Laita mies asialle, äläkä tee itse perässä

Kaupallinen yhteistyö, Familia.

Kesä ei ole ohitse, ei millään muotoa. Tänäänkin lämpötila nousi reippaasti yli viidentoista asteen, eikä ole satanut kenenkään perseestä. Kun pääsin töistä oikeitten työläisten aikaan, oli meillä kotona niin karitsan parikyljykset  kuin  erinäiset lisukkeetkin marinadeissaan, vapaapäivää viettävä kotikokki ei ollut marinadissa, mitä arvostin kovasti. Familia on tarjonnut nämä karitsan kyljykset meille, olivat piilossa pakastimessa. Löytyivät, kun Antti teki tilaa tämän vuoden mansikoille. 

Karitsan parikyljykset grillissä

• 8 karitsan parikyljystä
• colajuomaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruunan mehu
• tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia, minttua, rakuunaa, salviaa)
• kuivattuja valkosipulilastuja
• erityisen hyvää hunajaa

Yön yli sulaneet parikyljykset upotettiin aamupäivällä runsaaseen marinadiin, jossa oli kaikki ylempänä luetellut aineet. Antti vakumoi kyljykset vakuumirasiaan ja cola oli hyrskynyt mukavasti, mutta pysynyt sentään purkissa. Viestitse (ollessani töissä) onnittelin Mr Madinadea, ettei hän laittanut Mentoksia samaan rasiaan. Kyljykset olivat marinadissa jääkaapissa viitisen tuntia enne n grilliin päätymistä.

Kun tulin kotiin, Antti laittoi grillin tulille ja puolen tunnin päästä minä istuin mukavasti terassilla pöydän ääressä viinilasillisen kanssa ja katselin miten päivällinen valmistuu. Mukavaa sekin, vaikka yleensä tahdon itse tehdä kaiken, ei tartte auttaa. Antti grillasi ensin marinadista ongitut kyljykset, muutaman minuutin puoleltaan. Lämpötila grillissä oli kyljysten aikaan 250 astetta. Laitomme kyljykset (pakkohan minun oli asiaan puuttua) peltilautasella (Lidlistä ostettuja jokapaikan lautasia, ostakaa kun sattuu kohdalle!) folioon asettumaan. 

Lopuksi Antti käytti grillissä puolikkaita nektariineja, greippilohkoja, herneenpalkoja, sipuleita ja tomaatteja, jotka myöskin olivat marinadissa, jonka ainesosia minä en tiedä, mutta joka oli oikein mainio. 

Kiitos Familialle karitsan parikyljyksistä, pakkauksen paino oli noin 900 g ja syötävää lihaa niissä oli ehkä 300 g, se riitti meille oikein mainiosti. Grillaaminen onnistui oikein mainiosti ja jälkitasoittaminen myös. Jos luita olisi jäänyt enemmän, niistä olisi saanut hyvää karitsalientä. Nyt ei pakastimissa ole tilaa millekään ylimääräiselle, joten liemenkeitto jäi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki terassimme vihreän munan käyttökokemuspostaukset. 

Tänään meillä oli erityisen kaunis kompostisetti, kun siivosin #pelastakaaleikkokukat-kimpun. Lopulle kimpulle ei saa edes hönkäistä, etteivät viimeisten ruusujen terälehdet varise. 

Soittotunti Big Green Eggillä – karitsanviulu

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänä vuonna olemme olleet ihan kahdestaan pääsiäisen pyhät. Ruokailu on toteutettu sillä mielin, että pakastimesta lähtisi jotain isokokoista pois, mutta ruokaa ei silti olisi aivan tolkuttomia määriä. Valmistelut alkoivat jo keskiviikkona, kun otimme sulamaan Familialta saamani karitsanviulun. Muistin väärin, että kyse olisi ollut lampaanviulusta, mutta onneksi kyse olikin pienemmästä palasta. Viulu suli kaikessa rauhassa jääkaapissa torstai-iltaan asti, jolloin teimme sille maustetahnan. Varsinainen valmistus oli sitten pitkäperjantaina.

Karitsanviulu grillissä

• 2 kg karitsanviulu
• 2 rkl minttuhyytelöä
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia
• 1 suuri yksikyntinen valkosipuli

Torstaina otin viulun vakuumipakkauksesta ja poistin siitä jonkun verran rasvoja ja kalvoja. Siinä oli niitä alunalkaenkin melko vähän. Kuorin valkosipulin ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Pistin terävällä veitsellä viiltoja viulun lihaisiin kohtiin ja tökkäsin valkosipulisuikaleita lihaan. Valkosipulista jäi noin puolet ja ne viipaleet silppusin yhdessä yrttien kanssa mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoitin yrtit ja valkosipulisilpun minttuhyytelöön ja lisäsin mukaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Laitoin viulun tarjottimelle, sivelin tahnaa joka puolelle palaa ja peittelin sen sitten tarjottimineen päivineen muovipussilla. Laitoimme viulun varaston jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Perjantaina iltapäivällä Antti viritti Big Green Eggiin epäsuoraa kypsennystä varten hienosti ConvEggtoriksi nimitelty vekottimen, jonka tarkoitus on jakaa lämpö grillin pesän reunoilta suoran kuumuuden sijaan. Arvelimme, että grillaamisessa menisi noin 2 tuntia, mutta se kävi kyllä nopeammin. Tavoittelimme alkuun noin 200 asteen lämpöä ja noin puolen tunnin kuluttua Antti laski lämmön 180 asteeseen. En oikein osaa sanoa, oliko se tarpeen tai hyvä tai huono, mutta joka tapauksessa tähtäämämme lihan sisälämpö, 63 astetta tuli täyteen noin 1h 40min kuluttua. Otimme silloin viulun pois grillistä ja käärimme sen moninkertaisiin folioihin vetäytymään ennen leikkaamista. 

