Todella helppo uunibroileri

Olemme olleet kotosalla reissun jälkeen jo yli kaksi kuukautta. Talviuneen vaipuminen on lähellä, muttei ihan vielä tapahtunut. Harvinaista, että olemme jo marraskuun toisella viikolla, muttei vielä ole satanut lunta kertaakaan. Minä en erityisesti lunta kaipaa, mutta tulisihan siitä hieman valoisammat maisemat. 

Sunnuntaina meillä oli isänpäivän perhepäivälliset ja tein ensimmäistä kertaa täältä ottamani ohjeen mukaista ruokaa. Itse asiassa näin sen videona YouTubessa, mutta löysin blogiinkin. Tuolloin ruoka onnistui todella hyvin, kaikki pitivät siitä ja koko suuri padallinen meni yhdellä istumalla. 

En yleensä tee samaa ruokaa, olipa se miten hyvää tahansa, kovin pian uudelleen. Usein en koskaan palaa saman ruoan pariin. Nyt tein sen jopa vain muutaman päivän kuluttua tänään, tällä kertaa kahdelle hengelle kahden päivän ruoaksi. Lisäsin mukaan myös sipulia, sillä se sopi minusta tähän hyvin. Määrät on muunneltu sopiviksi täydellisellä itsevarmuudellani. 

Uunibroileria ja perunaa

Marinadi

• 0,75 dl sitruunamehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1tl suolaa
• pippuria
• chilihiutaleita
• kuivattua oreganoa tai basilikaa tai molempia
• 0,5 dl vettä

Muut ainekset

• 3 suurehkoa broilerifilettä kahteen palaan leikattuna
• 4 suurehkoa perunaa kuorittuna ja neljään lohkoon leikattuna
• 3 pienehköä punasipulia kuorittuna ja puolikkaiksi leikattuna
• tuoretta oreganoa

Mittasin ensin marinadin ainekset pieneen lasipulloon ja ravistin kaikki kunnolla sekaisin. Asettelin broileripalat, sipulit ja perunalohkot uunivuokaan ja kaadoin marinadin päälle. Huuhtelin marinadipullon vielä vesitilkalla ja kaadoin senkin vuokaan. Kääntelin marinadin aineksiin kunnolla, lisäsin pinnalle tuoreita oreganon oksia ja nostin kannen päälle. Pidin vuokaa ulkona hyvin peiteltynä (lämpötila ulkona +2°C) siihen asti, että oli aika laittaa ruoka uuniin. Tämän voi siis hyvin valmistella hyvissä ajoin, minä tein sen aamulla ennen aamupalaa. Valmisteluun menee vain noin 10 minuuttia. 

Iltapäivällä otin vuoan sisälle hieman lämpenemään ja kuumensin uunin 220 asteeseen. Nostin vuoan uuniin keskikorkeudelle kansi päällä ja annoin ruoan paistua ensin noin tunnin verran. Otin kannen pois ja valelin perunoita ja broileripaloja vuokaan muodostuneella marinadiliemellä ja paistoin vielä puolisen tuntia ilman kantta, jolloin perunoihin tuli kaunis paistopinta. 

Söimme noin puolet tänään ja loput pakkasin lasirasiaan, jossa ruoan voi lämmittää hyvin. Onnistui yhtä hyvin kuin perhepäivällisillä, silloin en laittanut chiliä enkä sipulia, mutta ne sopivat ruokaan mainiosti. 

Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Pikkuinen ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat

Nyt kun viikonloppu taas lähestyy, on täytynyt metsästää seuraavaa majapaikkaa. Sesonki on kuumimmillaan ja rannikon paikat täyttyvät, kun sisämaassa on yli 30 astetta lämmintä. Tosin nyt koko maassa ei ole sääkartoilla yhtään departementtia punaisella, helteet ovat hieman hellittäneet. Laitoin eilen kyselyn eräälle kunnalliselle alueelle paikkaan, jossa emme aiemmin ole olleet. Odotin aamulla vastausta ja eiköhän Elisan sähköposti ollut kolme tuntia pois käytöstä. Ja kun sinne taas pääsi, oli odottamassa vastaus: complet. Täytyi tehdä uusi suunnitelma.

Eilenkin kävin läpi varmaan viisitoista leirialuetta ja Antti samanverran. Saimme jatkettua tällä nykyisellä alueella olemista yhdellä vuorokaudella (huomenna täytyy vaihtaa toiselle pitchille), se antoi hieman pelivaraa ja iltapäivän alussa saimmekin varattua lauantaista eteenpäin kivalta vaikuttavalta ja ennen kaikkea edulliselta alueelta paikan muutamaksi päiväksi. Täällä Ranskassa on hyvin monen hintaluokan alueita, on ketjupaikkoja, joissa yö maksaa helposti 50-80€ ja sitten on edulllisempia kunnallisia tai pieniä yksityisiä paikkoja, joissa hinta liikkuu 25-30 eurossa näin korkeimpana sesonkinakin. Haluamme nyt ehdottomasti sähköpaikan, jotta voi käyttää tarvittaessa ilmastointia ja siitä maksamme mukisematta muutaman euron lisää.

