Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Lyonin kanaa eikä sitten nillitetä siitä kanasta

Etsin aamulla ohjetta Lyonin kanalle, tiesin että tätä viinietikkaista ruokaa en ole vielä tehnyt, mutta olisi jo aika. Luin ensin ohjeita ulkomaisista blogeista, mutta kokeilin sitten hakua kotimaisilta sivuilta. Ja ei ehkä olisi pitänyt. Löysin kyllä alle vuoden vanhan Hesarin jutun aiheesta, joka ei vielä ärsyttänyt yhtään, mutta menin lukemaan kommentointiakin. Ei ollut mones viesti, kun siellä oli jo viisastelu ja lähes tappelu käynnissä siitä saako ruokaa sanoa kanaruoaksi, vai pitääkö puhua broilerista. Muutenkin tietäjät tiesivät enemmän kuin aamutuimaan kestin. Mutta ohjeen otin käyttöön ja koitan unohtaa loput. Vähän minä soveltelin, mutta punaviinietikan määrästä en tinkinyt. 

Lyonin kana

• 3 broilerin koipireisipalaa (koska pakkauksessa oli kolme, yksi/syöjä on riittävästi)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• voita
• 1,5 dl punaviinietikkaa
• 6 valkosipulinkynttä
• 2 uuden sadon punasipulia
• 1 laakerinlehti
• 1,5 dl kanalientä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 200 g ranskankermaa
• paljon ranskalaista rakuunaa

Tämä on vähän mutkikas ruoka, kun siinä paistetaan pannulla ja uunissa, mutta ei kannata oikoa, sillä tärkeää on saada kastikkeeseen oikeanlainen koostumus. Minä oikoilin vähän sipulien pilkkomisessa, mutta muuten olin aika tottelevainen. 

Aloitin kuorimalla sipulit, mutta valkosipulinkynnet tulevat ruokaan kuorineen. Niin niistä tulee ihania makupommeja, jotka putkahtavat kuorestaan kevyellä haarukanpainalluksella. Silppusin myös monta pitkää oksallista ranskalaista rakuunaa, se on vuoden yrttimme omilla viljelyksillämme. Olen jo kuivannut sitä hyvän satsin, mutta taas se on ryöpsähtänyt isoksi reissumme aikana. Otin yhden laakerinlehden valmiiksi. 

Pyörittelin koipireidet oliiviöljyisin käsin ja kiersin niille suolaa ja pippuria. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja nostin uuninkestävän padan liedelle. Laitoin nokareen voita pataan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Nostin koivet pataan ja paistelin niiden pintoja  kiinni muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan sipulilohkot ja kokonaiset valkosipulinkynnet. Kun koivissa oli kiva paistopinta lisäsin pataan 1,5 punaviinietikkaa. Se sihahti mukavasti ja kutitti sieraimia, kun meni nuuhkaisemaan turhan läheltä. Annoin etikan kuumentua hetkisen. 

Nostin padan uuniin ilman kantta 20 minuutiksi. Sillä välin valmistelin vihannekset ja päätin mitä tekisin lisäkkeeksi. Olin ensin päätymässä riisiin, mutta päädyin orzo-pastaan. Vihanneksiksi tuli uuden sadon porkkanoita ja broccoliinia. 

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua nostin padan pois uunista ja siirsin koivet lautaselle odottamaan. Laitoin liekin liedellä padan alle ja kun etikkaliemi kiehui, lisäsin mukaan kanaliemen. Annoin liemen kiehua noin puoleen, se vei noin 10 minuuttia. Lusikoin mukaan ranskankerman ja tomaattipyreen ja sekoittelin. Nostin koivet takaisin pataan ja lisäsin sinne kunnon kourallisen silputtua ranskalaista rakuunaa ja laakerinlehden (oikeasti unohdin sen leikkuulaudalle, se pääsi pataan vasta melkein lopussa). 

Lusikoin paksua kastiketta koipipaloille ja nostin padan kintain verhotuin käsin takaisin uuniin 35 minuutiksi. Eikä taaskaan kantta päälle, että kanat saavat kunnon rapean pinnan. Käänsin niiltä kylkeä noin vartin päästä. 

Kun paistoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, laitoin pastan kiehumaan ja otin esille pannun vihanneksia varten. Laitoin pannulle nokareen voita ja halkaisin porkkanat pitkittäin halki ja katkaisin pätkän broccoliinien varsista pois. Paistelin porkkanoita ja broccoliineja lempeästi sen aikaa, kun pasta kypsyi. Orzo ottaa 9  minuuttia. Luritin hieman hunajaa porkkanoille ja maustoin ne ja broccoliinit suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin yhden koipireiden, pari pientä kauhallista orzoa, kastiketta, sipuleita ja valkosipulinkynsiä sekä kaksi porkkanan puolikasta ja broccoliinit. Tämä oli todella hyvä ruoka, etikka, kanaliemi ja ranskankerma muodostivat sakean erikoisen, mutta erittäin maistuvan kastikkeen kanalle, joka oli mureaa. 

Tour de Francessa oli jälleen vuorietappi ja harvinaista kyllä sen voittajakolmikko oli sama kuin eilen. Eli Tadej Pogacar, Jonas Vingegaard ja Richard Carapaz (jolle olen edelleenkin myrtsinä, koska eilinen). Sama on myös kokonaiskilpailun kolmen kärki.

Lammasta h-i-t-a-a-s-t-i

Saimme ystävämme kautta hankittua lampaanlihaa ja otin heti yhden palan käsittelyyn, sillä pakastimissamme ei ole liiemmin tilaa. Kyseessä oli 800 gramman painoinen niskapala, arvelin sen riittävän meille kahdelle oikein hyvin. Lopulta ruokaa tuli kyllä noin kuudelle hengelle, söimme siitä hyvän määrän tänään ja sitä jäi vielä vähän enemmän, eipä tarvitse kokkailla huomenna. Ohjeen otin täältä, siellä niska oli sahattu kiekoiksi, minulla oli yksi ainoa palikka. Suunnilleen niin kuitenkin tein, kuten lähdeblogissa. Paitsi että käytin haudutuspataa, enkä laittanut ruokaa uuniin. Ja lisäkepastankin tein eri tavoin...

Lampaanniska crock-potissa

• loraus oliiviöljyä
• 800 g luullinen lampaan niskapala
• 1 suuri porkkana
• 1 salottisipuli
• 2 kevätsipulia
• 2 varsisellerin vartta
• 5 pientä valkosipulinkynttä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattia
• puoli tomaattitölkillistä huuhteluvettä
• 2 dl punaviiniä
• 1 dl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• 250 g pussi orzo-pastaa
• tuoretta rosmariinia ja timjamia
• sitruunaa, timjamia ja persiljaa annoksen viimeistelyyn

Laitoin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja lorautin sinne hieman oliiviöljyä. Kuorin porkkanan ja sipulit ja pilkoin ne viipaleisiin tai jonkunlaisiin paloihin, samoin sellerin. Valkosipulinkynnet vain kuorin. Laitoin kaikki kasvikset pataan ja sekoittelin hieman. Siistin luullista niskapalaa hieman rasvasta ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja nostin palan pataan. Kaadoin mukaan punaviiniä, punaviinietikkaa, tomaattimurskaa ja purkinhuuhteluveden. Sekoitin lientä ja laitoin pataan vielä rosmariinia ja timjamia. Jätin padan töihin noin kuudeksi tunniksi, käänsin niskapalaa muutamaan kertaan hauduttamisen aikana. 

Kun päivällisaika lähestyi, nostin niskapalan padasta tarjottimelle ja riivin lihan irti luusta. Sekoitin orzo-pastan mukaan liemeen ja nostin nyhdetyt lihat pataan takaisin. Pasta kypsyi padassa noin puolessa tunnissa ja imi itseensä maukasta lientä. Annostelin pastaa, lientä ja lihaa lautasille, puristin pinnalle hieman sitruunamehua ja ripotin timjamia ja persiljaa. Maku oli lampaassa mitä muhevin ja orzo-pasta oli kypsynyt juuri sopivaksi liemessä. Todella hyvä ruoka!

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidesta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeemme. 

Espanjan makuja lautasella

Vueltan ensimmäinen etappi käynnistyy muutaman tunnin kuluttua, luulen Alberton ja Rigoberton jo sonnustautuneen spandexeihin ja lämmittelevän täysillä. Espanja mielessäni etsin kanaohjetta, sillä broilerifileitä oli jääkaapin nollalaatikossa. Otin vinkkejä sieltä täältä ja tein tämmöisen ruoan:

Espanjalainen kanapata kuudelle

• 6 broilerifilettä muutamaan isohkoon palaan leikattuna
• 2 pientä keltaista paprikaa
• 1 pienenpuoleinen kesäkurpitsa
• 2 suurta valkosipulin kynttä
• 12 kirsikkatomaattia
• 2 pientä sipulia
• 1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
• 1 tölkki isoja valkoisia papuja
• oliiviöljyä ja nokare voita paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pimentonia
• nippu tuoreita yrttejä (basilikaa, rosmariinia, timjamia ja ruohosipulia)

Kuumenna iso kasari ja laita sille loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Kun rasvan kuohu laskee, pintapaista broileripalat. Lisää kaikki vihannekset kasariin, sekoittele ja kumoa säilötyt tomaatit ja kypsät säilykepavut mukaan. Anna kiehua muutamia minuutteja ja ripottele päälle yrtit, pimenton, suolaa ja pippuria. Maistele ja lisää mausteita, jos tarpeen. Anna kiehua sen aikaa, kun pasta kypsyy.

Meillä oli lisäkkeenä jänskää orzo-pastaa, jonka olen ostanut joko Italiasta tai Annan kaupasta. Se näyttää pitkäjyväiseltä riisiltä, mutta on ihanan pehmeää pastaa kypsyttyään. Ruokaan tuli mukavasti Espanjan värejä ja makuja.