Grillasimme kaasugrillillä vähän kasviksia lisäkkeiksi ja noin puolen tunnin vetäytymisen jälkeen esitin mestarinäytteeni, eli täydellisen karitsanviulun leikkaamisen. Oikeasti taas vain veistelin sitä sieltä täältä ilman vailla minkäänlaista järkeä. On se hankala kalikka leikata kauniisti. Mutta liha oli sopivan kypsyistä, ehkä asteen pari ylitse. Maustaminen oli kahdallaan, suolaa ripautin hieman annoksen päälle, mutta yrttipuoli oli oikein kiva ja valkosipuliakin sen verran, ettei haitannut vaikka olimmekin ihan kahdestaan, seuraavanakin päivänä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kokemuksiamme terassimme vihreän valtiaan käytöstä. 

Familialle kiitos karitsanviulusta, se oli erinomainen palanen, eikä tosiaan tolkuttoman iso kahdenkaan ihmisen aterialle. 

Lampaan ulkofileet grillissä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Solera

Grillaaminen on kivaa, sen olemme jo Big Green Eggin kanssa oppineet, alamme hallita vihreää pömpeliä enemmän kuin se meitä. Päivällisellä meillä oli karitsan ulkofileitä tomaatti-viikuna-mozzarellasalaatin kanssa. Ruokajuoma oli Soleralta saamamme Hardys VR Cabernet Sauvignon. Sen luvattiin soveltuvan myös karitsaruoan kanssa juotavaksi ja niin se tekikin. Ostin taas liian paljon lihaa, en vieläkään muista, ettemme syö ihan kauheasti kahdestaan. No, onpa Antille työpaikkalounas valmiina huomiseksi.

Grillatut karitsan ulkofileet 

• 1 ulkofile/syöjä (ei puoltatoista kuten kuvittelin meidän jaksavan syödä)
• 1 dl punaviiniä
• 2 rkl oliivöljyä
• suolaa ja pippuria
• valkosipulitahnaa maun mukaan
• tuoretta timjamia ja rosmariinia pieneksi silputtuna

Sekoitin punaviinistä, oliiviöljystä ja mausteista marinadin, jossa ulkofileet olivat noin tunnin verran ennen grillaamista. Käänsin niitä kerran. Antti kuumensi Big Green Eggin noin 240 asteeseen ja grillasimme suoralla kuumuudella noin 4-5  minuuttia puoleltaan. Käärin ne folioon lepäämään noin vartiksi. 

Salaattina meillä oli nätti insalata caprese, jossa oli bonuksena viikunaa. Loput tomaatit on kerätty kasvihuoneesta sisäkypsytykseen, keräsin sopivan kypsät salaattiin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Insalata caprese 

• pieniä erivärisiä tomaatteja
• rasiallinen pieniä mozzarellapalloja
• 1 viikuna lohkoina
• oliiviöljyä
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei ole mitään erityistä valmistamista, kunhan asettelin tomaatit, viikunalohkot ja mozzarellapallot vatiin. Kiersin myllystä hieman pippuria päälle, muutama lehti basilikaa ja tippa oliiviöljyä viimeisteli salaatin.

Mikäli joku tulee kommentoineeksi saamaamme viiniä, joudun valitettavasti poistamaan kommentin. Tiedätte kyllä miksi. Mutta muuten sana on vapaa tässäkin postauksessa. 

Siitä tulikin mieleeni, että ilahdun aika kovasti, kun joku lukija, ennalta tuttu tai aivan vieras tai ensimmäistä kertaa blogiin eksynyt kommentoi jotain postaustani. Kommentointi on mielestäni bloggaamisesta yksi parhaista jutuista, vaikka nykyään kommenteista poikivaa keskustelua on välillä melko vähän, ei vain minun blogissani, vaan olen ollut huomaavinani, että monissa tutuissa ja vieraammissakin, erinomaisissa blogeissa on vain muutama kommentti tai ei jopa yhtään. Mitä jos otettaisiin kommentointi taas enemmän käyttöön? Annetaan palautetta, puolesta ja vastaan, hyvän maun rajoissa tietysti, mutta kerrotaan, että luemme blogeja, että olemme kiinnostuneita! Minä ainakin lupaan heti olla aktiivisempi kommentoija.

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

• noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
• märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
• 1 dl demi glace-kastikepohjaa
• vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä

Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 

Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 

Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 

Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!

Yrttikuorrutteisia karitsankareita ja tomaatteja

Tour de France on siirtynyt Ranskan maaperälle ja siellä se pysyy kisan loppuun asti. Eilisessä karmeassa kolaroinnissa kuusi ajajaa loukkaantui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisansa, heistä yhtenä keltaisessa ajanut Fabian Cancellara. Näin eilisen kolarin kuvamateriaalia illalla muutamaan kertaan ja joka kerta se otti sydämestä, niin pahalta se näytti. Tuli mieleen, että miksi pidän lajista, jossa on käy noin pahoja juttuja. 

Tänään söimme jo pari päivää Festivon nollalaatikossa viihtyneitä karitsankareita. Tein ne eri lähteistä ottamillani vinkeillä, tähän tapaan niitä kuulema Ranskassa syödään. Uskon sen täysillä.

Yrttiset karitsankareet tomaattipedillä kolmelle (kun neljäs on toista päivää armeijassa)

• 2 kpl 8-luista karitsankaretta
• ISO nippu yrttejä pihalta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pieniä tomaatteja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Renssaa tunnin verran lämmeneet karitsankareet niin suurella pieteetillä kuin viitsit. (Minä en oikein viitsinyt tänään. Sitä paitsi hieman sohaisin veitsellä peukalooni, sekin vaikutti luidenputsausintooni) Silppua yrtit karkeasti. Levitä kareille oliiviöljyä ja ripota niille suolaa ja pippuria runsankätisesti. Levitä yrttisilppu leikkuulaudalle ja painele kareita molemmin puolin yrttisilppuun. Laita öljyttyyn uunivuokaan pieniä tomaatteja sen verran kuin sinulla sattuu niitä olemaan, älä ainakaan enempää. Nosta yrtein kuorrutetut kareet vuokaan tomaattien päälle, laita niiden luut ristiin toistensa kanssa. Tökkää lämpömittarin anturi kareen päästä varoen, ettei se osu luuhun. Aseta tavoitelämmöksi 60 astetta ja nosta vuoka uuniin. 

Kun mittari väittää, että lihan lämpötila on tavoiteltu 60 astetta, nosta vuoka uunista ja peitä se foliolla. Anna vetäytyä noin vartin verran, puoli tuntiakin on hyvä aika. Leikkaa kareet tikkareiksi ja tarjoa vaikka uusien perunoiden ja vuoassa hautuneiden tomaattien kanssa. Kastikkeeksi sopii turkkilaisesta jogurtista tehty tsatsikityyppinen viritys, jossa ei valkosipulia säästellä. Riippuu siitä onko huomenna kovin sosiaalinen päivä. 

Meillä kareet lepäsivät foliossa puolisen tuntia, niiden hento vaaleanpunaisuus oli siinä ajassa mennyt, mutta liha oli todella mureaa ja se seikka, etten pintapaistanut (lue: polttanut yrttipintaa) kareita ei haitannut, lihasta tuli todella maukasta. 

Tour de Francen neljännen etapin voitti saksalainen Tony Martin, joka on jokaisella etapilla tavoitellut keltaisen paidan hihaa, muttei aivan ole yltänyt siihen. Nyt tuo haave toteutui ja huomenna Martin ajaa keltaisessa. Chris Froome on kokonaiskilpailun toisena ja minun lemmikkisuosikkiykköseni Alberto Contador sijalla kahdeksan. 

Spaghetti Cacio e Pepe ja karitsan kareet

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia on hyvässä vauhdissa, toisen etapin voittoon kiri Sky-tallin Elia Viviani, vaikka ehdin jo hihkaista André Greipelin puolesta. Kyllä tästä hyvä kisa tulee, vaikkei kaikkia suosikkejani olekaan mukana. Michael Matthews Orica Greenedge-tallista ajaa pinkissä huomenna vielä eilisen joukkueaika-ajon ansiosta.

Meillä oli äitienpäivän päivällisellä karitsan karetta ja italialaisruokana pastaruoka, joka on nerokas yksinkertaisuudessaan. Siinä on vain muutama raaka-aine ja valmistaminen on nopeaa ja helppoa. Neuvot otin Olivia's Cuisine-blogista.

Pastaa pippurilla ja juustolla neljälle

• 500 g spaghettia
• pari lorausta oliiviöljyä
• iso nokare voita
• suolaa ja pippuria
• 2 dl parmesania ja pecorinoa raastettuna
• 2 dl pastan keitinvettä

Keitä iso kattilallinen vettä ja lisää mukaan kunnon holaus suolaa. Laita pasta kiehumaan. Kuumenna isoa kasaria ja pyöräytä siihen monta pyöräytystä mustapippuria, anna pippurin hieman lämmetä. Lisää oliiviöljy ja voi kasariin ja anna voin sulaa. Jätä kasari liedelle odottamaan ilman lämpöä alla. Keitä pastaa kaksi minuuttia alle pakkauksen keittoajan, että pastaan jää hieman tavallista enemmän purutuntumaa. Ota keitinvettä talteen kuppiin ennen kuin kaadat pastan lävikköön. Kuumenna voi-öljyseos uudelleen kasarissa ja lisää puolet keitinvedestä kasariin. Sekoita mukaan pasta reippaasti pyöräytellen. Lisää juusto muutamassa erässä ja tarvittaessa vielä keitinvettä, josta yhdessä juuston kanssa muodostuu hieman kastikettä kiiltävälle pastalle. Tarjoa heti, pyöräytä vielä hieman suolaa ja pippuria pastan päälle ja laita raastettua juustoa tarjolle vielä pöytäänkin.

Tämä nopea ja yksinkertainen pastaruoka sopi hyvin karitsan kanssa. Kareet valmistin samalla tapaa kuin tässä postauksessa. 60 asteen sisälämpö ja puolen tunnin lepuutus foliossa ennen leikkaamista takasivat juuri sopivan vaaleanpunaisuuden ja mehevyyden karitsaan, pidimme kovasti. Familia tarjosi meille nämä karitsankareet, ne sopivat erittäin hyvin grilliin, eikä kareissa ollut kamalan paljon siivoamista, vain vähän kalvoja ja luiden välisen rasvan poistamista. 

Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!

Karitsan paahtopaistit Nannan neuvoin

Tänään onnistuin lihan kypsentämisessä hyvin. Sillä saattoi olla osuutta asiaan, että tottelin neuvoja, jotka luin Nannan blogista. Kerrankin tein juuri kuten käskettiin ja sen lisäksi liha oli lämpenemässä pari tuntia ennan paistamista. 

