Raittiissa ilmassa

Kävimme aamupäivällä ulkoilemassa, sillä tänään aurinko on paistanut eikä tuule niin paljon kuin monena päivänä on tehnyt. Ehdotin ensin retkeä Pyhähäkin kansallispuistoon, mutta hylkäsimme sen, koska emme tiedä Saarijärven seudun lumitilannetta. Niinpä päätimme mennä lähempänä olevaan lempikohteeseemme, Saraakalliolle. Maisema oli sieltä kallion päältä aivan yhtä kaunis kuin ennenkin ja aamiaisleivät ja maitokahvi maistuivat kivellä istuen. 

Minä jänistin laskeutumisesta alas kalliomaalauksille, vaikkei polku ollutkaan liukas tai jäinen. Antti meni katsomaan maalauksia, vaikka arvelikin niiden näkyvän nyt aika heikosti, koska oli niin kirkas auringonpaiste ja kallio kuiva. Näin olikin. Paras sää kalliomaalausten näkymiseen on sateinen, jolloin kallio on märkä. 

Palasimme autolle ja huomasimme, että kalliolle opastava kyltti onkin kaatunut. Nostimme se pystyyn, mutta eipä se kovin paljon vinkkiä nykyisellään anna. Toisaalta, pysyypä hieno kohde melko piilossa ja turvassa vahingonteoilta, joita kalliomaalauksille on joissakin paikoissa ikävä kyllä tehty.

Sydämellistä aamiaista

Tähdenlentoteema jatkui, kylmässä pidetty savulohen loppu pääsi tänään aamiaisella pieniin somiin munakkaisiin, jotka paistoin äidin sydänvuokassa. Käytin niihin myös sipulikastikkeen loput ja pikkuisen tomaattia. 

Savilohimunakkaat (6 kpl)

• 3 kananmunaa
• 50g lämminsavulohta
• 1 dl voi-sipulikastiketta
• 0,5  tomaatti
• tilliä
• voita vuoan voiteluun
• pippuria (suolaa ei tarvinnut lohessa ja kastikkeessa ollleen suolan lisäksi)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele muffinivuoan kolot huolellisesti. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää mukaan nestettä, meillä oli se kastikkeen loppu, siinä oli hieman kermaa mukana. Jos sinulla ei ole mitään sopivaa kastiketta tuhottavaksi, käytä loraus kermaa tai maitoa, tuorejuustonokaretta tai vaikka vettä, jos muuta ei ole saatavilla. Mausta pippurilla ja suolallakin, jos muissa aineksissa ei ole suolaa. 

Kaada seosta muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja lisää mukaan mieluista täytettä. Meillä oli lämminsavulohta, mutta vaikka feta, kinkku tai mifu käy tähän hyvin. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi, ripottele niitä pinnalle ja samoin täytteeseen sopivaa yrttiä, meillä oli lohen kaverina tilliä. Kinkun kanssa käy hyvin timjami ja fetalle basilika. Paista muffinimunakkaita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat hyytyneet, mutta eivät vielä päässeet kuivumaan. Nauti aamiaisella lämpiminä tai vaikka brunssilla tai eväsruokana viilennettyinä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuoka-aiheisia postauksiamme. 

Bocadillokiintiö ja patonginpaistaminen grillissä

Keväisellä caminollani söin ainakin oman osani espanjalaisista munakkaista ja täytetyistä patongeista, bocadilloista. Niitä saattoi ostaa jokaisesta baarista ja ainekset omiin bocadilloihin oli helppo ostaa mistä tahansa ruokakaupasta. Näin joskus netissä kuvan aitaan tai muuriin kirjoitetusta ilonilmaisusta lähellä Santiago de Compostelaa, NO MORE BOCADILLOS, mutten löytänyt kuvaa enää mistään. En nähnyt sitä reitillämmekään, vaikka monta muuta kirjoista ja mediasta tuttua maalausta tai kirjoitusta näinkin matkan aikana. 

