Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Poroliemi

Emme muista enää kuinka kauan olemme keitelleet liemiä, mutta sen muistan, ettei idea ollut apunperin minun, vaan Antin noin 15 vuotta sitten. Meillä oli jotain luista ruokaa ja aterian päätteeksi hän tuumi, että mitä jos keittäisimme näistä luista lientä. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta, meillä on ollut aina liemiä pakastimessa, tai joskus pelkkiä luita odottamassa vähän lisää luita, että on keitettäväksi asti. Useimmiten meillä on ollut lammaslientä, joskus harvoin porolientä. Linnuista liemiksi ovat päätyneet broilerien ja pari kertaa kalkkunan luut. Kalaliemiä en usein keitä, kerran tein erittäin hyvää hummerilientä ja tärväsin sen sitten johonkin liharuokaan, tai kasviskeittoon, josta emme päässeet selville miksi se maistuu eriltä kuin pitäisi. Syy löytyi sitten siitä, ettei rasiaa oltu merkitty kunnolla (lue:ollenkaan) ja hyvä herkkuliemi meni omasta edestään. 

Tällä viikolla saimme työkaverin kautta poronluita, hän oli jo keittänyt itselleen tarpeeksi lientä ja iso pussillinen luita oli vielä jäljellä. Vielä kuin saimme pussin kotiovelle toimitettuna, niin mikäpä siinä oli aloitella aamulla liemenkeittoa. Muistin vastikään ollutta sauvajyväsen liemipostausta, jossa hän paahtoi hirven luita nuotiolla. Nuotiota en alkanut kuitenkaan viritellä, vaan hoidin paahtamisen uunissa, vaikutus lopputulokseen oli kyllä huomattavan hyvä.

Poroliemi

• noin 5 kg poronluita, melko pieninä paloina
• 5 dl punaviiniä
• 6 suurta porkkanaa
• 6 sipulia
• 1 monikyntinen valkosipuli
• mustapippureita
• rosepippureita
• rosmariinia
• timjamia
• laakerinlehtiä
• vettä

Kuumensin uunin 225 asteeseen kiertoilmalla ja levitin luut kahdelle uunipellille. Laitoin pellit uuniin ja paahdoin luita noin 45 minuuttia aivan siihen pisteeseen, että ne olivat lähellä kärähtää. Tällä välin leikkasin porkkanat muutamaan palaan ja jaoin valkosipulin noin kahteen samankokoiseen osaan. Antti haki pihan kulatungista mitä yrttejä siellä nyt vielä oli. 

Otin esille talouden kaksi suurinta kattilaa, 10 litran ja 8 litran vetoiset. Laitoin niiden pohjalle porkkanapalat, sipulit, valkosipulinkynnet ja kumpaankin pienen kourallisen mustapippureita ja vähän rosepippuria ja muutaman laakerinlehden. Pienempään kattilaan kaadoin pari desiä viiniä ja suurempaan  kolmisen. 

Kun luut olivat sopivasti paahtuneet lapioin ne kattiloihin, suurempaan noin 3/5 ja pienempään loput. Kaadoin kumpaankin kattilaan vettä niin paljon, että luut peittyivät täpärästi. Ripottelin yrtit kattiloihin, ei tarvita mitään lehtien riipimistä sen enempää kuin sipuleitten kuorimisia. Liemi siivilöitäisiin, niin kaikki sattumat jäisivät pois valmiista liemestä. 

HUOM! En koskaan laita liemiin erikseen suolaa. Joskus jos keitän lientä luista, jotka ovat olleet jossain kokonaisessa ruoassa, on luissakin ja roippeissa tietysti suolaa, se pitää ottaa huomioon liemiä käytettäessä. 