Karitsan paahtopaistit neljälle

• 4 karitsan paahtopaistia (noin 150 g paisteja)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Ota paistit lämpenemään noin tunti pari ennen paistamista. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuivaa lihapalat paperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuumenna uunin kestävä pannu liedellä kuumaksi ja sulata sillä voi ja lisää mukaan oliiviöljy. Ripottele pannulle rosmariini ja timjami, sekä valkosipuli. Paista paisteja molemmilta puolilta muutama minuutti ja siirrä ne uunin kestävään vuokaan, jollei paistinpannusi sovellu uuniin laitettavaksi. Laita paistomittari yhteen paistiin ja kypsennä lihoja kunnen sisälämpötila on 54 astetta. Kääri paistit folioon ja anna niiden levätä noin kymmenen minuuttia. Leikkaa paistit viipaleiksi. Tällä tavalla lihasta tuli aavistuksen roseeta ja se oli juuri meidän makuumme. 

Karitsan kanssa tarjolla oli tsatsikia, pannulla kauniin paistopinnan saaneita esikeitettyjä perunoita ja parsakaalia. Yksi paisti syöjää kohden oli enemmän kuin tarpeeksi, leikkasin kunkin palan noin viiteen viipaleeseen. 

Lampaankyljyksiä ja lehtikaalia

Koko viikon olemme menneet tähdenlentojen ja leipäpalasten voimin, perheenjäsenet ovat tavanneet vain jyrkimmissä mutkissa. Nyt viikonloppu on alkanut ja olemme rauhoittuneet tontille. Huomisen päivällissuunnitelmiin kuuluu kaikkien suosikkia, poronkäristystä ja perunamuusia. Sitä ennen vielä käytimme tämän päivän ateriaan pakastimen ja vihanneslaatikon aarteita teemalla "tulipa syötyä". Olimme luultavasti Suomen viimeiset lehtikaalista innostuneet, kun saimme sitä niin Passiossa kuin Ribessäkin. Heti kun kauppareissulla huomasin lehtikaalia myynnissä, ostin pussin. Tänään tein siitä lisäkkeen lampaankyljyksille. Ohjeen otin parista tutusta blogista, joiden vinkkejä yhdistelin, mutten enää löytänyt kumpaankaan lähteeseen.

Lehtikaalilisäke

• 4 isoa lehtikaalivartta
• 1 omena
• kourallinen pinjansiemeniä
• loraus auringonkukkaöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita arkki leivinpaperia uunipellille. Riivi lehtikaalista suupaloja ja heitä lehtiruodit kompostiin. Kerää irtonaiset lehtikaalipalaset kulhoon ja lorauta niille öljyä, pyörittele niitä niin, että ne ovat kauttaaltaan öljyssä ja levitä palaset pellille paperin päälle, ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria. Paista lehtikaalipaloja noin 8-10 minuuttia uunissa, varo polttamasta niitä. Nostele rapeiksi käyneet lehtikaalipalat talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään. Paahda pinjansiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä, varo polttamasta niitäkin, se käy hetkessä, kun ne unohtaa. Kaada paahdetut siemenet lautaselle jäähtymään. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tarjoa lihan lisäkkeenä.

Lampaan kyljykset

• 6 pientä lampaankyljystä (ei kai ne kovin suuria voi ollakaan)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Kuivaa kyljykset paperilla ja ripauta niille suolaa ja pippuria. Paista niitä öljyssä kuumalla pannulla muutama minuutti puoleltaan ja laita ne folionyyttiin vetäytymään hetkeksi, kun kokoat muun aterian. 

Muut lisäkkeet

• 6 puikulaperunaa 
• 2 porkkanaa ohuina suikaleina
• 10 ruusukaalin uloimmat lehdet irrotettuina
• 1 tl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• tuoretta persiljaa

Höyrytä perunat kypsiksi ja viime tipassa käytä pannulla oliiviöljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja ruusukaalin lehtiä, että ne kypsyvät aivan aavistuksen verran. 

Levitä lehtikaalilisäke tarjoiluastiaan ja nostele päälle kevyesti kypsyneet porkkanat ja ruusukaalin lehdet. Laita folionyytissä asettuneet lampaankyljykset ja kypsät perunat kasvislisäkkeen päälle ja vuole muutama voinokare perunoille, ripottele pinnalle tuoretta persiljaa. Huomaa pöydässä, että joku kiva jogurttikastike olisi paikallaan, mutta ole vaiti, sillä unohdit koko jutun. 

Lehtikaali oli oikein hyvää, lampaankyljykset pieniä, mutta maukkaita, onneksi ei ollut kova nälkä. Lehtikaaliin pitää ottaa lisätuntumaa heti lähipäivinä!

Loppujen loput ja muutama muna

Toisinaan täytyy syödä äitini sanoin keräilyerät tai kummipoikani sanoin tähdenlentoja. Tänään oli tähdenlentopäivä ja sen kokkailemiseen tarvittiin yksi kattila ja kolme paistinpannua. Tai vaihtoehtoisesti järjestelmällinen kotikokki, mutta sellaista ei ollut nyt saatavilla. 

Eilen söimme karitsanpotkia ja niistä jäi lihaa jonkun verran, samoin papulisäkettä, johon oli imeytynyt kaikki hyvät maut uunissa. Samoin joltain lähipäivältä oli hieman perunamuusia ja savustettua lohta. Mitään ei ollut yksinään tarpeeksi neljän hengen ateriaan, mutta yhdistettynä, jonkunsortin pyttipannuna ruokaa riitti meille oikein hyvin ja jäi vielä yksi työlounasannoskin. Jääkaappi kiittää ja tiskikone hoitaa sotkut. 

