Lapsuuteni jouluihin kuului nykypäivän vinkkelistä vaatimattomia herkkuja. Paistoimme pipareita ja torttuja, mehukkaat mandariinit ja punaiset kiiltäväkuoriset omenat tulivat kauppoihin, pähkinöitä ja rusinoita oli tarjolla, jokunen konvehtikin. Jestas siitä on aikaa! Taatelikakku oli myös vakioherkku perheessäni, äiti leipoi sen vaihtelevan aikaisin ennen joulua ja kakku pakastettiin. Sieltä sitä oli ihana veistää ohuiksi jääkylmiksi viipaleiksi. Niin teemme vieläkin omassa kodissani. Käytän tähän kakkuun aina Ruutukokin ohjetta, sen kannessa komeilee hienosti; UUSI RUUTUKOKKI, mutta on se jo vanha sekin. Olen kirjoittanut päivämäärät ohjeen viereen, milloin olen kakkua tehnyt. Vuodesta 2000 on sivun kulmassa 9 merkintää, vain kahtena vuonna en ole joko leiponut kakkua tai olen unohtanut merkitä. Yleisemmin kakku on leivottu näin joulukuun puolivälin kieppeillä.
Tänään
on tämänvuotisen taatelikakun päivä. Ostin uuden paketin iranilaisia
taateleita enkä aio taistella niiden kivikovien sellofaaniin
pakattujen taatelipakkausten kanssa enää koskaan. Otin näistä pehmeistä
taateleista pari siementäkin talteen ja ehdotin Kammenpyörittäjälle
keväistä kylvöoperaatiota.
Taatelikakkuun tarvitaan:
Taatelikakkuun tarvitaan:
- 200 g kivettömiä taateleita
- 3 dl vettä
- 2 dl sokeria
- 200 g voita
- 2 kananmunaa
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl soodaa
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
Ensin
keitetään taatelisose. Taatelit aukaistaan, otetaan kivi pois ja
leikataan muutamaan palaan. Vesi, taatelit ja sokeri keitetään
paksupohjaisessa kattilassa soseeksi, siinä menee noin 30 minuuttia.
Mukaan sekoitetaan 200 g voita, annetaan sen sulaa ja seoksen jäähtyä.
Uuni kuumennetaan 175 asteeseen. Kananmunat sekoitetaan taatelisoseeseen rivakasti ja lopuksi lisätään kuivat aineet ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Paistetaan isohkossa rengasvuoassa, 175 asteessa noin tunti.
Taatelikakku, nam! Ruutukokki-keittokirja on klassikko. Heti luettuani postauksesi, minun piti tarkistaa oman Ruutukokin uutuus. Minulla olikin eri versio: Ruutukokki, Kodin paras keittokirja, 1983.
VastaaPoistaHiidenuhma: Sinulla onkin sitten vanha painos, äidilläni taitaa olla tuolta ajalta myös Ruutukokki. Vanhat keittokirjat ovat jotenkin sympaattisia. Oikein vanhat etenkin, kun kanaruoan tekokin aloitetaan kynimällä just hengestään erotettu kana.
VastaaPoistaPystyttekö muka olee syömättä tuota kakkua ennen joulua? Minä en pystyis. Kävisin napsii sitä vähän joka välissä.
VastaaPoistaLaitan nyt tähän vielä Ruutukokille kilpailijan:) Aura Liimataisen Parasta Kotiruokaa. Kolmas painos, 1995.
Ankerias, minulla on sama kirja, taitaa olla toinen painos, mutta se pitäisi tarkistaa kotona. Oli muuten ainoa keittokirja jonka vein mukanani jenkkeihin (jotenkin lisääntyi siellä hyllyssä, koska takaisin päin tuli yli 10 keittokirjaa).
VastaaPoistaCampa, nuo ovat minusta edelleen niitä suunnilleen ainoita jouluherkkuja mitä tarvitsee.
