Retkemme on edennyt Iso-Britanniaan, ylitimme Hihan maanantaina aamusella. Edellispäivän
Retro Rondesta hieman jäykkänä ollut Kammenpyörittäjä ohjusti meidät Calaisin satamaan ja siitä lauttaan, joka reilussa tunnissa vei meidät toiselle rannalle. Sataman läheisyydessä oli menossa mittavat piikkilanka-aidan rakennustyöt ja poliisit pitivät tarkkaan vahtia satamaan vievän tien varressa, sillä läheisen piikkisten pensaiden pusikossa oli surullisen näköinen leiri, jossa näytti majailevan satoja, ellei tuhansia ei-toivottuja eri maiden kansalaisia kärkkymässä matkaa Britanniaan.
Heti maihin ajettuamme suunnistimme
Doverin linnaan, joka
viime kesän matkalla jäi käymättä. Ostimme
English Heritage-passit, joilla pääsee 9 päivän ajan moneen nähtävyyteen, tai saa alennusta lipun hintaan. Doverin linna oli todella näkemisen arvoinen, myös toiseen maailmansotaan liittyvien osiensa puolesta. Samoja koululaisryhmiä näkyi linnan laajalla alueella kuin laivallakin.
Tiistain ohjelmassa oli mennä Winchesteriin. Jo vuosia sitten tekemällämme Englannin matkalla halusin päästä näkemään erään paikan, jota kehuin silloiselle tuttavalleni mahdolliseksi matkan kohokohdaksi. Hänen mielestään kuulosti vähintäänkin synkältä, kun sanoin, että matkani olisi täydellinen, jos pääsisin näkemään
Jane Austenin haudan. En silloin päässyt, mutta nyt pääsin, kun kävimme
Winchesterin katedraalissa. Emme kovin iloisina maksa kirkkoihin pääsymaksua, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen ja maksoimme kiltisti monta monituista puntaa päästäksemme tuohon valtaisaan katedraaliin. Minulla oli noin 8 vuotta sitten pahanpuoleinen Jane Austen-päähänpinttymä, katsoin alati parhaita filmatisointeja, luin kirjoja kaiken aikaa ja kuuntelin niitä äänikirjoina niin suomeksi kuin alkukielellä. Tällä erää fiksaationi on hieman hellittänyt, mutta tunsin kyllä syvää tyytyväisyyttä nähtyäni neiti Austenin viimeisen leposijan tiistaina.
Toinen päätarkoitus Winchesteriin menoon oli käydä lounaalla Hugh Fearnley-Whittingstallin ravintoloihin kuuluvassa
River Cottage Canteenissa. Olin varannut meille pöydän pari päivää aikaisemmin ja taas ihmettelin brittiläistä surkeaa osoitteistoa. Paikan osoitteeksi ilmoitettiin suuressa kaupungissa vain talon nimi, eivätkä navigaattorit tunne täkäläistä talojen nimeämiskäytäntöä. Onneksi google-kartta ja sopivasti aikaa auttoivat. Kävimme paikantamassa ravintolan etukäteen ja siellähän se oli puiston keskellä, kuten oli kuvailtukin ravintolan sivuilla.
Menimme kanttiiniin heti lounastarjoilun alettua ja olimme melkein ensimmäiset asiakkaat. Tilasimme kaikki eri annokset voidaksemme maistella ristiin. Opiskelija otti kanasalaatin, Kammenpyörittäjä meat platen ja minä vasikkaburgerin. Ruoka saapui mukavan ajan kuluttua ja oli kauniinnäköistä ja minun nätisti sanottuna kuivaa burgeriani lukuunottamatta hyvää. Erityisesti pidimme rosmariinisuolatuista chipseistä, joita otimme side dishiksi. Paikka täyttyi lounastajista ateriamme aikana ja siellä oli positiivinen puheensorina ja tunnelma. Kolmen hengen lounas, juomana vesi, maksoi 44 puntaa. Tarjoilu oli todella ystävällistä ja palvelu nopeaa, ei voinut kyllä valittaa. Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan oli se minun vasikkapihvini burgerissa, en itse olisi ollut tyytyväinen niin tiiviseen ja kuivaan pihviin omalta pannultani. Paikan ruoka edusti mielestäni leimallisesti Hugh'n ruokafilosofiaa ja siitä jäi hyvä mieli.
Seuraava kohde oli
Beaulieun automuseo. Sinne Kammenpyörittäjä oli ostanut jo netistä etukäteen meille liput ja hyvin ne olivatkin hintansa väärtit. Automuseossa oli monenlaista ajopeliä, samaan hintaan näimme niin tilan päärakennuksen tiloja kuin puutarhaakin.
Yöksi menimme Bournemouthiin. Olin varannut meille huoneen aivan rantakadun varrella olevasta
Cliffside Hotelista. Huoneemme olivat aivan hyvät, mutta luvattu netti ei toiminut Kammenpyörittäjän ja minun huoneessa, enkä päässyt kirjoittamaan postausta. Opiskelijan huoneessa netti toimi yhdessä laitaa huonetta. Kävimme illalla kävelemässä isolla laiturilla ja söimme matkan ensimmäiset fish and chipsit maailmankuuluuksi itseään tituleeraavassa ravintolassa. Hyvät ne olivatkin! Emme ottaneet aamiaista hotellissa, mutta aamulla aulassa kyllä tuoksui houkuttelevalta, joten aamiainen olisi voinut olla hyväkin.
Keskiviikkona sain lisää lääkettä Jane Austen-kuumeeseeni, kun kävimme
Lyme Regisissä. Siellä on hieno kivinen aallonmurtaja, josta kerrotaan
Persuasion-kirjassa ja jonne
Ranskalaisen luutnantin naisen yksi tärkeä kohtaus sijoittuu ainakin elokuvassa, en ole tainnut lukea sitä. Kävimme ennen aallonmurtajalla kävelyä full englishillä, ei sellaista kyllä kovin monta kertaa jaksa syödä, vaikka olikin hyvin tehty rantaravintolassa. Lyme Regis oli aivan ihana rannikkokaupunki, jossa oli korkeuseroja siihen malliin, että jokaisella kaupunkilaisella lienee hyvä kunto mäkiä kiivetessä. Voin hyvin ymmärtää, että paikka on ollut jo vuosisatoja suosittu turistikohde.
Lyme Regisin jälkeen ajelimme kohti Cornwallia käyden katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Kumpikin oli listattuna English Heritage-luetteloon ja näkemisen arvoinen. Ensin etsimme
Hurler stone circlen, kivikehän, joka oli nummella, sillä hetkellä sumun (tai itseasiassa olimme varmaankin pilven sisällä) valtaamana. Juuri ja juuri erotimme paikan ja kävelimme sinne kostean sumun halki, meidän lähellämme oli laiduntamassa vapaina niin lehmiä, lampaita kuin hevosiakin, sitä kautta kattava valikoima erilaista sontaa väisteltävänä. Toisena kohteena oli
Restormelin linna, jonka erikoisuus oli pyöreä muoto. Sää kirkastui siinä vaiheessa sen verran, että paikka oli erityisen edukseen. Koska meillä oli jo English Heritage-korttimme, emme joutuneet maksamaan lippuluukulla lisää.
Yöksi menimme lähelle Padstowin kaupunkia aivan ihastuttavaan B&B paikkaan, jonka nimi on
Molesworth Manor. Se oli niin sievä ja mukava kuin voi toivoa, vaikka osoite olikin jälleen erittäin viitteellinen. Meillä oli aivan perimmäinen huone ylimmässä kerroksessa, sen nimi oli Butler's room. Talo on aikoinaan toiminut ainakin pappilana ennen nykyisten omistajien aikaa. Kahden hengen huoneeseen oli varauksemme mukaisesti tuotu kolmas vuode, varavuodetyyppinen, mutta Opiskelija sanoi sen olevan enemmän kuin mukava nukkumispaikka. Ainoa harmittava seikka oli se, ettei paikan kuvauksessa luvattu internet-yhteys toiminut todellakaan huoneessa, eikä edes alakerran olohuoneessa, muttei meillä onneksi ollut kovin tähdellistä nettiasiaa sinä iltana. Olohuoneessa oli tarjolla Honesty Bar, eli drinkkejä olisi voinut tarjoilla itselleen ja maksaa niistä esitetyn listan mukaisesti.