Perunamuusista ja lohesta tein samantapaisia kalapihvejä, kuin melkein vuosi sitten. Ihan tarkkaan samanlaisia näistä ei tainnut tulla, mutta melkein. Kalapihvit tulivat alunalkaen mieleeni, kun muistin, että Jael oli tehnyt vastikään lohesta sieviä pihvejä. 

Lohi-perunapihvit

• 0,5 l tähdeperunamuusia
• 3 kananmunaa (2 olisi piisannut)
• 1 dl korppujauhoja
• 250 g savustettua lohta
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl seesamiöljyä
• voita paistamiseen

Notkistin perunamuusin kananmunilla ja sekoitin tasaiseksi. Silppusin sipulit pieniksi ja kalan sormin hiutaleiksi varmistaakseni, ettei mukaan livahda ruotoja. Sekoitin sipulit, kalan ja korppujauhot perunamuusiin ja lisäsin soijakastikkeen ja öljyn mukaan. Öljysin hieman käsiäni ja muotoilin taikinasta pieniä pihvejä, jotka paistoin voissa molemmin puolin. Jätin pihvit lämpövatiin odottamaan muita tähdenlentoja.

Karitsainen pyttipannuke

• edellispäiväinen karitsanliha ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• loput papu-porkkanalisäkkeestä (noin 3 dl)
• 8 pientä perunaa
• viiriäisenmunia
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä, minulla oli timjamia, basilikaa ja persiljaa

Höyrytin ensin perunat juuri ja juuri kypsiksi ja leikkasin ne kuutioiksi. Paistoin perunat voissa rapeapintaiseksi ja siirsin vuokaan foliolla peiteltyinä odottamaan. Lisäsin samalle pannulle tilkan öljyä ja karitsaviipaleet, joita paistoin pari minuuttia. Kumosin papulisäkkeen pannulle ja sekoittelin. Jätin sekamelskan pannulle kannella peitettynä odottamaan ja kuumensin pienellä pannulla vielä nokareen voita. Rikoin pikkupannulle muutamia viiriäisenmunia ja paistoin ne toiselta puoleltaan. Olipa muuten vaikea saada viiriäisenmuna rikki siististi, niin ettei keltuainen rikkoutunut, parin kohdalla se ei onnistunutkaan. Kun viiriäisenmunat olivat sopivasti paistuneet, kumosin ison vadin keskelle karitsa-papuseoksen ja asettelin lohipihvit ympärille. Kumosin paistetut perunat päälle ja asettelin viiriäisenmunat ylimmäksi ja lopuksi vielä pippuria ja yrttisilppu. Tarjolle asetin myös ostoaiolia. 

Tein itselleni kauhean kiireen tämän tähderuoan tekemisessä, etten ehtinyt valmistaa mitään salaattia ennen kuin ruoka oli kokonaan valmis. Niin ollen ei voi puhua kaikkein terveellisimmästä ateriasta, mutta saimmepa vatsat täyteen ja jääkaapin aarteita tuhottua.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Karitsan potkaa ja papuja elokuvailtana

joulukukkien loppusijoitus

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänään meillä on koko perheen elokuvailta, johon ei välttämättä osallistu kyllä kuin Kammenpyörittäjä ja minä. Jälkikasvu on kotona, joten sen voinee laskea osallistumiseksi. Ohjelmistossa on YLEn esittämä Iron Sky, kaikkien taide-elokuvien veljenpoika. Olemme tietysti nähneet elokuvan monta kertaa, mutta nyt kyseessä on director's cut, joten tätä ei voi jättää väliin!

Söimme päivällisen hyvissä ajoin ennen elokuvaa ja käytin siihen Familialta saamiani karitsanpotkia. Ette muuten usko, miten monella tapaa väärin pystyn kirjoittamaan karitsan. Katirsa, katrisa, karista, kartisa jne. Varmasti joku vihreellinen virheellinen muotokin vielä jää tekstiin. Otin ohjeen ruokaan supergolden bakes-blogista. Muuntelin sitä vain hieman. Minulla oli kaksi hyvänkokoista takapotkaa, ne riittivät kolmelle syöjälle hyvin, olisivat riittäneet neljällekin. Aiemmin olin vakuuttunut, että potka/persoona on minimi, muttei sitä lihaa tarvitse niin paljon mättää. 

meillä on tämmöinen kynttilänjalka

Karitsanpotkat hitaasti kesyttäen

• 2 karitsanpotkaa isoimmista kalvoista ja rasvoista siivottuna
• 2 purkkia valkoisia isoja papuja (käytin tetroja, peltipurkkeja en ole nähnyt meikäläisissä kaupoissa, enkä viitsinyt alkaa liottaa kuivia papuja)
• 2 kourallista punaisia linssejä (oma lisäykseni ohjeeseen)
• 2 porkkanaa
• 2 pitkulaista sipulia, en muista niiden nimeä
• 2 sellerin vartta
• 2 kevätsipulia
• 2 yksikyntistä valkosipulia
• 2 rkl sokeria (unohdin)
• 2 jättisuurta ruokalusikallista tomaattipyrettä (ohjeessa oli 5, mutta kun nyt kaikkea on 2)
• 2 laakerinlehteä (unohdin nekin)
• 2 isoa oksaa tuoretta timjamia
• 2 isoa ripausta suolaa ja pippuria
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl vettä (en viitsinyt etsiä lientä pakastimista)
• 2 lorausta oliiviöljyä

Gremolata

• luomusitruunan kuori raastettuna
• nippu persiljaa pieneksi silputtuna, ilman varsia
• valkosipulia pieneksi silputtuna (jätin pois, kun pataan tuli jo niin ronskisti valkosipulia)

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Pilko ja silppua porkkanat, sipulit, sellerinvarret ja valkosipuli haluamaasi muotoon. Siivoa potkista pois rasvoja ja kalvoja sen minkä viitsit, aika ja lämpö uunissa hoitaa loput. Kuumenna uunin kestävässä kasarissa loraus oliiviöljyä ja paista potkia joka puolelta niin, että niihin tulee kaunis väri. Nosta potkat lautaselle odottamaan. Lisää toinen loraus öljyä kasariin ja lisää sinne kaikki kasvikset, paistele niitäkin hetkinen, noin 5-10 minuuttia, että ne laiskistuvat (<-mysismi). 

Huuhtele pavut ja anna niiden valua hetkisen. Kaada viini kasariin ja sekoittele mukaan tomaattipyre, anna seoksen kiehua muutamia minuutteja.  Kumoa pavut ja linssit osakypsyneiden kasvisten päälle ja sekoita. Ripottele potkille suolaa ja pippuria ja nosta ne kasariin ja lisää vettä niin, että lihat ovat puoliksi liemen peitossa. Asenna kasariin vielä laakerinlehdet, jos muistat ja timjaminoksat. Sokeri olisi pitänyt jossain vaiheessa myös laittaa, varmaan tomaattia pyöristämään, mutta kuten tunnustin, unohdin sen. 

Laita kasari kannella tai foliolla peitettynä uuniin ja anna olla siellä niin kauan kuin kehtaat, mutta ainakin tunti pari. Käännä sitten potkien kylkeä ja tarkista onko nestettä tarpeeksi, lisää vettä (tai lientä), jos neste on vähänlaista. Minulla oli vähän liikaakin. Pidin kasaria uunissa kaikkiaan neljä tuntia 140-160 asteessa ja viimeisen tunnin ilman kantta. 

Raasta luomusitruunan kuori ja sekoita se persiljasilppuun. Kun tarjoat ruokaa, ripota gremolata potkien ja kasvisten päälle, aromaattinen sitruunankuori herää eloon ja piristää ruokaa ihmeellisesti. Kun potkat ovat kyllin kypsät, liha irtoaa luista aivan itsestään. Tarvittaessa lisää vielä suolaa ja pippuria. 

Kiitos Familialle näistä karitsanpotkista, ne olivat maistuvaista syötävää ja oikein sopivia keskitalven pakkaspäivään! Seuraavaksi on ohjelmassa kokeilla ibericopossun niskaa. Kengurupalan kanssa täytyy vielä kerätä rohkeutta ja katsoa, josko juuri alkaneessa uudessa Masterchef Australiassa tehtäisiin jotain kengururuokaa. Nyt näyttäisi taas olevan mukava meininki kisassa, amerikkalaistyylinen leikkaaminen ja käsikirjoitus jäi toivoakseni yhteen kauteen. Vasta muutama jakso on esitetty ja ne ovat vielä nähtävissä Ruudussa muutamia päiviä, hyvin ehtii mukaan!

Karitsanpaisti leikkii potkaa

Muutamaan kertaan ohitettu karitsanpaisti pääsi tänään lautasillemme, tosin vähän eri tapaan valmistettuna, kuin olin ajatellut. Etsiskelin paistiohjeita ja satuin blogiin, jossa oli tehty lampaanpotkia. Ruoka vaikutti niin herkulliselta, että päätin soveltaa sitä paistiini, jossa oli luutakin mukana. 

Otin noin kiloisen paistin huoneenlämpöön aamulla ja aamiaisen jälkeen valmistelin paistin uuniin. Aineksina käytin:

• 1 kg luullista karitsanpaistia
• oliiviöljyä paistamiseen
• 0,5 l lammaslientä
• 0,2 l punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa + tölkinhuuhteluvesi
• 1 iso sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 5 suurta perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 laakerinlehti
• tuoretta timjamia ja rosmariinia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois ja ripottelin sen pinnalle suolaa ja pippuria. Paistoin valurautapannulla paistin pinnat kiinni ja nostin sen isoimpaan pataani. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä pannulla hetkisen ennen kuin kaadoin ne pataan paistin päälle ja ympärille. Kumosin mukaan tomaattimurskan, liemen ja viinin ja sijoittelin eripuolille pataa yrtit. Kuumensin uunin 200 asteeseen ja nostin padan kannella peitettynä uuniin. Tunnin kuluttua laskin lämpötilan 160 asteeseen ja annoin paistin kypsyä toisen tunnin. Lisäsin pataan pilkotut porkkanat ja perunat ja paistoin kolmannen tunnin. Kokeilin lihan kypsyyttä ja annoin padan olla vielä kolmisen varttia uunissa. Söimme mureaa nyhtökaritsaa samassa padassa kypsyneiden peruna- ja porkkanalohkojen ja salaatin kanssa.

Pyöräilyn kevään merkkitapahtumien sarjassa on vuorossa Amstel Gold Race, kilpailu on vielä kesken, matkaa maaliin on 70 km. Sää Hollannissa näyttää jo lupaavan keväiseltä, jospa kevät tulisi jo meillekin!

Karitsaa viimeiseen pääsiäispäivään

Ettei jäisi mitenkään viime tippaan, söimme varsinaista pääsiäisruokaa tänään. Olimme ostaneet viime viikon alussa karitsapaistin, mutta se joutui pakastimeen, kun torstaina kävimme vielä kaupassa ja bongasimme karitsan kyljysrivejä ja vieläpä ilman marinadia. Ostimme neljä kahdeksan luun riviä, tosin tarkistuslaskennan mukaan yhdessä rivissä oli vain seitsemän luuta. 

