keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Uutta ruokaa ei saa tehdä ennen kuin entiset on syöty pois!

Olemme olleet nyt muutaman päivän äitini luona ja joka päivä on syöty ruokaa. Välillä äiti on ollut kauhan varressa, välillä minä. Olemme yrittäneet jatkojalostaa tähderuokia parhaamme mukaan. 

Aamiaiselle sommittelin eräänlaista peruna-lohisysteemiä, jonka oli tarkoitus olla kauniita pieniä perunalettuja lohitäytteellä. No, ei onnistunut täysin, vaan jouduin improvisoimaan ja väittämään kirkkain silmin, että tällaista tämän piti ollakin. Oli miten oli, maukas aamiaisruoka.

Lohi-perunapaistos aamiaiselle

  • 2, 5 dl perunamuusia
  • 1 kananmuna
  • 1 dl maitoa
  • 1,5 dl savulohta
  • ruohosipulia
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • tomaattia
Olin kuvitellut mielessäni, että minäpä paistan oikein ihastuttavia perunalettusia aamiaiselle ja käytän samalla pois edellispäivän perunamuusia ja savulohta. Enhän minä mitään ohjeita viitsinyt etsiä, osaisinhan minä itsekin. Sekoitin tähdemuusiin kananmunan, hieman maitoa ja loput savulohet, maustoin pikkuisen suolalla ja pippurilla. Laitoin äidin tosi hyvän lettupannun kolosiin voita sulamaan ja lusikoin koloihin tätä erinomaista perunalettutaikinaa. Sen jälkeen voittajaolo lakkasi ja aloin olla pulassa. Ei niitä lettusia saanut käännettyä. Lusikoin hieman paistuneen taikinan takaisin kulhoon ja otin esille isomman pannun. Paistoi taikina kahdessa osassa pannulla parhaani mukaan, kääntelin kääntökelvotonta massaa paloissa ja siirsin sen tarjoilulautaselle. Laitoin lautasen reunoille tomaattilohkoja ja päälle ruohosipulia. Oli muuten hyvää, vaikka näytti kyllä aika kummalliselta. 

Tuossa leivän vieressä tuo keko on sitä paistosta
Päivän toinen tähdenlentoyritelmä oli sitten poropaimenenpiiras. Eiliseltä poronkäristysaterialta jäi pieni annos käristystä ja paljon muusia, josta osan käytin jo aamulla. Nyt oli ihan pakko onnistua niin, ettei tarvitsisi väittää, että tämmöistä tämän piti ollakin. 

Poropaimenenpiiras neljälle

  • pieni annos (noin 1,5 dl poronkäristystä ja lientä)
  • 4 dl perunamuusia
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 porkkana
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 punainen uuden sadon sipuli varsineen
  • voita paistamiseen
  • hieman raastettua parmesaania
  • voita vuoan voiteluun
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja voitelin noin 2 litraisen lasivuoan. Raastoin porkkanan ja kesäkurren ja silppusin sipulin. Sulatin pannulla voita ja kuullotin raasteita ja sipulisilppua jonkun aikaa ja lisäsin pannulle käristyskastikkeen lämpenemään. Sekoittelin.

Notkistin muusin kananmunilla ja maidolla ja maustoin parmesaanilla,  suolalla ja pippurilla. Kaavin voidellun vuoan pohjalle käristyskastikkeen kesäkurpitsoineen porkkanoineen ja tasoittelin massan tasaiseksi. Kippasin päälle muusivellin ja raastoin sen päälle vielä lisää parmesaania. 

Paistoin vuokaa noin 40 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. Yritimme olla polttamatta kieltämme, mutta aika vaikeaa se oli, etenkin äidilläni, jolla oli kiire menoihinsa. Lisäkkeinä meillä oli yksinkertaisia hölskytyskurkkuja ja tomaattia fetan kanssa. Olimme kilttejä ja söimme kaiken ja huomenna saamme tehdä uutta ruokaa! Kui hienoo se on? Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään "pakko käyttää pois"-ruokaohjeita. 



tiistai 29. toukokuuta 2018

Avokadolla ylennetty caprese

Luin aamulla 52 Weeks of Deliciousness-blogista houkuttelevan näköisestä tomaatti-mozzarellasalaatista, joka oli nostettu ylempiin sfääreihin avokadolla. Anne mainitsi ohjeen olevan samankaltainen kuin Jennin ja Saaran Brunssikirjassa oleva. Minun kappaleeni tuota kaunista kirjaa on kotona, mutta osasin minä Annenkin neuvoin toteuttaa tämän kauniin salaatin päivällisellemme äidin luona. 

