sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pomppivat chorizosuupalat

Tänään meillä ei ole suurensuuria juhlallisuuksia, sillä työmaa kutsuu. Eilen sen sijaan nautimme pienen iltapalan, kun Antti palasi reissultansa. Olin sommitellut meille uusinnan Ottolenghin tomaateista ja pieniä chorizosuupaloja. Kirjoitan itselleni muistiin, ettei kreikkalainen jogurtti, ainakaan se merkki, sopinut paahdettujen tomaattien kanssa ollenkaan niin hyvin kuin turkkilainen. Voitaikinaan käärityt chorizoviipaleet sen sijaan olivat oikein hyviä. Niiden paistumista oli vielä hauska katsoakin. 

Pomppivat chorizosuupalat

  • noin kolmasosa Lidlin puff pastry-rullasta
  • taikinarullan levyinen pätkä chorizoa
  • 1tl dijonsinappia
  • kananmunaa
  • seesaminsiemeniä
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mikäli makkarassa on selkeästi irtoava kuori, poista se. Avaa taikinarulla ja leikkaa makkarasta yhtä pitkä pätkä kuin taikina on leveä. Tee koekieritys, eli mittaa kuinka pitkästi taikinalevyä tarvitaan, että makkara tulee kunnolla käärityksi taikinapiiloon. Leikkaa taikinasta sopiva palanen ja levitä palalle sinappia. Kääri chorizo taikinan sisälle ja jätä saumakohta alapuolelle. Leikkaa pötköstä noin sentin paksuisia viipaleita ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele taikinakuori kananmunalla ja ripottele pinnalle seeseminsiemeniä. Paista noin 15 minuuttia. Jos sinulla on tylsää, istu uunin äärelle katsomaan miten viipaleet yksi toisensa jälkeen pompahtavat ja kellahtavat kumoon taikinan pullistuessa paistumisen edetessä. Se oli oikein viihdyttävää katseltavaa. Noin kolmasosa viipaleista uhmasi kuumuutta ja pysyi pystyssä, loput antautuivat ja jatkoivat paistumista kyljellään. Ei vaikuttanut makuun. Hauskoja naposteltavia.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

  • 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
  • 6 suurta tiikerirapua
  • 4 perunaa
  • 1 sipuli
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • pieni pussinpohja pakasteherneitä
  • suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
  • 3 dl kalalientä
  • 0,5 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • sahramia
  • rosepippureita
  • tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
  • maissia (jos olisi ollut)
  • sitruunamehua 
Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

perjantai 9. marraskuuta 2018

Myskikurpitsaa ja aikuisten nonparelleja

Hannele Kokit ja potit-blogista teki joku päivä sitten niin houkuttelevan näköistä paahdettua kurpitsaa, että minun oli aivan välttämätöntä ostaa oma pieni myskikurpitsani heti seuraavana päivänä. Sitten tuli kiireitä ja tähdenlentopäiviä, joten kurpitsan paahtamiselle oli aikaa vasta tänään. Sen verran jouduin soveltamaan, että Hannelen käyttämien pistaasipähkinöiden sijasta käytin parmesaanilastuja.

Paahdettu myskikurpitsa sinappiöljyllä kahdelle

  • puolikas pienestä myskikurpitsasta
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl sinapinsiemeniä
  • pippuria
  • tryffelisuolaa
  • parmesaania
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan pitkittäin ja raaputin siemenet pois. Toisen puolikkaan laitoin jääkaappiin jotain tulevaa käyttöä varten. Leikkasin puolikkaan viipaleiksi, jotka öljysin lusikallisella oliiviöljyä ja levitin öljytyt viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Ripotin päälle hieman pippuria. Paahdoin kurpitsaviipaleita noin 20 minuuttia. Niihin saa jäädä vähän napakkuutta. 

Kurpitsojen paahtuessa kuumensin pannulla loput oliiviöljystä ja laitoin pannulle sinapinsiemenet. Kannattaa olla varovainen, etteivät ne pala, mutta niiden pitää kuitenkin paahtua tummiksi. Ne alkavat pian poksahdella, on hyvä laittaa roiske-este päälle. Kun siemenet olivat tummanruskeita, kaadoin ne pieneen siivilään, joka oli kupin päällä. Öljy meni talteen sinne kuppiin. Levitin sinapinsiemenet paperille kuivahtamaan. 

Asettelin kypsät kurpitsaviipaleet lautaselle, ripottelin päälle rapeita sinapinsiemeniä ja lurittelin sinappiaromista öljyä päälle. Aivan pinnalle veistelin tryffelihöylällä ohuita lastuja parmesaania ja maustoin vielä muutamalla hipulla tryffelisuolaa. 