Nyt on siis yksi päivä lisää tällä paikalla, josta pidämme paljon. Aamulla, kun tuolta muutaman paikan päästä lähdetään, siirrämme kamppeemme sinne ja käymme vaihtamassa porttiavaimen. Tuolta paikalta on myös merinäköala, mistä pidämme, muttemme ala siitä erikseen maksaa. 

Päivällisenä meillä oli pieni ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat vartaissa. Pullat olivat paistovalmiita. Ne oli tarkoitus käydä grillaamassa hiilillä leirialueen grillissä, mutta iltapäiväukkonen värjäsi pilvet niin mustiksi, että paistoinkin pullat pannulla. Huono sää jäi muutaman pisaran kokoiseksi, ehkä myöhemmin sitten taas jytisee. Perunasalaatin tein jo omasta tai asiakkaan päästä, sen verran monta ranskalaista perunasalaattia olen tehnyt. Tein tällä kertaa oikein pienen annoksen, että varmasti jaksamme syödä kaiken kerralla. 

Pieni ranskalainen perunasalaatti kahdelle

• 8 pientä ranskalaista perunaa 
• vettä perunoiden keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl sileää dijonsinappia
• 1 tl pieniä kapriksia
• 1 tl provencelaista yrttiseosta
• ripaus suolaa ja pippuria

Kypsensin perunat kattilassa ja kaadoin veden pois, kun perunat olivat kypsiä. Jätin ne viimeistelykypsymään kuumaan kattilaan kannen alle. Sekoitin salaattikulhossa oliiviöljyn, etikan, sinapin ja mausteet ja kun perunat olivat hieman jäähtyneet ja kuivuneet, leikkasin ne paloiksi ja sekoitin kastikkeeseen. Jätin perunasalaatin maustumaan. 

Meillä oli valmiita provencelaisia lihapullia, raakoja siis 12 kpl pakkaus. Laitoin ne kolmen seteissä pieniin puuvartaisiin ja paistoin pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. 

Annoksiin tuli keskelle perunasalaatti kristillisesti jaettuna ja siihen päälle kaksi lihapullavarrasta kummallekin. Reunoille tuli edellispäiviltä tuttua juuressekoitusta, jota Antti löysi kaupasta uuden pussin tänään, kun pyysin etsimään. 

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka aivan loppumetreillä tapahtui paha kolarointi. Ilmeisesti kaikki pääsivät kuitenkin maaliviivan ylitse tavalla tai toisella. Ymmärtääkseni jokaisen täytyy tulla pyörän kanssa maaliviivan yli, vaikka pyörää taluttaen tai kantaen voidakseen pysyä kisassa mukana.

Tim Merlier oli jälleen nopein, hän voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on jo 13. etappi ja se päättyy Belfortiin, jossa kävimmekin jokunen vuosi sitten, täytyy etsiä kuvia sieltä arkistoistamme. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Juuriselleriremoulade

Juuriselleriremoulade on ollut campareissuilla Ranskassa hyvin usein sivukkeemme erilaisilla aterioilla. Kerran satuimme ostamaan sellaista marketista ja ihastuimme siihen kumpikin. Sitä on usein jonkun kalaruoan kaverina tai kun paistamme makkaraa tai grillaamme. Nyt kokeilin itse tehdä sellaista ja sehän on helppoa kuin mikä, kun vaan sattuu löytämään juuriselleriä kaupasta. Nyt ei taida vielä olla sesonki, mutta kyllä minä palasen sitä löysin. Tein noin 250 g palasesta ja siitä tuli meille kahden aterian sivuke. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja jokseenkin tätä ohjetta mukailin. 

Juuriselleriremoulade

• 250 g juuriselleriä
• 2 rkl sitruunamehua
• 2 rkl dijonsinappia
• 4 rkl majoneesia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin uloimman kuoren pois juuriselleripalasta ja raastoin sen hyvin ohuiksi tikuiksi mandoliinilla. Sekoitin raasteeseen sitruunamehua, dijonsinappia, majoneesia, suolaa ja pippuria. Sekoittelin ja maistelin ja lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja pippuria. Todella helppo sivuke ja säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutamia päiviä. 

Varsinaisena ruokana meillä oli kaikkien tähdenlentojen äiti, lohipannukakku, johon tuli taannoisten crêpejen lopputaikina, josta tuli jo eilen pinaattilettutaikinaa. Nyt lisäsin mukaan hieman lohta ja vielä pinnalle eilisen kylmasavulohen loput. Paistoin pannukakun runsaasti voidellussa vuokassa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön. 