Avokadolla ylennetty caprese neljälle

  • 3 tomaattia
  • 1 pallo buffalomozzarellaa
  • 1 avokado
  • sitruunamehua
  • balsamicoa
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
Leikkaa kuorestaan koverretut avokadonpuolikkaat, mozzarella ja tomaatit viipaleiksi ja asettele niitä vuoronperään tarjoiluastiaan. Lisää keskelle basilikaa ja mausta kauneus balsamicolla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Sydämellistä aamiaista



Tähdenlentoteema jatkui, kylmässä pidetty savulohen loppu pääsi tänään aamiaisella pieniin somiin munakkaisiin, jotka paistoin äidin sydänvuokassa. Käytin niihin myös sipulikastikkeen loput ja pikkuisen tomaattia. 

Savilohimunakkaat (6 kpl)

  • 3 kananmunaa
  • 50g lämminsavulohta
  • 1 dl voi-sipulikastiketta
  • 0,5  tomaatti
  • tilliä
  • voita vuoan voiteluun
  • pippuria (suolaa ei tarvinnut lohessa ja kastikkeessa ollleen suolan lisäksi)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele muffinivuoan kolot huolellisesti. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää mukaan nestettä, meillä oli se kastikkeen loppu, siinä oli hieman kermaa mukana. Jos sinulla ei ole mitään sopivaa kastiketta tuhottavaksi, käytä loraus kermaa tai maitoa, tuorejuustonokaretta tai vaikka vettä, jos muuta ei ole saatavilla. Mausta pippurilla ja suolallakin, jos muissa aineksissa ei ole suolaa. 

Kaada seosta muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja lisää mukaan mieluista täytettä. Meillä oli lämminsavulohta, mutta vaikka feta, kinkku tai mifu käy tähän hyvin. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi, ripottele niitä pinnalle ja samoin täytteeseen sopivaa yrttiä, meillä oli lohen kaverina tilliä. Kinkun kanssa käy hyvin timjami ja fetalle basilika. Paista muffinimunakkaita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat hyytyneet, mutta eivät vielä päässeet kuivumaan. Nauti aamiaisella lämpiminä tai vaikka brunssilla tai eväsruokana viilennettyinä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuoka-aiheisia postauksiamme. 

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Pettymystä niellen

Giro d'Italia päättyy tänään Romaan, seremoniallinen etappi on menossa. Me putosimme eeppisesti tarakalta perjantaina, kun ihan viattomasti söimme hyvää ruokaa Oulussa. Emme nähneet hotellissakaan Eurosportia ja luin vasta illalla, että post-albertoajan uusi suosikkini Simon Yates otti ja putosi kyydistä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Chris Froome otti tilaisuudesta vaarin ja ajoi yksinään kymmeniä kilometrejä, voitti etapin ja nousi kokonaiskilpailun kärkeen. Ei tämän nyt näin pitänyt mennä. Mutta meni kumminkin. Nyt nuo tuolla ajavat seremoniallista etappi ilmeisesti melkein loppuun asti, ja kilpaa pari viimeistä kierrosta, eikä minulla ole harmiltani enää oikein kiinnostusta koko hommaan. 

En pääse hetkeen nettiin kuin hieman ontuen puhelimella, joten tämä viimeinen tämän vuoden Italia-haasteen postaus on ruokapuoleltaan varsin viitteellinen. Tänään söimme tähdenlentoaterian eilisestä savulohen lopusta, samalle vadille päätyivät eiliset tähdeperunatkin. Joka patonginpätkä pääsi krutonkeina mukaan. 


Jälkiruokana oli edes aavistuksen italialainen raparperikompotti mascarponevaahdolla. Mukana olivat myös kesän ensimmäiset löytämäni kotimaiset mansikat. 


Nyt alkaa pieni paussi pyöräilyn seuraamisessa, saatan toipua pettymyksestäni ennen Tourin alkua heinäkuun alussa. 

torstai 24. toukokuuta 2018

Siitä missä aita on matalin

Tänään minulla ei ollut aikaa tehdä ruokaa, joten tein vain pienen iltapalan meille jääkaapin viimeisestä mozzarellapallosta ja tomaatista. Pari viipaletta bresaolaakin oli vielä jäljellä. Nyt on hyvä aloittaa loma!

