Paahtopäärynät airfryerissä

CampaReissu on alkanut hienosti, olen sotkenut päivät jo totaalisesti, luulin aamulla, että on jo perjantai. Onneksi Antti tiesi, että on vasta keskiviikko. Sain kaksi lisäpäivää elämääni! 

Nyt olemme Alankomaissa ja kävimme päivällä lempparikaupassamme Jumbossa. Tykkäämme siitä, koska se on pyöräilyjoukkueen pääsponsori. Ostimme muutamaksi päiväksi ruokaa ja yhytimme pari kivaa tarjousta, joihin ei onneksi tarvitse mitään kanta-asiakaskorttia tai -jäsenyyttä. Marjat alkavat olla jo kalliita täälläkin, mutta nyt oli kiva yhteistarjous marjoja ja hedelmiä ja valitsimme rasiat mustikoita, karhunvatukoita ja päärynöitä. Niistä päärynät pääsivät jo käyttöön päivän jälkiruoassa. 

Paahdetut päärynät kahdelle

• 2 pientä päärynää
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 1 tl kanelia
• 2 rkl calvadosta

Laitoin puoli ruokalusikallista voita pieneen foliovuokaan ja sen airfryeriin minuutiksi 200 asteeseen, että voi sulaa. Muotoilen aina pieniä vuokia sen verran, että ne menevät malliston pienimmän matka-airfryerin koriin suosiolla. 

Voin sulaessa kuorin kaksi päärynää ja leikkasin ne puolikkaiksi pitkittäin. Poistin siemenkodat. Kun voi oli sulanut, nostin päärynänpuolikkaat vuokaan ja kaadoin niiden päälle calvadoksen. Sitä olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta minipullossa ei ollut enempää jäljellä. Sitten ripottelin päärynöille sokeria ja kanelia ja sommittelin muutaman pienen voikuution vielä pinnalle. 

Paahdoin päärynöitä 200 asteessa noin 15 minuuttia. Päärynät eivät olleet ihan täysin kypsiä, kypsemmille lyhyempikin aika olisi piisannut. Kun päärynät olivat pehmeitä, nostin ne jäätelön kanssa annoskuppeihin ja valutin vuokaan jääneen calvados-voikastikkeen päälle. Ihan tolkuttoman hyvää matkajälkkäriä!

Meidän tämän yön leirialueen reunalla isossa aitauksessa on kenguruita. En oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Mitä sinä ajattelet kenguruista hollantilaisen leirialueen aitauksessa?

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

CampaKeittiön kotiruokaviikkoon mahtui myös jälkiruoka, jollaista ei ainakaan minun kodissani syöty, kun olin lapsi. Tämä lipsahdus teemasta tapahtui jo heti maanantaina, kun iltasella alkoi tehdä mieli jälkiruokaa silakkalaatikon painuttua vatsassa hieman. 

Hedelmävadissa oli nektariineja ja luumuja. Nektariineja ei napapiirillä nähty varmaan ennen 1990-luvun loppua eikä tuoreita luumujakaan kuin loppukesästä, ei talvella. En nyt oikein tiedä miksi olinkaan ostanut niitä nyt, keskellä talvea, sillä ei nyt varmaankaan ole luuhedelmien varsinainen sesonki missään kovinkaan lähellä. No, ostettu oli ja pois oli syytä käyttää. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

• 2 nektariinia
• 2 tummaa luumua
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 1 rkl voita
• 0,5 dl ruby portviiniä
• tuoretta timjamia

Halkaisin nektariinit ja luumut, poistin kivet ja leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Kuumensin pannua ja lisäsin sille voin ja sokerin. Kun seos oli sulanut, nostelin hedelmäpalat pannulle ja kääntelin niitä hetkisen aikaa, että ne hieman pehmenivät. Lisäsin mukaan portviinin ja timjamin. Muutamassa minuutissa pannulle muodostui kauniin värinen sakea kastike ja hedelmät pehmenivät sopivasti. Söimme makoisat hedelmät vaniljajäätelöpalasen kanssa eikä ollut loppuiltana nälkä.