Ankerias: emme edes yritä:) Just äsken teinipoikaset ottivat kunnon viipaleet kakkua ja jos se loppuu pian, leivon uuden. Onnistui hyvin, tuli mehevää.
VastaaPoistasauvajyvänen: keittokirjat tosiaan lisääntyvät, luulen että ihan itsestään:)) Postimiehellä on sen kanssa jotain tekemistä kyllä, yhtenään on ovella Amazon-pakettien kanssa. Kummallista.
Taatelikakku on kyllä herkkua. Itse tosin teen hieman erilaisella reseptillä. Pidän myöskin hieman kohmeisesta kakusta, joka on otettua pakasteesta sulamaan. Jotenkin se maistuu vain vielä paremmalta. Kiva idea muuten merkata keittokirjoihin päivämääriä resepteihin!:)
VastaaPoistalintsi: Millaisella reseptillä sinä teet taatelikakun? Vaihtelu voisi virkistää, vaikkakin tämänkertainen kakku oli todella mehevä.
VastaaPoistaOmaksuin tuon tavan merkitä keittokirjaan päivämäärä, kenties vähän enemmänkin, vaikka jo on kyse jostain juhlakokkauksesta, sisareltani aikoinaan.
Juurikin pari viikkoa sitten postasin kyseisen ohjeen blogiini. Klikkaapa siis tästä (toivottavasti osasin luoda linkin oikein). Tällä ohjeella tulee todella mehevä kakku mielestäni!
VastaaPoistalintsi: kyllähän luinkin tuon postauksesi ja linkki toimi hyvin, hyvä sinä! Minä en osaa:)
VastaaPoistaSauvajyvänen: Mun eka keittokirja. Lisääntyvää sorttia sekin, aika läjä on jälkeläisiä :)
VastaaPoistaCampa: Hyvä meininki! Ja kakku näyttää siis todella upeelta. Hieno kuva.
Isotalo;Kuittinen;Tennberg: Kotiruoka, 1989.(50.painos.Täysin uusitun 48 painoksen 3.painos)
VastaaPoistaMun raamattuni.
Mukava kuulla, että ihmisillä on melko vanhojakin keittokirjoja sinä perusteoksenaan. Vaikka trendit vaihtuu ja "tähtikokit" suoltaa kirjoja ulos melkoista tahtia, perusteokset pitävät pintansa:)
VastaaPoistaMinun serkkuni alkoi kokata vasta tuossa neljänkymmenen ikävuoden korvilla. Hänellä on käytössä isotätimme vanha keittokirja jostain 30-luvulta. Oiva opus ja melkoisia herkkuja hän saakin aikaan.
VastaaPoistaTämä ohje tuli taas kuin tilauksesta :) Ihanan näköinen kakku, mikä on kauniin pinnan salaisuus?
VastaaPoistaMarja: tuon kiiltävän pinnan tuo silikonivuoka, olen ihan kahden vaiheilla onko pinta liian liipattu vai hyvä:)
VastaaPoistaVoiko silikonivuoassa jättää korppujauhot kokonaa pois? T. Noviisileipuri
VastaaPoistaMarja:Kyllä voi, eikä niitä oikein saisi siihen liukkaaseen pintaan tarttumaankaan.
VastaaPoistaMeidän perheessä ainoa joululeipomus, siis oikeasti ainoa, on mummini (nykyään jo isomummin, veljen perheen toimesta) tekemä saksalaistyyppinen stolle. Isomummini juuret oli Saksassa ja sieltä on reseptikin. Tiivis, vähän suolaisenmakea joulupulla, jossa on sisällä kirsikoita ja marsipaanipaloja. Ei oo parempaa! Torttuja ja pipareita ei suolaiseen kallellaan oleva perhe edes kaipaa. Resepti pitää vaan poimia talteen ajoissa... (ja sanavahvistus sopivasti grama:)
VastaaPoista