Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Rokulipäivän ruokaa – arroz con pollo

Maanantaina La Vueltassa oli lepopäivä, mutta silloinkin me sentään söimme. Tänään taas ei ole intoa ruoanlaittoon eikä ole yhtään nälkäkään, joten käytän lepopäivä kanaruoan tämän päivän postaukseen. Käytin jotain espanjalaisen blogin postausta hyödykseni, mutta kadotin sen jo, pahoittelen. 

Arroz con pollo

• 2 broilerin nahatonta rintafilettä
• 2 rkl punaista pestoa
• 1,5 dl risottoriisiä (sillä paellariisiä en löytänyt varastoistani)
• 2 dl pakastettua soffrittoa
• 1 dl roseviiniä
• 3-4 dl kasvislientä
• tuoretta persiljaa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria

Levitin riisin uunivuoan pohjalle ja kaadoin päälle soffritton, viinin, liemen ja nostin pinnalle pestossa pyöritellyt broilerinfileet. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja pimentonia. Laitoin vuoan uuniin 180 asteeseen noin 1,5 tunniksi. Käänsin välillä fileitten kylkiä ja tarkistin nesteen määrän, lisäsin lientä hieman. Oli ihan kelpo uuniruoka. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja reitti kulki melkoisen tylsissä maisemissa. Hatka ajettiin kiinni ja tiedossa oli massakiri, jonka voittajaksi ajoi Florian Senechal ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. Fabio Jakobsen koki  ilmeisesti jonkun välinerikon melko lopussa. Huomenna on sitten vuorietappi. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Ossobuco haudutuspadassa

Ostin eilen ison naudan potkakiekon ja arvelin sen riittävän  oikein hyvin kahdelle syöjälle ja niin se riittikin. Mutta en muistanut, että yleensä ossobucon kaverina lautasella on ollut risottoa, jota söimme eilen kampasimpukoiden kanssa. Ei tietenkään tehnyt mieli syödä risottoa kahtena päivänä peräkkäin, ei myöskään tehnyt mieli olla kuuman kaasulieden äärellä helteessä puolta tuntia sekoittamassa risottoa, joten lisäkkeeksi valikoitui nopeat perunaviipaleet airfryerissä.

Ossobuco ja muuta lautasentäytettä

• suuri naudan potkakiekko (paksuus noin 5 cm, painoa luineen ytimineen 700 g, valmista syötävää huomattavasti vähemmän)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pussi pakastettua soffrittoa (noin 2 dl)
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia

Sulatin lihaliemen ja soffritton ja laitoin ne pienempään haudutuspataan, lisäsin sinne viinin ja tomaattimurskan. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja laitoin potkakiekon paistumaan muutamaksi minuutiksi molemmilta puolilta. Ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Nostin potkakiekon pataan ja lisäsin sinne vielä oksat timjamia ja rosmariinia. Laitoin padan high-asetukselle ja sillä pata pöhisi koko päivän, noin kello 10-17. Viideltä liha irtosi luusta helposti ja ydin luiskahti padan pohjalle, me emme kumpikaan tohdi syödä ydintä, olemme sen verran nössöjä. 

Perunat airfryerissä

• 6 pienehköä perunaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Leikkasin perunat noin puolen sentin viipaleisiin ja ladoin ne pieneen pyöreään, juuri airfryerini koriin mahtuvaan alumiinivuokaan. Sekoitin paloihin suolaa, pippuria, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kun ossobuco alkoi olla valmista, laitoin perunat kypsymään 200 asteessa noin 15 minuutiksi, kääntelin paloja noin puolivälissä. 

Gremolata

• sitruunankuorta raastettuna
• tuoretta persiljaa silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

Silppusin persiljan ja sekoitin siihen sitruunankuoriraasteen ja laitoin vielä pikkuisen sitruunamehua. 

Annokseen nostin potkakiekosta helposti irtoavan noin puolikkaan osuuden lihaa ja kauhoin tomaattista kastiketta päälle, pinnalle hieman gremolataa. Vierelle hieman pinnalta rapeita perunaviipaleita ja kiehautettuja pakasteherneitä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli vuoroin auringon paisteessa, vuoroin vesisateessa ajettu nousuun päättyvä osuus. Emme ehtineet paljon sitä katsoa, mutta voittajaksi tuli nuori sveitsiläinen Gino Mäder ja rosapaitakin vaihtoi omistajaa, nyt kokonaiskisaa johtaa unkarilainen Attila Valter. 