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli vuoristoinen. Katselimme iltapalaa syödessämme tallenteelta viimeiset 30 km. Voittaja oli minulle aivan tuntematon, Maximilian Schachmann. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Simon Yates, mutta toisena olevan Tom Dumoulin on enää 28 sekuntia perässä. Chris Froome on neljännellä sijalla. 


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

  • 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
  • 1 keltainen paprika
  • 1 punainen paprika
  • 1 kevätsipuli
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 pitkä sellerinvarsi
  • 1 punasipuli
  • 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta rakuunaa
  • parmesaania
Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.


Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa. 

tiistai 22. toukokuuta 2018

Paahdetut tomaatit ja paprikat

Tänään minulla on myöhään iltaan jatkuva työvuoro enkä ole ehtinyt nähdä Giro d'Italian kuudettatoista etappia, joka on henkilökohtainen aika-ajo. Viime sunnuntain päivälliseltä säästin postaukseen tälle päivälle mukavan lohen lisäkkeen, paahdetut tomaatit ja paprikat. Se sopii antipastoksi myös. Ohjeen otin täältä. Ohjeessa käytetyn fetan sijasta käytin mozzarellaa. Kuinkas muuten.

Paahdetut tomaatit ja paprikat

  • kirsikkatomaatteja
  • pieniä oransseja ja punaisia paprikoita
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • mozzarellaa (tai fetaa)
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka oliiviöljyllä. Laita paprikat ja tomaatit vuokaan ja lurittele päälle oliiviöljyä ja kierrä myllyistä pippuria ja suolaa. Paahda tomaatteja ja paprikoita noin 20-30 minuuttia ja revi päälle mozzarella- tai fetapaloja. Tarjoa lihan tai kalan kanssa kuumana lisäkkeenä tai jäähtyneenä antipastotarjottimella. 


Giro d'Italian kuudestoista etappi selviää  minulle vasta illalla  myöhään, kun pääsen töistä, mutta jos minä mitään osaan arvata, niin Chris Froome surraa kuin Singer ja pienentää eroa kärkeen. Simon Yates taitaa kuitenkin pitää vielä rosapaidan. Mikäli olen aivan väärässä, korjaan tämän kappaleen sisältöä oikean tiedon saavutettua minut. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Salmon piccata

Tänään me söimme kevääseen sopivaa hentomakuista ruokaa, lohta sitruunaisen kastikkeen kanssa. 

Salmon piccata kahdelle

  • 2 viipaletta lohta
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • voita
  • oliiviöljyä
  • kanalientä
  • loraus valkoviiniä
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • sitruunaviipaleita
  • kapriksia
Maustoin lohipalaset suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Kuumensin pannua liedellä ja sulatin sillä voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Kun voi alkoi hieman kuohua, nostin lohipalat nahkapuoli alaspäin paistumaan. Noin kolmen minuutin kuluttua käänsin kalapalat ja paistoin toista puolta pari minuuttia. Nostin kalapalat lautaselle odottamaan. 

Lisäsin hieman voita pannulle ja kun se oli sulanut, lisäsin pannulle pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoittelin ja paistoin seosta hetkisen. Lisäsin pannulle nestettä, sitruunamehua, kanalientä ja viiniä ja sekoitin tasaiseksi kastikkeeksi, jonka annoin kiehua pari kolme minuuttia. Nostin kalapalat lämpenemään kastikkeeseen ja lisäsin mukaan sitruunaviipaleita ja kapriksia. Kastike olisi voinut olla nätimmän väristä, mutta maku oli mainio ja lohi hyvin kypsynyttä, aavistuksen läpikuultavaa paksuimmasta kohdastaan. 


Giro d'Italian viidestoista etappi jäi hieman vähälle katsomiselle muista puuhista johtuen, mutta aivan lopun ehdimme katsoa. Eilinen Chris Froome-yllätys ei toistunut, vaan Simon Yates lähti karkuun jossain vaiheessa. Hän ehti ensimmäisenä maaliin ja vahvisti asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on kilpailun viimeinen lepopäivä ja tiistaina on toinen henkilökohtainen aika-ajo. 
 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kesäkurpitsacarpaccio

Carpaccio on yleensä lihasta valmistettu italialainen alkuruoka, mutta tällä kertaa tein carpacciota kesäkurpitsasta. Ohjeen otin tästä blogista. Nyt en edes säätänyt mitään erityistä, vaan tein kuten neuvottiin. Tosin tein tämän vain pienenä yhden hengen annoksena, mutta se on helppo soveltaa sen mukaan, miten paljon pöydän ääreen asettuu syöjiä. 

Kesäkurpitsacarpaccio

  • kesäkurpitsaa
  • parmesaania
  • rucolaa
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
Ota esille lautanen tai muu astia, jolla haluat tarjota alkuruoan. Siivuta suoraan astiaan niin ohuita viipaleita kesäkurpitsasta kuin kykenet. Mandoliini on hyvä, terävä juustohöylä tai kuorimaväline. Minä käytin tryffelihöylää, jolla saa todella ohuita viipaleita joistakin raaka-aineista, tryffelin lisäksi vaikka kurkusta ja parmesaanista. 

Liruta viipaleille hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja asettele päälle ohuita lastuja parmesaania ja rucolaa. Pinnalle vielä muutama hippu suolaa ja pippuria. Tässä antipastossa oli erittäin miellyttävä maku ja rakenne, kun sitruuna ja oliiviöljy hetken aikaa pehmensivät kesäkurpitsaa. Suolainen parmesan ja kirpeä rucola joka haarukallisessa sopivat hyvin yhteen kesäkurpitsan kanssa. Tämä sopisi suurempana annoksena yhteiseltä vadilta isommankin porukan grilliaterian lisäkkeeksi. Ehkä teen tätä, kun saamme ensi kuussa blogaaniperheen vieraiksemme. 



Giro d'Italian neljästoista etappi oli oikein todellinen vuorietappi, jonka lähtö tapahtui San Vito al Tagliamentosta ja maaliin tultiin 186 km myöhemmin paikkaan nimeltä Monte Zoncolan. Maali sijaitsi etapin pisimmän ja rankimman nousun päällä. Nyt ei ollut kirimiesten juhlapäivä, vaan kysyttiin vuoristokauriiden ominaisuuksia. Muutama kilometri ennen maalia alkoi näyttää siltä, että Chris Froome olisi saanut tarpeekseen häviämisestä ja aiemmilta vuosilta tuttu surraava ajotyyli vei hänen loppunousuun ensimmäisenä. Simon Yates lähti takaa-ajoon, mutta matka ei sittenkään aivan riittänyt. Voittajaksi sinnitteli siis Chris Froome ja toiseksi Simon Yates, joka johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Voi miten jännittävä etappi. Vaikka olen ollut salaa hieman tyytyväinen siihen, ettei Froome ole ollut tässä kilpailussa ylivoimainen, pystyn olemaan nyt todella iloinen hänen puolestaan tänään. 

perjantai 18. toukokuuta 2018

En minä tahallani ole vältellyt – tomaattikeitto

Tuli mieleeni, että mitäpä jos tekisin tänään itselleni kevyeksi päivälliseksi tomaattikeittoa. Sehän sopii Italia-teemaammekin. Aloin tarkistaa millaisia tomaattikeittoja blogin arkistoista löytyy. Mutta ei löytynyt pilvin pimein! Ainoa sinne suuntaankaan oli gazpacho blogin ensimmäisenä vuonna ja toinen oli ruokakirjahaastevuoden Jamie Oliverin näkemys tomaattikeitosta. Nyt oli siis aika tehdä tomaattikeittoa jälleen. Ohjeen otin täältä. Pienensin ohjetta sopimaan yhdelle ei kovin nälkäiselle.

Tomaattikeitto yhdelle

  • puolikas punasipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • pätkä sellerinvartta
  • 1 tölkki Marzano-tomaatteja
  • 0,5 tomaattitölkillistä kanalientä
  • 0,5 dl kermaa
  • basilikaa
  • suolaa ja pippuria
Silppusin sipulin ja sellerinvarren ja litistin kuoritun valkosipulinkynnen. Kuumensin kasarissa tilkan oliiviöljyä ja kuullotin silppuja muutaman minuutin. Lisäsin mukaan tölkillisen tomaatteja ja kaadoin päälle noin puoli tölkillistä kanalientä. Tällä kertaa tein kanaliemen fondista. Painelin tomaatteja rikki puulusikalla ja jätin keittopohjan kiehumaan maltillisesti noin 20 minuutiksi. Lisäsin mukaan basilikaa ja jatkoin keittämistä vielä pari kolme minuuttia. 

