tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kun ei kutsuttu, tultiin sitten ominpäin!



Muutama viikko sitten saimme kutsun osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja kirjoitella niistä sen mukaan, mitä tapahtumista tykkäisimme. Minulla kun tuota aikaa on, otin kutsun vastaan ja Kammenpyörittäjälläkin sattui olemaan päivävuoroviikko, joten iltaisin olisi hyvää aikaa kulttuurille. Olihan meillä tietysti menossa juuri Ranska-viikot Tour de Francen merkeissä, mutta suostuin puolestamme silti. Ainahan sitä muutaman päivän ehtisi viipottaa pää kolmantena jalkana!

Jyväskylän Kesä alkaa tänään, näköjään samana päivänä säänmuutoksen kanssa. Eilen oli niin ihana kesäsää, nyt sataa vettä. Minä olen siihen kyllä näin aamun suhteen oikein tyytyväinen, pääsen jatkamaan varustetestiäni ja kävelemään sateessa uusilla kengilläni. 

Me aloitimme kulttuuriviikon jo eilen eräänlaisella varjotapahtumalla, josta ei naurua ja positiivista energiaa puuttunut. Tasan 50 vuotta sitten, 11.7.1966, tuolloinkin maanantaina Jyväskylän Kesässä esiintyi M A Numminen ja esitti lauluja, joista nousi silloisessa Suomessa mehevä skandaali. Nyt tämä kaunisääninen karismaatikko nousi Lutakon lavalle "palaten rikospaikalle" tismalleen puoli vuosisataa myöhemmin. Hänen kanssaan esiintyi Pedro Hietanen. "Koska meitä ei kutsuttu Jyväskylän Kesään, tulimme sitten väkisin" aloitti Numminen konsertin. On kyllä vaikea uskoa, että tämä hopeahapsinen herrasmies tekisi yhtään mitään väkisin. 

Olimme jo maaliskuussa kuuntelemassa Nummista, kun hän esiintyi Ilmavoimien Soittokunnan Big Bandin kanssa ja pidimme silloinkin konsertista todella paljon. Nyt kuulimme joitakin samoja kappaleita ja muutama juttukin oli sama, mutta viis siitä, puolentoista tunnin keikka oli aivan loistava. Numminen kertoili kesän -66 tapahtumista, siitä miten nuo Yleisradion soittolistalle joutuneet laulut olivat syntyneet ja mitä niiden esittämisestä seurasi. Numminen pitää hallussaan kyseenalaista ennätystä siitä, miten paljon levytyksiä hänellä on ollut soittokiellossa, mikä tuntuu huvittavan häntä edelleen kovasti. Pedro Hietanen taituroi koskettimissa, tangona alkanut kappale saattoikin olla yhtäkkiä puhdasveristä jazzia. Numminen itse soitti rumpuja, jotka tällä kertaa olivat Mercantile-kansio, sillä hän oli unohtanut tavanomaiset rumpunsa, puhelinluettelon kotiin. 

Yleisöä oli mukavasti, saliin oli järjestetty pöydät ja penkit, mikä teki tilasta hieman ahtaan. Yleisön keski-ikä oli varmaankin Lutakon tavallisesta yleisöstä poikkeavan korkea, mutta oli paikalla nuoria ihmisiäkin. Kielletyt laulut oli mainio kulttuuriviikon aloitus, Jenkka ulkosynnyttimistä sopi maanantai-iltaan mitä parhaiten. Allaoleva pätkä on parin vuoden takaa. 


Tänään siirrymme varsinaisen Jyväskylän Kesän ohjelmiston pariin avajaiskonsertin merkeissä. Nämäkin liput olemme itse hankkineet, itse asiassa jo helmikuussa kuukausia ennen ehdotettua yhteistyötä. Kyseessä on kummalliselta kuulosta kombinaatio klassista musiikkia ja stand-up-komiikkaa. Minä en ollut kuullutkaan Igudesman & Joosta, kunhan etsin jotain kiinnostavaa tapahtumaa kesälle Jyväskylässä, sellaista mihin voisimme käyttää kulttuurikorttiemme saldoa. Tänä iltana tiedän enemmän, kun olemme käyneet katsomassa mistä on kyse. Tapahtuma alkaa Jyväskylän Kaupunginteatterissa klo 18,  se on loppuunmyyty, joten siihen ei ikävä kyllä enää voi saada lippuja. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti