maanantai 16. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän minilomanen Helsingissä


Kun varasin ravintolapöytää Helsingistä muutamia viikkoja sitten, en lainkaan älynnyt kyseessä olevan ystävänpäivän ilta. Sain kuitenkin pöydän melkein haluamaamme aikaan ja juuri sieltä, minne halusinkin meidän pääsevän, eli Sinne Helsinkiin

Illallisaikamme alkoi kello 17.45. Olimme paikalla täsmällisesti ja ravintolan delipuoli näyttikin olevan melkoisen täysi. Puutarhaksi nimetty kerrostalojen sisäpihalle sommiteltu ravintolasali oli tässä vaiheessa iltaa vielä puolityhjä. Saimme kahdelle katetun loosin, johon olisi kyllä mahtunut neljänkin hengen seuruen, mutta kyllä meille isompikin tila kelpasi. Keskemmällä salia kahden hengen pöydät olivat melko ritirinnan, niiden välissä tarjoilijoilla näytti olevan puikkelehtimista. 

Olimme katsoneet nettisivulla olevaa ruokalistaa jo valmiiksi ja olimme nopeasti suostutellut ottamaan viiden ruokalajin Menu Puutarhan viinipaketilla. Saimme paperipussiin pakattuja paksukuorisia maukkaita leipäpallosia sopivan pehmeän voin kanssa ja niitä olikin mukava nakerrella, sillä ensimmäisen ruokalajin saapuminen vei yli puoli tuntia. 

Annoksessa oli ohueksi viipaloitua kylmää ankkaa, punajuuren, kyssäkaalin ja ruusukaalin kanssa. Schloss Lieser-rieslingin luvattiin sopivan rasvaiselle lihalle, mutta emme pitäneet kylmää ankkaa kovin rasvaisena. Pidin punajuuresta kovasti, olenhan itsekin askaroinut sen parissa viimepäivinä.


Toinen ruokalaji kuvailtiin paahdetuksi sipulikeitoksi mallasleivän kera. Keitto oli soseutettu aivan sametiksi ja leipä oli hauskoina muruina keiton pinnalla, juustolastut toivat keittoon rakennetta ja terävyyttä. Ensimmäisistä lusikallisista piti vielä etsiä sipulikeiton komponetteja, mutta sieltä ne hyvin löytyivät. Kuinka mielelläni osaisinkaan tehdä tällaista keittoa! Annos oli maltillisen pieni, tällä kertaa olisin jaksanut/halunnut syödä puoli kauhallista enemmänkin. En löydä keiton kanssa tarjottua valkoviiniä ravintolan listalta, merkintäni iPuhelimen muistiin ovat niin puutteelliset.


Pääruokana meille tarjottiin kuhaa ja sen parina oli Barranco Oscuro Garnata-viiniä. On aina virkistävää saada punaista kalan kaveriksi. Viini oli tuodessa viileää, kuten olemme näissä yhteyksissä jo tottuneet, mutta se ehti lämmetä pitkähkön tauon aikana ennen kuin kala saapui pöytään. Tässä vaiheessa kello alkoi lähestyä seitsemää ja ravintola täyttyä, joten keittiöllä oli ilmeisen kiireinen hetki. Kuha oli upeasti paistettu ja simpukkaliemessä oli intensiivinen maku. Musteaioli oli jänskää. Minä en sittenkään pitänyt viinivalintaa aivan täysosumana omassa suussani, Kammenpyörittäjä piti siitä enemmän. 


Ennen jälkiruokaa meille tuotiin juustoa. Tilausvaiheessa puhuttiin juustoista ja niiden kanssa tarjotuista herkuista, mutta annokseen kuului yksi juustopala ja lusikallinen hyvää raparperihilloketta. Juusto oli Helsingin Meijeriliikkeen Jätkäsaarta, jonka netissä kerrottavan oleva Port Salut-tyyppistä juustoa. Juustopalan painikkeeksi tarjottiin siideriä Normandiasta. 


Jälkiruokaa odotimme hyvän tovin, se oli pannacottaa ja veriappelsiinisorbetia. Ananaskuutiot olivat mielestäni annoksessa vähän turhat. Jälkiruokaviinin nimi on muistiinpanoissani jälleen niin kryptinen, etten jäljitä sitä listalta. 


Lasku tuotiin hauskasti vanhan nuortenkirjan välissä, kahden hengen viiden ruokalajin illallinen viineineen maksoi noin 240 euroa. Aikaa meiltä kului rapiat kolme tuntia, josta loppupuolella tahti hieman hiipui. Jos olisimme olleet romanttisemmilla treffeillä, emme olisi varmaan huomanneetkaan taukoja, mutta vakiintuneena pariskuntana sitä tuli vilkaistua kelloakin. 


