Fake bull balls

Pari vuotta sitten Merituuli yllytti minua syömään härän kiveksiä, kun minäkin menisin erääseen ravintolaan, mutta jänistin. Myöhemmin maistoin kiveksiä toisessa ravintolassa ja päätin, että nyt on kokeilut kokeiltu, ei tarvitse enää. Ei tietenkään olisi tarvinnut koskaan kertaakaan. Mutta yllytys, tiedättehän, onhan sitä vaikea vastustaa. En kuitenkaan ajatellut koskaan itse kokkaavani minkään olennon kiveksiä. 

Eikö kuitenkin ole sellainenkin sääntö, että ruoalla saa leikkiä, jos haluaa? Tänään minä tein ruokaa, jonka tarkoitus oli hämätä ja melkeinpä itsekin hämäännyin. Ruoka näytti aikalailla siltä, miltä esikuvansa, eikä suutuntumakaan ihan kauheasti poikennut. Luulen, etten tee koskaan enää tätä ruokaa. 

Fake bull balls

• 8 siskonmakkaraa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 3 dl pankomuruja
• rypsiöljyä

lisäksi

• keitettyä sushiriisiä
• soijakastiketta
• majoneesia
• wasabia
• lehtipersiljaa

Keitä sushiriisiä valmiiksi odottamaan. Sekoita majoneesiin wasabia makusi mukaan, ainakin sen verran, että hieman suuta kihelmöi. 

Ota esille kolme laakeaa astiaa riviin pöydälle. Laita ensimmäiseen vehnäjauhot, toiseen kananmunat kevyesti vatkattuna ja kolmanteen pankomurut. Kuumenna syvässä pannussa öljyä. 

Purista siskonmakkaramassaa kuoristaan vehnäjauhoastiaan, 3-4 palleroa/makkara. Pyörittele palat vuorotellen jauhoissa, kananmunassa ja pankomuruissa. Paista paneroidut pallerot öljyssä. 

Tarjoile fake bull balls, eli paneroidut siskonmakkarapallerot riisin, soijan ja wasabimajoneesin kanssa. Ruoka ei tarvitse mitään erityisiä lisämausteita, ei ainakaan lisää suolaa, sillä siskonmakkaroissa on suolaa tarpeeksi. 

Kohta alkaa jännä jalkapallo-ottelu, Hobitti on jo vauhdissa Viasatilla! Ei puhettakaan, että menisin nukkumaan ennen yövuoroa. 

Pintapaistettu lohi wasabimajoneesilla

Olen ollut vähän nirso mitä tulee hittiruokiin, en ole tehnyt avokadopastaa, enkä muttipastaakaan, mutta uunifetapastaa tein ja olenpa iloinen, että tein. Ja olen iloinen, että tein sen Jennin innostamana. On niin mukava tuntea edes vähän ihmistä, jonka idea lähtee lentoon näin jyrkällä kulmalla. Tiedostan kyllä, että uunin keksimisen jälkeen on melkein kaikkea jo paistettu, mutta silti Jennin idea oli loistava. Ainoa harmistuksen aihe oli se, että ostamani feta ei ollut kaikkein parasta, se ei murentunut sopivasti vaan muuttui melkein tahnamaiseksi uunikeikalla. Ja pastakin olisi voinut olla spagettia. Mutta nämä eivät ole Jennin vika, vaan minun. Eikä oikeastaan vika ollenkaan, jäipä vain parantamisen varaa.