Liemet kiehuivat miedolla porinalla koko päivän. Sillä aikaa me leikimme, jo toista päivää. Meillä on nimittäin ollut Playmobil-projekti. Antti toi kaikki Playmobileja sisältävät laatikot sisälle varastosta, jossa ne ovat olleet noin 15 vuotta kohta. Meidän oli tarkoitus koota sopiva setti pienelle sukulaislapselle, mutta sen lisäksi uppouduimme järjestämään lelut paremmin, nyt ne mahtuvat paria laatikkoa vähempään määrään laatikoita. 

Huomasimme poikiemme vuosien takaisista leikeistä muutamia seikkoja. He olivat poistaneet melkein kaikilta lelumiehiltä niillä olleet parrat ja lisänneet niitä useille lelunaisille. Kysyin eilen, että miksi he niin tekivät ja nuorempi poika muisteli, että siksi, koska se oli humoristista. Kieltämättä se olikin. Monilla hahmoilla oli erilaiset varusteet kuin millaisilla ne olivat varustettuja alunperin. Moni hahmo oli hupaisan hauska nyt, suosikkini oli pienikokoinen piru, jolla oli vaahtosammutin kädessään. Nyt urakka alkaa olla lopuillaan ja leikki loppukoon, laatikot palatkoon varastoon siltä varalta, että lähileikkijöitä jonain päivänä olisi. 

Palataanpa sitten liemitoimiin. Illalla kauhoin luut, juurekset ja muut hökeet suureen siivilään ja keräsin liemen suureen kulhoon. Nyt kaikki liemi mahtui suurempaan kattiloista, kun kaikki kiinteä oli poimittu pois. Laitoin kattilan kylmään yön ylitse. Seuraavana aamuna otin kattilan taas käsittelyyn. Liemen pinnalle oli noussut rasvaa parin millin paksuinen kerros. Rikoin sen varovasti ja nostin palat lastalla pois. Rasva päätyi kompostiin, kuten luut ja muut liemen kiinteät osat. 

Koska pakastimet ovat meillä aika täynnä, keitin lientä vielä kokoon. Sitä oli alussa noin 7 litraa ja keitin pari litraa pois antamalla liemen kiehua kohtalaisella poreella pari tuntia. Kylläpä oli jo aikamoisen intensiivinen maku ja tuoksu liemessä. Jätin sen jäähtymään vähäksi aikaa, että sen voisi purkittaa. Merkitsimme kerrankin purkit kunnolla humppaporo-teipillä. Nyt en luule lientä hummeriliemeksi, enkä muuksikaan. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Hirviliemi

Työpaikan joululounaalle tekemäni hirvipadan yhteydessä otin talteen hyvän kokoisen luupalan liemenkeittoa varten. Yövuorojen välisenä päivänä olin tavalliseen tapaan epänormaalin virkeä ja laitoin aamiaisen jälkeen liemen tulelle. 

Hirviliemi

• isohko pala hirven luuta, arvelen sen olleen jonkunlainen lapapala
• 3 dl punaviiniä
• 4 litraa vettä
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 2 valkosipulia
• 3 laakerinlehteä
• mustapippureita
• rosmariinin oksia
• kuivattuja chilihiutaleita

Kippasin kaikki ainekset suureen kattilaan ja nostin seoksen kiehumaan. Aluksi pinnalle nousi hieman punaviinistä värjäytynyttä kuohua, jonka kuorin pois. Sitten liemi kiehui ykkösellä noin 5-6 tuntia. En katsonut kelloa. Maistelin välillä lientä, mutten lisännyt mitään, en suolaakaan sillä mahdollisimman vähäsuolainen liemi on parasta, ei sitten yllätä lientä käytettäessä ja suolaa ruokaa liikaa. Siivilöin liemen ja purkitin sen puolen litran pakasterasioihin. Jopa merkitsin rasiat asianmukaisesti. Laitoin ne ensin hyvin peitettyinä yöksi ulos jäähtymään ja aamulla Antti sijoitteli ne pakastimeen. 