Paistoimme eilen patonkeja ensimmäistä kertaa Big Graeen Egg-grillillä ja itseasiassa tein ylipäätään ensimmäisen kerran patonkeja itse. Minulla on monta patonkiohjetta jemmassa, mutta tähän mennessä en ollut saanut kokeiltua niitä. Yleensä se johtui siitä, että taikinanteko olisi pitänyt aloittaa jo edellispäivänä, enkä ollut koskaan sitä muistanut. Nyt kokeilin leipäohjetta, joka oli kiinnittänyt huomioni kauniiden kuvien vuoksi. Se oli yhden päivän taikinaohje, joten aloin eilen aamulla jo ennen yhdeksää leipomishommiin. Muunsin ohjetta vain pikkuisen jauhojen osalta ja lisäsin toiseksi yrtiksi rosmariinin kaveriksi timjamin. Saatoin lisätä myös hieman hunajaa. Muunnan mitat tavalliseen tapaan cupeista deseiksi hieman laveasti.

Neljä yrttistä patonkia

• 5 dl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 2,5 tl active dry yeastia (kotimaista kuivahiivaa laittaisin 11 g pussin)
• 12 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl valkosipulitahnaa (valkosipuli oli muutoin talosta lopussa)
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia hyvin pieneksi silputtuna
• 3 tl suolaa (ohjeen 4 tl kuulosti niin paljolta, että vähän vähensin, 2 tl olisi varmaan piisannut)

Lämmitin veden kuivahiivan vaatimaan lämpöön, 43 astetta (noin, suunnilleen, osapuilleen, sinnepäin) ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon hiivan ja hunajan päälle, sekoittelin ja jätin odottamaan noin 10 minuutiksi. Kun velliin oli tullut hieman eloa, kaadoin mukaan jauhoja melkein koko määrän, yrttisilpun, suolan ja oliiviöljyn.  Lisäsin loputkin jauhot. Sitten annoin Kitchen Aidin vaivata noin 10 minuuttia toiseksi pienimmällä nopeudella. Taikinasta muodostui todella hyvä kiinteä, joustava pallo. Jätin sen suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan pariksi tunniksi. Siinä ajassa taikina nousi kaksinkertaiseksi, sen pinta oli hieman tahmea, muttei kovinkaan tarttuvainen.

Paistoajan lähestyessä kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinalustalle. Olin katsonut monta ohjetta Youtubesta, miten patonki muotoillaan, tämä oli aika hyvä. Eihän minulla noin jättivaltavaa taikinaa onneksi ollut, mutta periaate tuli selväksi. Taikinasta ei kannata ottaa pitkulaisia palasia, vaan enemmänkin neliskulmaisia paloja, joista sitten aletaan muotoilla patonkeja.

Minun taikinastani tuli neljä hyvänkokoista patonkia. Taputtelin ensin taikinan jokseenkin neliön muotoon ja leikkasin neliön neljään neliön malliseen palaan. Kunkin palan taitoin ensin noin puoleenväliin kaksinkerroin, painelin kämmensyrjällä taitoksen kiinni. Sitten nostin taitetun osan loppuosan päälle ja taas painelin kämmensyrjällä taikinan rullaksi, nyt se oli noin 20 cm pitkä, pullea rulla. Jätin kunkin rullan taitoskohta alaspäin lepäämään peitettynä jauhoiselle leivinlaudalle noin vartiksi. 

Minulla on vain yksi patonkipelti, jota halusin käyttää grillissä, pellissä on kolme uraa patongeille. Niinpä päätin paistaa kaksi patongeista sähköuunissa ja kaksi grillissä. Uuniin menevät joutuivat sinne ilman patonkipellin tukea, sommittelin niille foliosta pitkulaiset tuet. En tiedä olisiko se ollut tarpeen. Olisivatko patongit levinneet ilman niitä, en tiedä. 

Kun paistamisaika lähestyi, kuumensin uunin 250 asteeseen kiertoilmalla. Samaan aikaan Antti kuumensi Big Green Eggiä pihalla. Päätimme laittaa sen samaan kuosiin, kuin edellispäivän pizzanpaistossa, eli epäsuoraan paistoon sopivaksi keraamisella ohjaimella, en tiedä miksi sitä pitäisi suomeksi sanoa. Ylemmäs tuli sitten teräsritilä ja sen päälle keraaminen paistoalusta. Halusin laittaa sen päälle sitten patonkipellin vielä foliolla altapäin suojattuna, koska olin lukenut muutamista blogeista leipien pohjien liiallisesta tummenemisesta. Leikkasin mattoveitsellä (partaterän puuttuessa keittiövälineistäni) muutama vinon viillon kohonneiden patonkien pintaan.