Aasinsiltana tämän päivän ateriaan toimii kokeilematon avokadopasta, en silloin muutama vuosi sitten käyttänyt avokadoa juuri ollenkaan, eikä ajatus sen sekoittamisesta pastaan tuntunut houkuttelevalta, eikä tunnu vieläkään. Niinpä en ollut hankkinut Hanna G:n keittokirjoja, enkä sen jälkeen lukenut hänen blogiaan, kun hän lopetti sen alkuperäisen ruokabloginsa, jonka nimikin on jo haihtunut päästäni. Olin kuitenkin tietoinen, että viime vuoden lopulla hän julkaisi uuden keittokirjan, jonka kannessa hän poseeraa muodikkaasti essussa. Tai mitä minä muodista ymmärrän. Tämäkään kirja ei ole löytänyt hyllyyni, mutta saattaa olla, että se löytyy sieltä piankin, kunhan ehdin kaupoille. Palan nimittäin halusta nähdä mitä muita hyviä ohjeita hän on kirjaansa laittanut pintapaistetun lohen lisäksi. Se on nimittäin parasta syötävää, jota meidän keittiössämme on aikoihin ollut, eikä meillä ihan pahaa ruokaa yleensäkään syödä. Se on nerokas ohje.

Minun silmiini pintapaistettu lohi osui postauksen muodossa Lyhyenä hetkenä-blogista. Kuvat olivat houkuttelevia ja mikä tärkeintä, ymmärsin viimein mitä olen tähän asti tehnyt väärin leikatessani lohta sushia varten. Yksi ainoa kuva ja nolostuksen puna nousee vieläkin poskille, miten en ole tajunnut? Olen vain leikannut kalaa kaikkiin mahdollisiin vääriin suuntiin, mutten siihen yhteen oikeaan. Kiitos Pia. Huomasin Pian postauksen pintapaistetusta lohesta jo heti tuoreeltaan, mutta tänään oli vasta sopiva hetki kokeilla Pian testaamaa Hanna G:n ohjetta. Eikä jää viimeiseksi kerraksi. Tein ruoan pääruokakoossa ja luistelin majoneesin tekemisestä. Käytin hyvää virolaista majoneesia, jota meillä on nykyään aina. 

Pintapaistettu lohi wasabimajoneesilla ja vähäsen sushiriisiä

• 300 g palanen merilohta
• 1 dl majoneesia
• 2 rkl wasabia
• pieni liraus sitruunamehua
• ripaus suolaa
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 dl sushiriisiä (määrä ennen keittämistä)
• pikkelöityä inkivääriä
• seesaminsiemeniä

Aloitin huuhtomalla sushiriisiä riisinkeittimen kulhossa kunnes huuhteluvesi oli kirkasta. Laitoin keittimen töihin. Desi kuivaa sushiriisiä tarvitsee noin 2,5 dl vettä riisinkeittimessä ja sitten asian voikin unohtaa siihen saakka, että riisi on valmista. Jos jotain keittiövempelettä arvostan niin se on riisinkeitin. Se ei koskaan petä minua. 

Sekoitin valmiiseen majoneesiin tujakasti wasabia ja ihan vähän sitruunamehua ja suolaa. Lusikoin majon pursotinpussiin ilman tyllaa niin, etten leikannut pussin kärkeä vielä auki. Olin laittanut kärjen yläpuolelle kapean pussinsulkijan estämään majoneesin valumista aivan pussin kärkeen vielä tässä vaiheessa. Näin saisin sitten leikattua kärjen pois ilman, että majoneesi purskahtaisi pussista ennen kuin tahtoisin sitä pursottaa. Laitoin yläpäästä solmulle kierretyn pussin jääkaappiin. 

Tein yksinkertaisen kastikkeen sekoittamalla soijakastiketta ja miriniä ja jätin odottamaan viimeistelyä. Kaadoin kuivalle pannulle muutaman ruokalusikallisen seesaminsiemeniä. Minulla ei ollut Pian käyttämiä mustia seesaminsiemeniä enkä löytänyt varastoistani mustia nigellansiemeniä, joten paahdoin kuumalla, kuivalla pannulla tavallisia seesaminsiemeniä tavoitellen niihin pientä paahteisuutta. Varoin polttamasta niitä ja kumosin ne jäähtymään peltilautaselle. 