Luussa oli jonkun verran lihaa vielä kiinni, ne sai helposti kaavittua irti ja laitettua pikaiseen vokkiin, johon tuli vähän kasviksia ja lasinuudeleita. Ihan kiva pika-ateria. Lopuksi puhtaaksi käytetty luukalikka meni kompostiin, jossa se tulee muutamia kertoja käännettäessä vastaan, ennen kuin häviää lopullisesti. Tulipa tosin vähän liikaa srirachaa siihen vokkiin, aivan silmälasit huurtui syödessä!

Autenttisuuteen pyrittiin ja ainakin lähelle päästiin!

Ylläolevan kuvan keitto on eräältä keväiseltä sadepäivältä Espanjasta. Astuimme sisälle lämpimään baariin ja olimme toiveikkaita, että jotain lounasta olisi tarjolla. Olihan sitä, kaikille samaa kuumaa soppaa lämpöä tuomaan. Kellon on täytynyt olla jo yli puolenpäivän, nautimmehan todistettavasti kuuman keiton kylmän oluen kanssa. Miten hienostunutta. 

Muistan ajatelleeni, ettei tuo serviisi ollut keitolle aivan edukseen, harva soppa näyttää nätiltä lasiastiassa, mutta olihan se aika sivuseikka. Juttelimme tuolloin sisareni, tuon kuuluisan Dorsetin kissankesyttäjän kanssa, että loppukesän La Vuelta-haasteessani voisinkin toistaa näitä ihania Espanjan aterioitamme. Pieni ajallinen välimatka olisi kyllä tarpeen, että tekisi mieli paneutua taas menu peregrinoon. Tänään on lounaskeiton vuoro, myöhemmin vielä valmistan oikean peregrinopäivällisen kaikkine kolmine ruokalajeineen. Täytyykin jo laittaa punaviini viilenemään. Alkuvihjeet päivän keittoon otin täältä, loput soveltelin omasta tai asiakkaan päästä.

Tulikuuma linssikeitto sadepäivään

• koko päivän kestävä vesisade
• 300 g vihreitä linssejä
• puolikas hokkaidonkurpitsa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 4 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä chorizoa, olisi voinut olla toinen mokoma
• 2,5 dl lihalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• sahramia
• oliiviöljyä
• nokare voita

Huuhtelin linssit ja laitoin ne laakeaan kasariin. Kaadoin päälle viikonloppuna säilömäni grillausliemet, se oli tanakkaa lihalientä, eikä sitä raskinut heittää pois. Lisäsin vettä sen verran, että linssit olivat hyvin upoksissa. Aloin kypsentää niitä keskilämmöllä. Raastoin kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi ja silppusin sipulit ja pehmittelin niitä voin ja oliiviöljyn seoksessa, kunnes ne laiskistuivat. Odotellessani leikkasin hokkaidonkurpitsan kahtia, koversin siemenet pois puolikkaista ja kuorin toisen puolikkaista ja pilkoin sen vähän sokeripalaa suuremmiksi kuutioiksi. Se oli sen verran kovaa tavaraa, etten viitsinyt käsitellä kumpaakin puoliskoa, vaan laitoin toisen vihanneslaatikkoon odottamaan myöhempää käyttöä. Kyselkää, jollei ala näkyä toista kurpitsaohjetta piakkoin. Ensi viikolla on vielä Hävikkiviikkokin, joten tuhluu ei tule kysymykseenkään.

Lisäsin laiskat sipulit ja kesäkurpitsaraasteen linssipataan ja laitoin kurpitsakuutiot vuorollaan ottamaan vähän paistopintaa pannulle. Niiden jälkeen siellä kävivät mutkan chorizoviipaleet. Sitä olisi tosiaan voinut olla enemmänkin, mutta nuukailin. Lisäsin makkaratkin pataan ja sekoittelin. Laitoin hieman lisää vettä, vähän sahramia, paljon pimentonia ja jonkunverran suolaa ja pippuria. Annoin keiton kiehua noin vartin, kunnes kurpitsa oli kypsää. Maustoin hieman lisää vielä. 