Kauhoin kuuman seoksen blenderin kannuun. (jos et ole varma kestääkö blenderisi kannu kiehuvan kuumien ainesten soseuttamista, anna seoksen ensin hieman jäähtyä tai käytä sauvasekoitinta kasarissa) Jätin kannessa olevan kurkistusluukun pikkuisen raolleen, että kuuma höyry pääsee pihalle ja peitin kannen kevyesti keittiöpyyhkeellä, ettei punaista keittoa roisku ympäriinsä. Annoin blendein sekoittaa keiton tasaiseksi ja kaadoin sen takaisin kasariin. Kaadoin mukaan hyvän lorauksen kermaa ja sekoitin. Maistelin keittoa ja maustoin sitä suolalla ja pippurilla. Jos keitto meinaa olla liian happoista, ripaus sokeria auttaa siihen. Jos taas maku on liian makea, tiraus sitruunamehua korjaa sen. 

Kauhoin keittoa kulhoon ja koristelin pinnan vielä kermatipoilla ja basilikalla ja laitoin kaveriksi pannulla oliiviöljyssä paahdetun palasen eilistä ciabattaa. Oli todella hyvä, syvän tomaatinmakuinen keitto! Kävisi alkuruoasta vielä pienempänä annoksena ja tämä määrä riittäisi siinä tarkoituksessa hyvin neljälle. 


Giro d'Italian kolmantenatoista päivänä oli vuorossa 180 km mittainen tasamaan etappi. Letka eteni kauniissa kesäsäässä ja oli lupa odottaa kunnollista massakiriä. Nyt olisi toiseksi viimeinen mahdollisuus kirimiesten päästä esille, seuraava kerta on vasta päätösetapilla Roomassa. Elia Viviani ajoi ykkösenä maaliin tyylikkäästi, ei siinä ollut kenelläkään nokan koputtamista. Eilinen voittaja Sam Bennett oli toinen. SimonYates jatkaa rosapaidassa.

torstai 17. toukokuuta 2018

Atomeiksi haudutettua kanaa

Pollo alla cacciatora oli tavoitteena, mutta aika tavallinen kanakastike tästä tuli, saatoin jopa hauduttaa liikaa, sillä muutenkin nopeasti kypsyvät broilerin sisäfileet hajosivat haudutuspadassa melko täydellisesti. En saanut ruokaan niin syvää tomaatin väriä, kuin toivoin, mutta makua oli yllin kyllin. 

Kanaa haudutuspadassa

  • oliiviöljyä
  • 400 g broilerin sisäfileitä
  • 1 punainen paprika
  • 1 keltainen paprika
  • 1 sipuli
  • 5-6 pientä valkosipulinkynttä
  • 2 suurta tomaattia
  • 1 tölkki säilöttyjä luumutomaatteja
  • kourallinen kuivattuja pieniä sieniä
  • lehtipersiljaa
  • suolaa ja pippuria
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 dl kuivaa roseviiniä (ei ollut punaviiniä käsillä)
  • 0,5 dl kermaa
  • parmesaania
  • kaverina pastaa
Olin aamulla hieman laiskalla päällä yövuoron jälkeen, enkä viitsinyt käyttää aineksia pannulla, vaan ladoin ne kaikki pienempään haudutuspataan, toki pastaa lukuunottamatta. Kerma ja persilja tulivat myös mukaan vasta lopussa. Sekoittelin ainekset käsin kauhomalla ja laitoin padan töihin high-asetuksella. Muutamia tunteja myöhemmin sekoittelin pataa kunnolla, että luumutomaatit hajosivat. Laitoin padan low-asetukselle ja annoin sen jatkaa hommia vielä pari tuntia. Noin kuuden tunnin jälkeen broilerin sisäfileet olivat muuttaneet olomuotoaan aika nyhtöisiksi ja sekoitin mukaan lorauksen kermaa. 

Keitin kaveriksi yhden pastapakkauksen loput. Mieleni teki avata uusi paketti suurta simpukankuoren muotoista pastaa, mutten antanut lupaa itselleni. Annokseen lusikoin kastiketta pastan päälle ja ripottelin pinnalle persiljaa ja ohuita parmesaanilastuja. Söin niin innokkaasti, että roiskuttelin punertavaa kastiketta en vain omalle paidalleni, vaan Antinkin paidalle. Onneksi hänen paidassaan oli juuri painatus sillä kohtaa ja punaiset pilkut sai pyyhittyä pois. Note to self: Ei pitkää pastaa treffeille. Jos siis menisin treffeille.

