Heinäkuu ja Tour de France alkoivat!

Meillä on CampaReissu22:n neljästoista päivä menossa, minun B:n matikallani olemme olleet kaksi viikkoa reissussa. Olemme onnistuneet siinä uutuustavassa, ettemme joka päivä vaihda leiripaikkaa, vaan olemme olleet enimmäkseen kahta yötä samassa paikassa. Olemme myös tehneet etukäteisvarauksia netin kautta, eikä sekään ole liiaksi kirvellyt, kun päivää tai kahta aikaisemmin olemme päättäneet seuraavan pysäkin paikan. Rannikoilla on ollut täydempää, se on aivan ymmärrettävää, mutta mitään vaikeuksia löytää majapaikkaa emme ole kohdanneet ainakaan vielä. 

Tänään ja huomenna CampaAdria on parkissa Rotterdamin eteläpuolella kivalla leirialueella, joka on Maas-joen rannalla, näemme koko ajan ohitse meneviä kontteja kuljettavia rahtialuksia, mahtaako nuo olla proomuja? 

Instan puolella olen maininnut, miten minun pyöräilyni tällä reissulla meinasi kuivua kokoon sähköavusteisen pyöräni akun kohdattua tiensä pään ja maailmantilanteen moninaiset kummallisuudet ovat tehneet uusista akuista sekä hankalia saada, että kalliita. Kyllähän pyörälläni voi ajaa ilman avustustakin, mutta se on hirveän raskas ajettava ilman. Onneksi eilen saimme uuden akun ostettua akkuihin erikoistuneesta liikkeestä Amsterdamin liepeiltä, heillä niitä oli hyllyssä, vaikka pyöräliikkeet myivät ei oota ja ei tiietä koska tuleekaata. Hinta oli suolainen, mutta olen päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää, pakkohan se akku olisi ollut ostaa kotonakin. 

Siksipä itse tehdyt ruoat ovat nyt valttia ravintoloissa syömisen sijaan tasapainottamaan budjettia. Omassa keittiössä valmistui päivällinen tänäänkin ja koska Tour de France alkoi tänään, oli meillä lautasilla lämpimät leivät, jossa on ihan hirvittävästi ranskalaisuutta – koska sanon niin. Käytin leipiin sitä mitä meillä varastoissamme oli, siksi tässä autenttisuus on melkoisen hataraa. 

Jonkunlainen nizzansalaattileipä kahdelle

• 2 viipaletta maalaisleipää 
• 2 rkl voita 
• 1 kananmuna
• 4 retiisiä
• 2 minikurkkua 
• 4 kirsikkatomaattia
• kourallinen salaatinlehtiä
• 1 kevätsipuli varsineen
• 1 nektariini
• 130 g savustettua, nahatonta ja ruodotonta makrillia (sitä oli sopivasti Albert Hejn-kaupassa)

Vinaigrette

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 tl samppanjaviinietikkaa (mikä hyvänsä etikka käy, minulla oli nyt tuota pullo CampaAdriassa)
• pippuria

Leikkasin ensin retiisit ja kurkut matkamandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, viipaloin kananmunan ja nektariinin ja hain ulkoa matkayrttilaatikosta muutaman salaatinlehden. Tomaatit leikkasin neljään osaan. Kevätsipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään. 

Laitoin kahdelle pannulle (meillä on uusi paistinpannu eikä vanhaa ole vielä kierrätetty, joten käytin kumpaakin) voita sulamaan liedellä ja kun voi hieman alkoi kuplia, nostin leipäviipaleet pannuille, näin sain kummankin annoksen tekeille samaan aikaan. Paistoin leipiä molemmin puolin minuutin verran. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja ladoin päälle ensin salaatinlehdet, sitten hieman sektoreittain retisiiä, kurkkua, nektariinia, tomaattia ja kananmunaviipaleita. Sitten nostin leiville savustetun makrillin palat ja ripottelin kevätsipulisilpun. Jaoin vinaigretten leiville ja sitten me söimme. Juomana oli Alsacen Rieslingiä, Albert Hejn-kaupan tarjouksesta sekin. Voi että vinaigrette kruunasi muutenkin toisiinsa sopivat maut ja yksi runsaasti ladattu leipä riitti oikein mainiosti. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Tanskasta, aivan kuin Giro d'Italia alkoi vuonna 2012. Silloin olimme paikanpäällä palelemassa ja katsomassa paria etappia. Tänä vuonnakin ajattelimme ensin mennä Tanskaan katsomaan etappeja, mutta muutimme mieltämme, koska voimme. Tänään kisa alkoi henkilökohtaisella aika-ajolla Kööpenhaminassa. En ole ehtinyt katsoa juurikaan keitä on mukana, muta Tadej Pogacar nyt ainakin! Emme näe nyt kisoja Eurosportilta, koska emme ole ehtineet selvittää mahtavilla ATK-taidoillamme, että kuinka paljon voisimme katsoa netin kautta puhelinliittymillämme. Saimme selville, että  Yves Lampaert voitti aika-ajon, toiseksi tuli Wout Van Aert  ja kolmantena oli Tadej Pogacar. Näillä kisa saadaan käytiin. 

Makrillia ja parsaa parilalla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Capitol Invest

Olemme olleet äärettömän kärsivällisiä, olen meistä oikein ylpeä. Emme ostaneet yhtäkään perulaista tai meksikolaista parsanippua, vasta espanjalaiselle antauduimme. Tänään kauden ensimmäinen parsanippu pääsi parilalle samaan aikaan keittiömme ensikertalaisen, makrillin kanssa. Opiskelija kannusti minua eilen kaupassa ostamaan kaksi makrillia, joiden kilohinta oli neljänneksen kuhan kilohinnasta. Lueskelin makrilliohjeita foodgawkerin hakutoiminnolla ja otin ohjenuorakseni Droolfactor-blogin postauksen makrillista appelsiinin ja persiljan kanssa.

Makrillia grillissä neljälle

• 2 isohkoa makrillia (tai mistä minä tiedän minkäkokoisia ne yleensä ovat?)
• 1 appelsiini
• nippu sileälehtistä persiljaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Huuhtele makrillit, joista on poistettu "sisukset". Kuivaa kalat, leikkaa kalojen pintaan molemmin puolin muutama kevyt viilto ja ripota niille suolaa ja pippuria. Leikkaa appelsiini ensin puoliksi ja sitten toinen puolikkaista viipaleiksi. Sisusta makrillit appelsiiniviipaleilla ja lehtipersiljaoksilla. Liruttele kaloille hieman oliiviöljyä ja purista appelsiinimehua päälle. Kuumenna grilliparila ja kaada sille hieman oliiviöljyä. Grillaa kaloja noin 10 minuuttia puoleltaan, kunnes kalat ovat kypsiä. Öljyä saa olla kohtuupaljon, minun fisuni pikkuisen tarttuivat pinnoitettuun parilaan. 

Lisäkkeinä meillä oli kevään ensimmäiset parsat, joita esikypsytin kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä ennen kuin nostin ne parilalle kypsymään loppuun. Toisena lisäkkeenä oli pikaisesti sommiteltu lämmin feta-tomaattipaistos ja kolmantena lyttypotut siikleistä. Laitoin palasen fetaa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan ja liruttelin päälle oliiviöljyä, pyöräytin myllystä pippuria ja koristin kauneuden tuoreella timjamilla. Vuoka oli uunissa saman aikaa kuin lyttypotut, jotka olivat esikypsytettyjä, litistettyjä perunoita, joita maustoin oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Feta ja perunat olivat 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, sen aikaa kuin puuhailin ulkona kalojen ja parsojen kanssa. 

Makrilli oli selvästi merikalaa, voimakkaantuoksuista ja ruotoisaa. Nahka irtosi hyvin rapeuduttuaan parilalla ja appelsiini maistui mukavasti. Ei makrillista tullut kerrasta suosikkikalaani, pitänee hieman harjoitella valmistamista. 

Avasimme pullon uusi-seelantilaista kuohuvaa juhlistamaan koko perheen yhteistä ateriaa, ensimmäistä koko viikolle. Sain viinin näytteenä Captolinvestilta. Toinen näytepullo on varsinainen parsaviini, sen säästimme kotimaiselle parsalle tuonnemmas.