Keiton kaveriksi otin kuivahtanutta vaaleaa sekaleipää, jota oli muutama viipale. Käytin niitä voinokareen kanssa paistinpannulla ja kun ne olivat paistuneet kauniin rapeiksi, ripotin niiden päälle pimentonia. 

Linssikeittoni oli oikein maistuvaa, siitä alkoi nenä vuotaa muutaman lusikallisen jälkeen, se on hyvä merkki. Lientä oli selvästi esikuvaansa vähemmän, mutta täyttävyys oli samaa luokkaa. Hyvin olisi voinut pukea päälle kaikki sadevarusteet, heittää rinkan selkään ja lähteä kävelemään vielä 15 kilometriä!

Eilen La Vueltan tulospalvelulla oli kyllä joku rokulipäivä, tai  muuten kukaan ei saanut tuloksia oikein esille. Vielä yhdentoista aikaan illalla siellä oli väärä kokonaiskilpailun johtaja. Ei minulla ole mitään Alejandro Valverdeä vastaan, mutta Darwin Atapuma nyt kumminkin on se, joka tänäänkin ajaa punaisessa paidassa. Tänään ajettava kuudes etappi on jo melkoinen vuorietappi, siitä ei ole epäilystäkään. Lähetys on vielä menossa, maaliin on yli 70 kilometriä. Huomenna olemme reissussa, joten La Vuelta saa tulla toimeen omillaan, ruokapostaus tulee ajastettuna. 

Lampaan fileitä ja ohrattoa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Kaappien tyhjäksisyömisprojekti jatkuu. Otin eilen päivällistä varten Familialta saamamme puolen kilon paketin lampaan sisäfileitä sulamaan. Meillä ei ollut yhtään perunaa, eikä oikein muutakaan lisäkkeiksi sopivaa. Pyysin Kammenpyörittäjää poimimaan kaupasta jotain kasviksia, valinnan jätin hänelle. Ohrahelmiä oli noin 1,5 dl jäljellä, joten se määräsi ohraton koon. Koska otin 500 gramman pakkauksen lammasta sulamaan, annoksesta tuli suurempi, kuin kahdelle olisi ollut tarpeen. Niinpä seuraavan päivän työlounaskin tuli samantien. 

Lammasta ja ohraa 3-4:lle

Lammas

• 7 pientä lampaan sisäfilettä (500 g)
• nokare voita
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Ohratto

• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• iso nokare voita
• 1,5 dl ohrahelmiä
• 1 dl valkoviiniä
• 0,75 l tummaa lihalientä (jonkun pataruoan jäännösliemi pakastettuna ja sulatettuna)
• pussinpohja pakasteherneitä
• toinen iso nokare voita
• raastettua juustoa (oli pakastimesta, en ole varma mitä juustoa se oli, aika voimakasta kumminkin)
• suolaa ja pippuria

Aloitin kuivaamalla lampaanfileet, niissä ei ollut mitään poistettavaa, rasvaa tai kalvoja. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Jätin fileet odottamaan. 

Silppusin sipulin ja kuumensin paksupohjaisen kattilan ja sulatin siinä ison nokareen voita. Pehmittelin hetken aikaa sipulia varoen polttamasta sitä. Lisäsin kattilaan ohrahelmet ja kuullottelin niitäkin muutaman minuutin. Kaadoin valkoviinin kattilaan ja sekoittelin kunnes viini oli imeytynyt/haihtunut kokonaan. Aloin lisätä kuumaa lihalientä kauhallinen kerrallaan ja sekoitin koko ajan. Ohratto valmistetaan aivan samaan tapaan kuin risotto, ei kannata ottaa paljon muita tehtäviä siksi aikaa, kun ohrattoa pitää hämmentää. No, minä tietysti otin. 

Kun ohraton keittoaika oli noin puolessa (kypsyminen ottaa noin 20 minuuttia), kuumensin valurauta pannun ja sillä ison nokareen voita ja tilkan oliiviöljyä. Paistoin lampaanfileitä joka puolelta noin minuutin verran, kaikkiaan noin 4-5 minuuttia/file. Nostin ne astiaan ja peitin foliolla asettumaan siksi aikaa, että ohratto tuli valmiiksi.

