Can you festival, kysyvät Eläkeläisetkin ja vastaus on: Yes, we can!

itseluottamus kohdallaan

Reissumme on tuonut meidät Peak Districtin reunalle Bakewellin kaupunkiin samasta syystä kuin vuosi sitten. Täällä on menossa kolmipäiväinen pyöräilyspektaakkeli, Eroica Britannia (tapahtuman nimestä on näköjään pudotettu pois L', viime vuonna se oli vielä L'Eroica Britannia). Jos jotain niin festivaalin engelsmannit osaavat järjestää. Niitä näyttää olevan näin kesäisenä viikonloppuna aivan kaikkialla, on kukkafestivaalia, perinnepäivää, kyläjuhlaa ja car boot-tapahtumaa. 

Eroica Britannia kokoaa pikkukaupunkiin noin 3500 pyöräilijää ja moninkertaisesti meitä apujoukkoja ja muita yleistä humua seuraavia. Suuri festivaalikenttä kaupungin laidalla on täyttynyt erilaisista myyntikojuista, ruokaa ja juomaa tarjoavista standeista ja tietysti pyörän osien ja muun fillareihin liittyvän tavaran kaupittelijoista. Viime vuodesta alue on laajentunut selvästi, sinne on tuotu myös vanhanaikainen tivoli karuselleineen. Teltta- ja vaunualue näyttäisi olevan hieman viimevuotista pienempi, tai ainakin kauempana. Meidän festivaalirannekkeillamme ei taida päästä nyt katsomaan sitä aluetta. Olisi ollut hauska nähdä onko viimevuotisia tuttuja taas paikalla.

Perjantaina kävimme tulessamme katsomassa jo viime vuodelta tuttua Chatsworth Housea, jonka isäntä on Devonshiren herttua. Kierros talossa oli hieman erilainen kuin viimeksi ja taidenäyttelyosuus oli toisenlainen. Kiertelimme talossa ja puutarhassa hyvän aikaa ennen kuin ajoimme Bakewelliin. 

Majoituimme heti saapumisen jälkeen Peacock-pubista varaamaamme huoneeseen. Suhtauduin majoitukseen pienellä varauksella, sillä olin vilkuillut majoitussivuston arvosteluja. Oletin huoneen olevan pieni, tunkkainen, ankea ja suoraan pubin yläkerrassa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan huoneemme onkin sivurakennuksen yläkerrassa ja se on joko aivan vastikään kokonaan rakennettu, tai remontoitu ja kylppärimme on suorastaan tuliterä. Internet-yhteys on mitä nopein sekin. Majoituksessa ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa ja ymmärrämme korkeahkon hinnan vilkkaan viikonlopun vuoksi. Myös aamiainen osoittautui oikein hyväksi, vaikka full English alkaakin jo tökkiä. Peacockissa se on nätisti aseteltu, pavutkin omassa kupposessaan, eikä paahtoleipää kastelemassa.

Lauantain ohjelmaan kuului lähistön nähtävyyksiä, joita riittää kyllä niin paljon, kuin viitsii kiertää. Ensimmäiseksi ajoimme Arbor Low'n kivikehälle, jossa kävimme viimeksikin. Tänä vuonna siellä ei ollut keskikesän juhlaa viettäviä hörhöjä, mutta lampaita ja lehmiä kylläkin. 

Toisena kohteena oli Bolsover Castle, jonne pääsimme English Heritage-korteillamme lisärahatta. Tässä vaiheessa maanantaina ostamamme EH-kortit olivat jo selkeästi haukkuneet hintansa, tänne pääsymaksu oli yli 10 puntaa.

Kolmanneksi kiipesimme pulssia nostattavaa rinnettä Peveril Castlen raunioille, josta oli nähtävillä upeat Derbyshiren maisemat. Palatessamme jyrkkää alamäkeä autolle alkoi hieman sataa, mutta ylämäkeen kiipeäviä brittejä sade ei näyttänyt haittaavan, vetivät vain sadetakkeja päälleen. 

Iltapäivällä kävimme festarialueella ja saimme reissun toisen vesisateen niskaamme. Pidimme sadetta alueen lastenteltassa monen muun vieraan kanssa. Pidän englantilaisissa siitä, että pikku vesisade ei pilaa mitään. Sen tauottua penkit pyyhkäistään kuiviksi, myyntitavarat asetellaan uudelleen esille ja homma jatkuu. Ostimme monta tärkeää tuliaista kotiin, kuten eriparilautasia ja kalaveitsiä viime vuodelta tutulta käytetyn tavaran myyjältä, villakangastakin Kammenpyörittäjälle Tweed Run-tapahtumaa varten ja maistoimme viimein englantilaista viiniä, jota emme tähän mennessä olleet mistään löytäneet. 

Aamukuudelta Kammenpyörittäjä lähti minusta pelottavan pitkälle sadan mailin reitilleen ja me Opiskelijan kanssa vietämme päivämme miten parhaiten taidamme. Toivomme hyvää säätä ja onnea matkalle. Ainakin lähtöhetkellä sää vaikutti mainiolta, aurinko paistoi ja lämmintä oli 9 astetta.

Kotimatka alkaa huomenna, aikaa on vielä perjantain aamuyöhön asti, jolloin laiva lähtee Travemündestä Helsinkiin. 

It's PIMM'S o'clock!

Iso-Britannia ei ole nyt ollenkaan ollut maineensa veroinen, olen niin katkeran pettynyt! Ei ole satanut tipan tippaa, paitsi kerran  kaksi tippaa ja nekin menivät taivaan tuuliin auton ikkunalta, kun ajoimme ainakin 50:tä mailia tunnissa. Saavuimme Englantiin perjantaina ja Kammenpyörittäjä ohjusti meidät hienosti väärää puolta Peak Districtille, Bakewellin kaupunkiin. Se on kuulema tunnettu jälkiruoastaan, jonkunlaisesta ätläkästä piiraasta, jota ei saa sanoa piiraaksi, vaan puddingiksi tai toisin päin. Yksi haukkaus riitti minulle, mutta Kammenpyörittäjä söi kilttinä poikana puddingpiiraan loppuun. 

Tour de Francen trophy esillä Bakewellissä, tämän vuoden kisa kulkee Peak Districtin kautta ensi viikolla

Ennen legendaarisen ja klassisen, ensimmäistä kertaa järjestettävän L'Eroica Britannian alkua ehdimme hieman tutustua kiinteistömarkkinoihin niillä main, kävimme tsekkaamassa muun muassa Chatsworthin ja Haddon Hallin. Minä tykästyin ensimmäiseen enemmän ja Kammenpyörittäjä jälkimmäiseen, muttemme sitten kuitenkaan jättäneet tarjouksia, eikä niitä kai olisi otettu vastaankaan. En kyllä ymmärrä, miten kukaan voi ikinä tarvita niin suurta lukaalia, olipa kuinka rikas hyvänsä. Minulle Jane Austen-fanina molempien paikkojen osallisuus Ylpeys ja ennakkoluulo-filmatisoinneissa oli erityisen merkityksellistä. 

Chatsworthin sisustustyyli oli hivenen pramea makuuni 

tällainen pieni vesiaihe Chatsworthin tapaan kelpaisi minullekin takapihalle

Haddon Hallin keittiöpuutarha, ihan kiva

Haddon Hallin jäätävä olkkari, tarttis käydä sekä Maskussa, että Iskussa ja kotimatkalla vielä Jyskissä

Bakewellissä majoituimme improvisoidulle leirialueelle kaupungin laitaman isolle ruohokentälle. Tapahtumaan osallistui noin 2000 ajajaa ja ainakin toinen mokoma perheenjäseniä ja ystäviä ja sadoittain, ellei tuhansittain paikallisväestöä päivittäin. Saapuessamme paikalle perjantain alkuiltapäivänä oli tuloruuhka vasta alussa. Hyvä opastus ja kirjautumissysteemi toimi ja pian meillä oli leiripaikka naapureinamme alkuasukkaita ja ulkomaanpellejä. Ketään muita suomalaisia emme paikalla bonganneet, mutta hollantilaisia, saksalaisia ja italialaisia nyt ainakin. Viikonlopun ajaksi ruohokentälle muotoutui todella suuri telttojen ja matkailuajoneuvojen meri. Alueen reunoille oli tuotu bajamajoja ja suihkukoppeja, roska-astioita ja muutamia vesipisteitä. Sähköä tai nettiä ei ollut yleisesti saatavilla, joka pudotti instant-leirialueen tähtien määrää mielessäni viidestä neljään ja puoleen.

Olin mielessäni ajatellut (missä muuallakaan?), että tahtoisin meidän syövän ainakin kerran pubissa reissun Englannin osuudellamme. Niinpä olin ottanut selkoa, mikä pub on se paras Bakewellissä. Tripsadvisor on luonnollisesti yhtä kuin totuus ja sen perusteella valitsin meille perjantain syömäpaikaksi The Peacock-pubin. Olin arviointien ja niihin vastanneen paikan isännän tyylistä saanut aivan oikeanlaisen kuvan pubista. Söimme ihan tolkuttoman isot annokset, joissa oli Kammenpyörittäjällä makkaroita ja muusia herneiden kanssa ja minulla kana-kinkkupiiras isojen perunalohkojen ja paistettujen vihannesten kera. Kummallekin kuului annokseen pienet kannut kastiketta. Syövätköhän britit usein/aina noin raskaasti? Meiltä jäi annoksista pienen perheen ruokkimisen verran ruokaa. Paikalliset oluet palanpainikkeina olivat hyvät. 