Tour de Francen toinen jakso alkoi tänään ja 10. etappi oli taas tasamaaluonteinen. Se ajettiin Orleansista melko suoraan etelään ja osin samoilla seuduilla kuin mekin tänä keväänä. Tässä etapissa ei ollut juurikaan jännityselementtejä massakiriä lukuunottamatta. Jasper Philipsen oli ykkönen ja Tadej Pogacar jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten jo vuorietapin vuoro. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Ranskalainen perunasalaatti

Tämän päivän Tour-reitiltä näimme Ronchampin kappelin, me kävimme siellä viime kesänä. 

Eilen tein yhdelle aterialle liikaa broileria pekonikääreessä, joten ahtamisen sijaan söimme vain kohtuullisesti ja jätimme loput tälle päivälle. Kuumensin kanapalat ja laitoin tarjolle ranskalaisen perunasalaatin kanssa. Otin ohjeen siihen Pardon your French-blogista. Tein aika pienen annoksen, jonka jaksoimme syödä kokonaan. Ei ole kiva, jos joka päivältä jää tähdenlentoja. 

Ranskalainen perunasalaatti

• 12 pientä siikliperunaa
• 1 uudensadon punasipuli varsineen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• 0,5 rkl sileää dijonsinappia
• 0,5 rkl karkeaa dijonsinappia
• ripaus suolaa ja pippuria
• 2 pitkulaista voileipäkurkkuviipaletta (ei ollut cocktail-kurkkuja)
• 1 rkl kurkkulientä
• tuoretta tilliä (säästin vähän koristeluun) 

Keitin perunat ja niiden kypsyessä sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa, sipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi ja kurkun pieniksi kuutioiksi. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin keitinveden pois ja annoin perunoiden kuivua kattilassa kannen alla muutaman minuutin. Leikkasin perunat puolikkaiksi ja sekoitin ne nuolijalla marinadiin. Kun oli aika ruokailla asettelin lautaselle salaatinlehtiä ja kumosin jäähtyneen perunasalaatin keskelle ja koristelin tuoreella tillillä. Oli todella kiva sivuke broilerille. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen ajopäivä, reitillä oli runsaasti mäkiä ylös ja alas. Thibaut Pinot on nyt ajamassa uransa viimeistä Tour de Francea ja hän sai paljon näkyvyyttä reitin varrella, kun hän ajoi kärjessä (ilmeisesti annetusti) satojen, ellei tuhansien faniensa hurratessa. Loppu oli aivan mahdottoman jännittävä, ilokseni Tadej Pogacar voitti etapin ja se varmasti lohduttaa jonkun verran sitä, että kokonaiskilpailussa hän jää toiseksi. Jonas Vingegaard on varmistanut voittonsa, kunhan pääsee huomenna Pariisiin seremoniallisella päätösetapilla. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Varsinaisesti söimme tänään espanjalaisen perunamunakkaan, mutta sen kaveriksi tein pienen ranskalaisen kurkkusalaatin. Olimme ostaneet söpöjä avomaankurkkuja ja ne olivatkin tosi hyvän makuisia. Ohjeen otin täältä, mutten ihan totellut. Siinä keskelta siemenosa jätettiin pois, mutta minä käytin senkin, sillä kurkkuja ei ollut kovin paljon. 

Pieni ranskalainen kurkkusaalaatti

• 3 avomaakurkkua kuorittuna
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• ripaus pippuria ja suolaa

Raastoin kuoritut kurkut ja jätin raasteen valumaan lävikköön noin vartiksi. Sekoitin kastikkeen ainekset kupissa ja kun oli aika syödä, kaavin kurkkuraasteen tarjoiluastiaan ja sekoitin siihen kastikkeen. Oli sopivan kirpeää ja maukasta tortillan kaverina. 

Tour de Francessa oli toista lepopäivää edeltävä raaka vuorietappi. Senkin aikana oli paha kolaritilanne, tällä kertaa ilmeisesti katsojan aiheuttama. Nopein oli Wout Poels ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hoiti oman keskinäisen taistelunsa muutamaa minuuttia myöhemmin. Samalla ajalla he ajoivat maaliin ja Vingegaard on tiistainakin keltapaidassa ja Pogacar toisella 10 sekuntia perässä. 

Kanaa valkoviini-dijonkastikkeessa ja pyöräilyä

Tänään olimme kivalla pyöräretkellä Dordrechtissä, jonne oli leirialueeltamme reipas 10 km matkaa. Ajelimme hienoja ulkoilureittejä ja katselimme maisemia. Paluumatkalla poikkesimme tekemään ruokaostokset. Antti valitsi meille päivälliseksi kanaa ja minä valitsin miten se tehdään. 

Kanaa valkoviini-dijonkastikkeessa

• 2 isoa kanan rintafilettä
• 2 rkl voita 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 kevätsipulia varsineen silputtuna
• 3 suurta valkosipulinkynttä viipaloituna
• suolaa ja pippuria
• Provencen yrttiseosta kuivattuna
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• 2 rkl sileää dijon-sinappia 

Maustoin rintafileet suolalla ja pippurilla ja paistoin niiden pinnat voin ja oliiviöljyn seoksessa korkeareunaisessa paksupohjaisessa retkikattilassa (tiskin minimoimissyistä). Nostin fileet lautaselle odottamaan ja paistoin samassa kattilassa lopussa voin ja öljyn seoksessa kevätsipulisilppua ja valkosipuliviipaleita hetkisen. Lisäsin kattilaan viinin ja annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan sinapin ja kerman. Nostin fileet kattilaan ja jätin ne kypsymään noin vartiksi kannen alle, välillä niiden kylkeä käännellen. Lopussa otin kannen pois, että kastike sakenisi ja senhän se tekikin. Lisänä meillä oli airfryerissä paistamamme perunapaistokset ja herneitä. Oli niin ranskalaista niin ranskalaista. 

Tour de Francen toinen etappi ei meillä näkynyt, mutta Tourin verkkosivuilta vakoilin, että tasamaan 202 km etapin voittoon ylsi Wout Van Aert ja hän sai voitollaan myös kokonaiskilpailun johtajan keltaisen paidan. Lopputuloksista näin, että Peter Sagan oli kuudes, josta päättelen lopun olleen massakirityyppinen. Tadej Pogacar on kokonaiskilpailussa kolmantena ja eilinen aika-ajon voittaja on toisena. Huomenna vielä ajetaan Tanskassa, maanantai on siirtymäpäivä Ranskaan. 

Me pysymme samassa leiripaikassa ennätykselliset kolme yötä, huomenna teemme pyöräretken Rotterdamin keskustaan, sinne on noin 15 km matkaa. Maanantaina mekin teemme siirtymän, mutta emme vielä tiedä minne. 

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään oli toiseksi viimeinen päivä tämän vuoden Tour de Francessa. Meidän kahdeksas Ranska-haasteemmekin siis veteli viimeisiään. Tarkoitus oli grillata hieman kanaa päivälliselle ja etsin sille lisäkettä. Tai oikeammin en ehtinyt edes etsiä, kun osuin Hellan ja viinilasin välissä-blogin postaukseen toukokuisesta tomaattisalaatista. Sen vielä luvattiin olevan ranskalaista, joten mikä sen parempaa?

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• 2 suurta tomaattia
• 2 pientä salottisipulia
• 1 tl Dijon-sinappia
• iso loraus oliiviöljyä
• 1 tl cavaetikkaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• persiljaa ja basilikaa

Poista tomaateista kova keskusta omenaporalla ja leikkaa tomaatit viipaleiksi. Asettele viipaleet tarjoiluastialle. Silppua sipulit pieneksi ja sekoita etikka, öljy, sinappi ja sipulisilppu keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele kastike tomaattiviipaleille ja jos sinulla on aikaa, laita astia vielä jääkaappiin, etenkin helteellä tälle tekee hyvää olla kylmää. Juuri ennen tarjoilua sommittele päälle vielä paljon persiljaa. Minulla ei ollut kovin paljon persiljaa tarjolla, joten laitoin myös reippaasti basilikaa. Oli oikein soppeli lisäke grillatulle kanalle, vartaissa oli halloumia ja sitruunapaloja mukana.

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Eilisen pitkän vuorietapin jälkeen tilanne oli se, että Geraint Thomas oli edelleen johdossa, Tom Dumoulin oli toisena ja Chris Froome "vasta" neljäntenä. Saatoin olla tyytyväinen tähän tänään, kun ehdin myös katsoa aika-ajoa päivällispuuhien lomassa. Sepä olikin jännittävä aivan viime hetkeensä asti. Minä olen oikein iloinen, että etapin voittajaksi itsensä ajoi Tom Dumoilin. Toiseksi tuli Chris Froome. Ajanotossa oli jotain epäselvyyksiä jossain vaiheessa, mutta lopputulos miellyttää minua. Geraint Thomas leivotaan huomenna kokonaiskilpailun voittajaksi, mikäli hän vain pääsee maaliin. Tom Dumoulin tullee toiseksi ja voin kestää sen mainiosti, että Chris Froome nousee kolmannelle palkintopallille. Tänäänkin hänelle buuattiin radan varressa, se on minusta oikein tympeää, enkä itse koskaan buuaisi kenellekään, jos etapin varteen pääsisin. Ja ehkäpä pääsenkin ensi vuonna, kun Tour de Francea taas ajetaan.