Kun ohrahelmissä alkoi olla enää pikkuaavistus kovaa purutuntumaa, kumosin mukaan herneet ja lisäsin ison nokareen voita ja kunnolla juustoraastetta. Sekoitin hyvin, maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kannen päälle ja liekin kattilan alta pois.

Leikkasin lampaanfileet paloiksi. Otin suuren lautasen ja kumosin ohraton vadille ja asettelin lammaspalat siihen päälle. Reunoille nostelin juuri ja juuri kypsiä parsakaalikukintoja. 

Familian toimittamat lampaanfileet olivat todella mureita ja helppoja valmistaa. Söimme noin puolet tästä ruoka-annoksesta, loput laitoimme rasiaan ja odottamaan huomista työvuoroa. Ohratto on ainakin yhtä mieluisaa syötävää kuin risotto, mutta tämänkertainen oli melko mietoa makumaailmaltaan. 

Possunkärsätön baeckeoffe

Tänään minulla porisi haudutuspadassa mummonsekohillo, ei tarvinut vahtia, siellä se sai rauhassa valmistua aamusta pitkälle iltapäivään. Samaan aikaa päivällisruoka valmistui valurautapadassa uunissa. Tämän ranskalaisen pataruoan nimi on baeckeoffe. Se on peräisin Alcasen alueelta ja nimi merkitsee vapaasti käännettynä leipurin uunia. En tehnyt ruokaa aivan orjallisesti ohjeiden mukaan, minulta puuttui muutama raaka-aine, mutta en olisi tainnut tahtoa yhtä niistä käyttääkään, vaikka olisi ollut saatavillakin. Muutoinkin soveltelin sen mukaan, mitä talosta löytyi.

Baeckeoffe

Lihat ja marinadi

• 500 g lammasta
• 300 g possua
• 0,3 l viiniä (käytin rose-viiniä, koska sitä oli avattuna)
• katajanmarjoja
• laakerinlehtiä
• neilikoita
• pippuria

Kerää marinadin ainekset kulhoon ja pilko lihat paloiksi tai suikaleiksi. Sekoita lihapalat marinadiin ja anna maustua yön yli. Minä marinoin lihoja vain kolmisen tuntia, kun en illalla viitsinyt ryhtyä marinoimaan.

Muut ainekset

• pieniä perunoita 
• porkkanoita
• sipuleita
• 0,75 l lammaslihalientä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita padan voiteluun
• 100 g venhäjauhoja
• noin 1 dl vettä

Kuumenna uuni 170 asteeseen. Pese perunat ja porkkanat ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin sipulit. Voitele valurautapadan sisus voilla. Asettele perunaviipaleista noin kolmannes padan pohjalle, sekä puolet porkkanoista ja sipuleista. Sommitele kasvisten päälle puolet lihapaloista ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Levitä taas kolmannes perunaviipaleista lihapalojen päälle ja loput porkkanat ja sipulit. Seuraavaksi asettele loput lihapalat ja aivan päällimmäksi loput perunapalat, mausta taas suolalla ja pippurilla. Kaada marinadi kulhosta pataan ja lisää lihalientä sen verran, että päällimmäisetkin perunat juuri ja juuri peittyvät. 

Sekoita vehnäjauhoihin vettä sen verran, että saat muotoiltua joustavan pitkän pötkylän. Painele taikinapötkylä padan reunaan ja paina padan kansi kiinni taikinaan, joka sulkee padan tiiviisti. Paista ruokaa uunissa kolmisen tuntia, jos aikaa on enemmän, pitempäänkin, voit lasken lämpöä kolmen tunnin jälkeen satasen tienoille. Minun patani viihtyi uunissa kaikkiaan neljä ja puoli tuntia.

Alkuperäisohjeissa oli mukana esikeitetty, pilkottu possunkärsä, samoin jonkinlaista kinkkua, eikä niinkään lihalientä, vaan enemmän viiniä, jota en nyt raskinut niin paljon hulauttaa marinadiin. Myös naudanlihaa näytettiin käyttävän monissa ohjeissa. Arvelin tässä ohjeessa valmistustavan olevan oleellisempi kuin ainesluettelo, vaikka tuo possunkärsä jäi vähän kaihertamaan. Ruoka oli melko samantapaista kuin meikäläinen karjalanpaisti, liha todella mureaa ja maukasta. Perunaa olisi saanut olla enemmänkin.

Tour de Francen yhdeksästoista etappi on toiseksi viimeinen Alpeilla ajettavista. Kuten eilen vähän valittelin, on mielenkiintoni hieman kärsinyt Froomen ylivoiman vuoksi, mutta on etappeja silti ollut mukava katsoa ja kuunnella, kauniiden maisemien ja hyvän selostuksen tähden. Myös etappilähetysten molemmin puolin olevan LeMond on Tour-lähetykset ovat kiinnostavia ja mukavia, kiitos niistä Eurosportille! Etapin lopputulos selviää myöhemmin noin 50 km kuluttua, menossa on hurja lasku, jota ei meinaa tohtia katsoa.

Kenguru loikkasi pataan!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Syömme lihaliemifondueta harvoin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt yli kolme vuotta. Eilen meillä oli Opiskelijan synttäripäivällinen ja hänen toiveidensa mukaisesti naudan sisäfilettä pihveinä. Kokonaisesta fileestä jäi ohut ja paksumpi pää tähteeksi ja päätin jo eilen, että tänään söisimme fondueta. Päätin myös, etten lähde tänään kauppaan, vaan kaavin lisäkkeet kaapeista ja kylmiöistä. Hyvin löysinkin ateriaksi riittävät tarpeet.

Familia lähetti meille taannoin kokeilupaketin lihaa, jossa oli mukana myös pikkuinen pala kengurua. Kyseessä oli yksi pihvi, joka painoi 192 g. Sillä ei kovin suurta perhettä ruokita, muttei ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli maistaa. Otin pihvin sulamaan ja lisäsin sen naudanlihan kaveriksi fonduepataan laitettavaksi. 

kenguru oli hyvin poroisaa

Aikaisemmin olen leikannut fonduelihat kuutioiksi, tällä kertaa leikkasin japanilaistyyliin (eikö?) ohuiksi viipaleiksi. Lientä oli kaikkiaan puolisentoista litraa, pakastimista löytyi niin ankka- kuin porolientäkin, sekä torstailta jäänyttä nyhtökalkkunan haudutuslientä. Liemessä oli kyllä makua ja syvyyttä vaikka myytäväksi. 

Muiksi lisäkkeiksi laitoin kirsikkatomaatteja, pilkoin kurkkua ja paprikaa, puolitin ruusukaaleja, aukaisin pikkuisen oliivipussin, taistelin auki minikurkku- ja pari chutneypurkkia. Aamuista auringonkukkaleipää oli myös tarjolla, isompi leipä oli vielä korkkaamatta. 

Kengurusta leikatut ohuet suikaleet kypsyivät kiehuvassa liemessä nopeasti ja imivät liemestä jo hyvin makua, mutta pieni ripaus suolaa ja pippuria suikaleille teki vielä terää. Pidimme kengurusta kyllä, mutten luule sen tulevan meidän pöytäämme vakiovieraaksi. Strutsia voi hankkia kotimaisena tuotantona, sitä voisimme toistekin kokeilla. Kenguruita ei taideta sentään Suomessa (onneksi) kasvattaa ja se jäänee meillä tällaiseksi kertakokeiluksi. Kiitos vielä Familialle tästä kokemuksesta! Pakastimessa on vielä odottamassa ne pelottavat kateenkorvat ja muutama karitsapalanen, joille uumoilen nyhtötyyppistä valmistustapaa. Liemen säilöin maakarliemen tapaan, nyt siinä on kolmea eri lientä ja makua vielä naudasta ja kengurusta.