Otin sitten kalapalan käsittelyyn. Leikkasin rasvareunat pois ja nyppäisin muutaman ruodon pois. Leikkasin sitten melko neliskanttisen palan kahteen yhtä suureen palaan. Aloin leikata keskilinjan suuntaisesti ohuita, noin puolisenttisiä viipaleita. Niitä tuli noin parikymmentä. Reunoja kohden palat olivat kapeampia. Asettelin tasakokoisimmat viipaleet tarjoiluastialle, sellaiselle joka kestäisi tohottimen kuumuuden. Muutaman kapeamman palan kieritin ruusukkeiksi vadin päätyihin. 

Kun riisi oli kypsää, pyysin talouden tohovastaavaan hommiin. Antti tohotti ohuita lohiviipaleita niin, että niiden pinta vaaleni ja kypsyi aivan aavistuksenomaisesti. Otin jääkaapista majoneesipussin ja leikkasin pussin kärjen pois hyvin pienesti. Otin pois pussinsulkijan ja puristin massan pussin kärkeen. Pursotin wasabimajoneesia lohiviipaleiden päälle ja reunoille. Lusikoin muutaman pienen lusikallisen mirin-soijakastiketta reunoille ja ripotin päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Lopun mirin-soijakastikkeen kaadoin pieniin annoskuppeihin lautasten vierelle. Laitoin tarjolle myös pikkelöityä inkivääriä, vaikken itse sitä syökään. Enkö olekin hyvä ihminen?

Otin tahmeaa, kypsää sushiriisiä kauhalliset kuppeihin lautasten viereen ja aloimme syödä. Ai että wasabi teki majoneesista hyvää, siinä oli pieni potku, muttei nostattanut hikikarpaloita otsalle. Lohi oli niin kevyesti kypsennettyä, ettei tosikaan. Makea kastike sopi korostamaan kokonaisuutta hyvin ja haarukallisiin (emme saaneet puikoilla syömistä hyvin käyntiin, luovutimme) yhdistetyt sushiriisin tahmeat pallukat täydellistivät suupalan. Voi että miten hyvää! Yksinkertaista ja hauskaa! Kiitos Hanna G loistavasta ohjeesta, kiitos Pian sen minunkin ulottuvilleni tuomisesta! Ja kiitos minä, kun osasin tehdä tämän ohjeen mukaan hyvää ruokaa. 

Silmät syövät ja vatsa vetää

Päivällinen tarjoiltiin tänään CampaKeittiössä harvinaisen aikaisin, jo ennen kello kolmea iltapäivällä. Olin puuhaillut aamusta asti, jälkiruoka oli tekeillä jo seitsemältä. Se jännitti eniten, en ollut lainkaan varma, että onnistuisin. 

Nykeröin meille kahdelle sushia ja siihen lisäksi muutamia friteerattuja paloja ja makeaa munakasta. Vaikka tein kaikkea vain vähän, tein silti liikaa! Sushista en ala sen kummemmin kirjoitella ohjetta, en edes meinannut saada rullia pyörähtämään kunnolla, piti asetella palat taktisesti yhdelle kyljelleen, jotta repaleinen taitos ei näkynyt. Kalifornia-rullakin tuli vähän sinne päin, mutta sen sisälle tekemäni rapea friteerattu tiikerirapu oli kyllä hyvää. 

Tein myös tonkatsu-tyyliin ohuita broilerifileitä, ne onnistuivat hyvin. Niiden kaverina oli wasabimajoneesia. Sen ohjeen otin Risto Mikkolan Arjen Luxus-kirjasta. Tämä on niin pieni kurkkaus kirjaan, että sen pariin täytyy vielä palata uudelleen, vaikka kuittaankin sillä #suurikeittokirjahaaste-osuuden.

