Sydänsimpukoita linguinen kanssa – yksinkertaista matkaruokaa

Huomatkaa hieno merinäköalamme pääsiäisen ajan

Nyt olemme asettuneet pääsiäisen viettoon Portugalin etelärannikolle, kirjoittelen erikseen matkaosuuksista, mutta nyt on vuorossa ruoka-aiheinen postauskin. Pääsimme ensimmäistä kertaa kokkaamaan itse, meillä on oikein hyvä keittiö käytössämme aina maanantaihin asti. Tein meille päivälliseksi sydänsimpukkapastaa ja se kävi helposti vieraassa keittiössäkin. 

Simpukkapastaa kahdelle

• 1 pussi sydänsimpukoita
• 3 kevätsipulia
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattia jauhettuna
• korianteria
• sitruunamehua ja sitruunalohkoja
• 100 g kuivaa linguinea
• hevisti suolattua keitinvettä pastalle
• parmesaania

Simpukoita olisi piisannut puolikaskin pussillinen, mutta paikallinen Inter Marche myi vain kokonaisia pussillissia (tai en osannut pyytää), sen hinnaksi tuli 3,29 €. Laitoin simpukat kylmään, suolattuun veteen noin puoleksi tunniksi. Simpukkaressukat luulivat olevansa meressä ja sylkivät sisällään olevan hiekan pois, eikä se sitten rahissut enää hampaissa. 

Kun oli aika tehdä ruoka valmiiksi, laitoin pastaveden kiehumaan. Meillä on käytössä liesi, jossa on kolme kaasupoltinta ja yksi sähkölevy. Suolasin veden topakasti, pasta tarvitsee kunnolla suolaisen veden. Veden kuumetessa silppusin kevätsipulit ja riivin korianterin lehdet varsista ja leikkasin sitruunan lohkoihin. 

Kun pastavesi kiehui, laitoin sellaisen reippaan, etusormeni ja peukaloni kieppiin mahtuvan nipun  pastaa kypsymään suolattuun veteen. Toisessa, isommassa kattilassa sulatin nokareen voita ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Kun voi oli sulanut, nakkasin mukaan sipulisilpun ja kuullotin sitä hieman. Kaadoin simpukat pois suolavedestä siivilään ja laskin päälle kylmää vettä. Kulhon pohjalle jäi hyvä määrä hiekkaa, eipä roiskuisi hampaissa. Kaadoin simpukat kattilaan sipulisilpun päälle ja sekoittelin. Lisäsin kattilaan ison lorauksen valkoviiniä ja sekoitin taas. Laitoin kannen kattilan päälle ja annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja. Kun kuoret alkoivat olla enimmäkseen auki, laitoin liekin kattilan alta pois ja kiersin mausteeksi suolaa ja pippuria myllyistä. Ostimme matkakäyttöön pienet suola- ja pippurimyllyt. 

Kippasin kypsän pastan kivalle vadille (täällä on astioita ainakin 10 hengelle) ja kauhoin päälle simpukoita. Ripottelin päälle vielä tuoretta korianteria ja parmesaaniraastetta. Emme yleensä koskaan käytä valmiiksi raastettua juustoa, mutta nyt hintapolitiikka muutti periaatetta. Sitruunaa vielä annosten päälle ja syömään. En ole edes kovin leuhka, vaikka sanonkin, että oli tosi hyvää pastaa.

Sydänsimpukat aterian alkuun

Eilen ilahduin kaupassa, kun siellä oli tarjolla sydänsimpukoita. Hyvä vielä, ettei tuossa kaupassa tarvitse ostaa koko pussia kerrallaan, vaan saa ostaa vähemmänkin. Edellisellä kerralla sakeoin simpukat, tällä kertaa käytin valkoviiniä liemenä. Vinkit tähän alkuruokaan otin The Blond Cook-blogista, jossa oli käytetty sattumoisin Finlandia-voita! 

Valkosipuliset ja -viiniset sydänsimpukat

• noin 300 g sydänsimpukoita kuorineen
• iso nokare voita
• loraus valkoviiniä
• muutama pieni valkosipulinkynsi
• sitruunamehua
• tuoretta basilikaa (ei ollut ohjeessa käytettyä persiljaa)
• suolaa simpukoiden puhdistamiseen

Valkkasin simpukoista pois ne, joiden kuori oli auki, niitä oli muutama tässä setissä. Laitoin simpukat kylmään veteen, johon olin sekoittanut ruokalusikallisen suolaa. Tällä konstilla simpukat saa sylkäisemään sisällään olevan hiekan pois. Kun oli alkuruoan aika, otin simpukat vedessä ja huuhtelin niitä vielä kylmällä vedellä. 