Aamulla laitoin karitsapalat maustumaan muutamaksi tunniksi. Mausteseokseen tuli:

• 0,5 dl oliiviöljyä
• 4 isoa oksaa tuoretta rosmariinia
• kimppu tuoretta timjamia
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• suolaa
• pippuria

Silppusin yrtit ja valkosipulin ja sekoitin kaikki mausteet öljyyn. Kuivasin kyljysrivit ja hieroin niiden pintaan mausteseosta. Peittelin palat vatiin ja laitoin vadin viileään odottamaan grillaamista. Olin katsonut paisto-ohjeita netistä ja päättelin, että tavoittelemme 60 asteen sisälämpöä. Ennen grillaamista kuumensin pakkasen puolella olevaa grilliä noin vartin verran. Tökkäsin paistomittarin anturin yhteen kyljysriviin varoen osumasta luuhun. Grillasin rivejä noin 25 minuuttia käännellen niitä muutamaan kertaan. Kun sisälämpö saavutti 60 astetta, nostin rivit vatiin ja peittelin ne foliolla odottamaan lisäkkeiden viimeistelyä. 

Karitsan kaverina lautasella oli veneperunoita ja uunissa paahdettuja pikkutomaatteja ja huonoa omaatuntoa herättävää meksikolaista parsaa. Olin esikypsentänyt parsoja muutaman minuuttin ja lopuksi käytin ne grillillä saamassa pienen rapeuden pintaansa ja ottamassa yrttisestä öljystä vähän lisämakua. Leikkasin karitsakareet tikkareiksi ja todentotta kypsyys oli aivan optimaalinen, pieni punertavuus oli aivan toiveittemme mukainen. Luut päätyivät pakastimeen odottamaan liemenkeittelyä.

Cotes D'agneau Champvallon - lammaspataa

Yhden padan ruoat ovat mukavia, käteviä, helppoja ja usein todella maukkaita, kunhan vain on tarpeeksi aikaa kypsentää ruokaa miedossa lämmössä. Eilisaamuinen reseptinetsintäni tuotti tuloksen, johon tahdoin tarttua. Täällä oli tehty reippaat kaksi vuotta sitten ranskalaisen keittiön klassikkoa, lammasta Champvallon. Postauksen alussa puhuttiin siitä, miten tällainen ruoka sopii talveen ja kylmyyteen, mutta kyllä se kesäänkin ja lämpöön (viimein sitäkin on!) sopii. Soveltelin ohjetta makuni mukaiseksi. Kaupassa lihatiskissä oli jopa valinnan varaa. Valitsin muhevan luullisen paistin. Pataan tarvitisin:

• 1,5 kg luullista lammaspaistia
• 1 iso sipuli
• 1 iso valkosipulinkynsi
• öljyä paistamiseen
• 0,5 l lihalientä
• 1 dl punaviiniä
• 0,5 dl tomaattipyrettä
• yrttinippu (rosmariinia, persiljaa, laakerinlehti)
• suolaa
• pippuria
• voinokareita
• 5 isoa perunaa

Leikkelin paistin pienehköiksi kuutioiksi. Pilkoin sipulin ja valkosipulin pieneksi silpuksi ja solmin yrttinipun. Sulatin liemen. Paistoin ensin sipuleita padassa kunnes ne alkoivat hieman saada väriä ja olivat pehmeitä. Siirsin ne odottamaan lautaselle ja paistoin lammaspaloja kahdessa erässä oliiviöljyssä, kunnes niihin tuli hyvä paistopinta. Kaadoin sitten sipulit takaisin pataan, sijoitin yrttinipun pataan ja kaadoin päälle liemen ja viinin. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla. Annoin padan kiehua kohtalaisella lämmöllä noin puolitoista tuntia, kunnes lihat olivat mureita. Lisäsin tomaattipyreen ja vähän pippuria ja suolaa. Annoin kastikkeen vielä kiehua kasaan sen aikaa, kun valmistelin perunat.

Kuorin suuret perunat ja leikkasin ne viipaleiksi. Voitelin suuren uunivuoan ja ladoin perunaviipaleita pohjalle niin, että ne hieman tulivat toistensa päälle. Lapioin kastikkeen perunaviipaleiden päälle ja sijoitin päällimmäksi uuden kerroksen perunaviipaleita. Ripottelin pinnalle hieman suolakiteitä ja reilusti pippuria. Muutama voinokarekin päätyi ruoan pinnalle. Paistoin ruokaa uunissa 200 asteessa noin 1 h 20 min, kunnes perunaviipaleiden reunat alkoivat hieman kipristyä ja ruskettua ja ne olivat kauttaaltaan pehmeitä ja kypsiä. Liha oli loistavan mureaa ja hyvää, perunat hautuneet pehmeiksi ja imeneet kastikkeen aromit itseensä. Salaatin kanssa tästä tuli maistuva päivällinen.

Tour de Francen kuudetta etappia vielä ajetaan, lempikaupungistamme Epernaysta Metziin. Taaskin on kolaroitu ja ajajilla näkyy uusia paketoituja käsivarsia ja polvia. Vettä näyttää satavan aika-ajoin. Saamme siis odottaa lopputulosta vielä yli sadan kilometrin verran.

Lisäys: Nyt on etappi saatu ajettua, olipa taas kolarointia ja sekaannusta. Peter Sagan ehti ensiksi maaliin, jättäen Andre Greipelin nuolemaan näppejään. Saapa nähdä montako ajajaa joutuu kolhujensa vuoksi keskeyttämään tänään. Emme ainakaan vielä saaneet selvää, kuinka Mark Cavendishin kävi. 

