Ranskalaiset lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Kylläpä hyppäsimme mukaan Tour de Francen pariin hyvässä kohdassa, niin jännittävä kisa! Tein ruokaa tänään ulkona terassilla ja katsoimme kisaa tietokoneelta, sillä luvattua sadepäivää ei tullutkaan. Otin ohjeen tähän erittäin hyvään bistrotyyliseen ruokaan Sugar Salt Magic-blogin kesäkuisesta postauksesta. Soveltelin hieman määriä sen mukaan mikä tuntui mukavalta. 

Lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Lihapullat

• 2 viipaletta vaalea hapanleipää
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 350 g jauhelihaa (EDIT: kiitos Allun tarkkaavaisuuden, lisäsin tämän listaan)

Kastike

• 3 uuden sadon pienehköä punasipulia
• 6 keskikokoista ruskeaa herkkusientä
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl lihalientä
• 1 rkl worchestershire-kastiketta (meni ehkä oikein ehkä ei)
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia
• 1 dl raastettua gruyèreä

Paahdetut patonkipalat

• 8 viipaletta patonkia
• hieman oliiviöljyä
• pippuria
• 1,5 dl raastettua gruyèreä 

1. silppusin leivänpalat pieniksi paloiksi ja liotin niitä maidossa muutaman minuutin
2. sekoitin kulhossa kaikki lihapullataikinan ainekset tasaiseksi seokseksi ja pyöritin siitä 18 lihapullaa
3. nostin pullat foliovuokaan leivinpaperin päälle
4. leikkasin sienet ja sipulit viipaleisiin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä kunnes ne olivat laiskoja
5. sienien ja sipuleiden kypsyessä grillin sivupolttimolla kuumensin grilliä ja nostin lihapullafliovuoan grilliin noin 250 asteeseen
6. leikkasin patongin paloihin, luritin niille hieman oliiviöljyä ja asettelin ne toiseen foliovuokaan
7. tässä vaiheessa lihapullat olivat olleet grillissä noin 10 minuuttia ja viimeistelin kastikkeen
8. kaadoin pannulle viinin sipulien ja sienien päälle ja annoin viinin kiehua kokoon
9. lisäsin valkosipulimurskan ja sekoittelin noin puolen minuutin ajan
10. lisäsin vehnäjauhon ja sekoitin sen hyvin aineksiin mukaan
11. lisäsin lihaliemen, worchestershire-kastikkeen ja taas sekoittelin
12. kun kastike oli kiehunut pari minuuttia, lisäsin voin ja sekoitin
13. nyt lihapullat alkoivat olla valmiita ja nostin ne pois grillistä ja laitoin tilalle patonkipalat vuoassaan
14. nostelin lihapullat kastikkeeseen ja sekoitin, lisäsin hieman pippuria ja muutaman oksan tuoretta timjamia
    
15. parin minuutin kuluttua käänsin patonkipalat ja sijoitin niille juustoraastetta, säästin pienen määrän
16. nostelin loput juustoraasteesta lihapullien päälle pannulle

Tämä oli todella hyvä ruoka, paahdettu leipä oli omiaan kastikkeen luutuamiseen ja sienet sipulien ohella olivat mitä parasta herkkua. Lihapullat olivat meheviä, mutta aika mietoja. 

Juomana meillä oli vitsillä ostettu viini, nimittäin kevään retkellä jossain suuressa ranskalaisessa marketissa oli vielä viime vuotista Beaujolais Nouveauta hintaan 1€/pullo. Sehän oli vielä ihan kunnossa, ei epäilystäkään!

Tour de Francessa oli jännittävä tasamaan etappi, josta toivoin Mark Cavendishin voittoa. Se olikin hyvin lähellä, mutta aivan maaliviivalla Jasper Philipsen oli kuitenkin nopeampi voittaen tässä kisassa jo kolmannen etapin. Mark oli kuitenkin toisena. Kokonaiskilpailua johtaa nyt toista päivää Jonas Vingegaard ja 25 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Paistettua kurkkua ja naudanlihaa

Oi Bokkeum (paistettu kurkku) on hyvä korealainen sivuruoka, mutta tänään se pääsi osaksi pääruokaa, yhdistin paistetun kurkun nopeasti paistettuun naudanlihaan. Paistettu kurkku ei äkkiseltään kuulosta kovin hyvältä, mutta se on. Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei sattunut nyt olemaan yhtään tuoretta chiliä, joten sitä paikkaamaan käytin hieman gochugaru-chilihiutaleita ja väriksi keltaista paprikaa. Lihana meillä oli kaksi ulkofilepihviä, yksikin pihvi olisi kyllä riittänyt, mutta säilyvyyssyistä  käytin ne molemmat. Tämä on kahden hengen annos. 