Glögipäärynät joulun muistoksi

Joululta jäi muutama tölkki glögiä ja hedelmävadissa oli pari päärynää, niistä sukeutui jälkiruoka eiliselle. Annokseen kuului myös vohveleita ja vaniljajäätelöä, sekä paksua glögikastiketta, jonka ensin kyllä keitin kokoon vähän liiankin tehokkaasti.

Glögipäärynät kahdelle

• 2 punakuorista päärynää (en muista lajiketta, mutta ne ovat melko pyöreitä muodoltaan ja kuori on kiiltävän puoleinen)
• 1 tölkki vaaleaa glögiä
• 1 kanelitanko
• puolikas vaniljatanko
• 2 rkl fariinisokerin ja leipurinsokerin seosta

Vohvelit (6 kpl)

• 2,5 dl maitotuotteita tai vastaavia (tässä melkein kaksi desiä kookosmaitoa ja loput rahkaa)
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 0,5 tl suolaa
• ripaus kanelia
• voita paistamiseen

Kastike

• noin puolet päärynöiden haudutusliemestä kokoonkeitettynä

Lisäksi

• vaniljajäätelöä
• kanelia

Valmistelin ensin päärynät hautumaan jo päivällä. Tein ne sous vide-menetelmällä. Kuumensin sirkulaattorilla ison kattilallisen vettä 80 asteeseen. Kuorin päärynät ja halkaisin ne pitkittäin. Koversin pois siemenkodan. Laitoin päärynät paksuun suljettavaan muovipussiin. Kaadoin pussiin glögin (ihan kaikki litran purkista ei mennyt pussiin, mutta yli puolet nyt kuitenkin). Lisäsin pussiin sokerin, kaneli- ja vaniljatangot. 

Laitoin kattilan reunojen ylitse pitkän metallisen varrastikun ja laskin pussin kuumaan veteen niin, että sen suu oli  melkein kokonaan suljettu. Vesi syrjäyttää ilmaa pussista, kun pussi laskeutuu syvemmälle veteen. Suljin pussin kokonaan ja kiersin pussun yläreunan varrastikun ympäri ja kiinnitin sen parilla pyykkipojalla. Näin pussin suu pysyi vedenpinnan yläpuolella ja päärynät veden alla pussin suojissa. 

Päärynät olivat jo valmiiksi aika kypsiä, joten niiden hautumiseen ei mennyt kuin noin 40 minuuttia. Raaempien päärynöiden kanssa menisi noin tunti. Nostin päärynät pussissaan pois kattilasta ja kumosin koko sisällön kannelliseen astiaan odottamaan jälkiruoka-aikaa. 

Vohvelitaikinan tein hieman myöhemmin, sekoitin vain kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi. Nostin vohveliraudan valmiiksi keittiöön ja kun oli aika paistaa vohvelit, kuumensin raudan ensin kuumaksi ja levitin pikkuisen voita paistopinnoille. Kauhoin taikinaa paistokoloihin ja painoin kannen kiinni. Nämä vohvelit paistuivat noin viidessä minuutissa, en koskaan muista kuinka päin laitteen valojen pitää vaihtua, vihreästä valkoiseen vai toisin päin. Taikinasta tuli kuusi vohvelia, tämän pienempää taikinaa ei olisi oikein helppo tehdäkään. 

Kastiketta varten kaadoin glögilientä kattilaan noin kolme desiä. Vohveleita paistaessani keitin kastiketta kokoon. Ensin ei meinannut tapahtua mitään, mutta yhtäkkiä kastiketta olikin enää vain pari teelusikallista. Se kävi todella nopeasti. Keitin kastiketta lisää ja olin varovaisempi lämmön kanssa. Tarjoiluhetkellä kattilassa oli sopivasti vähän alle desin verran paksua, kiiltävää kastiketta.

Leikkasin päärynän puolikkaat melkein kokonaan viipaleisiin, niin että yläreunastaan ne olivat kiinni. Nostin vohvelin päälle päärynän puolikkaan, jäätelöpallon ja lusikoin pinnalle hieman kastiketta. Viimeistelin annoksen kanelilla. Jälkiruokaviininä meillä oli Põltsamaa Tõmmua, joka on ostettu vuosikausia sitten. Se oli ihan kunnossa, tuoksu mukavan rusinainen ja makukin oikein oiva. Mutta ei sitä kyllä pientä tilkkaa enempää tehnyt mieli, saa nähdä ehdimmekö käyttää nyt avatun pullon säällisessä ajassa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulaattorihommailut. 

Päivän elokuvista ensimmäinen oli vuonna 1998 valmistunut Wild Things (Villit kuviot) 1998. En muistanut siitä juuri mitään, vain sen, että kaikki jotka vaikuttivat olevan hyviksiä, olivatkin pahiksia jne. Eikä hyviksiä lopulta ollut ollenkaan. Ja niin olikin. Alussa tuntui, että jaksaako tätä katsoa, mutta kyllä se siitä. Miehet olivat komeita ja nuoret naiset kauniita. Tästä on tullut kakkososakin kuutta vuotta myöhemmin, mutta sitä emme ole nähneet, eikä kyllä kiinnostakaan, kun ykkösosassa melkein kaikki jo kuolivat.

Päivän toinen elokuva oli sitten nimeltään Up in the Air vuodelta 2009. Sen pääasia on tietysti George Clooney, jonka ääni on maailman kolmanneksi paras (1. Alan Rickman 2. Jeremy Irons 3. George Clooney). Muistin tästä elokuvasta, että pidin siitä ja pidin kyllä toisellakin katsomisella. Jopa enemmän, koska maailma on muuttunut vielä armottomammaksi reilussa kymmenessä vuodessa ja elokuva on ajankohtainen yhä. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Rear Window (Takaikkuna) 1954

Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016

Corpse Bride 2005

The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011

Wild Things (Villit kuviot) 1998

Up in the Air 2009

Hupsista-salaatti

Keventäminen on tammikuussa usein aiheellista, myös CampaKeittiössä. Käymme kaupassa mahdollisimman harvoin ja mietimme, miten lautaselle päätyisi jotain hyvää ja kevyttä. Välillä kuitenkin käy, että vain hyvää-osuus toteutuu, vaikka aikeet ovat olleet hyvinkin vilpittömät. Tässä salaatissa oli hupsista-osastoa sekä buffalomozzarella että parmankinkku. Se on kuitenkin puolustuksekseni sanottava, että kumpaakin oli valmiiksi jääkaapissa ja pitihän ne pois käyttää.

Hupsista-salaatti kahdelle

• erilaisia salaatinlehtiä
• 1 verigreippi
• 10-15 eriväristä kirsikkatomaattia
• 10 cm pätkä kurkkua
• 2 päärynää
• 8 viipaletta melkein läpinäkyvän ohutta parmankirkkuviipaletta
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• oliiviöljyä
• hunajaa
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• basilikaa

Levittelin tarjoiluastian pohjalle sen verran salaatinlehtiä, että se huolettomasti peittyi. Päälle sommittelin kurkkuviipaleita, puolikkaita kirsikkatomaatteja ja fileroituja greippilohkoja (mehun puristin talteen greipinraadosta). Kuorin päärynät ja leikkasin ne kahdeksaan lohkoon. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja käärin kaikki 16 päärynälohkoa kinkkuviipaleiden puolikkaisiin. Nostelin kinkkukääreiset päärynäpalat vadille ja niiden väleihin asettelin viipaleiksi leikatun mozzarellan. 

