lauantai 25. huhtikuuta 2015

Makrillia ja parsaa parilalla


Edit: kaupallinen yhteistyö, Capitol Invest

Olemme olleet äärettömän kärsivällisiä, olen meistä oikein ylpeä. Emme ostaneet yhtäkään perulaista tai meksikolaista parsanippua, vasta espanjalaiselle antauduimme. Tänään kauden ensimmäinen parsanippu pääsi parilalle samaan aikaan keittiömme ensikertalaisen, makrillin kanssa. Opiskelija kannusti minua eilen kaupassa ostamaan kaksi makrillia, joiden kilohinta oli neljänneksen kuhan kilohinnasta. Lueskelin makrilliohjeita foodgawkerin hakutoiminnolla ja otin ohjenuorakseni Droolfactor-blogin postauksen makrillista appelsiinin ja persiljan kanssa.

Makrillia grillissä neljälle

  • 2 isohkoa makrillia (tai mistä minä tiedän minkäkokoisia ne yleensä ovat?)
  • 1 appelsiini
  • nippu sileälehtistä persiljaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Huuhtele makrillit, joista on poistettu "sisukset". Kuivaa kalat, leikkaa kalojen pintaan molemmin puolin muutama kevyt viilto ja ripota niille suolaa ja pippuria. Leikkaa appelsiini ensin puoliksi ja sitten toinen puolikkaista viipaleiksi. Sisusta makrillit appelsiiniviipaleilla ja lehtipersiljaoksilla. Liruttele kaloille hieman oliiviöljyä ja purista appelsiinimehua päälle. Kuumenna grilliparila ja kaada sille hieman oliiviöljyä. Grillaa kaloja noin 10 minuuttia puoleltaan, kunnes kalat ovat kypsiä. Öljyä saa olla kohtuupaljon, minun fisuni pikkuisen tarttuivat pinnoitettuun parilaan. 



Lisäkkeinä meillä oli kevään ensimmäiset parsat, joita esikypsytin kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä ennen kuin nostin ne parilalle kypsymään loppuun. Toisena lisäkkeenä oli pikaisesti sommiteltu lämmin feta-tomaattipaistos ja kolmantena lyttypotut siikleistä. Laitoin palasen fetaa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan ja liruttelin päälle oliiviöljyä, pyöräytin myllystä pippuria ja koristin kauneuden tuoreella timjamilla. Vuoka oli uunissa saman aikaa kuin lyttypotut, jotka olivat esikypsytettyjä, litistettyjä perunoita, joita maustoin oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Feta ja perunat olivat 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, sen aikaa kuin puuhailin ulkona kalojen ja parsojen kanssa. 

Makrilli oli selvästi merikalaa, voimakkaantuoksuista ja ruotoisaa. Nahka irtosi hyvin rapeuduttuaan parilalla ja appelsiini maistui mukavasti. Ei makrillista tullut kerrasta suosikkikalaani, pitänee hieman harjoitella valmistamista. 



Avasimme pullon uusi-seelantilaista kuohuvaa juhlistamaan koko perheen yhteistä ateriaa, ensimmäistä koko viikolle. Sain viinin näytteenä Captolinvestilta. Toinen näytepullo on varsinainen parsaviini, sen säästimme kotimaiselle parsalle tuonnemmas.

12 kommenttia:

  1. Nostan kypärää eurooppalaisen parsan odottamisesta!
    Missä oli makrillia? Sitä oli aina silloin tällöin Sokoksella silloin, kun Herkku oli katutasossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seppälän Cittarissa olen makrillia nähnyt muutamaan kertaan, nyt uskalsin eka kertaa ostaa:D

      Poista
  2. Makrilli on jännä tyyppi, olen ollut sen kanssa ravintoloissa vastahangassa. Viimeksi hankausta tuli vietnamilaisella saarella jossa mulle myytiin see valkoisena tonnikalana ja hitsi se oli makrilli. Onneksi oli tujut mausteet päällä. Pitäisi vain löytää se oikea ohje jolla tuostakin fisusta alkaisi nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kanssa pitäisi päästä vielä oikeasti tuoreemman fisun kanssa tekemisiin :) Mutta ei mennyt pilalle, ei ollut täysosuma, täst lähdetään!

      Poista
  3. Minä olen syönyt makrillia muistaakseni vain kerran, eikä siitä tullut minunkaan suosikkikalani heti. Olen kuitenkin nähnyt sitä joskus omassa Cittarissa ja miettinyt että totisiko ostaa ja kokeilla kotona. Sopisi kenties aasialaiseen ruokaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIka monissa löytämissäni ohjeissa mentiin tosiaan aasiailaiseen suuntaan.

      Poista
  4. OI, mistä löysit makrillia? Meillä on isännän bravuuri Rillettes de maquereau eli sellainen yhdenlainen makrillipatee... se on ihan ylihyvää ja heti alkoi tehdä sitä ihan hirveäasti mieli, kun luin teidän kokanneen makrillia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Jyväskylässä toisinaan ainakin Citymarketin tiskillä näkyy makrillia, Sokkarista en tiedä, kun siellä tulee niin harvoin käytyä. Patee kuulostaa hyvältä.

      Poista
  5. Mä olen hieman rajoitteinen tuon makrillin kohdalla. Pidän paljonkin kalasta, mutta makrillista en ole oikein koskaan oppinut pitämään. En ole maistanut perulaisia parsoja, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta kyllä toissa päivänä espanjalaiset maistuivat todella hyvältä, njam. Tänään puolisoni laittaa "luomukuhaa", joka on kalastettu eilen. Meillä on onneksi tuttu kalastaja, joka vielä fileoi kalat meille. Ei tartte kuin pannulle laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen tuttu kalastaja olisi hyvää kätevä olla olemassa :)

      Poista
  6. Enpä ole minäkään erikoisemmin ihastunut makrilliin, sitä saa täällä useimmiten savustettuna.

    VastaaPoista