torstai 29. marraskuuta 2018

Kanasalaattia kolmelle terveelle ja yhdelle flunssaiselle


Reissumme Portugalissa on edennyt Praia da Barrasta eteläiseen Portugaliin. Ensimmäinen pysäkki oli Batalhan luostari, sen katoton osa on edelleen vaiheessa.




Matkalla poikkesimme myös katsomassa merkillistä Bacalhôa Buddha Eden-nimistä paikkaa. Kävimme saman omistajan viinitalossa Setubalin lähellä viime keväänä ja silloin jo tuumimme, että jos osumme kohdalle, tuo Buddha-paikka pitää tsekata. Nyt on sopiva hetki siihen. Saavuimme paikkaan puolilta päivin, muutama auto oli laajalla parkkipaikalla. Liput maksoivat muistaakseni 5 euroa, 9 eurolla saa kesällä possujunalipunkin, mutta nyt possujuna oli talviteloilla. Se olisi voinut kyllä olla tarpeen, alue on kuulema 35 hehtaaria. Koitin järkeillä sitä, kuinka suuri alue se oikein on ja päädyin siihen, että se on helkatin suuri.

Kyseessä oli kyllä yksi hämmästyttävimmistä paikoista, joissa olemme Portugalissa käyneet. Siellä oli niin paljon taidetta, etenkin veistoksia, ettei millään ehtinyt ja jaksanut kiertää ja katsoa. Pidimme paikasta todella paljon, ehkä juuri siksi, että siellä oli niin suuri absurdiustaso. Kävimme syömässä lounasta paikan ravintolassa, ihan kelpomättöä, etenkin salaatti- ja papuosastoa oli hyvin. Keittokin oli maistuvaa.







Yöksi pysähdyimme Obidosiin, sielläkin kävimme aikaisemmin tänä vuonna. Se on viehättävä keskiaikainen kaupunki, joka voi olla sesonkiaikaan aika turistihelvetti, mutta aikaisin keväällä ja näin loppuvuodesta siellä oli miellyttävän hiljaista ja rauhallista. Kävimme kävelemässä kaduilla ja kurkkasimme entiseen kirkkoon, joka on nykyään kirjakauppa ja ostimme kauniita portugalilaisia astioita, joita olemme kotona säästellen käyttäneet, etteivät vaan mene rikki.




Olimme yötä hauskassa majatalossa, jonka ainoat asiakkaat olimme tuona yönä, telkkarista tuli takuuvarmasti 60- ja 70-luvun länkkäreitä. Niitä on ihmeellisen terapeuttista tuijottaa, ei ole liian kova tahti ja vaikka joku Pedro kuolee tulitaistelussa, voi sama näyttelijä ihan hyvin olla sarjan seuraavassa osassa Pablona taas mukana. Majoitus maksoi 40 euroa/huone ja siihen kuului oikein hyvä aamiainenkin puheliaan brasiliaslaistytön tarjoilemana.


Tiistaina ajoimme loppumatkan tyhjiä teitä etelärannikolle. Teimme yhden pysäkin roomalaisraunioilla. Mirobriga on sen paikan nimi. Yksi seurueestamme alkoi osoittaa flunssanmerkkejä, joten emme tehneet muita poikkeamia reitiltä.


Edelleen ihmettelimme miten vähän liikennettä Portugalin moottoriteillä ja muilla isommilla teillä oikein on. Vuokra-autossamme on lukija, joka nakuttaa muistiin kaikki moottoritiemaksut, joten meidän ei tarvitse kuin himmata vauhtia maksuasemilla.