Söimme tämän ruoan perjantain alkupalana, se oli oikein hyvää ja kuten Hannele kirjoitti, paahdetut sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja. Tämä kurpitsaruoka sopisi hyvin vaikka brunssipöytään ja maistui mainiolta haaleaksi jäähtyneenä. Pähkinät varmasti toisivat mukavaa rapeutta, mutta juustolastutkin toimivat ihan hyvin. Kuten Hannelekin kirjoitti, myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria ja sen voi syödä hyvin kuorineen, joten sen käsittely on mukavan helppoa. 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Lohiruusut ja uunimuusi


Tein joku aika sitten kuharullat ja pidimme siitä tavasta valmistaa kalaa. Tänään perhepäivällinen kutistui kolmen hengen ateriaksi, joten ruokaa sai pakata mukaankin ja meillekin jäi vielä huomiselle lounas. Sommittelin tällä  kertaa lohesta rullia, joita kutsun ruusuiksi, koska se kuulostaa kivalta. 

Lohiruusut

  • lohifilee
  • muutama viipale kylmäsavulohta
  • panchetta-kinkkua
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua

Uunimuusi

  • 1 kg siikliperunoita
  • 50 g voita
  • 2 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
Otin esille pyöreän peltisen tarjottimen, jonka arvelin voivani ihan hyvin laittaa uuniin, päätin ettei se menisi miksikään. Voitelin tarjottimen voinokareella ja samasta nokareesta voitelin myös pienen irtopohjavuoan rengasosan sisäpuolelta. Asetin renkaan tarjottimen keskelle. 

Leikkasin lohen poikittain ohuisiin suikaleisiin nahkaa myöten ja levitin palat leikkuulaudalle. Ripotin paloille suolaa ja pippuria ja puristin päälle puolikkaan sitruunan mehun. Kun lohi oli hetken aikaa maustunut, aloin väkertää niistä ruusukkeita. Leikkasin kinkkuviipaleet pitkittäin kahteen palaan. Nostin lohipaloja kinkkuviipaleille niin, että kinkku jäi rullan ulkopinnalle, laitoin myös jokaisen rullan sisälle palasen kylmäsavulohta, lähinnä siksi, että sain sen käytettyä pois. Kiersin lohen rullaksi ja pistin cocktail-tikun rullan läpi pitämään sitä koossa. Nostin rullat/ruusukkeet tarjottimelle vuokarenkaan ulkopuolelle kehäksi. 

Höyrytin perunat kypsiksi ja tein niistä maidon ja voin kanssa muusia. Lisäsin mukaan vielä kaksi kananmunaa ja maustoin muusin suolalla ja pippurilla. Kaavin muusin pursotuspussiin, jossa oli suuri tähtitylla. Pursotin perunamuusia tarjottimella olevan voidellun rengasvuoan renkaan sisälle niin nätisti kuin osasin. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin ruokaa siellä ensin 15 minuuttia ja sitten nostin lämpötilaa vielä 225 asteeseen ja paistoin kymmenisen minuuttia. Mittasin yhdestä lohiruusukkeesta sisälämpötilan. Kun lämpötila oli 55 astetta, otin tarjottimen pois uunista. Vuokarengas lähti ihan hyvin pois, kun kiepautin lastalla muusin ja renkaan välistä. Antti tohotteli vielä muusin pintaan nätit kuviot ja minä otin cocktail-tikut pois lohiruusuista. Oli hauska ruoka! 

torstai 1. marraskuuta 2018

Bagelin torni


Tällaiset myöhäisten iltavuorojen viikot ovat mukavia, ehdimme syödä aamiaista yhdessä. Meillä vain on menossa varastojentyhjennysviikot, vain vapaapäivinä saa tehdä uutta ruokaa. Muina päivinä täytyy syödä jotain pakastimesta. Mitä suurempi rasia, sen pikemmin se täytyy tyhjentää viemästä tilaa. Mutta tänään söimme aamiaiseksi täytetyt bagelit, aikamoiset tornit niistä tulikin, hyvä kun ylsi haukkaamaan. 

Täytetyt aamiaisbagelit kahdelle

  • 2 halkaistua, paahdettua bagelia
  • sipaisu voita bagelin puolikkaille
  • 2 viipaletta pekonia
  • 1 luumutomaatti
  • 3 kananmunaa
  • pikkuisen voita
  • suolaa ja pippuria
  • ruohosipulia
Käytin paistamiseen mainiota Opan kolopannua, jonka varsinaista nimeä en tiedä, mutta käytän sitä jos jonkinlaiseen paistamiseen, jopa blinit paistuvat siinä hyvin ja etenkin tehokkaasti. Sipaisin kolosiin hieman voita ja laitoin kahteen koloon pekoniviipaleet puoliksi leikattuina. Nostin pannun kaasuliekin päälle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma ja pekoni jo lupaavasti tirisi, rikoin kolmeen koloista kananmunat ja kahteen jäljellä olevaan koloon laitoin tomaattiviipaleita. Maustoin kananmunat suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla ja tomaatit pippurilla.



Halkaisin bagelit (kauppaperäisiä) ja paahdoin ne leivänpaahtimessa. Voitelin puolikkaat ja asettelin kummankin bagelin pohjapuolikkaalle ensin pekoniviipaleet, sitten kananmunat (1,5 kananmunaa/bagel) ja päälle vielä tomaattia. Kansi päälle ja sitten syömään, lisänä  mansikkasmoothieta, appelsiinimehua ja maitokahvia.