Paistoin sähköuunin verrokkipatonkeja ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia. Olin laittanut kahdessa metallimukissa vettä pellille mukaan tuomaan kosteutta uuniin. En osaa sanoa oliko sillä mitään vaikutusta. Kymmenen minuutin kuluttua laskin lämpöä noin 210 asteeseen ja paistoin leipiä vielä noin 8 minuuttia. Leivistä tuli pinnalta ruskeita, pohjakin sai hieman väriä. Eivät ne kauneuskilpailua voittaisi. 

Grillissä lämpötilaksi tavoiteltiin 500 fahrenheitia, joka vastaa 260 astetta Celciusta. Laitoimme patongit pellillään paistolevylle ja kannen kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua kurkistimme grilliin ja leivät olivat kohonneet aika kivasti, väriäkin oli. Laskimme lämpöä hieman, noin 230 asteeseen säätämällä grillin saamaa ilmaa sekä alaluukusta, että huipun rautahupusta. Lämpö laski mukavasti muutamassa minuutissa. 

Kannattaa kurkkia varovasti grillin hupusta

Noin 18 minuutin paiston jälkeen kurkistimme uudelleen grilliin ja patongit näyttivät sopivilta, joten nostimme ne pois ritilälle jäähtymään. Ne eivät olleet tarttuneet peltiinsä ollenkaan, kuten eivät uunissa paistetut folion ympäröimätkään. Grillissä paistettujen pohjat olivat sopivasti ruskettuneet myös, eivät ollenkaan palaneita. 

Hetken kuluttua leikkasimme kumpaakin paistotapaa käytetyn patongin, kummassakaan ei ollut toivomaamme ilmavaa rakennetta, grillissä paistetussa hieman enemmän rakennetta. Rapea kuorikin jäi uupumaan. Maku oli lähes sama, mutta ehkä saatoimme sanoa grillissä paistetun olleen vähän paremman makuinen, ainakin toivoimme niin. Suolaa oli hieman liikaa. Seuraavalla kerralla minun täytyy kokeilla ohjetta, jossa taikinaa tehdään yön ylitse, valita parempia jauhoja myös. Grillissä paistaminen onnistui ihan hyvin ja sitä metodia aion käyttää jatkossakin, niin pizzojen kuin patonkienkin kanssa. Ensimmäisen kokeilun voi sanoa olleen ihan tyydyttävä. Käyttämäni ohje oli ihan asiallinen, vaikken sillä onnistunutkaan saamaan aikaan ihan oikeaa patonkia. Kunhan tein hyvää vaaleaa pitkulaista leipää.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Vasemmalla sähköuunissa paistettu, oikealla grillissä, ero ei ole suurikaan 

Bocadillo 

• puolikas patonkia 
• salamia
• tomaattiviipaleita
• fetaa
• punasipulia
• kanamuna paistettuna

Bocadillon voi täyttää ihan kuten itse tahtoo. Usein niissä on jonkunlaista kinkkua, mausteista salamia tai tonnikalaa. Kananmuna kuuluu moneen bocadilloon, mutta kasviksia on melko harvoin valmiina ostetuissa. Tällä kertaa täytin lounasbocadilloni paistetulla kananmunalla, punasipulirenkailla, ohuilla tomaattiviipaleilla ja muutamalla viipaleella salamia. Leivän olin paahtanut pannulla voinokareen kanssa. Keräsin täytteet leivän alapuolelle, nostin hattupuolen päälle ja puristin leipää hieman kasaan ja söin. Tuli Espanja, camino, sisko, kura, vesisade ja vaelluskengät mieleen. Hyvällä tapaa. Luulen, että menen vielä uudelleen caminolle.

Espanjassa La Vueltan 18. etappi alkaa olla niitä viimeisiä, joissa lopputulokselle olisi jotain tehtävissä. Huominen henkilökohtainen aika-ajo on tietysti vielä myös merkittävä. Tänään ajetaan 200 km mittainen sahalaitaetappi, jossa alkupuolella on mittavia nousuja ja laskuja, loppupää on tasaisemmassa maastossa, mutta massakiriä ei voi odottaa alun mäkien vuoksi. Tässä Vueltassa ei ollut paljonkaan kirimiesten lempipäiviä, eikä heitä siksi kisassa mukana ollutkaan, nimekkäimpiä ainakaan. Lähetystä pääsemme katsomaan myöhemmin. Päivitän lopputulosta illempana.

Ei ihan kuuminta pyöräilymuotia

Espanjalainen tortillasämpylä

Tänään kokeilin espanjalaisen perunamunakkaan, tortillan tekemistä, kun näin kiva ohjeen SHEKNOWS-blogissa. Toisekseen olin nähnyt kivan tomaattileivän Honest Fare-blogissa. Yhdistin nämä kaksi vinkkiä yhdeksi lounas- tai eväsleiväksi.

Espanjalainen perunamunakas

• 3 keskikokoista perunaa 
• 2 pientä sipulia
• 1 pieni punainen paprika
• 1 valkosipulinkynsi
• 3 pientä keltaista tomaattia
• 3 kananmunaa
• Manchego-juustoa raasteena (noin 35-50 g)
• tuoreita yrttejä (basilikaa, timjamia, ruohosipulia)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen

Tein koko homman vähän erilailla, kuin lähdeblogissani, sillä minulla ei ole uuninkestävää pinnoitettua paistinpannua. Paistoin siis tortillan kokonaan pannulla liedellä. 

Leikkasin perunat ohuiksi viipaleiksi, samoin sipulit, paprikan ja tomaatit, joista puristin siemenet ja mehut kompostiin. Raastoin juuston odottamaan ja silppusin yrtit. Rikoin kananmunat kulhoon ja vispasin rakenteen rikki. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja paistoin perunaviipaleita muutamia minuutteja, kunnes ne alkoivat olla kypsiä. Ne tahtoivat tarttua pannun pintaan, joten niitä piti siirrellä aika ahkerasti. Lisäsin pannulle sipulin, valkosipulin, paprikan ja tomaatit. Paistelin niitäkin hetkisen, kunnes sipuli oli läpikuultavaa ja paprika pehmentynyt. Kaadoin päälle kananmunamassan ja ripottelin pinnalle juustoraasteen ja yrtit, sekä suolaa ja pippuria. Laitoin levyn toiseksi pienimmälle asetukselle ja kannen pannun päälle. Annoin munakkaan kypsyä noin 5-10 minuuttia ja kokeilin taipuisalla lastalla olisiko munakas kiinni pannussa. Ihme kyllä ei ollut. Otin pannua suuremman tarjottimen ja kippasin munakkaan tarjottimelle, josta valutin sen uudelleen pannulle paistettu pinta päälle päin. Kypsytin miedolla lämmöllä vielä hetkisen. Valutin kypsän munakkaan tarjottimelle jäähtymään. 

Tomaattinen paahtoleipä

• annospala ciabattaa tai muuta sitkeäkuorista leipää
• loraus oliiviöljyä
• pieni turaus valkosipulitahnaa
• 2 pientä tomaattia
• suolaa ja pippuria

En tehnyt tätäkään varsinaisesti kuten lähdeblogissani, mutta mielessäni oli siinä käytetty ajatus paahdetun leivän hieromisesta tomaattisilpulla. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja sekoitin siihen vähän valkosipulitahnaa. Leikkasin leipäpalan kahtia ja laitoin puolikkaat pannulle ensin kuoripuoli pannulle ja hetken kuluttua leikkuupinta pannulle. Sillä välin leikkasin tomaatit halki ja laitoin ne mortteliin, lisäsin sinne hieman suolaa ja pippuria ja survoin tomaatit murskaksi. Sain aika helpolla nosteltua kuoret seoksesta ja jäljelle jäi tomaatit lihat, mehut ja siemenet. Kaadoin seoksen lautaselle ja painoin paahdettujen leipien leikkuupinnat tomaattiseokseen, joka imeytyi mukavasti leipiin. 

Leikkasin munakkaasta leivän kokoisen palasen ja tälläsin sen paahdettujen, tomaattisen leipäviipaleiden väliin. Oli muuten maukasta lounasta, jonka söin jo kotona ennen töihin menoa. Pitää illalla ottaa toinen palanen!

La Vueltan kolmas etappi tulee vasta illalla, sitä odotellessa, mukavaa syyskesän päivää kaikille!

Parempi kesä myöhään kuin ei milloinkaan

Nautimme neljättä päivää italialaisesta syksystä, ellei lähes talvesta, päätellen alkuasukkaiden pukeutumisesta. Heillä on toppatakit yllään ja saappaat jalassa, mutta meillä on rohkeasti lyhyttä hihaa ja lahjetta, nenänpääkin alkaa vähän punoittaa tässä auringonpaisteessa. En valita, jopa minä pidän näin lämpimästä kotimaisen kylmän kesän jälkeen.