Ravintola Sinne Helsingistä jäi voittopuolisesti hyvä mielikuva. Tarjoilu oli ystävällistä ja vaihtelevakielistä, pöytämme äärellä piipahti ainakin neljä eri tarjoilijaa. Aterian tähdeksi kirkastui sipulikeitto rapean kuhan jäädessä niukasti hopealle. Kammenpyörittäjä ei ollut päänsä päällä sijainneesta kaiuttimesta tulvineen puhemusiikin ystävä, asiantuntijuutemme ei riittänyt kertomaan oliko kyseessä se kuuluisa Poski, vai ei. Vaikka oli ystävänpäivän ilta, ravintola ei ollut täyteenmyyty ateriamme aikana. Neljän hengen pöytiä oli katettu kahdelle ja muutamia pöytiä oli vapaana kaiken aikaa, mutta vilkas ja iloinen tunnelma kuitenkin vallitsi. Mielemme tekee päästä myös Sinne Porvooseen.

Liitän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne olemme keränneet ravintola-aiheisia postauksiamme.

Minilomasen varsinainen tarkoitus oli Tweed Run, johon Kammenpyörittäjä osallistui eilen. Viime vuonna ajot ajettiin ankeassa vesisateessa, mutta tällä kertaa sää suosi, aurinko paistoi ja pikkupakkanen teki ilmasta kirpeää. Noin viisikymmentä fillari-intoilijaa osallistui tämänkertaiseen ajoon, myös venäläisiä ja virolaisia osallistujia nähtiin.



Minä vietin odotteluajan elokuvissa. Tapani mukaan olin ajoissa, joten odottelin Tennispalatsissa olevassa kahvilassa. Näytti olevan vilkas elokuvapäivä, etenkin lapsiperheet olivat liikkeellä sankoin joukoin, varmaankin uutta Risto Räppääjää katsomassa. Myös minun valintani oli suosittu, pienehkö teatteri oli melkein täynnä, lähinnä ikäisiäni naisia.

odottelukaakao ja pikainen TOP100:sen tsekkaus
Kävin katsomassa Kaiken teorian. En olekaan aikoihin nähnyt niin hyvää elokuvaa, suosittelen lämpimästi tätä Stephen Hawkingista ja Jane Wildesta kertovaa elokuvaa etenkin niille, joilla on tapana ottaa nenäliina mukaansa elokuviin. Naispääosaa esittänyt Felicity Jones oli tuttu minulle Austen-filmatisoinnista Northanger Abbey, mutta Hawkingia itseään esittänyt Eddie Redmayne oli uusi, mutta sitäkin vakuuttavampi tuttavuus.

lainakuva elokuvan mainoksesta
Pitkästä aikaa pidin myös ennen elokuvaa näytettävästä mainoksesta. Niin pitivät muutkin, oli vähällä ettemme taputtaneet! Youtubesta löytyi muitakin Tradenomi-liiton mainoksia. Suosittelen niitäkin.


Olimme majoittuneet minilomasemme ajan Klaus K:ssa. Se osoittautui polkupyöräystävälliseksi hotelliksi, kunhan vakuutimme, ettei satavuotias Urheilu ole likainen. Myös hotellin italialainen aamiainen oli hyvä, muutenkin pidimme hotellista kovasti. Sampookin tuoksui hyvälle!

8 kommenttia:

  1. Tweedeleganssista olisi katsellut lisääkin kuvia. Kiitos elokuvavinkistä. Laitan sen heti listalle, josta voin valita katsottavan kun tällä vuosikymmenellä ehdin katsomaan muitakin kuin piirrettyja. Huokaus. En valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tosiaan tuota elokuvaa, se oli jotenkin niin kauniisti näytelty! Muistan tuon disneyt-vaiheen elämässä, se oli jossain määrin kuluttava, vaikkei meillä ollutkaan prinsessavuosikymmentä :D

      Poista
    2. Jos Disneyt alkaa riittää, suosittelen Onnelia ja Annelia. Ainakin äitin kanssa tykättiin siitä kovasti. Jos äidiltäni kysyt, lasten leffojen katsomisvelvollisuus ei pääty noin 12 vuoden korvilla. Olen vasta 35 ja äitini tehtävä on katsoa kanssani lasten leffat.

      Poista
    3. Hih, meillä se on ollut vähän niinpäin, ettei lapsilla pääty velvollisuus katsoa leffoja äidin kanssa :D Säännöllisesti ehdottelen, että katsoisimme taas Maija Poppasen, kyllä he joskus vahingossa suostuvat!

      Poista
  2. Kävitte, ekkäs mitää sanonu ;) No ei, parempi niin, meiltä olis saanu hyvän keuhkotautipöpön! Kiva että tykkäsitte Sinnestä, mielenkiinnolla luin jutun; töissä kuulin toisenlaisiakin todistuksia ja mietin kannattaako Sinne tehdä varaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin kyllä puheemme aiheesta, mutta ajattelin, että kun olit juuri ollut reissussa, niin et kerkiä :D Mutta tosiaan, kyllä me pidimme Sinnestä kovasti.

      Poista
  3. Näin porvoolaisena on pakko kehua Sinne Porvoota, ihana paikka. Fine dining paikoista myös SicaPelle on kokeilemisen arvoinen.
    Suosittelen myös ravintolaa nimeltään Gabriel 1793. Se on on tunnettu erityisistä pitsoistaan.
    Ja yöpymistä varten ehdottomasti Pariisin Ville vanhassa kaupungissa. :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, pitää ottaa Porvoo ohjelmaan viimeistään ensi kesänä! :)

      Poista