Näytetään tekstit, joissa on tunniste omalla kylällä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omalla kylällä. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. marraskuuta 2017

Keskellä viikkoa


Toisinaan näkee sellaisia elokuvia, joiden jälkeen pienet painot kenkiin olisi paikallaan. Elokuva tulee uniin ja laittaa aivot raksuttamaan. Loving Vincent oli sellainen ja sen näkeminen teki keskiviikosta tämän viikon ykköspäivän. Tosin vain tähän mennessä, sillä loppuviikosta on muutakin mukavaa tiedossa. Suosittelen lämpimästi, mikäli elokuvamakusi ei vaadi supersankareiden joukkoliikettä, avaruusaluksia, tai kolmen tunnin mittaa. Kyllä minä sen Tuntemattomankin menen katsomaan. 

Ennen elokuvaa kävimme syömässä Bistro Soppa-nimisessä uudehkossa jyväskyläläisravintolassa. Kävin siellä jo lounaalla jokunen viikko sitten, mutten ihastunut aivan järjettömästi aavistuksen teollisvivahteiseen lasagneen. Eilen söimme alkuruoan ja pääruoan. Parhaiten nuori kokki onnistui maa-artisokkakeitossa, se oli oikein hyvä ja minun pääruoka-annokseni siika oli kauniisti paistettu. Antin härkä oli aika tymäkästi suolattu ja risotossa oli joulupuuromainen fiilis. 


Lista on järkevän lyhyt sisältäen liha-, kala-, ja kasvisvaihtoehdon niin alkuruoaksi kuin pääruoaksikin ja makeita on tarjolla kaksi. Myös muutamia tapastyyppisiä annoksia listalla on ja burger jonka paikkakuntamme ehdoton purilaispariskunta on jo ehtinyt käydä maistamassa. Burgeria olen kuullut muiltakin tahoilta kehuttavan. Paikalla on A-oikeudet ja alakerran tilat tarjoavat mainion vaihtoehdon vaikka pikkujouluiluun tai kokoustamiseen ruokailun ohessa. Keskiviikkoilta ei ole mikään säkenöivä ravintolailta Jyväskylän kokoisessa kaupungissa, mutta lisäksemme alkuillasta oli muutamia muita syöjiä katutason ravintolasalissa ja alakerrassa oli menossa pikkujoulut.


Bistro Soppa on jatkumo Soppabaari-nimiselle lounaspaikalle, joka oli monta vuotta jyväskyläisten suosima lounaspaikka. Nyt on astuttu askel eteenpäin uuden omistajan tarmolla. Sisustuksessa haetaan urbaania rouheutta (sanaa käytti myös Mallaspulla, mutten keksi tähän nyt parempaakaan), myös naapuritilassa menossa oleva remontti kuuluu todellakin rouheasti. Onhan sitä joskus porattava, jos kerran on porattava. 

On mukava saada kaupunkiin uusia ruokapaikkoja, etenkin lounasaikaan Bistro Sopalla on hyvät mahdollisuudet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kaupunkia dominoivalle S-ryhmälle ja nimenomaan samassa genressä kuin vaikkapa Taikuri tai Le Qulkuri. Vaikken käynyt tässä ruotimaan Bistro Soppaa kovin tarkkaan, lisään postauksen kuitenkin CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia kokemuksiamme. 


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Uusi lounastuttavuus - Le Qulkuri Jyväskylässä


Kävimme pari viikkoa sitten iltasella kutsuttuna maistelemassa viinejä Le Qulkurissa, meille uudessa paikassa. Tuolloin tapaamamme Mallaspullan väki oli  jo käynyt lounastamassa paikassa ja  heidän suosituksestaan lähdimme mekin lounaalle Lutakkoon. Ravintolan viikon lounaslista näytti ainakin tällä viikolla ilmestyvän sunnuntaina nettiin ja sen perusteella valitsimme lounaspäiväksi keskiviikon. 


Maanantaista perjantaihin lounaalla on joka päivä yksi liha- tai kalavaihtoehto ja yksi kasvisvaihtoehto. Niiden lisäksi alkuun on tarjolla paria kolmea salaattia, keittoa sekä leipää. Jälkiruokana on oikein pieni palanen makeaa kahvin tai teen kanssa. 


Tulimme paikalle heti kohta avaamisen jälkeen, lounasaika on arkisin klo 10.30-14.00. Väkeä lappasi sisään koko ajan, mikä oli oikein ilahduttavaa. Ehdimme ottaa salaatit, mutta keittojonossa jäimme suuren, jälkeemme tulleen seurueen jalkoihin. Pääruoka tuotiin meille pöytään jo ennen kuin ehdimme syödä alkuruoat, mutta ei se haitannut. 

Kuulin jo ennakolta ja näin Mallanpullan postauksista, että paikassa on painavat puupenkit, joilla en juurikaan tykkää ravintolassa istua, mutta kyllä se lounastaessa menettelee. Ei vaan passaa olla kovin kapoista hametta päällä ja sukkahousuja saa varoa, ettei silmä pakene. Vähän ikävämpiä ovat paikan painavat ja korkeahkot puupöydät, jotka uuttuuttaan vielä elävät. Paksut halkaistut hirret ovat vasta muotoutumassa ja lautaset keikkuvat pöydällä. 

Päivän pääruoka-annos oli ihan mukava, kaksi suurta tiivistä lihapullaa ja paljon perunaa. Salaatit olivat minusta oikein kivoja, eivät niitä aivan tavallisimpia ja leipä oli tosi hyvää. Keitto oli erinomaista, se otettiin pieneen korvattomaan kuppiin ja juotiin kupin reunalta. 


Lounas Le Qulkurissa maksoi 10,50 € ja oli minusta hintansa väärti. Lutakossa luulisi väkeä riittävän, kun lähellä on jos jonkunlaista yritystä ja oppilaitosta. Tosin en tiedä käyvätkö opiskelijat ravintoloissa lounaalla, ehkä eivät. Aiomme mennä toistekin ja kokeilla joskus iltasyömistäkin paikassa. Se on iltaisin auki vain perjantaisin ja lauantaisin ainakin tällä erää. 


Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme.