Kuohkea kurpitsakeitto

Tässä eräänä päivänä meillä syötiin päivällistä pitkin päivää. Ensin oli confit-keltuaisia yhden aikaan, sitten oli keittoa kolmen maissa ja lopulta stifadoa illempana, kunhan lampaan potkat ehtivät kypsiksi. Kun olimme kahdestaan, se ei haitannut, että ateria oli pätkissä ja söimme osat, kun ne olivat valmiit. Ei tosin auta huonoa ajoituskykyäni, kun tuolla tapaa velttoilen. Päivän keittona meillä oli suloisen pehmeä kurpitsakeitto, johon käytin yhden jäljellä olevista ilokaasupatruunoistani, enkä tällä kertaa töpeksinytkään yhtään. 

Iloinen kurpitsakeitto

• puolikas keskikokoisesta hokkaidon kurpitsasta
• 1suuri porkkana
• 1 omena
• vettä keittämiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• 1 ilokaasupatruuna

Leikkasin kurpitsan kahtia ja kaavin kummastakin puoliskosta siemenet ja rihmat pois. Leikkelin kovan vaaleamman kuorikerroksen pois ja pilkoin toisen puolen kurpitsaa paloiksi, jotka pakastin myöhempää käyttöä varten. Toisen puolen käsittelin samoin, mutta pakastamisen sijaan keitin sen paloina kypsäksi porkkanan ja omenan kanssa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kypsät ainekset blenderiin ja osan keittoliemestä myös. Surruuttelin seoksen niin tasaiseksi kuin blenderini kykeni. Siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi ja maistelin, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Jätin keittopohjan odottamaan sitä hetkeä, että olisi pian alkuruoan aika. 

Viimeistelyvaiheessa kuumensin keittopohjan, sekoitin mukaan kerman ja lisäsin vielä pikkuisen suolaa ja pippuria. Siivilöin taas kuuman keittopohjan, ettei sifoniin menisi pippurin paloja. Kaadoin keiton sifonipulloon, keittoa oli hieman enemmän kuin puoli litraa, mikä on pulloni maksimivetoisuus. Laitoin huolella tiivisteen kanteen kiinni, keittosuuttimen paikoilleen, kannen kiinni ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kävi toivottu suhahdus, josta ei päässyt kaasua pihalle. Ravistin nopeasti kuumennuttu pulloa patakinnas kädessä kymmenkunta kertaa rivakasti. Otin esille haluamani tarjoiluastiat, hieman fetaa ja timjamia. Pursotin keittoa kuppiin, olen huomannut, että suutin kannattaa laittaa mahdollisimman lähelle kupin tai lautasen pohjaa ja pursottaa läheltä. Muuten vaahtomainen sisus pärskyy. 

Murustin pinnalle vähän fetaa ja asetin pehmeää, tuoretta timjamia. Söimme keittoa alkuruokana ja otimme sitä kaksi pientä annosta, sillä puolen litran pullossa vain riitti ja riitti kuohkeaa keittoa. Se kyllä lätistyi nopeasti, joten sifonisoppa on lusikoitava nopeasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-välilehdelle, sinne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 

Autenttisuuteen pyrittiin ja ainakin lähelle päästiin!

Ylläolevan kuvan keitto on eräältä keväiseltä sadepäivältä Espanjasta. Astuimme sisälle lämpimään baariin ja olimme toiveikkaita, että jotain lounasta olisi tarjolla. Olihan sitä, kaikille samaa kuumaa soppaa lämpöä tuomaan. Kellon on täytynyt olla jo yli puolenpäivän, nautimmehan todistettavasti kuuman keiton kylmän oluen kanssa. Miten hienostunutta. 

Muistan ajatelleeni, ettei tuo serviisi ollut keitolle aivan edukseen, harva soppa näyttää nätiltä lasiastiassa, mutta olihan se aika sivuseikka. Juttelimme tuolloin sisareni, tuon kuuluisan Dorsetin kissankesyttäjän kanssa, että loppukesän La Vuelta-haasteessani voisinkin toistaa näitä ihania Espanjan aterioitamme. Pieni ajallinen välimatka olisi kyllä tarpeen, että tekisi mieli paneutua taas menu peregrinoon. Tänään on lounaskeiton vuoro, myöhemmin vielä valmistan oikean peregrinopäivällisen kaikkine kolmine ruokalajeineen. Täytyykin jo laittaa punaviini viilenemään. Alkuvihjeet päivän keittoon otin täältä, loput soveltelin omasta tai asiakkaan päästä.