Säästämääni greippimehuun sekoitin lorauksen oliiviöljyä ja maustoin täten muodostuvan salaattikastikkeen hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lurittelin kastiketta salaatin päälle ja koristelin muutamalla herneenversolla ja basilikalla. 

Elokuvajuhlat jatkuvat, tänään katsoimme Notting Hillin ja Love Actuallyn, nyt on vähäksi aikaa Hugh Grant-kiintiö täynnä, kolmanneksi katsoimme High Fidelityn. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.

Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

• 4 suurta tummakuorista luumua
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
• 1,25 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.

Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa. 

Austen-maraton vaatii kakkua!

Minulla on menossa kunnianhimoinen hanke, katsoa kaikki Austen-filmatisoinnit, joita hyllystäni löytyy. Aloitin eilen illalla ja ehdin katsoa kolme elokuvaa, niissä lempisankarittareni Emma, Catherine ja Anne saivat jo unelmiensa miehet. Aloitin lempparifilmatisoinneistani, mutta myöhemmin luvassa on myös vanhempia ja uudempia teoksia, tv-sarjoja ja lopulta myös sivuavia teoksia, joista voi olla montaa mieltä kuuluvatko ne Austen-maratoniin vai eivät. Toisaalta, minähän voin itse päättää mitä minun Austen-maratoniini kuuluu, vaikka Uuno Turhapuroa. Mutta niin en tule päättämään.

Tänä aamuna leivoin täysin omasta tai asiakkaan päästä pieniä omenakakkuja. Minulla oli monen vuoden takaa jemmassa pieniä vahapintaisia paperivuokia ja halusin käyttää ne, samoin keväisestä mustarastaitten ruokkimissessiosta jäi pöydän kulmalle yksi omena, joka näytti pieniä nahistumisen merkkejä. Niinpä, Mansfield Parkin ja Sense and Sensibilityn välissä oli hyvä leipoa kuusi pientä omenakakkua. 

Pienet konjakkiset omenakakut (6 kpl)

Täyte

• 1 omena
• 1 rkl voita
• 2 rkl ruskeaa sokeria (sekoitusta purkista, jossa minulla on aina valkoista sokeria ja muscovadoa)
• loraus konjakkia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 100 g samaa ruskeaa sokeria
• loraus konjakkia
• 100 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 50 g sulatettua voita
• 80 g virolaista hapankermaa (tai rahkaa, turkkilaista jogurttia tms. maitotuotetta)

Leikkaa omena 12 lohkoon, ei ole tarpeen kuoria. Sulata pannulla voita ja lisää sinne sokeri. Kun seos alkaa poreilla, nosta omenalohkot paistumaan pannulle, käännä muutaman minuutin kuluttua ja kaada mukaan konjakki. Jätä omenapalat hautumaan siksi aikaa, kun valmistat taikinan. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa sokeri, kananmunat ja konjakki paksuksi vaahdoksi. Nuuhkaise, tuoksuu ihanalta. Lisää mukaan vehnäjauhot, suola, leivinjauhe, hapankerma ja sulatettu voi. Vatkaa tasaiseksi, ei liikaa, ettei taikina sitkisty.

Jaa taikina pieniin (noin 10 cm halkaisijaltaan) vuokiin ja tasoittele pinta. Nosta kaksi omenalohkoa pannulta joka vuokaan ja jaa pannulle jäänyt karamellikastike vuokiin. Paista noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Kun tikku on puhdas pistoksesta, ovat kakut kypsiä. 

Sirota jäähtyneen kakun päälle tomusokeria ja kaada tarjoilun hetkellä pinnalle kunnon loraus vaniljakastiketta. Minulla oli sitä jäljellä lauantain päivälliseltä ja kylläpä se sopi mainiosti Järjen ja tunteen ja samppanjan kaveriksi! Alan Rickmanin ääntä olisi voinut jäädä kuuntelemaan koko päiväksi, mutta niin ei käy. Maraton jatkuu. 