Sää oli koko tapahtuman ajan erittäin kaunis ja lämmin, ei olisi voinut parempi olla. Kammenpyörittäjä osallistui eilen sadan mailin ajoon Peak Districtin mäkisissä maisemissa. 

start 6AM

tauolla

to shave or not to shave

Minä vietin päivän festivaalialueella ja Bakewellissä. 

tuliaisia minulle www.fizzyvintage.co.uk

lukittuja lempiä sillankaiteessa

paljon tarpeellisia tavaroita tarjolla

teetä, sympatiaa ja kakkuja

Iltapäivällä alkoi ajajia eripituisilta matkoilta tulla maaliin ja melkein jokainen otettiin hauskoin kuulutuksin vastaan. Ihmisiä oli tuhatpäin paikalla taputtamassa urheille pyöräilijöille ja tunnelma oli kerrassaan riemukas. Minunkin henkilökohtainen sankarini saapui maaliin vahingoittumattomana ja hyvissä voimin ja vietimme vielä mukavan illan leirillä. 

kaikki voimat käytetty

nesteytys on tärkeää

maalissa!

Tänä aamuna leirialue näytti sangen toisenlaiselta, kun suuri osa väestä oli jo lähtenyt pois. Meidän leirimme oli jo purettu melkein lähtövalmiiksi ja kahdeksan aikaan ajoimme pois Bakewellistä. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, järjestelyt olivat onnistuneet ja ilmeisesti sää oli poikkeuksellisen hyvä. 

Päivän aikana kävimme katsomassa vielä yhtä suurta lukaalia, Blenheim Palacea, mutta ilmeisesti näihin stately home-paikkoihin voi tulla hieman yliannostusta, en innostunut tästä viimeisimmästä enää niin paljon. Ostin kyllä paikan kaupasta keittiöpyyhkeen muistuttamaan minua vierailusta siellä. 

Lontoon ohitimme kehätie M25:n etäisyydellä. Mikään hulluus maailmassa ei olisi saanut meitä menemään auton ja vaunun yhdistelmällä juuri lähemmäs. Illansuussa saavuimme lähelle Doveria, Folkestoneen, josta valkkasimme leirialueen ensi yöksi. Minä sain kotona kunnian valita mukaan otettavan leirialuekirjan ja valitsin tietysti hienoimmalta näyttävän. On kyllä pakko myöntää, että se on ihan mahdottoman vaikea käyttää, kun ei tunne näitä saarivaltion countyja ja kreivikuntia sun muita. Ensi kerralla Kammenpyörittäjä saa valita. 

Leirialue on sievä kuin pieni prinsessa, nurmikon jokainen ruohonkorsi on leikattu samaan mittaan ja alan pelätä, että tämä tietokoneen näpyttely lasketaan sellaiseksi meluksi, joka ei ole suotavaa kello yhdeksän jälkeen illalla. Teimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla itse ruokaa, tosin valmiita ravioleja ja valmista kastiketta, mutta kaasuliesi pöhisi kummankin polttimon voimin ja nyppäsimme annosten päälle matkayrteistämme basilikaa ja timjamia. Kammenpyörittäjällä on menossa eiliseen pitkään urheilusuoritukseen liittyvä jälkitankkaus, joten pasta oli siihen oiva lääke.

Minulla on ollut pitkään mieliteko maistaa PIMM'Siä ja sellaistahan sai ostettua L'Eroica Britannian festivaalialueen PIMM'S-bussista. Tämä raikas pitkä juoma, jossa on hedelmäistä likööriksikin kuvailtua sekoitusta yhdessä limonadin, jääpalojen, kurkkuviipaleiden, lime- tai muiden sitruslohkojen ja mintun kera virkisti väsynyttä pyöräilijää ja seuralaistaan. 

Ostimme PIMM'Siä ruokakaupasta ja ominpäin tekemämme drinkki ilman jäitä (emme niitä muistaneet ostaa, emmekä itse saa niitä nyt aikaan) oli mitä maistuvin. 

Huomenna aiomme laivata itsemme Doverista  Calaisiin ja suunnistella muutaman päivän aikana Saumuriin, jossa ensin viikonloppuna on Anjou Vélo Vintage-tapahtuma.