Meillä oli tuoksi illaksi tähän astisen matkan ainoa illallisvaraus Padstowiin Rick Steinin paikkaan. Hänellä on siellä kolme ravintolaa, joista tämä
Cafe on ilmeisesti vähiten fiini, paikkojen sivuja katsoessani huomasin, että se oli hinnaltaan edullisin. Missään tapauksessa tämä ei tarkoittanut mitään negatiivista, vaan saimme mitä mukavimman illallisen hintaan, jota pidimme aivan asiallisena. Paikka oli merihenkisesti sisustettu ja viihtyisä, mennessämme vasta puolitäysi, mutta ateriamme aikana täyttyvä. Monta kyselijää käännytettiin vapaiden pöytien puutteen vuoksi pois.
Söimme kolmen ruokalajin illalliset, joista ensin tilasimme alkuruoan ja pääruoan. Olen surkea muistamaan kalalajien nimiä, mutta söimme hyviä kalaisia ruokalajeja, minä myös simpukoita ja vegeannoksen pääruokana. Jälkiruoat olivat todella onnistuneet, Opiskelija otti suklaakakkua, minä sticky toffee puddingin ja Kammenpyörittäjä jäätelöä ja sorbetia. Kolme ruokalajia ja kaksi viinilasillista maksoivat 83 puntaa kolmelta hengeltä. Tarjoilu oli todella hyvää, nopeaa ja ystävällistä. Ilmapiiri oli mukavan rento, paljon enemmän kuin paikan cafe-nimi antoi ymmärtää. Kyse oli oikeasta ravintolasta, jossa tarjoiltiin hyvää, tyylikästä ruokaa. Olin enemmän kuin hyvilläni, että Opiskelijakin piti illallisesta, vaikkei ole kovin tottunut syömään useamman ruokalajin illallisia ravintoloissa.
Aamiainen B&B:ssämme oli omaa luokkaansa, tarjolla oli itse otettuna juuri puristettua appelsiinimehua, jogurttia ja hedelmiä. Pöytiin tuotiin tilauksesta teetä ja kahvia, paahtoleipää ja toiveiden mukainen full english. Lopuksi söimme vielä juuripaistetut pekaanipähkinämuffinit. Yö tässä viehättävässä talossa maksoi meiltä kolmelta 133 puntaa, mikä on paljon rahaa, mutta vastasi tarpeitamme erinomaisesti.
Torstai oli taas siirtymäpäivä kohti Bakewelliä, jonne tähtäämme viikonlopun
L'Eroica Britanniaa varten. Ensimmäinen pysäkki oli majoituksestamme noin 45 minuutin ajomatkan päässä ollut
Tintagel Castle. Se kuuluu English Heritageen ja pääsimme korteillamme sinne lisää maksamatta. Meillä oli siitä oma esitteensäkin, muttei sen perusteella vielä ymmärtänyt miten vaikuttava paikka oli kyseessä, vaikka se olikin täysin raunioitunut. Kävelimme ylös alas rinteitä, portaita ja jyrkänteitä ja ihmettelimme millaiseen paikkaan tuo linnoitus ja asumusten rykelmä aikoinaan oli tehty. Siellä laidunsi aikamoinen määrä lampaita, joten väisteltävää oli taas ainakin tarpeeksi. Tuossa paikassa oli muita turisteja enemmän kuin tähän asti missään tällä retkellä, mutta valtava alue kyllä veti väkeä sadoittain, ellei tuhansittain. Paikka ei sovi huonojalkaisille tai vilkkaille pikkulapsille, sillä kaiteita ei ole eikä tilata, pudotus mereen on armoton. Viimeinen kiipeäminen takaisin parkkipaikalle olisi ollut vältettävissä
Defender-kyydillä punnan hintaan, mutta jopa minä tallustin mäen ylös vivofitin kerätessä askelia. Naamani oli tulipunainen päästessämme perille, mutta niin se vain on, minusta tulee punainen kasvoiltani, kun tulee kuuma. Sille ei voi kukaan yhtään mitään.