Minulla oli kiva mocktail ruokajuomana lemonadea, minttua, paljon jäitä, tuoretta sitruunaa
 ja kuivattua appelsiinia ja limeä ohuina viipaleina. 
Giro d'iltalian kahdestoista etappi oli vailla mäkiä, siis kirimiesten erikoispätkäksi räätälöity etappi Osimosta Imolaan. Etapin pituus oli 214 km, joten sai siinä kampi pyörähtää eräänkin kerran. Kun matkaa oli noin 30 km, alkoi sataa vettä oikein huolella, se aina kylmää sydäntä, että pysyvätkö ajajat pystyssä. Aluksi näytti siltä, ettei tulekaan massakiriä, mutta tuli siitä sittenkin, ainakin puolimassakiri. Voittajaksi rynni Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Alkaa tuntua siltä, että hänestä leivotaan kisan viimeisenä päivänä Giron tämän vuoden voittaja. Mutta ans kattoo nyt kuitenkin. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki atomeiksihauduttamisohjeemme. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Täytetty mozzarella

Mozzarellaa ei voi syödä liikaa, etenkään buffalomozzarellaa. Me söimme tänään täytetyt mozzarellapallot päivälliseksi ja yllättävän täyttävät ne olivatkin pienestä koostaan huolimatta. Ohjeen näin täällä ja tein vähän sinne päin. Tämä on eräänlainen insalata caprese-muunnelma. 

Täytetyt mozzarellat kahdelle

  • 2 buffalomozzarellapalloa
  • 2 suurta tomaattia
  • puolikas sipuli
  • 1 sellerinvarsi
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • basilikaa
  • ciabattaa
Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi ja jätä kuutiot valumaan siivilään. Koverra paistinarulla sidotuista mozzarellapalloista sisusta pois niin paljon kuin kylkiä rikkomatta pystyt. Silppua sipuli ja sellerinvarsi pieneksi silpuksi ja mozzarellan sisus pikkupaloiksi. Sekoita tomaattipaloihin sipuli, selleri ja mozzarellapalat ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Täytä koverretut mozzarellapallot tomaattiseoksella ja lurita päälle hieman oliiviöljyä. Koristele basilikalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun ciabattan kanssa. Älkää syökö paistinarua, se sulaa huonosti. Kaikki täyte ei mahtunut mozzarellapalloihin, joten söimme loput leipäviipaleitten päällä.


Giro d'Italian 11. etappi oli vuoripitoinen, vaikka se olikin melkeinpä lyhyt, _vain_ 156 km. Oli kiva katsoa etappia suorana lähetyksenä ja minusta ainakin oli mukavaa, ettei studiossa ollut ketään kommentaattorivierasta, vaan Peter Selin jutteli itsekseen. Nousuun päättyvän etapin voittajaksi päätyi loistavasti kokonaiskilpailua johtava Simon Yates. Olipa jännittävä viimeinen kilometri. Tom Dumoulin ehti toiseksi. 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Pullamisu

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää ja minä kävin tehokertaamassa työasioita. Tänään taas kilpailu jatkui, mutten ehtinyt tehdä mitään italialaista ruokaa, vaan käytän tämän päivän postaukseen sunnuntaista jälkiruokaa. Meillä oli unohtuneena oikein pieni panettone-pulla ja satuin näkemään täällä kiva ohjeen, jossa tätä italialaista joulupullaa täytettiin mascarponella. 

Lunta on nyt vähemmän

Panettone-tiramisu kahdelle

  • oikein pieni panettonepulla (80 gr)
  • 2 dl espressoa
  • 1/2 purkkia mascarponea
  • 1,5 dl kermaa
  • 2 rkl Amarettoa
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • kaakaojauhetta
Valmista espresso ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta seos vaniljatahnalla ja Amarettolla. Kun kahvi on jäähtynyt, ota pulla pois pakkauksesta ja kääri irti sen ympärillä oleva kakkupaperi. Laita sylinterin muotoinen pulla kyljelleen ja leikkaa se kuuteen viipaleeseen. 

Ota esille sylinterin muotoinen muotti, johon kokoat pullamisut. Jos sinulla ei ole sopivan kokoista muottia, voit koota annokset mihin tahansa sopivan kokoiseen astiaan, lasipurkkiin tai kuppiin. Laita muotit lautaselle, kostuta ensin yhdet pullaviipaleet jäähtyneellä espressolla ja aseta ne muotteihin. Lusikoi päälle kerman ja mascarponen seosta ja tasoita pinta lusikalla. Kostuta seuraavat pullapalat ja aseta ne muottiin toiseksi kerrokseksi. Lusikoi lisää täytettä ja vielä viimeiset kostutetut pullapalat kanneksi. Tasoita vielä pinnalle loput täytteestä. Laita pullamisut jääkaappiin kylmenemään, tai jopa pakastimeen hetkeksi, jos on kiireempi päästä syömään. 

Kun annokset ovat viilenneet, nosta muotit pois annoksista, tai jos ne on koottu purkkeihin tai kuppeihin, niin jätä ne niihin. Siivilöi kaakaota pinnalle ja nosta annokset lastalla tarjoilulautaselle. Oikein hyvä ja yllättävän kevyt jälkiruoka kahvin ystäville. Joulun alla voi ostaa ainakin Lidlistä isompiakin panettone-pullia, joista voi tehdä suuremman pullamisun isommalle syöjäporukalle. Espressoa siinä kyllä kuluu!


Giro d'Iltalian kymmenes etappi on tässä sivusilmällä katsottavana tallenteelta. Lunttaan sen verran, että voittaja tänään oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun johdossa pysyi Simon Yates. Pyöräaiheisen kuvan sijaan laitan kuvan vuokralaisesta, joka asuu perheensä kanssa keittiön erkkerin yläpuolella kattotiilien alla. Tämä pikkuinen oli päivällä lähtenyt tutkimaan ympäristöään ja antanut ikuistaa itsensä kameran muistikortille. 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Arancini – jo oli aikakin


Olen koko CampaSimpukan olemassaolon ajan aikonut tehdä arancino-nimisiä risottopalleroita. Arancini on ymmärtääkseni monikko, mutta en nyt mene kirjoitusasuun sen tarkemmin, kun en italiaa osaa. Tänä helteisenä toukokuun sunnuntaina päätin tehdä arancinoja. Katselin vinkkejä sieltä täältä, lähinnä tekniikan osalta, mutten linkkaa minnekään, sillä teelmäni oli kooste niin monesta lähteestä.

6 arancinoa

  • oliiviöljyä
  • puolikas keltasipuli
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 dl risottoriisiä
  • 3 dl kanalientä
  • 1 rkl voita
  • raastettua pecorinoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 kananmuna
  • 3 rkl 
  • 1 l neutraalia kasviöljyä uppopaistamiseen
  • vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • korppujauhoja
  • pieniä paloja mozzarellaa
  • pieniä paloja pecorinoa
  • pieniä paloja bresaolaa
Koska minulla ei ollut tähderisottoa, aloitin alusta ja tein risoton ensin.Yön yli jähmettyminen tekisi varmasti risotolle hyvää, mutta kyllä minä sain riisipallerot onnistumaan nopeasti viilennetystä risotostakin. Minulla oli jäljellä desin verran oikein hyvää risottoriisiä, jonka olen ostanut Annan kaupasta. Se oli niin pieni määrä, ettei siitä saisi enää kahdelle pääruokarisottoa, joten nyt oli hyvä aika käyttää se määrä pois. Tein myös kanaliemen fondista, sillä ajattelin että pikkuisen voin oikaista. 

Silppusin puolikkaan sipulin pieneksi ja laitoin sen pannulle oliiviöljyssä kuullottumaan paksupohjaiseen kasariin. Lisäsin kasariin riisit ja kuullotin riisiäkin jonkun hetken, varoen sen palamista. Seuraavaksi otin Antin viinilasin ja kaadoin sen sisällön pannulle, se oli juuri sopivasti risottoon, eikä hän suuttunut. Kun viini oli melkein haihtunut, aloin lisätä kuumaa kanalientä noin puoli desiä kerrallaan kasarille. Sekoitin puulusikalla koko ajan reunoja ja pohjia myöten. Kun riisi oli kypsynyt ja imenyt kanalientä tarpeekseen noin 20 minuutin päästä, lisäsin mukaan nokareen voita, suolaa, pippuria ja hieman pecorinoraastetta. Maistelin onko suolaa ja pippuria sopivasti. Kun maku oli sopiva, kaavin risoton peltilautaselle (joita olen ostanut Lidlistä, ovat erinomaisia kokkailuun, grillailuun ja kaikken ruoanlaittoon) jäähtymään. Laitoin sen jopa hetkeksi pakastimeen, että risotto jähmettyisi. Noin vartin otin lautasen pois kylmästä ja sekoitin mukaan yhden kananmunan ja hieman korppujauhoja. 