Olimme ottaneet Booking.com:n kautta viikoksi asunnon Lagosista, juu siitä kaupungista, josta ajattelimme puolitoista vuotta sitten, että tänne nyt ei tarvitse toiste tulla. Nyt olemme kolmatta kertaa. Tänä keväänä olimme tuossa aika lähellä kahden makuuhuoneen asunnossa, josta merinäköala oli jokseenkin rajattu, mutta rantaan ei ollut pitkä matka. Se oli ihan kiva huoneisto, vähän sisustukseltaan vanhentunut ja keittiö oli pikkuisen ankea. Nyt meillä on aika tuliterä asunto talossa, jossa ei ole muuta kuin loma-asutusta, ei taida tähän aikaan olla paljonkaan muita turisteja. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, iso yhdistetty olohuone ja IKEA-keittiö, parveke, jossa mahtuu hyvin istumaan ja kuivaamaan pyykit. On tiskari ja pyykkikone ja astioita sen verran, että oikeasti voi valmistaa ruokaa, eikä vain juoda aamukahvia. Tämä maksaa nyt tähän aikaan vuodesta 400 euroa viikko, mikä ei näin neljältä aikuiselta ole paha hinta, jos vertaa hotellimajoituksiin, asunnonvuokraus on sitten erikseen. Auton saa pysäköidä lähelle talojen väliselle piha-alueelle, on jopa kierrätysmahdollisuus, molookit nielaisevat kitoihinsa muovit, lasit, pahvit ja paperit sekä biojätteet. Olimme yhteydessä vuokraajaan WhatsApp-viestein heti varauksen tehtyämme noin kuukausi sitten ja seuraavan kerran saapumistamme edeltävänä päivänä. Sovimme kellonajan, jolloin tapaisimme ja kyseisenä päivänä vielä hilasimme saapumista hieman aikaisemmaksi, että flunssapotilas pääsi lepäämään.


Majoituimme hienoon asuntoomme ja Antti ja minä kävimme lähellä olevassa Inter Marchen suuressa liikkeessä ostamassa ruokaa. Siellä on kyllä valikoimaa niin paljon, ettei muualle tarvitsisi mennäkään, mutta on aina kiva käydä kaikkien ketjujen kaupoissa, toreilla ja kauppahalleissa. Tuona päivänä ostimme grillatun kanan ja salaattitarpeita sekä vehnäsämpylöitä ja söimme niitä pikapäivällisenä. Koska kana oli niin hyvää, ostimme eilen niitä kaksi ja teimme oikein suuren salaatin päivälliseksi. Kanat maksoivat noin 6 euroa yhteensä ja salaattiaineet pari kolme euroa. Tarjoiluastiat ovat vähissä tässä majoituksessa, mutta kyllä sen kanasalaatin saattoi tarjota kalan muotoiselta vadilta.

Aika kiva sommitella ruokaa ja katsella palmuja ulkona.

Kanasalaatti kalavadilta

  • 2 pientä grillattua kanaa (niin niiden väitettiin tiskillä olevan, ehkä olivat broilereita)
  • pussillinen salaattisekoitusta (kokonaiset salaatinpäät ovat niin suuria, ettemme ole sellaista tohtineet ostaa)
  • 10-12 pientä kirsikkatomaattia
  • puolikas paksukuorinen kurkku kuorittuna
  • 2 pitkää kevätsipulia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • pikkuisen hunajaa ja pikkuisen sinappia
  • tuoretta oreganoa, basilikaa ja persiljaa
Riivin kananlihan luista irti, nahkan jätin paikalleen, se oli niin hyvänmakuista. Kaupassa kanoihin sutikoitiin sitruunaista kastiketta, valittavana oli se ja joku toinen, josta en saanut selkoa, mitä se oli. Luut ja muut roippeet Antti kiikutti heti biojäteastiaan ulos. 

Leikkasin tomaatit paloihin, kuorin kurkin ja leikkasin sen viipaleisiin. Levittelin ainakin kolmea erilaista salaattia sisältävän sekoitelman vadille ja siihen päälle tomaatit ja kurkut. Keskelle kasasin kaikki kahden lintuparan lihat nahkoineen. Antti sekoitti  oliiviöljystä, sitruunamehusta, sinapista, suolasta, pippurista, hunajasta ja yrteistä kastikkeen, sitä tuli kaikkiaan noin 3-4 rkl. Lurittelin sen salaatin pinnalle ja lopuksi päälle sielä silputun kevätsipulin. Lisänä meillä oli marketin paistopisteestä rustiikkinen rapeakuorinen leipä azorilaisen voin kanssa. Oli kyllä hyvä salaatti ja flunssapotilaskin saatiin syömään. 