Ö allakan laidalla tekee lihapataa Jamien neuvoin

Nyt kun tämänvuotinen ruokahaasteiden trio on kokattu läpi ja olen hengähtänyt muutaman päivän, tuntuu olo vähän heitteillejätetyltä. Edellisillä kerroilla taisin olla lähinnä helpottunut, etenkin ensimmäisellä, sillä en ollut aloittaessani ollenkaan varma, että ylipäätään saisin blogin aikaiseksi. Viime vuonna tunteissa oli jo mukana vähän tottumuksen tuomaa tyytyväisyyttä, mutta nyt on uusi merkillinen olo. Haasteiden päättymistä sattui vielä seuraamaan sellainen viikko, jolloin olemme kaikki viilettäneet menoissamme, töissä ja opinnoissa eri aikoihin. Emme ole istahtaneet ruokapöytään kertaakaan kaikki yhdessä, emmekä ehdi sitä tehdäkään ennen lauantaina. 

Tänään minulla oli aamulla aikaa keittiöpuuhiin ja valmistin perheelle aterian, vaikken itse olisikaan kotona päivällisaikaan. Koska aikataulumme eivät osu yksiin, ruoan oli oltava sellaista, joka kestää odottelua. Mikäpä silloin olisi enemmän paikallaan kuin muheva lihapata? Koska sattumoisin Iso-Brianniassa ajetaan juuri The Tour of Britain-etappikilpailua, teen lihapatani Englannin virallisen vekkulin, Jamie Oliverin neuvoin. Ikävä kyllä ohje ei ole peräisin hänen kirjastaan Jamie's Great Britain, vaan hänen verkkosivuiltaan ja kenties jostain muusta kirjastaan. Olisipa ollutkin somaa samantien ottaa yksi piste keittokirjahaasteeseenikin. Muttei makeaa mahan täydeltä. Ohje on täältä.

Minulla oli kaksi kilon palaa naudan sisäpaistia. Arvelin kuitenkin, että jos Jamien Jools-rouva ruokkii kilolla lihaa suurperheensä, ei minunkaan ollut syytä liioitella. Käytin pataan:

• 1,2 kg naudan sisäpaistia 5 cm kuutioiksi leikattuna
• 4 porkkanaa paloina
• 10 pientä perunaa (niitä oman maan tuotteita!)
• 1 sipuli kuorittuna ja isohkoihin lohkoihin leikkattuna
• suolaa ja pippuria
• salvianlehtiä (pakastettuja)
• timjamia (koska sitä oli)
• vehnäjauhoja lihapalojen tomuttamiseen
• 1 kaskinauris (palsternakan ja maa-artisokkien puutteessa)
• neljäsosa hokkaidon kurpitsasta (myskikurpitsan sijaan)
• 3 dl punaviiniä
• 0,5 l lihalientä
• 4 rkl tomaattipyrettä
• voita 
• öljyä

Jamie vakuutti, että lihoja ei tarvitse käyttää pannulla ja minähän mielelläni tottelin, koska täten säästin aikaa mukavasti. Valmistelin kaikki ainekset saataville, pilkoin juurekset ja pyörittelin lihakuutiot kevyesti suolatuissa ja pippuroiduissa vehnäjauhoissa. Sulatin padan pohjalla nokareen voita ja lisäsin pikkuisen öljyä mukaan. Kippasin pataan salvianlehdet ja pilkotun sipulin ja annoin niiden kypsyä muutamia minuutteja. Sitten vain keräsin kaikki kasvikset, lihapalat, tomaattipyreen, viinin ja liemen pataan ja ripottelin päälle runsaasti pippuria ja tuoretta timjamia. Suolaa laitoin maltillisesti. Nostin liemen kiehumaan ja laitoin kannen padan päälle. Siirsin padan 160 asteiseen uuniin ja jätin sen sinne neljäksi tunniksi. 

