lauantai 18. huhtikuuta 2015

Fasaani lautasella



Joulun alla pihaamme saapui uusi vieras, sittemmin Paistiksi nimetty fasaani. Toisinaan niitä on ollut kaksikin, Paisteja kummatkin. Etenkin suurempi niistä alkoi aika pian pitää pihaamme omanaan, sille kehittyi tapa tepastella pitkin hankea omistajan elkein ja Kammenpyörittäjän liikuskellessa takapihalla Paisti hädintuskin viitsi siirtyä syrjään naapurin puolen suuren kuusen alaoksien suojaan. Katselin lintua sillä silmällä ja eilen meillä oli fasaania lautasella. 

Fasaanin rintaa

  • fasaanin rintapala/syöjä
  • 2 viipaletta serranonkinkkua/fasaanin rintapala
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Taputtele lihapalat kuiviksi ja ripota niille suolaa ja pippuria. Sommittele timjamin oksia lihapalan päälle ja kääri pala serranon kinkkuun. Paista kinkkuun käärittyjä rintapaloja molemmin puolin pari minuuttia ja siirrä pannu (mikäli sen kahva kestää uunia) tai muu uuniin sopiva vuoka uuniin. Rintapalat kypsyvät loppuun uunissa noin 12 minuuttia. Kääri palat folioon ja anna niiden levätä noin vartti. 

Lisäkkeenä meillä oli peruna- ja maa-artisokkalastuja samaan tapaan valmistettuina kuin tässä viime kesäisessä postauksessa. En ollut muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt fasaania. Luulen, että kypsytin lihaa aavistuksen liian pitkään, mutta maukasta se oli. Ja jollain lailla todella täyttävää. Serranon kinkun suolaisuus olisi pitänyt myös muistaa ja laittaa lihaan pikkuisen vähemmän suolaa alunperin. Mutta tulipa maistettua! Vinkkejä fasaanin palojen valmistamiseen otin Kärähtäneet-blogin postauksesta.


16 kommenttia:

  1. Söittekö te pihapaistit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki :D Heilasta ostettiin fileitä joku aika sitten.

      Poista
  2. Mun kimppuun yritti mökillä hiivatin kiukkunen ukkometso! Koiria se ensin kiusasi, mutta sain ne heitettyä autoon. Kävin lukitseen ovet ja se samperin tirppa rupes vahtimaan autoa. Minun ja auton välissä keekoili ja oli tulossa kimppuun, jos liian lähelle menin. Heitin kumpparilla ja sain vähän siirtymään. Toisella osuin jo sen verran paremmin, että pelkääjän puolelta pääsin sisään. Oli vähän äitille selittämistä, kun kotiuduin ilman kenkiä sukat mudassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paistihan on suorastaan leppoisa, kun sinun metsokokemukseesi vertaa! :D

      Poista
  3. No nyt sitten tiedät sinäkin miltä tuntuu kun paistit rääkyvät pitkin pihamaata. Ja odotahan vaan viljelyskautta- Fasaanit kuopsuttavat kaiken! toivoo se jonka blogiin pääsee goolaamalla "fasaaninpaska".
    Ei naurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidän Paisti, en usko! :D Ehkä kumminkin...

      Poista
    2. Kuulin, että ylimääräisistä luonnonvaraisista kotkottajista kasvimaalla pääsee eroon isolla vesipyssyllä. Tarina ei kerro, tehoaako se punaiseen pikkuautoon rakastuneeseen metsoon. En kyllä halua kokeilla!

      Poista
    3. Meillä saattaisi olla vielä poikien supersoakereita varastossa...

      Poista
  4. Meillä nämä paistit huutavat kukonlaulun aikaan pihalla, ei tarvii herätyskelloa :D. Nyt meidän kuusiaita on kaadettu mutta haaremi siirtyi toiselle puolelle taloa….onhan ne söpöjä vaan se mekkala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pariin kertaan säikähtänyt varhaiseen työvuoroon lähtiessä, kun olen astunut ovesta ulos ja Paisti on siitä häiriintynyt kuistin kulmalla ja päästänyt kunnon rääkäisyn. Vielä tykkään sen äänistä, mutta ans kattoo miten käy, jos se jää vakituiseen tähän rääkymään :D

      Poista
  5. Meillä tepasteli paisteja myös takavuosina pihan tuntumissa ja niitä himokkaasti katselimme. Sitten taloon tuli koira ja toinenkin ja jonkinlainen itsesuojeluvaisto paistellakin on näköjään. Pupupaisteilla sitä ei ole, henkensä uhalla käyvät meidän omenapuita nakertamassa. Harmi vaan että meidän lagotoilta puuttuu riistavaisto ;). Onneksi fasaania näkyy hyvinvarustelluissa pakastealtaissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nämä ovat ihan uusia tuttavuuksia. Jäniksiä on meilläkin paljon, omenapuut pitää olla kunnolla suojatut, tai saa joka vuosi ostaa uudet taimet :D

      Poista
  6. Minulle sopiva kypsyys tuottaa edelleen päänvaivaa. Nykyisessä uunissa minuutteja tarvitaan vähän vähemmän kuin vanhassa, mutta patenttiratkaisua on vaikea löytää, kun yleensä ateriaan ei satu kahta samankokoista elukkaa. Tai yleensä ja yleensä, fasaania löytyy ruokapöydästä ehkä pari kertaa vuodessa :D Hyvä paistomittari olisi varmaan ratkaisu, sellainen, joka mittaisi tuonkokoisenkin palan lämmön luotettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli oikein hyvä lämpömittari, osasin jopa käyttää sitä :O mutta sen piuha kului poikki, oli liian monta kertaa uunin luukun raosta. Sittemin ostamani on liian monimutkainen ja minähän en manuaaleja lue, noin periaatteesta!

      Poista
  7. Kiitos hyvistä ohjeista ja lämpötilaneuvoista Campasimpukalle sekä Kärähtäneet-Heidille. Minulla on fasaanin rintapaloja pakasteessa, välillä pyörittelen niitä käsissäni, eikä ole uskallusta riittänyt uuniin asti. Vappuna kyllä herkuttelemme - toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua:) Kokeilisin mielelläni myös kokonaisen linnun paistamista.

      Poista