On nähtävyyksiä ja nähtävyyksiä – sienileivät

Näimme jo viime vuonna mielestämme hauskan museon kyltin, Musee de Champignon hieman Saumurin kaupungin länsipuolella. Sillä matkalla museo jäi käymättä, mutta nyt asia on korjattu ja olemme nähneet sekä sieniaiheista esineistöä, akryyliin valettuja sieniä, että sienten kasvatusta luolissa. Olemme todellakin kokemusta rikkaampia. Kun olimme lähdössä pois, halusimme ostaa hieman sieniä päivällistä varten, sillä museon myymälässä myytiin muutamaa sienilajia. Ilmeisesti olimme ostamassa niin naurettavan vähän, ettei myyjä viitsinyt edes punnita niitä vaan antoi ne meille ja viittilöi, että lähtekäähän jo ja hauskaa päivänjatkoa ranskaksi. Onko viisi sientä muka niin kamalan vähän, kysyn vaan.

Sienikokemuksen jälkeen lähdimme kohti etelää ja pois Loiren laaksosta tavoitteena päästä lähelle Saintesin kaupunkia. Olimme tulleet tietämään, että siellä olisi roomanaikaista nähtävää ja paikka olisi meille uusi. Matka sujui leppoisasti, oli paljon vesitorneja nähtävillä lähellä ja kaukana.

#mobileteddy on tällä viikolla #käärijäteddy ja se osoitti meille erään kaupan pihassa oikein varsinaisesti meille tarkoitetun parkkipaikankin. 

Leirialue, jolle olimme aikeissa mennä ei osoittautunut sellaiseksi, että sinne olisi päässyt, yhtäkkinen tietyö esti perille pääsyn ja suuntasimme toisaalle, Saintesin kaupungin kunnalliselle alueella, joka onkin oikein helmi ranskalaisten leirialueiden joukossa. Tilaa on vaikka kuinka ja asialliset saniteettitilat, matkaa keskustaan alle kaksi kilometriä ja etenkin alle 20 €/yö on todella tervetullut hinta. 

Meillä oli aikomus tehdä pinaattipastaa päiviseksi, mutta ostamamme sienet muuttivat suunnitelmat. Aioin ensin tehdä meille alkuruoaksi pienet sienileivät, mutta niitä tuli lopulta kolme syöjää kohden emmekä sitten sen enempää ruokaa tänään tarvinneetkaan, joten pakkasin pinaatit toiveikkaana vielä jääkaappiin paperiin käärittynä ja syömme ne huomenna, jos ne sinne asti kestävät. 

Mitään erityistä ohjetta näille italialaisille sienileiville minulla ei ole ja italialaisuuskin on sen varassa, että sanon niin. 

Italilaiset sienileivät kahdelle

• 6 pientä palaa vaaleaa leipää
• voita voiteluun ja paistamiseen
• 5 ranskalaista paris-sientä (englanniksi niitä sanotaan button mushroom-nimellä)
• 1 uuden sadon keltasipuli varsineen
• 1 rkl voita
• 6 tl ricottaa
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa

Leikkasin sienten varret hiekkaisen osan yläpuolelta ja Antti kävi pesemässä kaikki viisi sientä kylmässä vedessä ja kuivasi niitä sitten paperiin, emme halunneet saada hiekkaa hampaisiimme. Leikkasin sienet viipaleiksi ja samoin sipulin. Paistoin sieniä ja sipulia voissa muutamia minuutteja, että ne mysiytyivät, maustoin niitä hieman suolalla ja pippurilla. Laitoin ne kuumina pieneen foliovuokaan odottamaan pahvikannen alle. 

Voitelin leipäviipaleet ja paistoin viipaleita muutaman minuutin samalla pannulla, jolla olin paistanut sienet ja sipulin. Nostin leipäviipaleet lautasille ja levitin niille hieman ricottaa ja asettelin sieniviipaleet ja sipulit leiville, koristelin vielä kierroksella pippurimyllystä ja lehtipersijalla. Olivatpa hyviä leipiä ja siinä vaiheessa viimeistään huomasimme, ettemme tarvitse sen kummempaa pääruokaa enää tälle päivälle. Juomana meillä oli viimeinen pullo proseccoa minun läksiäisistäni lokakuulta 2020. Kuohuviini oli ihan kunnossa vielä, mutta tämän kauempaa sitä ei varmaan olisikaan kannattanut säilöä.

Giro d'Italiassa oli jo viides etappi. Ehdimme katsomaan sitä muutaman viimeisen kilometrin ja kuulimme kyseessä olleen todella hankala päivä, paljon kaatumisia ja vesisadetta. Mark Cavendish tuli maaliin pehvallaan liukuen, sillä hän kaatui aivan lopussa. Tuli hän kuitenkin etapin viidenneksi. En ollut edes tiennyt, että hänellä on yhä ammattitallipaikka, se ilahduttaa minua, sillä hän on aina ollut suosikkini. Voittajaksi ajoi australialainen Kaden Groves ja pinkissä paidassa jatkaa eilen paidan itselleen hommannut Andreas Leknessund. Olisi kiva, jos jossain olisi sen verran wifiä, että voisimme katsoa enemmän etappeja, nyt pitää säästellä mobiilidataa, että nettiä saa puhelimiin päivittäiseen selailuun. 

Jälkiruokana söimme taas pienet suklaapotit mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, helppoa ja edullista. Ja jäi vähän mansikoita vielä aamiaisellekin. 