Ohjeen lopussa oli vielä pieni padanpiriste, gremolatamuunnelma, jonka unohdin valmistaa, mutta se kuulosti näin jälkilukemalla oikein hyvältä. Siinä sekoitetaan valkosipulimurskaan sitruunan raastettua kuorta ja rosmariinisilppua. Tätä kun ripottelee annoksensa päälle, se Jamien mukaan tekee ihmeitä. Hyvää pata oli ilman tätäkin. 

Eilen illalla katselimme kaihoten Walesin maisemia, joissa Tour of Britainin neljäs etappi ajettiin. Loppukirissä lempparimutrunaamani, Mark Cavendish näytti kaapin paikan kaikille muille ja kokonaiskilpailua johtaa Sir Bradley Winggins. Jos teillä on lapsekas huumorintaju, jonka ominaispiirteisiin kuuluu samojen asioiden toistaminen ja siitä suunnattomasti huvittuminen, suosittelen tätä sivua.

Minestrone revisited

Tänään piti syödä tähdenlentoja, onhan Girossakin vapaapäivä. Tein kuitenkin minestronekeitosta oman sovellukseni hyödyntäen jääkaapin antimia. Keittooni tuli:

• 150 g minikokoista pastaa
• 100 g pancettakuutioita
• 2 isoa porkkanaa
• pari kourallista sellerinvarsisiivuja pakastimesta
• 1 iso tomaatti
• 1 kevätsipuli
• 1 tölkki kikherneitä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 l lihalientä
• 400 g jauhelihaa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• persiljaa

Aloitin paistelemalla valurautapannulla pancettakuutioita niin kauan, että niistä tuli rapeita. Lisäsin pannulle jäiset sellerisiivut ja sekoittelin hetken. Samaan aikaan lihaliemikalikat sulivat kattilassa. Viipaloin porkkanat ja sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Käytin kaikki ainekset pannulla ja sen jälkeen lisäsin ne keittokattilaan. Lisäsin kattilaan vettä noin puoli litraa, tomaattipyreen ja annoin ainesten kypsyä miedolla lämmöllä. Maustoin jauhelihan suolalla ja pippurilla ja pyöritin massasta pieniä lihapullia, joihin otin paistopinnan pannulta. Kippasin lihapullatkin kattilaan yhdessä kikherneiden ja pastan kanssa. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia, tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Aivan lopuksi silppusin päälle tuoretta basilikaa ja persiljaa ja halukkaat saivat raastaa annoksensa pinnalle vielä pecorinoraastetta.

Ankkalientä ja Ronde van Vlaanderenia

Tänään ajetaan Belgiassa Ronde van Vlaanderen-ajo, sieltä on Eurosportilla monen tunnin lähetys, jota iloisina seuraamme. Ikävää, että Tom Boonen kaatui ja joutui keskeyttämään. Ei tuolla Belgiassakaan kovin kesäistä näytä olevan.

Eilisen ankka-aterian jälkipyykkinä on tänään vuorossa liemenkeitto. Ulkona grillin sivupolttimolla porisee talouden suurin kattila ja sieltä leviää ihanaa tuoksua ympäristöön. Kattilassa on kaksi ankanrunkoa, muutama sipuli halkaistuna, yksi valkosipuli, kolme porkkanaa, kourallinen pippureita, pakastimesta viimekesäisten rosmariinien loput, litran verran valkoviiniä ja vettä niin paljon, että kaikki aineet peittyivät. Vain ankkojen siipien kärjet pilkistävät liemestä. Liemi saa porista kaikessa rauhassa muutaman tunnin. Illempana siivilöimme liemen ja keräämme sattumat kompostiin. Purkitamme liemen pakastamista varten ja kuulema purkit jopa merkitään. 

Päivälliseksi meillä on tänään tähdenlentoja edellisiltä päiviltä, on hieman loimulohta, puikulamuusia ja ankkaa, eiköhän niillä pärjätä.