Paistetut kurkut ja naudanlihasuikaleet korealaisittain

Oi Bokkeum – paistettu kurkku

• 3/4 tavanomaisesta kotimaisesta kurkusta
• 1 tl suolaa 
• 1/3 keltaisesta paprikasta
• 1 rkl wokkiöljyä

Kuorin kurkun silleen raidalliseksi, jätin kuorimaviirujen väliin kuorta. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja koversin lusikalla siemenosat pois. Leikkasin puolikkaat vinottain noin puolen sentin viipaleisiin. Sekoitin niihin teelusikallisen suolaa ja jätin odottamaan. Leikkasin paprikanpalan oikein ohuiksi suikaleiksi. 

Kun oli aika tehdä ruoka loppuun, kaadoin kurkuista suolan irottomaa nestettä ja kuumensin pannulla lorauksen wokkiöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin kurkkuviipaleet ja paprikasuikaleet pannulle. Paistoin niitä noin 2 minuuttia. Ei pitempään, ettei kurkun rapsakkuus häviä.  Kumosin kurkut ja paprikat lautaselle odottamaan. 

Naudanliha korealaisittain

• 200 g naudan ulkofilettä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1/4 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl soijakastiketta 
• pippuria 
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl wokkiöljyä
• 1 rapeavartinen kevätsipuli silppuna

Leikkasin pihvit hieman vinottain oikein ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin niihin valkisipulimurskaa, seesaminsiemenöljyä, soijakastiketta, seesaminsiemeniä, pippuria ja hieman gochugaru-chilihiutaleita, nyt kun sisareni toi niitä minulle ison pussillisen tamperelaisesta Aasia-kaupasta. Minulla ei ole vielä hankittuna korealaista soijakastiketta, se olisi tarpeen monessa ruoassa. Se on ostoslistalla korealaisen kalakastikkeen kanssa. Jätin naudanlihan marinoitumaan siksi aikaa, kun Ronnie O'Sullivan hävisi eeppisesti snookerissa. 

Laitoin meidän minimaalisen pieneen matkariisinkeittimeemme yhden mittakupillisen pestyä, liotettua riisiä kypsymään. Keitin on tosi nopea, riisi kypsyy ilmavaksi noin vartissa ja lämpimänäpitokin toimii aivan hyvin, riisin pohjaan ei tule epämiellyttävää nahkaa. 

Jatkoin samalla pannulla, jolla kurkkukin oli paistettu. Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sille ihan vähän wokkiöljyä. Kumosin naudanlihasuikaleet pannulle ja paistelin niitä noin 5 minuuttia suurimmalla liekillä. Pannulle muodostui soijakastikkeesta ja seesaminsiemenöljystä pieni kastike ja lihapalat olivat hetkessä sopivan kypsiä. Yhdistin niihin rapeat paistetut kurkut ja paprikat ja kun nekin olivat kuumenneet, oli ruoka valmis. 

Annokseen tuli pohjalle riisiä ja päälle liha-kurkkuseosta ja pannulla olevaa kastiketta. Viimeistelynä luritin päälle vielä hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin pinnalle vielä seesaminsiemeniä ja kevätsipulisilppua. Helppoa, nopeaa, erittäin hyvää. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Juomina oli tuikat greippi- ja normisojua ja eilen myyntiin tullutta Beaujolais Nouveauta. Tämän vuoden Alkon myyntiin ottamat kaksi viiniä ovat minusta niin samanlaisia, etten osaa tehdä mitään eroa niiden välillä. Eipä täytynyt tänä vuonna lähteä Ruotsiin uuden sadon viinin perään, kuten viime vuonna teimme. 

Poikkeusvuoden Beaujolais Nouveau

Tänä vuonna minun ei tarvitse odottaa vapaapäivää tai yövuorojen loppumista, vaan voin maistaa heti varsinaisena päivänä uuden sadon viiniä. En edelleenkään ala niitä arvostella, koska en osaa, mutta pienellä ensimaistamisella tykkään taas enemmän tuosta edullisemmasta, juuri alle kympin maksavasta. Emme teekään tänään ruokaa, vaan sommittelemme illempana vähän juustoja viinin kaveriksi, juustolaatikko pursuaa liiaksi ja sitä pitää vajentaa. 

Viininmaistelua kuivin suin

Tämä taitaa olla ensimmäinen blogaanivuosi, jolloin en voi kuin haistella Beaujolais Nouveauta. Yövuorot estävät uuden sadon viiniin tutustumisen kielipelillä aina lauantaihin asti, mutta kyllä minä selviydyn. Antti uhrautui ja avasi pullot ja maistaa minunkin puolestani, kui hienoo se on?

Uutta (viiniä) ja vanhaa (kirjaa)

Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina olisi hyvä olla vapaapäivä ja seuraavakin mielellään, koska on Beaujolais Nouveau-päivä. Vieläkään tämä uudensadon viini ei ole muuttunut maailman parhaaksi viiniksi, mutta se tuo iloa vuoden pimeimpään aikaan. Tänä vuonna ei edes vapaapäivä piisannut, minulla alkoi oikein loma! Ei tosin ihan vain Beaujolais Nouveaun takia, vaan sattumalta.

Tänään oli myös sukulaisvierailun päivä, sen vuoksi söimme yhtä parhainta herkkua, jota tiedämme, blinejä. Tai kuten #suurikeittokirjahaasteen osa 26 sanoo, linnejä. Lienee joku vanhahtava suomennos. En ole pitkään aikaan tehnyt  mitään tuosta yhdestä keittokirjahyllyni ensimmäisistä hankinnoista. Sen nimi on VUOSISADAN KEITTOKIRJA ja se voisi kyllä olla ihan hyvin VIIME VUOSISADAN KEITTOKIRJA, se on painettu vuonna 1989 ja on käännös ruotsalaisesta ICA-kauppaketjun keittokirjasta. Muistelisin, että olen ihan itse ostanut sen, tuohon aikaan minulla oli varmaan vain Ruutukokki, eikä muita keittokirjoja. Tämä muhkea dynaamisen ruskea kirjamöhkäle oli silloisille taidoilleni lähes liikaa. Olen minä siitä jotain tehnyt kyllä, esimerkiksi blinien eli linnien kanssa samalla sivulla on amerikkalaisten pannukakkujen ohje ja niitä olen merkinnän mukaan tehnyt vuonna 2001. Kirjan esipuhe on hieman mahtipontinen ja ajan tuulien mukaan se koittaa ottaa mikroaaltouunin oikeaan ruoanvalmistukseen oivaksi välineeksi.

Olen yleensä tehnyt blinit sauvajyväsen neuvoin ja viimeksi tämän vuoden tammikuussa Sibelius keittiössämme-kirjan ohjeella. Nyt kokeilin tätä hieman aikansa eläneen keittokirjan ohjetta pikkuisen muunnellen. 

Blinit eli linnit

• 25 g tuoretta hiivaa
• 5 dl maitoa
• 1 tl suolaa
• 2 dl tattarijauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 25 g voita sulatettuna

Tässä taikinassa menee aikaa, kirjan ohjeen mukaan sitä pitää seisottaa tunnin verran, mutta minä annoin taikinan olla koko päivän tekeytymässä. 

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva.
2. Lisää mukaan jauhot, suola ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi.
3. Jätä asettumaan ainakin tunniksi, mielellään useaksi.
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sulata voi. Lisää valkuaiset ja sula voi taikinaan.
5. Kirkasta voita ja paista blinit pannulla kauniin värisiksi.

Meillä oli jemmassa kaksi pientä purkkia oikeaa kaviaaria ja äiti toi pohjoisesta muikunmätiä.  Muuten oli tarjolla sipuliherkkua, smetanaa, omenaviipaleita, aivan minimaalisia suolakurkkuja, kylmäsavulohta, viiriäisenmunia ja hunajaa. Taikina oli oikein toimiva ja blineistä tuli ilmavia, eikä tattarin maku ollut liian voimakas.

Emme olleet etukäteen ihan vakuuttuneita siitä miten hyvin uudensadon kevyt punaviini sopii blineille, mutta kyllähän se siihen taipui aivan mukavasti. Meillä oli avattuna kaikki kolme erilaista viiniä, suosikiksi taisi nousta ruotsalaisen alkoholiliikkeen näkemys aiheesta. Tänään kuitenkin viinin ominaisuuksia paljon tärkeämpää oli seura ja tulevien päivien etukäteisilakointi.

VUOSISADAN KEITTOKIRJA on kyllä vielä tavallaan ihan pätevä teos, vaikka se onkin ulkoasultaan vanhahtava ja harvat ruokakuvat ovat melko latteita ja epäinformatiivisia. Reseptiluetteloa selatessa kuitenkin huomaa, että kyllä sieltä monta ohjetta löytyy, jos tarve ilmenee. Tämä teos saa jäädä kirjahyllyyni vaikkapa muistuttamaan siitä, miten olen ruoanlaittajana kehittynyt ja myös siitä, että kylläpä aika rientää. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki postaukset, jotka liittyvät tähän ku-ite-tekee-Minnan toissakesänä aloittamaan keittokirjahaasteeseen. Sieltä löytyy nyt jo 26 postausta tästä aiheesta, haaste on omalta osaltani vasta alussa, varmaan 150 pitäisi saada kasaan, että voisin sanoa haasteen tulleen valmiiksi. 

Miten se nyt jo on, marraskuun kolmas torstai?

Beaujolais Nouveau on marraskuun valopilkku, tänään taas on se päivä vuodesta, jolloin uuden sadon viini tulee markkinoille ympäri maailman. Tänään emme tee mitään ruokaa, vaan laitamme viinin kaveriksi hieman juustoja. Huomenna on viikon kokkauspäivä ja hirvenliha on jo odottamassa marinadiin pääsyä. 

Beaujolais Nouveau 2016

Tänä vuonna varsinainen uuden sadon viinin maistelu siirtyy marraskuun kolmannelta torstailta aina seuraavaan lauantaihin asti, mutta pullot on hankittuna! Ja vielä riitti ulkona jäätäkin kuvausrekvisiitaksi. Tosin sää lienee muuttumassa edelleen lämpimämmäksi ja ohut lumipeite on jo vaihtumassa loskaksi. Jonain vuonna kuvasimme viinipullot pihalla kukkivien orvokkien vieressä, nyt ei sentään niitä löydy. Suurta makunautintoa emme näiltä viineiltä odotakaan, mutta lauantaina avaamme kummatkin pullot ja maistelemme onko niissä eroa, hintaeroa oli noin puolitoista euroa ja onhan sekin rahaa! Kalliimman pullon hinta on ylittänyt aiemman kymmenen euron kipurajan, eikä tällä viinillä muuten olisi minun ostoskoriini asiaa, ellei kyse juuri olisi alkutalven viinihappeningistä.

Marraskuun kivoin torstai

Tänään, marraskuun kolmantena torstaina on taas Beaujolais Nouveau-päivä. Minulla on työvuoro, joten nuuhkaisua enempää en saa tänään, mutta Kammenpyörittäjä aukaissee ainakin toisen pulloista. Tänä vuonna olen lukenut useampia kriittisiä kirjoituksia uudensadon viinistä kuin pitkään aikaan. Minulle se on ja saa ollakin vain hauska juttu, ei mitään tajuntaa räjäyttävää, tai mieleenjäävää. Kevyttä ja iloista. Kun pääsen yöllä töistä ja olen kotona kello 00.56 saan maistaa lasillisen, jos Kammenpyörittäjä on vielä hereillä silloin. Muutoin odotan huomiseen iltaan.

Kankaan tehtaan seinällä

Beaujolais Nouveauta jälleen kerran

Marraskuun kolmas torstai on se päivä, jona mekin olemme jo aamusta heti Alkon ovenkahvassa kiinni. Ikävä kyllä tänään ei voi maistella lasillista enempää, mutta päivä se on huomennakin, kun viikon työt on taputeltu ja vapaa viikonloppu alkaa.

Ei tässä mitään kiirettä ole, kunhan heti päästään maistamaan

Kerran vuodessa on nuoren viinin päivä ja se on tänään. Ajoin suoraan töistä Alkoon pullonkuvat silmissäni ja hankitsin neljä pulloa tätä vastikään pulloihin päätynyttä juomaa. Samaan aikaan Beaujolais Nouveaun kanssa saapui talvikin. Talvi tuli jo toiseen kertaan tälle syksylle, mutta edellisestä on jo niin monta viikkoa, ettei sitä meinaa muistaakaan. Saimme Kammenpyörittäjän kanssa viikon työt tehtyä, joten nyt on aikaa tutustua tämänvuotiseen viiniin, samalla kun käymme läpi jääkaapin juustopalasia tuore patonki seurana. Ulkona vain on niin synkkä pimeys, että Kammenpyörittäjä vietti hyvän hetkosen pullojen kanssa pihamaalla kuvia sommitellen. Viilenivätpä juomat sopivasti. Tämän vuotinen Nouveau oli iloinen yllätys, kunnolla viinimäinen, kauniin värinen.

On taas se aika vuodesta - Beaujolais Nouveau 2012

orvokit kukkivat edelleen

Tänä vuonna Alkossa on saatavilla vain yhtä Beaujolais Nouveauta, kuulema huono satovuosi vaikuttaa selkeästi,  myös kympin kipuraja ulosmyyntihintana tuli hätyytellyksi. Kävimme ostamassa muutaman pullon heti aamupäivällä ja yksi on jo avattukin. En edelleenkään teeskentele viiniasiantuntijaa, sanonpahan vain, että mehumaisuus tulee juomasta ensimmäisenä mieleen. Mutta perinnettä emme halunneet katkaista ja tänä vuonna sattui vapaapäiväkin mukavasti, samoin kuin palkkapäivä tälle marraskuun kolmannelle torstaille, joten mikä sen mukavampaa, kuin avata pullo uuden sadon viiniä ja leikkiä viini-intoilijaa! Moitimme vähän imelää etikettiä, edellisvuosien modernit ja iloiset etiket miellyttivät enemmän. 

ihme vieraat lintulaudalla

Viime viikolla mainitsin, että vähän vastusti. Nyt huolet ovat ohitse ja asiat enemmän kuin hyvin siltä osin, mikä hiersi. Täytyy kyllä myöntää, ettei se ehkä ole ihmiselle pahaksi välillä kompuroidakin, siinä voi oppia pistämään asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Nyt on taas intoa kokkailla ja bloggailla. Keittiössä liedellä talouden suurimmassa kattilassa muhii kasleria karkkipossua varten ja uunissa ankankoivet saavat rasvakylpyä. Tällaisista vapaapäivistä minä pidän! 

Marraskuun kolmantena torstaina

Jo vuosien ajan, emme edes muista kuinka kauan, olemme ostaneet marraskuun kolmantena torstaina myyntiin tulevaa viiniä, Beaujolais Nouveauta. Useimmiten työvuorolistaakin on saatu sen verran fiksattua, että viiniä on päästy kyseisenä iltana maistamaan, joskus on pitänyt odottaa seuraavaan päivään. En yritä teeskennelläkään viiniasiantuntijaa, enkä ala analysoida viinejä, vaan tyydyn siihen, että minulle tässä tärkeämpää on happening kuin viinin ominaisuudet tai satovuoden laatu. Joskus uusi viini on ollut marjamehumaista, kerran olen onnistunut maistamaan banaanin, jollakin kertaa yksi pullo unohtui kaappiin ja joulun tienoilla totesimme sen olevan sillä rajalla voiko sitä enää juoda. Olen aina ollut lapsekkaan ilahtunut pullojen etiketeistä, tälläkin kertaa kumpikin Alkon maahantuoma viini on hauskannäköisessä pullossa, minulta muovipullokin saa plussaa ja kierrekorkki on tämän lajin viinissä enemmän kuin paikallaan.

Kokkauspuolen hiljaiselo blogissa on päättymässä, sillä menin ottamaan vastaan  Uuden Mustan järjestämän juureshaasteen. Kohdalleni sattui pelottava palsternakka. Tänään kaupasta mukaan lähti mojovia palsternakkoja, joiden kimppuun on tarkoitus lähipäivinä käydä. Saa nähdä kuinka minun käy. Ehkä otan tämän Myth Busters-hengessä, failure is always on option.