Tänään olimme ajelulla Portimaõn kaupungissa, joka on seuraava suurempi kaupunki itäänpäin. Ei se vaan kauheasti iskenyt, johtuu tästä nurkkakuntaiseksi ryhtymisestä. Lagos on meidän paikkamme täällä Portugalin etelärannikolla. Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa ostamassa päivällistarpeet, siitä yritelmästä myöhemmin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuina. 

lauantai 24. marraskuuta 2018

Tähdenlentoja ja matka-ananasta

Eilen keitin pastaa liian paljon ja se tonnikalapurkkikin oli aika iso. Ruokaa tuli siis liikaa, vaikka koitimmekin syödä edullista ateriaa parhaamme mukaan. Ajattelin ensin, että vain lämmitämme lopun tonnikalapastan tänään, mutta muutin mieleni ja jatkojalostin siitä pastasalaatin muutamin lisäaineksin. Niiden hinta oli pari kolme euroa, joten kalliisti emme tänäänkään syöneet. 


Tähdenlennokas pastasalaatti

  • noin 400 g eilistä tonnikalapastaa (jossa pastaa, tomaatteja, sipulia, parmesaania ja sekalaisia mausteita)
  • 1 Jalostajan hernekeittopurkin kokoinen purkki kikherneitä
  • 1 palikka fetajuustoa (jätin Arlan salaattijuuston ostamatta, sitäkin oli naapurin mercadossa)
  • 6-8 pientä luumutomaattia
  • puolikas kurkku
  • 2 kananmunaa
  • vihreitä ja mustia oliiveja
  • basilikaa
  • persiljaa
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä 
  • sitruunamehua
Otin pastanloput jääkaapista lämpenemään ja keitin pari kananmunaa. Leikkasin tomaatit paloiksi ja kuorin kurkun, talvinen kurkku on niin paksukuorista, että se on viisainta kuoria. Huuhtelin kikherneet ja jätin ne lävikköön valumaan. Leikkasin fetan paloiksi ja kun kananmunat olivat mututuntumalla täydellisiä, otin ne kiehumasta, kuorin ja leikkasin lohkoihin. Käytin pasta-astiaa hieman mikrossa, että pasta olisi irtonaista ja muutkin ainekset hiemat notkistuisivat. Sekoitin pastaan tomaatit, kurkut, kikherneet, fetan, oliivit ja kananmunalohkot. Pinnalle ripottelin yrttejä, hieman suolaa ja kunnolla pippuria. Ihan viimeiseksi lurittelin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. 

Meillä oli lähikaupasta ostettu sitkas (siis täydellinen) leipä, azorilaista voita ja portugalilaista roseviiniä tätä tähdenlentoa komppaamassa ja olimme niin reippaita, että vain muutama pastaputkilo ja kikherne jäi syömättä. Hyvä me! 


Jälkiruoka muodostui karamellisoidusta matka-ananaasta, jonka ostimme jo pari kolme päivää sitten. Siitä meni puolet tähän jälkkäriin. Lisänä oli vaniljajäätelöä.

Karamellisoitu matka-ananas jäätelön kanssa

  • puolikas suuresta ananaksesta
  • 2 rkl voita
  • 4 pientä annospussia sokeria (kahvilasta mukaanotettua)
  • loraus punaista portviiniä
  • vaniljajäätelöä
  • annoksen päälle suolalla maustettua suklaata raastettuna
Kuorin ja leikkasin ananaksen paloihin. Kuumensin pannua ja lisäsin sinne voita ja sokeria. Nostelin pannulle ananaspalat. Pyörittelin niitä pannulla hetkisen sen oloisena, että tiedän mitä teen ja illuusiota vahvistaakseni kaadoin mukaan vähän portviiniä. Kun ananakset olivat sen näköisiä, että nyt ne voi syödä, lusikoin niitä lautasille vaniljajäätelön kaveriksi, Antti raastoi pinnalle suolakiteillä kipakoitua suklaata, minä lusikoin kastiketipat päälle ja esittelin annokset yleisölle. Voi kun olisi ollut kokonaisia rosepippureita, nekin olisivat sopineet tähän!