Tähdenlentoja ja matka-ananasta

Eilen keitin pastaa liian paljon ja se tonnikalapurkkikin oli aika iso. Ruokaa tuli siis liikaa, vaikka koitimmekin syödä edullista ateriaa parhaamme mukaan. Ajattelin ensin, että vain lämmitämme lopun tonnikalapastan tänään, mutta muutin mieleni ja jatkojalostin siitä pastasalaatin muutamin lisäaineksin. Niiden hinta oli pari kolme euroa, joten kalliisti emme tänäänkään syöneet. 

Tähdenlennokas pastasalaatti

• noin 400 g eilistä tonnikalapastaa (jossa pastaa, tomaatteja, sipulia, parmesaania ja sekalaisia mausteita)
• 1 Jalostajan hernekeittopurkin kokoinen purkki kikherneitä
• 1 palikka fetajuustoa (jätin Arlan salaattijuuston ostamatta, sitäkin oli naapurin mercadossa)
• 6-8 pientä luumutomaattia
• puolikas kurkku
• 2 kananmunaa
• vihreitä ja mustia oliiveja
• basilikaa
• persiljaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä 
• sitruunamehua

Otin pastanloput jääkaapista lämpenemään ja keitin pari kananmunaa. Leikkasin tomaatit paloiksi ja kuorin kurkun, talvinen kurkku on niin paksukuorista, että se on viisainta kuoria. Huuhtelin kikherneet ja jätin ne lävikköön valumaan. Leikkasin fetan paloiksi ja kun kananmunat olivat mututuntumalla täydellisiä, otin ne kiehumasta, kuorin ja leikkasin lohkoihin. Käytin pasta-astiaa hieman mikrossa, että pasta olisi irtonaista ja muutkin ainekset hiemat notkistuisivat. Sekoitin pastaan tomaatit, kurkut, kikherneet, fetan, oliivit ja kananmunalohkot. Pinnalle ripottelin yrttejä, hieman suolaa ja kunnolla pippuria. Ihan viimeiseksi lurittelin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. 

Meillä oli lähikaupasta ostettu sitkas (siis täydellinen) leipä, azorilaista voita ja portugalilaista roseviiniä tätä tähdenlentoa komppaamassa ja olimme niin reippaita, että vain muutama pastaputkilo ja kikherne jäi syömättä. Hyvä me! 

Jälkiruoka muodostui karamellisoidusta matka-ananaasta, jonka ostimme jo pari kolme päivää sitten. Siitä meni puolet tähän jälkkäriin. Lisänä oli vaniljajäätelöä.

Karamellisoitu matka-ananas jäätelön kanssa

• puolikas suuresta ananaksesta
• 2 rkl voita
• 4 pientä annospussia sokeria (kahvilasta mukaanotettua)
• loraus punaista portviiniä
• vaniljajäätelöä
• annoksen päälle suolalla maustettua suklaata raastettuna

Kuorin ja leikkasin ananaksen paloihin. Kuumensin pannua ja lisäsin sinne voita ja sokeria. Nostelin pannulle ananaspalat. Pyörittelin niitä pannulla hetkisen sen oloisena, että tiedän mitä teen ja illuusiota vahvistaakseni kaadoin mukaan vähän portviiniä. Kun ananakset olivat sen näköisiä, että nyt ne voi syödä, lusikoin niitä lautasille vaniljajäätelön kaveriksi, Antti raastoi pinnalle suolakiteillä kipakoitua suklaata, minä lusikoin kastiketipat päälle ja esittelin annokset yleisölle. Voi kun olisi ollut kokonaisia rosepippureita, nekin olisivat sopineet tähän!

Minun oli tarkoitus laittaa tähän valkoista portviiniä, mutta olin jo hulauttanut pullosta, kun huomasin sen olleen rubya, valkoinen portti oli jääkaapissa. Ruby teki kyllä hyvän lopputuloksen, siitä tuli voin ja sokerin kanssa ihana punertava kastike. Kuva voisi tietysti olla parempi, mutta tämän kummempaan en nopeassa tilanteessa kyennyt. 

