Alubias con Patatas a lo Pobre – pavut ja perunat

Tänään meillä oli päivällisellä sellainen ruokalaji kuin Alubias con Patatas a lo Pobre,  joka on suomeksi köyhän miehen pavut ja perunat. Eli monista Välimeren maista tuttua talonpoikaskokkausta edullisista aineksista. Näissä ruokalajeissa hienous piilee siinä, että ne ovat todella yksinkertaisia valmistaa, usein varastoraaka-aineista ja silti niissä on makua yllin kyllin. 

Otin ohjeen luottoblogistani Spain on A Fork. Sieltä löytyy valtavasti nopeita ja helppoja espanjaisia ruokaohjeita, ei tosin liharuokia. En edes huomannut pariin ensimmäiseen vuoteen, ettei siellä ole niitä, sillä kaikkea muuta kokattavaa on niin paljon ja monipuolisesti. 

Alubias con Patatas a lo Pobre

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli suikaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 pienehköä perunaa kuorittuna ja suupaloihin leikattuna
• 1 tomaatti pieniksi kuutioiksi leikattuna
• tölkki säilöttyjä suuria valkoisia papuja (Pirkkaa, en nimittäin ole löytänyt mieluisia täältä Keski-Euroopasta)
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin ensin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin sitten perunapalat, sekoittelin ja paistelin muutaman minuutin. Ripottelin pannulle pimentonia ja pippuria, sekoittelin ja kumosin pannulle tomaattikuutiot. Sekoittelin taas ja kaadoin päälle pari desiä vettä ja kasvisfondin. Viimeisenä lisäsin pannulle huuhdellut pavut ja taas sekoitin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kiehua maltillisesti sen aikaa, että perunat olivat kypsiä. Maistelin, suolaa ei tarvinut yhtään, sitä oli fondissa tarpeeksi, mutta pippuria kiersin myllystä. Annoksiin vielä päälle tuoretta basilikaa ja hieman sitruunamehua. Lautasilla oli myös pannulla kuumennetut valmiit kalaleikket ja espanjalainen papu-perunasivuke maistui erittäin hyvältä. 

La Vueltan kuudes etappi oli Andorraan päättyvä vähintään semivuorietappi, ellei ihan varsinainenkin. Katsoimme taas noin 65 km lopusta ja siinäpä tapahtui niin, että voittajaksi ajoi Jay Vine. Toisena maaliin tullut norjalainen Torstein Træen. Hän otti punapaidan itselleen ja Jonas Vingegaard putosi viidenneksi. Saapa nähdä miten kisa tästä eteenpäin kehittyy. 

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta.