostettua valkosipulia, tällä kertaa jätimme letin ostamatta ja ostimme irtosipuleita. Myös ruokkeelaisesta kojusta kaskinauriita ja ruusukaalta (en koskaan tiedä pitääkö sanoa kaalia, kaalta vai kaaleja, kielikorvani ei kerro oikeaa muotoa) löysi tiensä ostoskassiimme. Ostimme punaisia ja keltaisia luumuja ja pienen rasian kantarelleja. Tapasimme tuttavia, jotka kaikki ovat jo eläkeläisiä, josta voi päätellä, ettemme ole itsekään ihan uudenuutukaisia. 

Meillä oli ruokana tänään Honest & Tasty-blogissa postattua kanaa. Tietysti muuntelin ohjetta sen mukaan mitä meiltä sattui löytymään. Edelleenkään meillä ei ollut saatavilla kanaa, mutta broilerin nahattomia rintafileitä oli.

Kasviksia, kanaa ja sievää pastaa

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin halkaistuina, ohuina viipaleina
  • 1 valkosipuli
  • nippu kevätsipuleita
  • puolikas keltaista paprikaa
  • 1 pihvitomaatti (tai rasia kirsikkatomaatteja)
  • kourallinen vihreitä papuja
  • noin 20 pikkuruista ruusukaalia tai -kaalta, miten vaan oikein sanotaan
  • 0,5 l ankkalientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 sitruuna neljään lohkoon leikattuna, joista yhden lohkon mehu broilerin pikamarinadiin
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia ja basilikaa
  • oliiviöljyä
Valmistele ensin kasvikset leikkaamalla ne viipaleiksi ja kuutioiksi. Koska käytin ison pihvitomaatin, otin siitä siemenet pois ja leikkaisin kuutioiksi, kirsikkatomaatit olisin laittanut kokonaisina. Siivoa ruusukaalit ja pavut. Leikkaa kokonaisesta valkosipulista huippu pois, älä kuori kynsiä. Sulata liemi tai jos käytät liemikuutiota, liota se kuumaan veteen. 

Mausta broileripalat suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja lisää mukaan hieman oliiviöljyä, sekoittele. Paista broileripaloja padassa kummaltakin puolelta muutama minuutti ja nosta ne lautaselle odottamaan. Kaada hieman lientä pataan ja irrottele kaikki maut liemeen padan pohjalta, kaada liemi takaisin astiaan, jossa loput liemestä odottaa. Kuumenna pataa ja tilkkaa oliiviöljyä uudelleen ja paista kasviksia ja sitruunalohkoja padassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat hieman aloittaneet kypsymistä. Nostele pintapaistetut broileripalat pataan ja kaada päälle liemi, valkoviini ja sirottele pinnalle yrtit. Kypsytä ruokaa 15-20 minuuttia. Maista lientä ja broileripalasta, lisää mausteita, jos tarpeen. Keitä lisäkkeeksi pastaa, riisiä tai perunoita. Meillä  oli pikkuruista kukanmuotoista kolmiväristä pastaa, joka sopi ruokaan oikein hyvin. 


Ruokajuomana meillä oli valkoviiniä, jonka etiketissä ja kierrekorkissa on kuvattuna minä ja ystäväni luimupupu. Mukavaa. Ja viini on oikein hyvää. 

Tulin muuten tietämättäni toteuttaneeksi Liikkujan viikkoa, sillä olen kävellyt työmatkaa toiseen tai molempiin suuntiin tällä viikolla. Tänä aamuna kävelin matkan, vaikka minulla on vapaapäivä! Kammenpyörittäjä pääsi viimeisestä yövuorostaan ja minä aamunvirkkuna kävelin häntä vastaan. Matkalla näin yhden kissan ja viisi jänistä tai rusakkoa, mutten yhtään koiraa. Kulkukoiria ei taida Suomessa enää olla, tai jos onkin, eivät ne liiku aamuhämärissä. 

10 kommenttia:

  1. Kaalta, tottakai! ;-) ...ja puoliso tuolla hirmustuu, ettei noin saa suomenkieltä käyttää... Eläköön itä- ja pohjoismurteet!

    VastaaPoista
  2. Ei sitten tavattu vaikka olimme samaan aikaan ostamassa vuotuista tavaravuorta. Kala on ollut tuolla alusta asti lähinnä vitsi enkä tiedä, kasvaako metrilaku ja vaatteet maassa, puussa vai vedessä? Mukava tapahtuma se kuitenkin on.
    Etelän ihminen sanoo kaalia ja kaaleja, kaalta-version kuulin vasta pohjoisessa anoppilassa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sanoisin kyllä kaalta, mutta olen oppinut, että se on väärin :D

      Poista
    2. Kaalta kuulostaa vähän "wagnerilaiselta". Wagner possuhan sanoo myös "hauhta" kun täällä etelässä (ja lännessä) sanotaan "haukea"

      Poista
  3. Hups, jäi äsken tabletilla lukiessa kuvien välinen teksti lukematta. Hieno etiketti ;).

    VastaaPoista
  4. Kualia tulee harvemmin syötyä, useammin savoa sentään puhuttua. Hämäläiseksi kasvanutta abia (varjele, miten tässä niin pääsi käymään!?) se jaksaa naarattaa.

    VastaaPoista