Tulikuuma linssikeitto sadepäivään

• koko päivän kestävä vesisade
• 300 g vihreitä linssejä
• puolikas hokkaidonkurpitsa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 4 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä chorizoa, olisi voinut olla toinen mokoma
• 2,5 dl lihalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• sahramia
• oliiviöljyä
• nokare voita

Huuhtelin linssit ja laitoin ne laakeaan kasariin. Kaadoin päälle viikonloppuna säilömäni grillausliemet, se oli tanakkaa lihalientä, eikä sitä raskinut heittää pois. Lisäsin vettä sen verran, että linssit olivat hyvin upoksissa. Aloin kypsentää niitä keskilämmöllä. Raastoin kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi ja silppusin sipulit ja pehmittelin niitä voin ja oliiviöljyn seoksessa, kunnes ne laiskistuivat. Odotellessani leikkasin hokkaidonkurpitsan kahtia, koversin siemenet pois puolikkaista ja kuorin toisen puolikkaista ja pilkoin sen vähän sokeripalaa suuremmiksi kuutioiksi. Se oli sen verran kovaa tavaraa, etten viitsinyt käsitellä kumpaakin puoliskoa, vaan laitoin toisen vihanneslaatikkoon odottamaan myöhempää käyttöä. Kyselkää, jollei ala näkyä toista kurpitsaohjetta piakkoin. Ensi viikolla on vielä Hävikkiviikkokin, joten tuhluu ei tule kysymykseenkään.

Lisäsin laiskat sipulit ja kesäkurpitsaraasteen linssipataan ja laitoin kurpitsakuutiot vuorollaan ottamaan vähän paistopintaa pannulle. Niiden jälkeen siellä kävivät mutkan chorizoviipaleet. Sitä olisi tosiaan voinut olla enemmänkin, mutta nuukailin. Lisäsin makkaratkin pataan ja sekoittelin. Laitoin hieman lisää vettä, vähän sahramia, paljon pimentonia ja jonkunverran suolaa ja pippuria. Annoin keiton kiehua noin vartin, kunnes kurpitsa oli kypsää. Maustoin hieman lisää vielä. 

Keiton kaveriksi otin kuivahtanutta vaaleaa sekaleipää, jota oli muutama viipale. Käytin niitä voinokareen kanssa paistinpannulla ja kun ne olivat paistuneet kauniin rapeiksi, ripotin niiden päälle pimentonia. 

Linssikeittoni oli oikein maistuvaa, siitä alkoi nenä vuotaa muutaman lusikallisen jälkeen, se on hyvä merkki. Lientä oli selvästi esikuvaansa vähemmän, mutta täyttävyys oli samaa luokkaa. Hyvin olisi voinut pukea päälle kaikki sadevarusteet, heittää rinkan selkään ja lähteä kävelemään vielä 15 kilometriä!

Eilen La Vueltan tulospalvelulla oli kyllä joku rokulipäivä, tai  muuten kukaan ei saanut tuloksia oikein esille. Vielä yhdentoista aikaan illalla siellä oli väärä kokonaiskilpailun johtaja. Ei minulla ole mitään Alejandro Valverdeä vastaan, mutta Darwin Atapuma nyt kumminkin on se, joka tänäänkin ajaa punaisessa paidassa. Tänään ajettava kuudes etappi on jo melkoinen vuorietappi, siitä ei ole epäilystäkään. Lähetys on vielä menossa, maaliin on yli 70 kilometriä. Huomenna olemme reissussa, joten La Vuelta saa tulla toimeen omillaan, ruokapostaus tulee ajastettuna. 

Kurpitsakuurilla

Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

• 1 myskikurpitsa
• 1 hokkaidonkurpitsa
• 4 isoa valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
• tilkka sitruunamehua
• kiehuvaa vettä, jos tarpeen
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä koristeluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

• 5 dl maitoa (tai vettä)
• 1,5 dl kurpitsasosetta
• 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
• 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
• 1 dl kaurahiutaleita
• maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
• kurpitsansiemeniä pinnalle

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.