Onneksi on tiskikone, niin ei tarvinnut tiskata käsin. Huomenna syömme ananaan loppuun, sillä majoituksen vaihto lähestyy ja ruokatarvikkeet pitää ajaa vähiin ennen pitempää automatkaa. Sään puolesta ruokatarvikkeet kyllä säilyisivät, mutta tilaa on niin niukalti, ettei huvita istua koko päivää ruokakassi sylissä.

Aamupäivällä oli taas mitä mainioin rantakävelysää. Marraskuu on ilmeisen hyvä aika vuodesta laittaa lapset surffauskouluun, en kyllä omiani olisi päästänyt.

Kaikenlaista lilluu merissä, muunmuassa tämmöisiä söheröitä, ainakin muoviletkua, ruostunutta rautaa, betonimyökkyjä, köyttä ja muoviverkkoa oli tässä käänteiskauniissa kasassa, joka taisi rantautua edellisen nousuveden aikaan.

Tämmöiset levämuodostelmat sen sijaan eivät varmaan ole kauhean paha juttu rannoilla. Tietääksemme näitä kuivataan ja hienonnetaan lannoitteeksi ja ihmiset poimivat aamukävelyllä parhaita paloja mukaansakin. Me emme, kun emme tienneet mihin niitä voisi käyttää.

Aamukävelyn päätteeksi poikkesimme kahville aiemmilta kerroilta tutun Hotel Farolin kahvilaan. Aika pätevä sotku espresson jälkeen. Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tässä on tätä apepuoltakin.

Uusi versio sous vide-päärynöistä

Perhepäivällisen jälkiruokana meillä oli sunnuntaina uusi versio sous vide-päärynöistä. Edellisellä kerralla kypsensin päärynät Marsalassa, tällä kertaa ranskalaisessa kuivassa siiderissä. Vaikka Marsalasta sai keitettyä melkein toffeemaisen paksun kastikkeen, taisin pitää vielä enemmän tästä siiderisestä versiosta. 

Sous vide-päärynät siiderikastikkeessa jäätelön kanssa

• 4 pienehköä päärynää
• 2 dl kuivaa ranskalaista siideriä
• 3 rkl muscovadon ja tavallisen sokerin sekoitusta
• nokare voita
• vaniljajäätelöä
• pieniä suklaanappeja

Kuumenna sirkulaattorilla vesi kattilassa 85 asteeseen. Veden kuumentuessa valmistele päärynät. Ota esille sopivan kokoinen minigrip-suljettava muovipussi. Kuori päärynät, leikkaa kannasta pieni viipale pois, jotta päärynä pysyy pussissa pystyssä. Jätä "tikku" paikalleen. Nosta päärynät pussiin vieretyksin, ripottele päälle sokeri ja kaada pussiin siideri. Sulje pussi melkein kokonaan ja laske se kuumaan veteen niin, että pussi on vedessä melkein yläreunaan asti, suurin osa ilmasta puristuu pussista pois. Sulje pussi kokonaan ja kiinnitä pussi pyykkipojalla kattilan reunojen ylitse asetettuun varrastikkuun. Näin pussi ei pääse uppoamaan kokonaan veteen, tämä kun ei ole vakumoitu. 

Päärynät kypsyvät noin tunnissa, jos ne ovat melko pehmeitä jo valmiiksi, voivat ne olla kokonaan kypsiä jo 40 minuutissakin. Nosta pussi pois vedestä ja aseta se korkeareunaiselle lautaselle. Leikkaa pussiin reikä ja valuta siiderinen liemi lautaselle. Kaada liemi kattilaan ja lisää sinne pieni nokare voita. Keitä lientä kasaan niin, että se paksuuntuu ja määrä vähenee noin puoleen. 