Pitkäperjantain karitsankare

Kaupassa käynti juhlapyhien alla on välillä lähes tuskaa. Ennakoivasti sujahdimme pääsiäisostoksille jo keskiviikkona alkuillasta. Marketissa oli liha- ja kalatiskit viritetty parhaimmilleen, eikä vielä tarvinut tungeksia. Työkiireet ovat estäneet minua osallistumasta perheen ruokintaan koko viikon, mutta kotivahvistus kyllä huolehtii pötyä pöytään. Välillä tuntuu, että pitäisikö töistä tullessa odottaa aivan tohveleita tuotavaksi, ainakin kysymystä: "Miten työpäiväsi meni, rakas?" Nyt minulla on vapaata muutama päivä ja ajatukseni askaroivat ruoan ympärillä lähes koko ajan. 

Keskiviikkoinen kauppareissumme tuotti tulosta sen verran, että eilen söimme loimutettua lohta. Ilta oli jo niin pitkällä ja pimenemässä kotiin tullessani, ettei herkun kuvaaminen enää ollut ajankohtaista, mutta siitä pitää kyllä tehdä postaus, kun seuraava loimutuskerta on käsillä. Pitkäperjantain päivälliseksi valitsimme karitsankaretta, sillä iloksemme lihatiskistä löytyi karetta ilman vakiomarinadia. Ostimme kolme karetta, joissa jokaisessa oli 6-7 luuta. Lihat viihtyivät jääkaapin nollalaatikossa tähän aamuun asti. 

Ohjetta etsin ensin kotimaisista blogeista, mutten sentään koskenut lukuisiin keittokirjoihini. Siitä minulla on vähän huono omatunto. Minulla on todella paljon keittokirjoja, enkä juuri koskaan hyödynnä niitä oikeasti. Ainoastaan tietyt leivonta -ja jouluruokaohjeet tulee uskollisesti katsottua kirjoista, jotka osaavat jo aueta oikeilta kohdilta. Luen keittokirjojani kuin kaunokirjallisuutta ja ihailen taidokkaita kuvia, mutta oikeasti lautasille päätyy yhä useammin ruokaa blogien ohjeiden mukaan. Onhan se toisaalta niinkin, että usein blogeissa on hyödynnetty ohjeita hienoista keittokirjoista, joten sitä kautta minäkin niitä käytän.

Tällä kertaa otin ohjeen täältä, noudatin sitä melkoisen uskollisesti. Blogiin löysin foodgawkerin kautta. Minulla alkaa olla siellä jo aika mukava suosikkiohjeiden kokoelma, etenkin jälkiruokia. 

Päivällisen osia oli kolme, paahdetut peruna- ja sipuliviipaleet, uunissa paistettu karitsankare ja uunitetut tomaatit. Aluksi valmistin yrttitahnan, johon mukailtuna tuli:

• 4 rkl tuoretta timjamia ja rosmariinia hienoksi hakattuna
• 2 rkl valkosipulimurskaa
• 5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin kaikki ainekset kupissa sekaisin, tästä annoksesta tuli riittää kaikkien osioiden maustamiseen. Valmistelin seuraavaksi tomaatteja uunia varten. Käytin ison rasiallisen pieniä terttutomaatteja, jotka laitoin pieneen lasivuokaan. Ripottelin maustetahnaa tomaattien päälle. Jätin vuoan odottamaan. 

Pesin 8 keskikokoista puikulaperunaa (koska muita lajikkeita ei ollut nyt kaapissa) enkä kuorinut niitä, koska arvelin herkän perunan rikkoutuvan, jos kuorisin sen. Leikkasin perunat pitkittäin noin puolen sentin viipaleisiin, samoin viipaloin kaksi keltasipulia, taas lajike sen vuoksi, että ohjeen salottisipuleita uupui taloudesta. 

Puhdistin kareista kalvot ja ylimääräistä rasvaa, ne olivat kyllä mukavan siisteiksi jo valmiiksi käsiteltyjä. Pippuroin ja suolasin ne ja paistoin niitä oliiviöljytilkassa muutamia minuutteja, kunnes saivat kauniin paistopinnan. Nostin kareet lauselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä. Paistelin perunaviipaleita ja sipulia muutaman minuutin, kunnes ne saivat vähän väriä. Sekoitin joukkoon kolmanneksen yrttitahnaa ja pari ruokalusikallista vettä ja annoin seoksen vielä hieman hautua.  

Laitoin tomaatit vuoassaan uuniin. Toiseen, suurempaan vuokaan (joka sopii pienen kanssa vierekkäin uuniin) kumosin pannulta perunat ja sipulin. Sivelin kareet lopulla yrttitahnalla ja käärin luunpäät foliopalasiin. Nostin kareet perunoiden päälle ja tökkäsin paksuimpaan kareeseen lämpömittarin anturin. Vuoka päätyi uuniin tomaattien viereen. Asetin tavoitelämmöksi lihalle 60 astetta. Tähän päästiin alle puolessa tunnissa. Nostin kareet lämpöastiaan, jonka pohjalle olin viritellyt foliota, käärin lihat tiukasti folioon ja laitoin kannen astian päälle. Nostin uunin lämpötilan 230 asteeseen ja paistoin perunoita vielä hetkisen, kunnes ne olivat kypsiä, tomaatit olivat samassa ajassa kypsyneet ihanan pehmeiksi. 

Leikkasin kareet karitsatikkareiksi, niissä oli lupaava punertava sävy. Ja olivatpa ne meheviä, juuri parahultaisia! Huomenna on liemenkeittopäivä.