Ö allakan laidalla tekee lihapataa Jamien neuvoin

Nyt kun tämänvuotinen ruokahaasteiden trio on kokattu läpi ja olen hengähtänyt muutaman päivän, tuntuu olo vähän heitteillejätetyltä. Edellisillä kerroilla taisin olla lähinnä helpottunut, etenkin ensimmäisellä, sillä en ollut aloittaessani ollenkaan varma, että ylipäätään saisin blogin aikaiseksi. Viime vuonna tunteissa oli jo mukana vähän tottumuksen tuomaa tyytyväisyyttä, mutta nyt on uusi merkillinen olo. Haasteiden päättymistä sattui vielä seuraamaan sellainen viikko, jolloin olemme kaikki viilettäneet menoissamme, töissä ja opinnoissa eri aikoihin. Emme ole istahtaneet ruokapöytään kertaakaan kaikki yhdessä, emmekä ehdi sitä tehdäkään ennen lauantaina. 

Tänään minulla oli aamulla aikaa keittiöpuuhiin ja valmistin perheelle aterian, vaikken itse olisikaan kotona päivällisaikaan. Koska aikataulumme eivät osu yksiin, ruoan oli oltava sellaista, joka kestää odottelua. Mikäpä silloin olisi enemmän paikallaan kuin muheva lihapata? Koska sattumoisin Iso-Brianniassa ajetaan juuri The Tour of Britain-etappikilpailua, teen lihapatani Englannin virallisen vekkulin, Jamie Oliverin neuvoin. Ikävä kyllä ohje ei ole peräisin hänen kirjastaan Jamie's Great Britain, vaan hänen verkkosivuiltaan ja kenties jostain muusta kirjastaan. Olisipa ollutkin somaa samantien ottaa yksi piste keittokirjahaasteeseenikin. Muttei makeaa mahan täydeltä. Ohje on täältä.

Minulla oli kaksi kilon palaa naudan sisäpaistia. Arvelin kuitenkin, että jos Jamien Jools-rouva ruokkii kilolla lihaa suurperheensä, ei minunkaan ollut syytä liioitella. Käytin pataan:

• 1,2 kg naudan sisäpaistia 5 cm kuutioiksi leikattuna
• 4 porkkanaa paloina
• 10 pientä perunaa (niitä oman maan tuotteita!)
• 1 sipuli kuorittuna ja isohkoihin lohkoihin leikkattuna
• suolaa ja pippuria
• salvianlehtiä (pakastettuja)
• timjamia (koska sitä oli)
• vehnäjauhoja lihapalojen tomuttamiseen
• 1 kaskinauris (palsternakan ja maa-artisokkien puutteessa)
• neljäsosa hokkaidon kurpitsasta (myskikurpitsan sijaan)
• 3 dl punaviiniä
• 0,5 l lihalientä
• 4 rkl tomaattipyrettä
• voita 
• öljyä

Jamie vakuutti, että lihoja ei tarvitse käyttää pannulla ja minähän mielelläni tottelin, koska täten säästin aikaa mukavasti. Valmistelin kaikki ainekset saataville, pilkoin juurekset ja pyörittelin lihakuutiot kevyesti suolatuissa ja pippuroiduissa vehnäjauhoissa. Sulatin padan pohjalla nokareen voita ja lisäsin pikkuisen öljyä mukaan. Kippasin pataan salvianlehdet ja pilkotun sipulin ja annoin niiden kypsyä muutamia minuutteja. Sitten vain keräsin kaikki kasvikset, lihapalat, tomaattipyreen, viinin ja liemen pataan ja ripottelin päälle runsaasti pippuria ja tuoretta timjamia. Suolaa laitoin maltillisesti. Nostin liemen kiehumaan ja laitoin kannen padan päälle. Siirsin padan 160 asteiseen uuniin ja jätin sen sinne neljäksi tunniksi. 

Ohjeen lopussa oli vielä pieni padanpiriste, gremolatamuunnelma, jonka unohdin valmistaa, mutta se kuulosti näin jälkilukemalla oikein hyvältä. Siinä sekoitetaan valkosipulimurskaan sitruunan raastettua kuorta ja rosmariinisilppua. Tätä kun ripottelee annoksensa päälle, se Jamien mukaan tekee ihmeitä. Hyvää pata oli ilman tätäkin. 