Minun oli tarkoitus laittaa tähän valkoista portviiniä, mutta olin jo hulauttanut pullosta, kun huomasin sen olleen rubya, valkoinen portti oli jääkaapissa. Ruby teki kyllä hyvän lopputuloksen, siitä tuli voin ja sokerin kanssa ihana punertava kastike. Kuva voisi tietysti olla parempi, mutta tämän kummempaan en nopeassa tilanteessa kyennyt. 

Onneksi on tiskikone, niin ei tarvinnut tiskata käsin. Huomenna syömme ananaan loppuun, sillä majoituksen vaihto lähestyy ja ruokatarvikkeet pitää ajaa vähiin ennen pitempää automatkaa. Sään puolesta ruokatarvikkeet kyllä säilyisivät, mutta tilaa on niin niukalti, ettei huvita istua koko päivää ruokakassi sylissä.

Aamupäivällä oli taas mitä mainioin rantakävelysää. Marraskuu on ilmeisen hyvä aika vuodesta laittaa lapset surffauskouluun, en kyllä omiani olisi päästänyt.


Kaikenlaista lilluu merissä, muunmuassa tämmöisiä söheröitä, ainakin muoviletkua, ruostunutta rautaa, betonimyökkyjä, köyttä ja muoviverkkoa oli tässä käänteiskauniissa kasassa, joka taisi rantautua edellisen nousuveden aikaan.






















Tämmöiset levämuodostelmat sen sijaan eivät varmaan ole kauhean paha juttu rannoilla. Tietääksemme näitä kuivataan ja hienonnetaan lannoitteeksi ja ihmiset poimivat aamukävelyllä parhaita paloja mukaansakin. Me emme, kun emme tienneet mihin niitä voisi käyttää.


Aamukävelyn päätteeksi poikkesimme kahville aiemmilta kerroilta tutun Hotel Farolin kahvilaan. Aika pätevä sotku espresson jälkeen. Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tässä on tätä apepuoltakin.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Vähien raaka-aineiden pasta


Vaikka meillä on välineiden puolesta oikein hyvä keittiö täällä Barrassa, ei täällä ole mitään ruokatarvikkeita edellisten asukkaiden jättämänä. Niinpä tein tänään hyvin vähien raaka-aineiden pastan päivälliseksi. Nyt ei kikkailtu mausteilla eikä fiineillä aineksilla. Olisin ostanut purkin kermaa kastikkeeseen, mutten löytänyt Inter Marchesta, löytyi vain sellaista, mikä oli ilmeisesti sokeroitua.


Tonnikalapasta 

  • 500 g kaikkein halvinta pastaa
  • 1 iso tölkki tonnikalaa vedessä
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 3 luumutomaattia
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • loraus valkoviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua tomaattimurua (ruokakaupan maustehyllyn tuote, tuttu viime reissulta)
  • sitruunamehua
  • basilikaa
  • persiljaa
  • parmesaania
Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatit kuutioiksi. Antti aukaisi tonnikalapurkin, vähän minua epäilytti millaista niin halpa purkkikala on. Ihan ok se oli. Laitoin pastaveden kiehumaan, suolasin veden tanakasti. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sinne sipulisilpun, jota kuullottelin hetkisen. Sitten lisäsin tomaattikuutiot pannulle ja pikkuisen tomaattipyrettä. Annoin kastikepohjan kypsyä vähän aikaa. Kun pastavesi kiehui, kippasin kattilaan pastat kypsymään. 

Kun pasta oli melkein kypsää, haarukoin tonnikalaa tomaattien ja sipulin seuraksi pannulle ja lorautin mukaan hieman ruokajuomaksi avatusta viinipullosta. Sekoittelin ja maustoin suolalla, pippurilla ja kuivatuilla tomaattimuruilla.


Kaadoin kypsän pastan lävikköön ja siitä laakeaan tarjoiluastiaan ja pannulta kastikkeentapaisen pastan päälle. Sekoittelin ja ripottelin päälle runsaasti basilikaa, persiljaa ja parmesaania ja viimeistelin tämän taidonnäytteen sitruunamehutilkalla. Kyllä sitä söi. Koko setin ainekset maksoivat noin 3 euroa ja patonki maksoi 50 senttiä. Tästä jäi vielä huomiselle lounaskin, joten nyt tuli edulliseksi.


Tänään oli aamulla hyvä sää, kävimme rannalla kävelemässä muutaman kilometrin lenkin. Nyt ei tullut sadetta niskaan, joten pääsimme aallonmurtajan päähän asti ja hyvän matkaa puisia rantakäytäviä auringonpaisteesta ja lempeästi tuulesta nauttien. Lempibaarimme ei ollut auki, mutta ehkä se huomenna on, jos sää on hyvä.




Tänäänkin kyllä satoi, mutta sillä aikaa, kun olimme autoillen viime vuodelta tutussa Caramulo-museossa. Siellä oli edelleen sama Star Wars-näyttely ja paljon pikkuautoja ja vanhoja autoja, mutta Picasso oli lainassa jossain toisessa museossa. Museossa ei tainnut olla muita asiakkaita meidän lisäksemme ja vieraskirjaankin oli edellinen merkintä tullut 4.11. Työntekijöitä, rouvia toppatakeissa oli ainakin neljä.


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksia maittain aakkostettuina. 

torstai 22. marraskuuta 2018

Päivä Portugalissa kuvina


Tänään heräsin liian aikaisin, sen siitä saa, kun menee nukkumaan liian varhain. Aurinkokaan ei ollut vielä noussut, kun minun uneni jo loppuivat. 

Ensin näytti tältä ja kaikki muut vain nukkuivat.
Sitten sentään aurinko nousi, vaikka luulin, ettei se ikinä.
Aamiaiselle sommittelin meille jogurtti-hedelmäkulhot ja Antti kipaisi tuoreet sämpylät naapurileipomosta. 


Koska aamu näytti siltä, että saattaisimme välttyä sateelta, loikkasimme autoon ja lähdimme käymään Portossa. Matkalla jo ehti sataa hieman ja kaupungin yllä oli todella synkkiä pilviä. Olimme kuitenkin onnekkaita ja pääsimme kuivin nahoin Porton viinitalojen keskittymään. Menimme kierrokselle Sandemanin portviinitaloon, koska sinne sattui nopeimmin saamaan opastetun kierroksen näin off season. Ranskaksi. Kuuntelimme sitä sujuvasti ja muistelimme mitä Manuel kertoi meille keväällä 2017. Lopuksi maistoimme sujuvasti kaksi erilaista portviiniä.









































Portviineilyn jälkeen kävelimme rautasillan toiselle puolelle, minä sain caminokuumekohtauksen ja minut vietiin sadekuuron siivittämänä takaisin autolle. En itkenyt, en ihan varmana itkenyt. 



Näin pari Costahin katutaidekuvaa, pääsin hänen instaseurajakseenkin, kuin hienoo se on? 



Ennen paluuta basecampille kävimme Stokkalla (lue: El Corte Ingles) lounaalla. Se on vielä sellainen tavaratalo, jollainen toivoisi Stokkankin olevan. Sen foodcourtilla söimme vähän merkilliset lihavoileivät ja Antti rohkeuksissaan söi sämpylättömän hampurilaisen, jonka kanssa oli hervoton kasa riisiä ja paistettu kananmuna. Jotenkin siihen konseptiin liittyi carbonarakin. Outoa. 

En tuntenut tarvetta maistaa paljonkaan. 
Iltasella, päiväunien jälkeen maistelimme vielä hieman juustoja ja portviiniä ja tumma suklaata. Ei ollut tarvetta tehdä ruokaa, vaikka hyvä keittiömme suokin siihen täydet valmiudet. Huomenna sitten!


Päivä oli oikein mukava, vaikka vettä satoikin moneen otteeseen. Toivottavasi huomenna on kirkkaampi keli, olisi mukava päästä rannan puisia käytäviä ja tuttua aallonmurtajaa pitkin kävelemään pitemmän aikaa ilman vesisadetta. 


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuna. Jostain syystä kuvien asettelussa on jotain häikkää, jotkut välit ovat liian isot, korjaan niitä jos osaan ja onnistun.