lauantai 7. toukokuuta 2016

Ette te minusta vielä päässeet


Nyt elämäni kävelyretki on ohitse. Camino Frances ja seitsemän viikkoa pois kotoa on takana. Tulin kotiin aamulla varhain ja ennen kuin jaksoin mennä edes ruokakauppaan (mitä ruokabloggaaja aina jaksaa tehdä, vaikka pää kainalossa), oli pakko ottaa pikku nokoset omassa vuoteessa.  Oli laitettava pää omaan tyynyyn, kietouduttava oman peiton omaan puolikkaaseen oman Kammenpyörittäjän selän taakse. Hän oli minut tuonut kotiin eeppiseltä matkaltani ja olimme täysin poikki, kun kotipiha oli viimein saavutettu. Olin nukkunut hyvin kaikki yöt reissulla, mutta nyt kotona jalkojani särki ja uudet lihakset säärissäni kramppasivat ja näin niin häröjä unia, että oli viisainta herätä parin tunnin kuluttua. 

Sitten päivä olikin yhtä vilskettä, ruokakauppaa, rakkaiden lasteni tapaamista, pyykinpesua, lutikkavaaran arviointia, vaelluskenkien pesua ja muuta kotiinpaluuseen liittyvää puuhaa. Giro d'Italiaa katsoimme ohimennen ja puolella silmällä, enkä vielä ole kartalla kaksi etappia ajetusta kilpailusta. Ruokaakin laitoin jo ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisen alusviikon. En italialaista, en parsaa, enkä broccoliiniä, vaan tortilloja. 

Huomenna alkaa kotiinpaluun akuuttivaiheen jälkeinen tila, jossa puretaan mielestä monenlaisia tuntemuksia ja ladataan kuvia, perkataan kuvakansioita (tunaroin kuvat neljään kertaan puhelimesta koneelle) ja rasvataan kenkiä. Silloin on myös aika paneutua seuraavaan merkkitapahtumaan, Campasimpukan viisivuotiseen taipaleeseen. Tasan viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin ja nyt on kuudennen vuotuisen kolmiosaisen ruokahaasteen aika. Myöhemmin tulevalla viikolla blogiin tulee arvonta ja pientä muistelua Campasimpukan ensimmäisistä viidestä vuodesta ja joistakin ajatuksista, mitä blogilta toivon tulevaisuudessa. Myös ruokaohjeiden kokeileminen palaa kuvioihin. 


20 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin kotisuomeen. Toit mukavat kelitkin tuliaiseksi. Sun jaloilla on kiltin tytön syndrooma. Caminolla ei ollut anarkiaa kramppailla tai kipeytyä, kotona voi sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sää on kyllä ihana ja kevät parhaimmillaan juuri nyt, hyvä että ehdin näkemään tämän vaaleanvihreän kevään. Sen näin kyllä uudelleen ja uudelleen tuolla reissussa, kun sahasimme 400-1500 metrin välillä merenpinnasta, joten aina sai aloittaa uudestaan :D

      Tuo voi muuten olla totta, ehkä säästyin vaivoilta, kun en antanut niille tilaa. Mutta toisaalta, se on niin iso palapeli, valmistautuminen, varusteet, sää, tuuri, kaikki vaikuttaa, miten loppujen lopuksi menee.

      Poista
  2. Onnea 5-vuotiaalle ja onnea hienosta reissusta ja onnea kotiinpaluulle!

    VastaaPoista
  3. Onnea vitosesta ja tervetuloa kotiin!

    VastaaPoista
  4. Hienosti meni reissu - tervetuloa kotiSuomeen! Nyt päästään taas odottelemaan uutta reseptiikkaa täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukava ajatus päästä taas kokkaamaan. Tauko keittiöpuuhista on kyllä välillä hyvästä :D Mutta kiva sekin, ettei nyt ole La Vueltan ja espanjalaisen ruoan aika, kiintiö on täynnä vähäksi aikaa!

      Poista
  5. Ihanaa oli seurata caminoasi Instan kautta;teki melkein itsekin tehdä se vaikka olen jo mennyt saman tai melkein saman auton kyydissä.Varmaan oli mukavaa nukkua omassa sängyssä pitkän matkan jälkeen;mukavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael :) Oma vuode on kyllä yksi maailman parhaista paikoista :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkus ja kiitos siitä, että kommentoit reissublogin puolella matkan aikana, se oli niin mukavaa ja teki mielen iloiseksi.

      Poista
  7. Onnea hyvin suoritetun caminon ja viisivuotisen blogitaipaleen johdosta! Cin cin :)

    VastaaPoista
  8. Myöhästyneet onnittelut ja tervetuloa takaisin -toivotukset täältäkin! :)

    VastaaPoista