Arancinojen sommittelua varten laitoin yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja pieneen kulhoon kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Yhdelle lautaselle varasin arancinojen täytteeksi muutamia paloja pecorinoa, mozzarellaa ja bresaolaa.


Kuumensin kasarissa litran kasviöljyä, hieman enemmän olisi ollut sen muotoiseen kasariin tarpeen, noin 1,5 litraa olisi ollut hyvä, mutten alkanut enää etsiä lisää öljyä. Kun öljy oli 170 asteista, aloin kokeilla riisipalleron muodostamista. Olin ottanut ulos vadillisen vettä käsien pesuun grillin sivupolttimon ääreen, missä uppopaistamisen hoidin, arvelin tämän olevan hieman sotkuista hommaa. 

Otin pari lusikallista kylmää risottoa vasemmalle kämmenelleni ja taputtelin sen tasaiseksi. Asetin riisikerroksen päälle pienen palan bresaolaa, pecorinoa ja mozzarellaa. Taputtelin riisin kämmenillläni palloksi. Kun pallo alkoi muodostua ja täytteet jäädä sinne sisälle, pyörittelin pallon ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Nostin leivitetyn pallon kuumaan öljyyn. Nyt piti pestä kädet välissä ja kääntää pallo öljyssä (koska se ei ihan peittynyt öljyyn) ennen kuin saatoin aloittaa uuden pallon pyörittelyn. Kun pallo oli joka puolelta paistunut kauniin ruskeaksi, nostin sen reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Näin paistoin kaikki kuusi risottopalloa. 


Jaksoimme syödä niistä kaksi kumpikin, eikä meillä ollut enempään nälkääkään. Kaksi jäi illemmaksi. Arancinot olivat todella hyviä, rapeakuorisia ja meheviä sisältä. Olisi kiva osata tehdä sellaisia sokeritopan muotoisiakin ja ohuempikuorisia. Olen nähnyt näitä syötävän jonkunlaisen tomaattikastikkeen kanssa, siihen olisi varmasti kiva dipata riisipalloja. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi, jolla oli mittaa huikeat 225 km. Sää oli kaunis, kuten meillä täällä Suomessakin, ei ehkä niin lämmin kuin meillä. Etapin voittoon ajoi jännittävässä lopussa Simon Yates ja hän jatkaa myös kokonaiskilpailun johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. Chris Froomen tilanne ei ole kovin rosainen. Huomenna minä olen työmatkalla, emmekä kokkaa italialaista ruokaa. 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Juuri kun pääsin sanomasta – Aperol Spritz

Nyt kun olemme kokkailleet monta päivää kaikenlaista, tuli se hetki jolloin ei olllut järkevää kokata lisää, vaan syödä tähdenlentoja.  Jotta jotain italialaista tulisi kuitenkin postattavaksi, teimme kauniin kesäpäivän drinkiksi Aperol Spritzin. Ostimme monta vuotta sitten pullon tuota oranssia alkoholia ja monta vuotta sen kuluttamiseen menikin. Olin juuri muutama päivä sitten sanonut, ettei Aperolia tarvitse enää ostaa, mutta muutin nopeasti mieleni, kun etsin drinkkiohjeita, joissa olisi Italia-vivahteita. Tätä kesäistä kimaraa olemme tehneet aikaisemminkin, mutta ainahan uusinta on paikallaan, kun pätevä drinkkiohje löytyy. 


Aperol Spritz yhdelle (monista sen mukaan, montako on jaolla)

  • 6 cl Aperolia
  • 6 cl sitruunakivennäisvettä
  • 12 cl proseccoa
  • monta jääpalaa
  • kuivattuja sitrusviipaleita (appelsiinia ja limeä)
  • tuoretta rosmariinia
Laita jääpalat lasien pohjalle ja kaada päälle Aperol, kivennäisvesi ja asettele mukaan sitrusviipaleet ja rosmariini. Toppaa lasia niin paljon kuin haluat kuohuviinillä. Meillä oli suuret jalattomat viinilasit, joiden tilavuus lienee yli puoli litraa, joten teimme aika pitkät drinkit. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 


























Pyöräilynkatsomisevääksi sommittelin meille vielä pienet antipastolautaset, joille keräsin jääkaapista ja varastoistani Italian makuja.


Giro d'Iltalian kahdeksannen etapin luonne oli tällä kertaa pitkä kuin nälkävuosi ja se vielä päättyi kovaan nousuun. Vesisateessa ykköseksi kerkisi Richard Carapaz. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Simon Yates.