torstai 15. syyskuuta 2016

Passiossa ties monettako kertaa


Passio on muodostunut lempiravintolaksemme Helsingissä, olemme syöneet siellä useita kertoja ja aina olleet tyytyväisiä lähtiessämme (niistä voi halutessaan lukea CampaSimpukan ylälaidasta löytyvältä Valmiissa pöydissä-välilehdeltä). Elokuun lopun perjantaina aloitimme viiden ruokalajin menun kello kuudelta ja ravintola oli tuolloin yli puolitäysi. Pieneksi pettymykseksemme Jussi Hukkanen ei ollut paikalla, mutta meille sattui oikein miellyttävä tarjoilija, jonka hoivassa olimme koko illan.


Jossain vaiheessa on ihan odotettavaakin, että käy niin kuin nyt kävi. Aivan aina ei kokemus voi olla se paras, joka kerta parempi kuin edellinen. Passion tuon illan menu oli jollain tapaan hajanainen ja parissa kohtaa minun täytyi luovuttaa. Yhdessä kohdin kyse oli siitä, että vierastin tarjolla ollutta raaka-ainetta. Se ei ole millään muotoa ravintolan eikä keittiön vika, kateenkorva oli varmasti oikein hyvin valmistettu. Minä en vain saata sitä maistipalaa enempää syödä, suutuntuma on sellainen, etten vain kykyne.

Toinen kohta, jossa minun naamani saattoi hieman valahtaa oli jälkiruokaa edeltävä annos, joka esiteltiin ainakin naapuripöytään (ei pitäisi höristellä korvia väärässä kohtaa), ellen aivan väärin ymmärtänyt/kuullut, ensimmäisenä jälkiruokana. Passiossa on muistaakseni aina ollut pitemmässä menussa kaksi jälkiruokaa. Kyse oli kuitenkin enemmän suolaisesta annoksesta, jossa oli homejuustoa. Olisin juustofobioissani suhtautunut siihen aivan toisin, jos olisin heti ymmärtänyt kyseessä olevan juustoannos. Olen pahoillani, mutta minun suuhuni se maistui melkeinpä pahalta. Onneksi illan päättänyt varsinainen jälkiruoka oli kaunis ja hyvä. Ilahduin siitä, että erittäin pätevää kohokasta ei tällä kertaa ollut lautasillamme, vaan jotain muuta. Kohokasta kyllä näytettiin vievän pöytiin muissa menuissa. Illan kalapääruoka oli todella hyvin paistettu pala siikaa, mutta päällismuruihin oli ripsahtanut suolaa hieman liikaa, lihapääruoasta minulla ei ole valittamista. Päivällinen kahdelta viinipaketin ja alkujuomien kanssa maksoi 270 euroa.



Passion astiastot olivat vaihtuneet ainakin osittain, mikä ilahdutti minua. Eteeni ei tuotu kuin yksi annos rypyliäisellä lasilautasella. Passion pöydät on päällystetty tummanruskealla nahkaa muistuttavalla pinnalla ja lasilautanen sillä ei tee aina annokselle palvelusta. Tarjoilu Passiossa on edelleen meitä miellyttävää, ystävällistä, mielistelyvapaata ja tarkkaa. Viinejä ei tarvinnut odotella, eikä laseja kinostunut pöytään tai aterimia puuttunut. Leipää tarjottiin useaan otteeseen ja muutenkin ateria sujui jälleen kerran todella miellyttävissä merkeissä.

Näistä lautasista pidin erityisen paljon!
Tämä postaus tulee ajastettuna meidän ollessamme minilomasella Virossa ja liitän sen myöhemmin CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. 

10 kommenttia:

  1. Ja mä en ole vieläkään päässyt Passioon asti... Liikaa kiinnostavia ravintoloita, liian vähän aikaa. Tänään tosin pääsen testaamaan Vinkkelin, mitä odotan kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti pidät Vinkkelistä, me tykkäsimme tosi paljon, tosin meillä oli niin hauskaa seuraa, että olimme viihtyneet millä nakkikioskilla hyvänsä varmaan yhtä hyvin. Mutta Vinkkeli oli mahtava!

      Poista
  2. Liikaa kiinnostavia ravintoloita, liian vähän aikaa ja lisään vielä että rahaa ja kaikki niin pirun kaukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen päättänyt ajatella, että minä itse olen kaukana, niin harmittaa vähemmän, tai se on oma vikani :D :D

      Poista
    2. Juuri noin minäkin yritän ajatella, Sari. Onhan se Helsinki vähän syrjässä, mutta voisihan sitä lähempänäkin syrjää asua :D

      Meillä Oulussa on tänään aukeamassa uusi, kiinnostava ravintola. Jee!

      Poista
    3. Kiva, varmaan kuulemme siitä lisää! Ensi viikolla uusi paikka meilläkin Jyväskylässä tutustumiskohteena, kerrankin joku tapahtuma meilläkin, onneksi päästään molemmat.

      Poista
  3. En ole vielä Passioon minäkään päässyt, vaikka suht' lähellä sitä asun! Ja sama inhokki miellä tuo kateenkorva (just sen suutuntuman vuoksi), en vaan näe mikä se juttu siinä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passioon kannattaa kyllä mennä! :D Etenkin jos asutkin vielä lähellä. :)

      Poista
  4. Kauniita annoksia ja ihailtavaa ammattitaitoa! Me emme vieläkään ole Passioon asti ehtineet - viimeksi kun olisi ollut mahdollisuus, paikka oli tietysti viimeistä pöytää myöten varattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina varannut noin 1-2 viikkoa aikaisemmin, joskus enemmänkin, eikä ole sattunut täysiä päiviä, mutta ihan samana päivänä voi tosiaan olla hankalaa ehtiä saada pöytää. :)

      Poista