Jälkiruoka oli sitten päivän kummallisuus. Tein nimittäin japanilaisen juustokakun riisinkeittimessä. Etsin jo alkuviikosta japanilaisia jälkiruokia, muttei niitä kauheasti tuntunut löytyvän. Useimmat olivat jonkunlaisia vanukkaita. Mutta riisinkeittimessä valmistettu juustokakku kuulosti heti siltä, että tuotahan pitää kokeilla. Ohjeen otin täältä. 

Japanilainen juustokakku riisinkeittimessä

• 230 g tuorejuustoa (käytin 200 g  Philadelphiaa ja 30 g mascarponea)
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 80 g sokeria
• 2 rkl sitruunamehua
• 40 g vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• tomusokeria koristeluun

Lähdeblogissa on selitetty kakun valmistaminen hyvin yksityiskohtaisesti, minä kerron hieman lyhyemmin. Aloitin voitelemalla riisinkeittimen kulhon voilla oikein runsaskätisesti. Laitoin sitten tuorejuuston yleiskoneen kulhoon. Minulla oli suomalaisissa kaupoissa myytävää Philadelphia-juustoa, jonka pakkauskoko on 200 g. Ohje huusi 227 g, mikä lienee jonkun maan pakkauskoko. Lisäksi otin siis lusikallisen mascarponea, jota minulla oli vajaa paketti jääkaapissa. Ei tarvinut avata toista tuorejuustopakkausta. 

Vatkasin juustoa muutaman minuutin, jotta se notkistui. Lisäsin siihen sitten mukaan keltuaiset ja vatkasin taas massan tasaiseksi. Seuraavana mukaan pääsi sokeri, sitten sitruunamehu ja jauhot siivilöityinä paakkujen estämiseksi. Sitten vielä mukaan maitoa ja vatkaus tasaiseksi. Viimeisenä yhdistin melko vellimäiseen taikinaan valkuaiset, jotka olin vispannut vahvaksi vaahdoksi. Kaadoin taikinan riisikeittimen voideltuun kulhoon ja laitoin päälle ohjelman sushiriisin keittämiseen. Meidän keittimessämme ei ole kakkuohjelmaa, mikä on kyllä huutava vääryys. 

Ohjelma kesti noin 50 minuuttia ja kurkistin keittimen soitettua iloisen lopetuslaulunsa mitä kakulle kuului. Sen pinta oli joustava ja kakku oli selkeästi irrallaan reunoista. Mietin hetken mahtaako se olla oikeasti kypsä. Rohkaisin mieleni ja laitoin kulhoon mahtuvan pienen lautasen kakun pinnalle ja kiepsautin kulhon ylösalaisin patakintain suojatuin käsin. Kakku lähti nätisti irti, jäi hieman lautasen toiselle reunalle. Kippasin sen vielä toiselle, suuremmalle lautaselle ja sain esille kulhossa pohjalla olleen puolen, jossa oli ihan sievä paistopinta. Kakkua suositeltiin jäähdytettävän jääkaapissa useita tunteja, että mahdollinen kananmunan maku ja munakkaan koostumus lähtee. Minä laitoin kakun ulos jäähtymään. 

Päivällisen jälkeen uskaltauduin leikkaamaan kakusta palasen. Se on aika matala, minun keittimeni kulho saattaa olla isompi, kun lähdeblogissa käytetty. Mutta rakenne on mitä parhain ja maku! Ei liian makea ja suutuntuma on miellyttävä. Olen tosi iloinen, että riisikeitinjuustokakku onnistui.

Wasabimajoneesi oli oikein simppeli juttu, mutta toimi tosi hyvin friteeratun broilerin ja tiikerirapujen kanssa. Siihen tuli yksinkertaisesti reippaasti majoneesia, wasabia ja tuoretta korianteria. Kaikki sekoitettiin sauvasekoittimella yhteen ja tasaiseksi massaksi. Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään haasteaiheisia postauksia. Mutta korostan sitä, että Risto Mikkolan Arjen luxus-kirjaan palaan kyllä vielä tarkemmin ja paremmalla ajalla.