Laita tarjoiluvadille jäätelöä, nosta lämpimät päärynät jäätelön päälle ja valuta pinnalle kastiketta. Ripottele pieniä suklaanappeja viimeistelyksi. Päärynät tuppaavat lähteä luistelemaan jäätelöltä, mutta ei se niin nokonuukaa. Siiderissä kypsennetyt päärynät olivat ainakin minusta marsalassa kypsennettyjä parempia, mutta se voi kyllä riippua osaksi päärynälajikkeestakin. Tämä jälkiruoka päätti mukavan perhepäivällisen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulaattorilla tekemämme ruoat.

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Uuden uunin ensimmäinen paisto – oikaisugalette luumuista

Nyt uusi uunimme on käytössä, viikon se otti, mutta nyt toimii! Ensimmäiseksi paistokseksi valikoitui pikagalette. On niin lämmintä, ettei tee mieli viettää aikaa paljon keittiössä, mutta sen verran kuitenkin, että saimme päivän jälkiruoan uuniin. Pääruokaa emme syöneetkään lainkaan, ruokahalu on hieman kadoksissa. 

Oikaisugalette

• 1 rulla Lidlin puff pastrya
• 10 pientä luumua
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• tarjoiluun tomusokeria ja vadelmapölyä
• jäätelöä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pelti uuniin kuumenemaan. Levitä puff pastry-rulla auki leivinpaperiarkin päälle ja leikkaa siitä pyöreä lätty. Leikkaa luumut lohkoiksi ja levitä ne keskelle taikinapyörylää. Jätä useita senttejä reunoilta tyhjäksi. Ripottele luumupalojen päälle sokeria ja taittele taikinareunat luumupalojen päälle, nipistele hieman taikinaa rypyille. Sivele taikinapintaa kananmunalla ja paista tätä oikaisugalettea noin 25-30 minuuttia. Kun paistos on hieman jäähtynyt sirottele päälle tomusokeria ja jos sinulla on, myös vadelmapölyä. Ei minullakaan ole sitä enää paljon, enkä yhtään muista mistä olen sen ostanut. Pyöräytä hyvästä vaniljajäätelöstä pallo galetteviipaleen kaveriksi ja syö  haaleana. Hyvän kirpeää ja maistuvaa. 

Tour de Francen 13. etappi oli kirimiesten erikoisalaa. Eilen heistä kaksi, Mark Cavendish ja Marcel Tukkajumala Kittel jäivät aikalimitin taakse ja heidät poistettiin kilpailusta. Myöskin Vincenzo Nibali joutui keskeyttämään, sillä eilinen kaatuminen viimeisessä nousussa aiheutti jonkunlaisen murtumavamman, eikä hän kyennyt enää tänään jatkamaan. Loppukirissä Peter Sagan oli jälleen nopein, ei tosin kuin etukiekon verran, mutta sekin riittää. Kokonaiskilpailun kärki on sama kuin eilen, ensimmäisenä Geraint Thomas ja toisena Chris Froome. 

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Nopea jälkiruoka luuhedelmistä

Tähän jälkiruokaan sopivat vähän pehmenneet ja toisaalta hieman kovatkin luuhedelmät, persikat, nektariinit, aprikoosit ja luumut. Yhdessä ja erikseen, ihan kuinka haluat. Luin eräänä päivänä Savusuolaa-blogin vähän vanhemman postauksen mummon mansikkakiisselistä ja Janican sherrykermasta. Ne mielessäni tutkailin mitä pullonpohjia meillä olisi alkoholikaapissa pientä jälkiruokaa varten. 