Eilen illalla katselimme kaihoten Walesin maisemia, joissa Tour of Britainin neljäs etappi ajettiin. Loppukirissä lempparimutrunaamani, Mark Cavendish näytti kaapin paikan kaikille muille ja kokonaiskilpailua johtaa Sir Bradley Winggins. Jos teillä on lapsekas huumorintaju, jonka ominaispiirteisiin kuuluu samojen asioiden toistaminen ja siitä suunnattomasti huvittuminen, suosittelen tätä sivua.

Lihansyöjä kokkaa kasviksista!

Joitakin aikoja sitten sain Pernod Ricard Finlandilta kutsun kilpailuun, jossa yhdistetään viini ja kasvisruoka. Suurimpaan osaan tämän kaltaisista kutsuista vastaan ujosti kiitos ei, mutta nyt päätin rohkeilla. Teen toki ruokaa kasviksista useinkin ja joskus jopa pelkästään kasvisruokalajeja. En ole kuitenkaan kovin perehtynyt varsinaiseen kasviskeittiöön ja omalle porukalle kokatessani saatan hyvinkin huolettomasti käyttää keittopohjana lihalientä ja lorauttaa ja ripauttaa mukaan yhtä sun toista eläinperäistä. Jos minun olisi tarpeen valmistaa asiallista kasvisruokaa, tai ateria oikein vegaanille, ottaisin asioista kyllä tarkemmin selvää.

kuvan kurpitsayksilö ei liity juttuun, eikä sitä ole vahingoitettu keittiössä

Muutama päivä sitten huomasin germaanimarketin vihannestiskillä minulle vieraan kurpitsan, kauniin oranssin ja pyöreän. Enempiä miettimättä ostin sellaisen. Kauppakuitista lunttasin kyseessä olevan hokkaidon kurpitsan. Seuraavana päivänä tuli postissa viinipönikkä, jota minun oli määrä yhteyttää kasvisruokaan. Kyseessä oli Jacob's Creek Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay, jota kilpailukutsussa luonnehditaan luonteikkaaksi luomuvalkoviiniksi, jonka kaikissa tuontantovaiheissa on panostettu ympäristöystävällisyyteen. Viinissä olisi kuulema havaittavissa sitruunan, persikan ja aprikoosin sävyt, jotka tuovat kasvisruokaan sekä syvyyttä että leikkisyyttä.

Nämä viinien kuvailut ovat minusta yleensä aika hassuja, johtuen tietysti siitä, ettei minulla ole oikeaa perehtyneisyyttä viineihin, kunhan juon niitä ilokseni ja joskus lorautan kastikkeeseen. Yleensä pystyn sanomaan, pidänkö viinistä vai en ja ihan aina silläkään ei ole niin kamalasti väliä. Kerran olen tunnistanut Beaujolais Nouveaussa banaanin, mutta vasta, kun siitä oli maininta Hesarissa.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jacob's Creek

Aloin miettiä, miten yhdistäisin kasvisruoan tämän neliskanttisen viiniastian sisältöön ja katseeni osui kurpitsaan. Ja seuraavaksi nektariineihin, jotka olivat kurpitsan naapureina keittiön pöydällä. Vilkaisin uudelleen viinin luonnehdintaa, koska minusta siellä puhuttiin jotain hedelmäisiä. Ja niinhän se olikin, persikkaa ja aprikoosia. Eikö nektariini ole aika lähellä näitä kumpaakin? Päätin, että on. Laitoin nämä ainekset mietintämyssyyn yhdessä hokkaidon kurpitsan kanssa ja menin muistaakseni nukkumaan.

Kun grillailimme maisseja, sain päähäni säästää maissien esikeittämisessä käytetyn veden, sillä siinä oli ihana maissinen tuoksu. Olin jo muhittanut kasvisruoka-ajatustani sen verran, että valmistaisin keiton. Pidin siis itseäni oikein nokkelana älytessäni säästää maissiveden, enkä käyttää keittoon tujakkaa ankkalientä pakastimen uumenista. 