Hävikintorjuntalaatikko

Ostin viime viikonloppuna Lidlistä hävikintorjuntalaatikon. Meidän lähimmän Lidlimme kassojen jälkeen ikkunalla on ollut vaihtelevasti tarjolla parin euron laatikoita, joiden sisältö vaihtelee. Tarjolla on ollut paria kolmea laatikkoa kerrallaan ja toiveena on, etteivät asiakkaat käy vaihtelemaan sisältöjä. Otetaan tai jätetään ja jos otetaan, maksetaan kassalle kaksi euroa. Olin pari kertaa jättänyt ottamatta, sillä oli jo valinnut hevi-osastolta tarpeeksi kasviksia ja vihanneksia, mutta nyt tarjolla oli niin monipuolinen laatikko, että valinnoistani huolimatta ostin yhden hävikintorjuntalaatikon.

Sisältönä oli nippu varsiselleria, viitisen porkkanaa, muutama omena, pari appelsiinia, kaksi sydänsalaattia, yksi suuri punainen paprika, kaksi isoa suippopaprikaa, pari pientä punaista suippoa paprikaa, pieniä terttutomaatteja ja granaattiomena. Voi olla, että joku unohtui.

Tein tällä viikolla eräänlaista soffrittoa suuresta osasta kasviksia ja juureksia, vaikken tiedä kuinka tarkka tämä soffritton määritelmä on. Opin kätevän kasvishaudutteen teon Hannelelta reilu vuosi sitten ja nyt tein sitä kerralla isomman setin. Käytin hauduttamiseen crock pot-pataa ja koko päivän. Mikäli soffrittossa oikeasti on vain sipulia, porkkanaa ja selleriä, niin ei sitten kerrota kenellekään mitä kaikkea pataan keräsin. Joka tapauksessa sinne muodostui päivän aikana niin hyväntuoksuinen kombo, että määritelmistä viis. Mirepoix-määritelmästä voi luntata mitä eri maitten keittiöissä käytetään tähän sekoitukseen ja ihan varmasti saa laittaa mitä itse haluaa. 

Kasvishaudute monen ruokalajin pohjaksi

• nippu varsiselleriä
• 3 porkkanaa
• nippu kevätsipulia
• punaisia paprikoita (isoja, pieniä ja suippoja yhteensä 4-5 kpl)
• puolikas kesäkurpitsaa
• palanen fenkolia
• oliiviöljyä

Leikkasin ja silppusin kaikki ainekset niin tasaisesti pieniksi kuutioiksi kuin kärsivällisyyteni riitti. Kuvasta näkee, että fenkolin kohdalla ei ihan riittänyt. Keräsin kaikki pikkukuutiot suureen haudutuspataani ja kaadoin päälle oliiviöljyä sen verran, että sitä oli mukavasti koko seoksessa, ehkä noin puoli desiä kaikkiaan. Monen litran pata oli yli puoleen väliin täynnä.

Laitoin padan ensin high-asetukselle noin kolmeksi tunniksi. Sekoittelin välillä ja laitoin sitten asetukselle low moneksi tunniksi. Pata aloitti työt aamulla noin klo 11 ja illalla klo 19 seos oli niin tuoksuvaa ja valmista, että käytin hyvän aikaa sitä nuuhkimalla. Peittelin padan kylmään ja eilen pussitin seoksen pakastamista varten.

Soffrittoa tuli neljä pussillista, jokaisessa oli neljä kauhallista seosta. En käyttänyt mitään mausteita, en suolaa, en pippuria, kaikki maku (jota on paljon) tuli kasviksista itsestään. Nyt on helppo napata pussillinen kerrallaan, kun alkaa tehdä jotain ruokaa, johon tällainen kasvispohja on omiaan.

Muuten käytin hävikintorjuntalaatikon tuotteita kaali-appelsiinisalaattiin (yksi appelsiineista ei ollut ehkä veriappelsiini, juuri se laatikosta nappaamani).

Sydänsalaatit grillasin ja söimme ne ranskankerman ja lohenmädin kanssa samaan tyyliin kuin Tukholman Kagges-ravintolassa aikoinaan.

Omenat menivät piirakkaan ja pihan mustarastaille, paprikoista osan söimme leivän päällä. Pienet terttutomaatit ovat vielä jäljellä ja granaattiomena. Yhdestä suippopaprikasta ehti mennä osa pilalle, olin käyttänyt siitä puolet ja pilaantuminen alkoi leikkupinnasta. En ollut muistanut laittaa paprikaa jääkaappiin tai muutenkaan suojata sitä. Olen tyytyväinen kahden euron ostokseeni, sillä olen yleensä melkoinen huithapeli. Nyt hävikkiä ei todellakaan tullut paljon.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeet. 

Täydellinen talvipäivän keitto

Tänään oli juuri sopiva sää syödä höyryävän kuumaa keittoa. Sellaista, jonka syöminen aiheutti nenän niiskutusta ja kielenpolttamisen vaara oli ilmeinen. Parasta keitossa oli se, ettei sitä varten ollut tarpeen käydä kaupassa, ainekset löytyivät hieman varastoja kaivelemalla. Idean poimin Hannenelta, vaikka lopputulos olikin melko erilainen kuin hänen minestronessaan. Otsikossaan hän jo mainitsee sanan muunneltava, sitä minä tosiaan tein. Ainesosalista on pitkänpuoleinen, mutta tosiaan kaikki olivat sellaisia, joita minulla sattumalta oli kaapeissa, keitosta tuli sellainen omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen. 

Talvipäivän minestrone (6 annosta)

• 1 pussillinen pakastettua soffrittoa (noin 100 g)
• 1 pieni pakasterasia keitettyjä suuria valkoisia papuja
• 1 pieni tölkki kikherneitä
• 3 porkkanaa
• 3 topakkavartista kevätsipulia
• noin 10 nahkeaa kirsikkatomaattia (ei tarvitse olla nahkeita!)
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 dl kuivaa pastaa
• nokare voita
• 300 g porojauhelihaa
• 1 litra vettä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• Mutti-tomaattietikkaa
• 1 rkl portugalilaista kuivattua tomaattimurua
• tuoretta persiljaa ja timjamia

Aloitin ottamalla jauhelihan, soffritton ja valkoiset pavut sulamaan. Etsiskelin kaapeista kikherneet ja punaiset linssit esille, samoin tutkin vihanneslaatikkoa ja kelpuutin sieltä mukaan porkkanoita ja kirsikkatomaatteja. Jäisten aineitten sulaminen otti aikansa, käytimme sen Täydellinen kesä-sarjan katsomiseen. Se oli meille uusi sarjakokemus, hauskan norjalaisen komediasarjan kolmoskausi. Siinäpä hauskaa ajanvietettä! Norjalaisten oma Solsidan. 

Varsinaisen keittopuuhan alkuun silppusin sipulit ja kuorin porkkanat. Siivutin porkkanat ohuiksi viipaleiksi, varoin sormiani, mandoliinini on hurjan terävä. Kuumensin kattilaa hieman ja laitoin sinne sulaneen soffrittokimpaleen (tein soffrittoa lokakuussa Hannelen neuvoin, mutten näköjään olekaan postannut sitä), sipulisilpun ja porkkanaviipaleet. Surrautin kirsikkatomaatit Bamixilla murskaksi ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin mukaan vettä ensin puolisen litraa ja annoin keittopohjan muhia hetkisen, paistoin samaan aikaan pannulla porojauhelihan. Olin ensin aikeissa pyöritellä jauhelihasta pieniä lihapullia, mutta laiskuus iski. 

Sulatin voinokareen pannulla ja kun voin kuohu alkoi muuttua valkoisesta vaaleanruskeaksi, lisäsin jauhelihan pannulle. Murustelin sen puulastalla aivan pieneksi ja paistelin kypsäksi. Maustoin reippaasti suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä ja kuivatulla tomaattimurulla. Kun jauhelihamuruissa oli tarpeeksi makua, lisäsin ne keittokattilaan. Sinne päätyivät myös kikherneet, pavut, linssit, punaviini ja vielä puolisen litraa vettä. Keitto kiehui maltillisella lämmöllä muutaman minuutin ennen kuin kumosin joukkoon vielä kuivaa pastaa. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, maistelin lientä. Se vaati vielä potkua ja sitä tuli tomaattietikasta, sokerista ja pippurista. Suolaakin piti vielä lisätä. Keittoa tuli kaikkiaan noin 6-8 annosta. Erittäin hyvää talvipäivän syötävää, porojauhelihasta tuli syvää makua, pavut saostivat liemestä hyvän sakeaa ja vaikka tomaattien määrä jäi vähäiseksi, toi tomaattietikka liemeen hyvää potkua. Annosten päälle laitoin vielä hieman tuoretta persiljaa ja timjamia. Kumpikin näistä lempiyrteistäni sopi keittoon erittäin hyvin. Huomenissa syömme loput lämmitettynä, enkä usko että laatu kärsii.