Paistetut hedelmät ja Marsalakermaa kahdelle

• 4 vähän kovanpuoleista luumua
• 2 pehmeänpuoleista nektariinia
• nokare voita
• 2 rkl sokeria
• 2 pientä rosmariinin oksaa
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• vaniljasokeria

Leikkaa hedelmät puolikkaiksi ja vielä neljänneksiksi, poista kivi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää pannulle hieman sokeria ja rosmariinin oksaa. Kaada hedelmäpalat pannulle ja kypsyttele niitä noin vartin verran. Lisää Marsala ja maistele, onko voista, sokerista ja marsalasta muodostuva kastike tarpeeksi makeaa. Jollei ole, lisää hieman sokeria. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta vaniljalla ja Marsalalla. Lusikoi kuppiin kuumia hedelmäpaloja ja päälle pehmeää kermavaahtoa. Kaada loput kastikkeet pannulta annosten päälle. 

Lohivartaat ja varsikukkakaali grillissä

Big Green Egg kuumeni tänään päivällistä varten, sääkin oli sen verran lämmin, ettei tarvinnut toppasortseja. Söimmekin ulkona ja samalla seurasimme Pikkuoravan seikkailuja pihalla. Siinäpä peloton yksilö, äiti saisi neuvoa katsomaan silloin tällöin ympärilleen. Päivällisen muodostivat lohivartaat, varsikukkakaali ja tomaatit, sekä palaset eilistä patonkia nekin grillissä elvytettynä.

Grilliherkkuja kahdelle

• noin 250 g kirjolohta viipaleiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• voita
• lisää sitruunamehua
• valkosipulinkynsiä
• tilliä
• varsikukkakaalin "oksia"
• pieniä tomaatteja
• muutama pala eilistä patonkia

Olin ajatellut tehdä lohen tällä ohjeella ja vähän sinne päin teinkin. Antti kuumensi Big Green Eggin hiilillä noin 200 asteeseen ja sommitteli siihen puolikkaan alan parilaa ja puolet reikäistä levyä. Kalapalani olikin melko ohut ja pieni kirjolohifile, joten sitä ei voinut tätä ohjetta varten leikata kuutioiksi, vaan leikkasin sen poikittain viipaleiksi nahkaa myöten. Sekoitin kulhossa oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria marinadiksi, jossa pyörittelin lohiviipaleet. Pujotin liotettuihin puisiin varrastikkuihin rullaksi kieritettyjä lohiviipaleita neljä kappeletta tikkuun. Sulatin pikkukattilassa ison nokareen voita, johon lisäsin sitruunamehua, kolme valkosipulin kynttä murskattuna ja paljon tilliä.

Laitoin yhteen vartaaseen neljä pientä tomaattia odottamaan grillaamista ja laitoin lautaselle varsikukkakaalin "oksia", kolme palaa kummallekin. Sutikoin ensin kukkakaalit voin, valkosipulin ja sitruunamehun seoksella, seuraavaksi leipäpalojen leikkuupunnat ja sitten lohivartaat. 

Antti grillasi epäsuoralla lämmöllä lohivartaat parilapuolella ja vihannekset ja leivät reikäisellä pellillä. Lohi kypsyi noin viidessä minuutissa ja samassa ajassa muutkin aterian osat. Ennen tarjoilua lusikoin vartaille vielä hieman voista sitruunakastiketta. Varsikukkakaali olisi ehkä voinut olla hieman pitempään lämmössä, mutta hauskaa syötävää sekin oli, lohivartaat ihan täydellisiä. Tomaattien kanssa olimme varovaisia, emmekä hommanneet vesikelloja kitalakeen. 

Jälkiruokana meillä oli pohjoisessa tekemäämme aprikoosijälkkärin toisinto, tällä kertaa laitoin neljä aprikoosia kummallekin omaan pikkuiseen foliovuokaan, lisäsin päälle hieman voinokareita, muscovadoa, marsalaa ja timjamia. Vuoat olivat grillissä jälkilämmössä sen aikaa, kun söimme pääruokaa. Söimme upeasti kypsyneet ja mehustuneet aprikoosit pienen jäätelöpalan kanssa, enempää ei pakastimista löytynyt. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään hiiligrillausaiheisia postauksiamme.