Kun paine on kovin, kannattaa lisätä sitä

Minulla on tässä ollut vapaaherrattareksi aika kiirettä, on ollut Alastalon salissa-projektia ja päällekkäin kaksi ruokahaastetta, Italia ja Espanja yhtä aikaa. Siksipä oli viisasta hieman lisätä vauhtia ja lähteä reissuun ja tehdä näitä haasteita #ontheroad. Viisasta, eiköstä vaan?

Niinpä voi olla, että aivan joka päivä en saa puristettua sekä espanjalaista että italialaista ruokaa mobilekeittiöstämme ja kuunneltua ja pika-analysoitua Alastalon salia. En nyt kuitenkaan tänään vielä heittänyt pyyhettä kehään.

Siis niin tosi-italialais-padasjokelainen alkupala

• 2 viipaletta vaaleaa leipää (ostettu Padasjoella K-supermarketista)
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 0,5 todella suurta tomaattia
• oreganoa, koska sitä oli
• oliiviöljyä
• pippuria

Meillä oli keittopäivä tänään, mutta alkupalaksi tein keitonkeittelyn ohessa pienen alkupalan, jonka söimme, kun Giro d'Italia vielä oli menossa. Käytin samaa pannua, jota olin käyttänyt jo keittopuuhissa, pyyhin siitä vähän vähemmäksi chorizon öljyjä. Laitoin vähän oliiviljyä pannulle ja paahdoin kahta leipäviipaletta hetkisen. Ostimme leivän Padasjoella tekemämme pysähdyksen aikana. Ostamme mielellämme paikallisia leipiä missä kuljemmekin, vaikkeivat ne sitten olisikaan niin kummoisia. Tämä leipä oli oikein maistuvaa, Padasjoen Leipomo Oy:n Vaalea sekaleipä, voin suositella. 

Leikkasin suuren tomaatin ensin puoliksi ja sitten puolikkaan viipaleiksi. Puolikas meni jääkaappiin aamupalaa varten. Leikkasin myös buffalomozzarellapallon viipaleiksi. Kun leipä oli paahtunut, kasasin viipaleille vuorotellen mozzarellaa ja tomaattia, asensin päälle hieman oreganoa, oliiviöljyä ja pippuria. Todella yksinkertaista, todella hyvää. 

Giro d'Italiassa oli muutosten päivä, kauhean rankka vuorietappi vei pinkkipaidan pitkään kisaa johtaneelta Joāo Almeidalta, hän putosi sijalle viisi. Etapin voitti australialainen Jai Hindley ja johtajan pinkkiin puettiin Wilco Kelderman, joka on siellä kärjen tuntumassa ollut koko ajan. 

Pääruokana meillä oli espanjalaista papukeittoa, joka ryyditettiin chorizolla. Ohjeen otin kevyesti täältä. Tein tästä miniversion, mutta kyllä siitä kaksi söi ihan vatsansa täyteen.

Espanjalainen papukeitto kahdelle

• pieni tölkki kypsiä valkoisia papuja
• pikkuisen varsiselleripaloja (pakastettuna pussista noin puoli kourallista)
• puolikas punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 porkkana
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä chorizoa
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 5-6 kirsikkatomaattia
• 1 rkl kasvisfondia
• vettä sen verran, että ainekset sopivasti peittyvät ja muodostuu tarpeeksi lientä (noin 3-4 dl)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta oreganoa

Kippasin kattilaan valutetut valkoiset pavut ja pakastimesta ottamani varsiselleripalat. Leikkasin sipulit ja porkkanan paloiksi, samoin chorizon. Kesäkurpitsan leikkasin tikuiksi ja tomaatit puolitin. Kuumensin pannulla vähän oliiviöljyä ja kuullotin sillä hetken sipuleita ja porkkanaviipaleita. Kaadoin nekin sitten kattilaan, samoin kesäkurpitsat ja tomaatit. Annoin chorizoviipaleille pienen lämpökäsittelyn pannulla ennen kuin kippasin nekin kattilaan. Päälle vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät ja vähän kasvisfondia perään. Samoin suolaa, pippuria ja tuoretta oreganoa. Annoin keiton kypsyä noin 20 minuuttia, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Hyvää ja sakeaa keittoa!

La Vueltassa oli myös rankka mäkipäivä. Chris Froome on jo joutunut Carapazin apuajajaksi, mikä hieman surettaa minua ja alkaa tuntua, että onko se minun syyni, kun olen ollut niin nihkeä Chrisin suhteen monta vuotta. Etapin voittajaksi ajoi sympaattinen Dan Martin, hänellä alahuuli väpätti oikein kunnolla jälkihaastattelussa. Kisaa johtaa punaisessa paidassa Kova Jätkä, eli entinen mäkihyppääjä Primoz Roglic. 

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)

Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• valkosipulin kynsiä
• sipulia
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• pimentonia
• persiljaa

Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kykyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 

Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic. 

Pieni antipastolautanen

Välillä tulee kokkausjumi ja tänään on sellainen, ei huvita tehdä ruokaa. Huomiselle on kyllä suunnitelmia, mutta nyt mennään nopealla antipastolautasella. Keräsin peltilautasille grissinien kaveriksi palasia erilaisista juustolaatikon aarteista, kinkkua, makkaraa ja rypäleitä. Omalta lautaseltani jätin Gorgonzolan pois, se on minun kirjoissani ulkojuustoa. Lasillinen punaviiniä ja kynttilöitä palamaan, niin valmista tuli. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa noin 35 km. Filippo Ganna oli jälleen aika-ajon nopein ja Joāo Almeida se vaan jatkaa pinkissä. Huomenna on vuorossa rankka vuorietappi ja maanantaina toinen lepopäivä.