Sulatin pannulla voita ja laitoin valkosipulit litistettyinä pannulle hetkeksi. Lisäsin valkoviinin ja kun seos kiehui, kaadoin simpukat pannulle. Puristin päälle sitruunamehua ja sekoittelin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin simpukoiden kypsyä pari kolme minuuttia. Kun simpukat olivat auenneet, kaadoin ne lautaselle ja ripottelin päälle runsaasti tuoretta basilikaa. Olivat hyviä! 

Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa. 

Sakeoidut sydämet

sydänsimpukoiden huijausta suolavedessä

Minulla on tällä viikolla kaksi viikonloppua, mikä on oikein mukavaa. Niin voisi oikeastaan olla aina. Ensimmäinen niistä alkoi tänään ja sen kunniaksi menin rikkomaan lupaukseni. Sain luvan tarvittaessa syyttää hairahduksestani ystävääni, jonka kanssa olin lounaalla. Mukavan ruokailutuokion, sairaskertomusten ja työkuulumisten vaihtamisen jälkeen kävimme Sokoksen ruokaosastolla. Joillekin naisille ikkunaostokset tarkoittavat käsilaukkujen tai kenkien ihailua, minä tsekkaan liha- ja kalatiskit.  

Kalatiskissä oli sydänsimpukoita, enkä varsinaisesti yrittänytkään vastustaa niitä. Hyvin harvoin meillä keskimaan asukkailla on mahdollista ostaa muita eläviä simpukoita kuin sinisellaisia. Aion kyllä vedota siihen, että simpukat eivät ole lihaa eivätkä kalaa, joten en ehkä tehnytkään kovin pahaa rikettä ostoksineni.

Kotona piti sitten etsiä ohjetta simpukoille. Foodgawker johdatti minut satojen clam-ohjeiden pariin, joista valikoin sakessa kypsytettyjen sydänsimpukoiden ohjeen appetite for china-blogista. 

Sakessa kypsennetyt sydänsimpukat

• 1 kg pussillinen eläviä sydänsimpukoita
• 1 rkl suolaa
• 1,5 dl sakea
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl voita
• liraus seesamiöljyä
• ripaus cayennepippuria
• ropsaus seesaminsiemeniä
• 2 kevätsipulia

Tunti ennen simpukoiden kypsennystä perkasin pussillisesta pois rikkinäiset ja avonaiset. Tai olisin perannut, jos niitä olisi ollut. Oli vain yksi yksinäinen kuorenpuolikas poisheitettäväksi. Kaikki muut ehjät, kolisevat pallerot laitoin kulhoon kylmään veteen, johon olin sekoittanut ruokalusikallisen suolaa. Tämän toimenpiteen pitäisi kuulema saada simpukat sylkäisemään mahdollisen hiekan sisältään pois. 

Kun ruoanlaiton aika koitti, kaadoin simpukat siivilään ja päästelin lisää kylmää vettä niiden päälle. Liotuskulhon pohjalla oli kuin olikin suolan lisäksi vähän hiekkaa. Leikkasin sipulit ohuiksi renkuloiksi ja etsin mausteet valmiiksi. Mittasin veden ja saken isoon kasariin ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Kippasin huuhdellut simpukat kasariin. Laitoin kannen päälle ja annoin simpukoiden kypsyä 3-4 minuuttia. 

Kauhoin kypsät, avautuneet simpukat ja hyvän määrän lientä isoon kulhoon. Ripottelin päälle voin pieninä kuutioina, seesamiöljyn ja -siemenet sekä cayennepippurin. Sekoittelin ja nostin vadin heti pöytään nautittavaksi. Kaikki kuoret olivat avautuneet, osa simpukoista oli irronnut kuoristaan, mutta ne löytyivät liemestä syötäväksi. Sydänsimpukat maistuivat kylmän valkoviinin ja vaalean leivän kanssa oikein sopivalta viikonlopun avausruoalta. Määrä riittäisi hyvin alkuruoaksi 3-4 henkilölle ja on nopeasti tehtävissä arki-iltanakin.

suloiset pikkusimpukat

hylsyt