Emme olleen aikaisemmin käyneet Walesissa, joten suuntasimme seuraavaksi sinne matkallamme kohti pohjoista. Ajoimme eteläisempää siltaa Severnin ylitse, siltamaksu oli Walesin puolelle tullessamme 6,50 puntaa. Kävimme katsomassa
Rooman aikaisia raunioita Caerleonin kaupungissa. Siellä oli mm. aivan mahtava, nyt ruohon peittämä amfiteatteri ja kylpylä jonka ylle oli rakennettu museorakennus.
Kammenpyörittäjä halusi nähdä pyörämuseon Llandrindod Wellsissä. Kaupungin nimi on kuin suoraan LOTR:sta, mutta se on hieno esimerkki Viktorian aikaisesta kaupungista. Kyseinen pyörämuseo oli mennyt jo kiinni, kun pääsimme perille. Kävelimme hieman pitkin katuja yöpaikan toivossa, erään B&B-paikan ikkunassa oli lappu, jossa sanottiin "back in few minutes". Emme jääneet odottamaan, vaan kävelimme kysymään huonetta suuresta vihreästä hotellista, jonka nimi on
The Metropole Hotel. Se on perustettu vuonna 1896 ja on edelleen saman perheen omistuksessa.
Otimme suuren perhehuoneen, joka on todellisuudessa kaksi huonetta, joista toisen Opiskelija sai omakseen ja hän sanoi vallan mainiosti voivansa nukkua kerrossängyssä, siitähän tulee hyvin mieleen Kainuun Prikaati. Kylpyhuone oli ylellinen, on sekä amme, että suihkukoppi ja hienot kylpykosmetiikat tarjolla. Osasin käyttää televisiotakin, tosin en vaihtaa kavanaa, joten katsoin Emmerdalea ITV:ltä. Näyttelijät näyttivät vierailta, naisilla oli uudet kampaukset ja tiedän nyt mitä eräälle hahmolle tapahtuu meillä näytettävissä jaksoissa parin vuoden päästä!
Hotellissa on useita ravintoloita, joista trendikkäämmässä on
Bar Brasserie. Se on Tripsadvisorin mukaan kaupungin parhaita ruokapaikkoja. Kammenpyörittäjä kävi kuvausreissulla illalla ja kertoi nähneensä, että toisessa salissa oli oikein geriatrinen tunnelma, kun vanhukset aterioivat lähes viktoriaaniseen tapaan. Meillä ei ollut eilisiltana nälkä, joten kokeiltavaksi jäi hotellin aamiainen, joka oli oikein mainio.
Kirjoittelin tätä postausta myöhään torstai-iltana, mutta julkaisen postauksen vasta nyt perjantaiaamuna, jolloin meillä Suomessa on keskikesän juhla, juhannusaatto. Tänään matkaamme Peak Districtille Bakewelliin. Siellä alkaa L'Eroica Britannia-tapahtuma toista kertaa. Kammenpyörittäjä ajaa sunnuntaina valitsemansa matkan ylös ja alas vaativaa reittiä, minä ja Opiskelija käymme katsomassa läheisiä nähtävyyksiä. Matkamme kääntyy loppua kohden ja kotimatka alkaa ensi maanantaina.
Otsikko viittaa ilmeisen syyn lisäksi myös siihen, ettei tähän mennessä ole saarivaltiossa taaskaan satanut tippaakaan ja alkaa jo pelottaa kuinka käy sunnuntaina, kun Kammenpyörittäjä hyppää Giosin selkään ja lähtee polkemaan. Toivotaan, että tipaton jatkuu ainakin maanantaille.
Luultavasti tähän postaukseen jää lukuisa määrä typoja, sillä kaiken latautuminen kestää ikuisuuden, mutta korjailen niitä ja mahdollisesti vaihdan kuvia, tai koostan kollaaseja myöhemmin liukkaamman netin äärellä. Mukavaa juhannusta!