Vietimme hauskan päivän Luccassa ajellen universumin vetelimmillä polkupyörillä. Lucca on siitä harvinainen toscanalainen kaupunki, ettei se sijaitse mäen päällä tai rinteessä. Sen vanhaa keskustaa ympäröi linnoitus, joka on jo pitkään ollut virkistyskäytössä. Pääsimme pian jyvälle, että suuri osa luccalaisia kiertää aamuisin muurinpäällystä mieluisaan suuntaan kierroksen tai kaksi, seuranaan naapuri, ystävä, koira tai lapsi. Ajoimme kierroksen muutamaan kertaan ennen kuin suuntasimme alas keskustan kiemuraisille kaduille ja kujille. Olisipa ollut hauska saada reittimme GPS-seurantaan ja siirrettyä karttapohjalle. Ajelimme monta tuntia pitkin poikin ja pysähdyimme mennäksemme espressolle, kurkataksemme kauppahalliin, poiketaksemme Puccini- museoon ja kiivetäksemme näköalatorneihin. Kuuden tunnin ajelun jälkeen suuntasimme Esselunga-ruokakauppaan, josta ostimme kotiin tuotavaksi monta kiloa kahvia ja iltapäiväevääksi leikkeleitä, leipää, viiniä ja rypäleitä. 

Eilen autoilimme Sienaan, joka on tukikohtamme Kammenpyörittäjän L´Eroicaan osallistumisen ajan. Viime vuodelta tutun hotellin omistaja otti meidät vastaan viittä vaille liioitellun iloisesti (pohjoismainen jäyhyytemme puskee pintaan) ja saimme saman huoneen kuin viimeksikin. Olin aivan pikkuruisen pettynyt, kun verhot oli vaihdettu, sillä pidin vanhoista pitsiverhoista kovasti. Pääsin asian ylitse kuitenkin illan mittaan. 

Tänään kävimme Gaiolessa hakemassa Kammenpyörittäjän numerolapun huomista koitosta varten, hän ajaa tällä kertaa 135 km mittaisen reitin, jonka osia näinkin tämänpäivän ajelulla. Katselin hieman kauhunsekaisin tuntein reitin osuuksia, sillä ensi vuonna minäkin poljen noita samaisia kippuroita ylös ja alas, tai talutan, jollei kunto kestä tai uskallus riitä. No, sen on sen ajan murhe. 

Sunnuntaipuuhia

Olimme aamulla melomassa kaunista jokireittiä melko lähellä kotiamme. Ensin meillä oli vähän liian monta ystävää, kunnes saimme melottua sen verran karkuun, että sääsket jäivät jälkeen. Seuraavaksi hyökkäsivät paarmat, mutta avuksemme tuli sitten sadekuuro, joka kasteli meidät, mutta vei myös paarmat mennessään. Vesipisarat pomppivat korkealle joen pinnasta ja pidimme hetken sadetta rannan puiden alla. Aamuhetken kohokohta oli evästuokio, söimme eiliset steak sarniet loppuun, maitokahvi ja puolukkamehu säestivät.

Kävimme eilen harventamassa ystäviemme mansikkasatoa heidän ollessaan matkoilla. Tein mansikoista tänään pehmeää, hedelmäistä juomaa. Käytin juomaan myös ison mangon, yhden nektariinin ja noin puolitoista litraa mansikoita. Laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja päästelin täysillä, kunnes hedelmät ja marjat olivat pehmeää sosetta. Lisäsin joukkoon puolen sitruunan mehun ja kaadoin soseen kannuun. Sekoitin isolla puulusikalla joukkoon kolmasosalitran tölkin kirpeää sitruunalimsaa. Juomasta tuli pehmeää, hieman kirpsakkaa ja pillillä helposti juotavaa herkkua. Nuoriso joi juomansa sellaisenaan, me varttuneemmat lisäsimme omiin laseihimme pienet hömpsyt tequilaa. Valkoinen rommikin olisi varmasti sopinut. 

Lontoon olympialaisissa meitä kiinnostavana lajina on menossa juuri naisten maantiepyöräily, josta iloksemme on lähetystä ainakin paikoitellen, taas aluksi Ylellä ja myöhemmin Eurosportilla. Suomea edustaa kokenut Pia Sundstedt. Naiset ajavat samaa reittiä, kuin miehen eilen, mutta lyhyemmän matkan.