perjantai 22. heinäkuuta 2016

Aika kuivan leivän kaupitsee



Talouden työssäkäyvälle järjestyi ylimääräinen vapaapäivä tänään ja siksi olenkin elänyt lauantaissa jo aamu seitsemästä asti. Aamiaiselle istahdimme kuitenkin vasta yhdentoista maissa, sillä vapaapäivän aamuina ei saa olla kiire. Ellei siis ole hoppu jonnekin, nyt ei ollut. Halusin jotain ranskalaiseen viittaavaa aamiaista ja keittiössä pyöriessäni huomasin täysin hengettömäksi kuivaneen patonginpätkän leipäpussissa. Ei se ollut alunalkaenkaan hyvä patonki, siksi sitä ei syötykään kokonaan. Mutta siitä se oli hyvä, että se vain kuivui aivan kalikaksi, eikä viitsinyt homehtua. Siitäpä minä sitten tein meille aamiaiseksi minikokoisia köyhiä ritareita, fiinimmin french toastia. Sain samalla kulumaan loppuun eilisen kirsikkakastikkeen ja liian ohueksi jääneen vaniljavanukkaan kastikkeena senkin. 

French toast vanhasta leivästä

  • kuivaa patonkia sen verran kuin sitä nyt sattuu olemaan, meillä 2/3 täysin kuivanutta patonkia
  • maitoa 
  • kananmuna
  • ripaus sokeria
  • pikkuisen vaniljatangosta raastettua murua
  • hilloa, marjakastiketta tai mitä nyt haluatkin lisäkkeeksi
  • jäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta
Sekoita laakeassa astiassa maito ja kananmuna tasaiseksi, maidon määrä riippuu siitä, kuinka kuivaa leipä on ja kuinka paljon paloja on kostutettavaksi. Lisää maitoa, jos se meinaa käydä vähiin. Lisää seokseen vähän sokeria ja vaniljaa. Leikkaa patonki tai muu vaaleahko leipä noin 2 cm pätkiin. Laita kunnon nokare voita pannulle ja pannu kuumenemaan. Asettele patonginpalat maitoseokseen ja anna niiden imeä nestettä hetken aikaa, käännä palat toisin päin. Tunnustele paloja hieman, ovatko ne vettyneet maidosta sopivasti, ei liikaa, ettei niistä tule mössöisiä. Paista paloja voissa molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin värinen. 


Minä asettelin toastit isolle lautaselle, lusikoin päälle kirsikkakastiketta ja kaadoin vielä päälle pikkuiset kupilliset vaniljavanukasta, jotka jäivät eiliseltä jälkiruoalta. Ne olivat vaniljakastikkeeksi sopivan paksuista. Olisin voinut liottaa paloja ihan pikkuisen pitemmän aikaa, minuutin tai kaksi, kuoriosa oli hieman sitkasta, mutta keskusta sopivan pehmeää ja onhan meillä hampaat suussa, joilla pureksia. 



Tour de Francen kolmanneksi viimeinen etappi, numero 19 ajetaan tänään vuoristoisissa maisemissa, lähetys Eurosportilta alkaa jo klo 13. Siinä voi olla enää kenenkään mahdotonta saavuttaa Chris Froome etumatkaa kokonaiskilpailussa. Minulta tahtoo mennä mielenkiinto kisoihin, jos ne ratkeavat liian aikaisin, paitsi ei tietenkään silloin, jos suosikkini johtaa. 

Joku tykkää tämän kesän sadosta tontillamme

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva (jopa sadunomainen) muistutus lapsuuden herkusta, nyt fiinimmässä ranskalaisessa kuosissa.

    VastaaPoista