Teen kasvissosekeittoja aika usein ja yleensä sillä periaatteella, että mitä enemmän ja mitä nahistuneempia kasviksia saan siihen menemään, sen parempi. Viis hienovaraisista, herkistä mauista, kunhan tuloksena on tuhti kattilallinen keittoa, jolla kuitataan päivän pääateria. Nyt päätin ottaa hieman toisenlaisen lähestymistavan ja pitäytyä mahdollisimman harvoihin raaka-aineisiin. Niitä olivat neljän hengen keittoon:

• 1,5 kg painoinen hokkaidon kurpitsa
• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 4 pientä kesäsipulia
• 2 litteää nektariinia (olisi voinut olla enemmänkin, 4-5 kpl)
• 1 l maissinkeittovettä
• 0,5 l vettä
• muutama oksa tuoretta timjamia
• hieman tuoretta rakuunaa
• muutama thaibasilikan lehti
• suolaa ja pippuria
• pieni nippu ruohosipulia (osa koristeluun)
• pikkuisen fetasilppua ja oliiviöljyä annoksen päälle

Halkaisin kurpitsan ja kaavin siemenet ja niitä syleilevän rihmaston pois. Leikkasin puolikkaat kapeampiin viipaleisiin, jotka kuorin mahdollisimman ohuelti perunankuorimisveitsellä. Leikkelin palat muutamaan kappaleeseen. Kuorin kesäkurpitsat ja pilkoin nekin paloihin. Poistin nektariineista kivet ja leikkasin hedelmät muutamaan kappaleeseen ja keräsin kaikki palaset kattilaan, sipulit laitoin kokonaisina. Yrtit säästin vielä tässä vaiheessa. Kaadoin kattilaan maissiliemen ja sen verran vettä, että kasvikset peittyivät juuri ja juuri. Keittelin kasviksia miedolla lämmöllä sen aikaa, kun yritin siivota kurpitsansiemeniä rihmastoista kuivattaakseni siemenet.

Olipa se epämiellyttävää hommaa. Jos joku tietää, miten tämä vaihe hoidetaan siististi ja nopeasti, olisin tiedosta iloinen. Luin jostain blogista pikahaulla, että siemenien annetaan kuivui ennen kuin niitä paahdetaan uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ilmeisesti siemenet olisi pitänyt vielä kuoria, tai sitten hokkaidon kurpitsan siemenet eivät sovellu paahtamiseen. Niistä tuli kyllä kauniin kullanvärisiä, mutta kuori oli kova ja kun sen rikkoi väkivalloin, meni pieni sisus rikki. Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten tämä pitäisi tehdä!

Kun kasvikset olivat kypsiä, lusikoin niitä muutamassa erässä mikserin kannuun yhdessä liemikauhallisen kanssa ja annoin koneen tehdä tehtävänsä. Viimeiseen erään laitoin mukaan tuoreet yrtit. Keittoa tuli noin 1,5 litraa ja sen väri oli kauniin oranssi ja kirkas, melkein läpikuultava, koska keittoliemi oli kirkas eikä mukaan tullut tavalliseen tapaan tuorejuustoa tai kermaa. Maustoin keittoa sitten maisteluperiaatteella pippurilla ja suolalla. Mausta oli poimittavissa nektariinin makeus, sipulin pehmeys ja kurpitsojen pyöreys (kuulostaako jo samalta kuin viinien luonnehdinnat?). Olin tyytyväinen, etten lähtenyt inkiväärin, valkosipulin tai chilin poluille. 

Tarjoiluvaiheessa kuumensin keiton uudelleen ja ripottelin annoksen päälle silputtua fetaa (se tietysti on poisjätettävissä, jos ruokavalio ei sisällä maitotuotteita), ruohosipulia, muutama tippa hyvää oliiviöljyä ja kunnon rouhaisut pippuria. Keitto maistui mukavan pehmeälle, jotenkin kirkkaalle ja puhtaalle. Maissin makua emme muistaneet etsiskellä, muttei liemi ainakaan pahentanut keittoa. Annetun viinin yhdistäminen tähän kevyeeseen keittoon onnistui mielestäni oikein hyvin, sillä Earth.Vine.Grape Chardonnay oli raikkaan hedelmäistä kunnolla viilennettynä. Asioita enemmän tuntevat voinevat sanoa, meninkö metsään, vai osuinko keskelle kurpitsaa. Ainakin saimme maistuvan aterian, lautasia ei olisi välttämättä tarvinut pestä, niin tarkkaan perhe luutusi lautaset patonkipalalla keiton loputtua. Kiitos viininäytteestä, kiitos kutsusta mukaan tähän kilpailuun!