Lohta ja papuja salaatissa

Salaatti pääruokana on välillä aivan paikallaan. Tänään oli sellainen päivä. Ostin eilen savustettua lohta ja sen kaveriksi keräilin kaapeista yhtä jos toista suurelle vadille. Pohjalle sirottelin rapeaa salaattia. Vadille päätyi kaikki pienet tomaatit ja muutama isompikin, pätkä kurkkua, purkillinen valkoisia isoja papuja ja yksi greippi fileroituna. Lopuksi lohkoin savustetusta lohifileestä paloja salaatin pinnalle. 

Sain tänään uuden keittiökoneeni, jonka tilasin viime sunnuntaina, tilauksen yhteydessä lupailtiin toimitusta joulukuun puoliväliin mennessä, joten DHL:n kuskin pyörähtäminen pihaan jo tänään oli iloinen yllätys. Olen pitkään haaveillut haudutuspadasta, etenkin kun olen lueskellut sauvajyväsestä monista haudutuspadassa tehdyistä ruokalajeista. Crock-Pot-merkkinen pata on nyt purettu pakkauksestaan. Kammenpyörittäjän täytyi mennä toiseen huoneeseen, sillä hän keskivahvasti kammoaa styroksia. Nyt minulla ei ole vielä aikaa kokeilla pataa, eikä toisekseen mitään sopivia raaka-aineitakaan, joten kokeilu menee ensi viikkoon. 

Huomenna lähdemme minilomaselle Seinäjoelle. Siellä on luvassa Ressitön viikonloppu-tapahtuma, jossa on nähtävillä Kaikki äitini reseptit-blogin Nanna näyttämässä mallia, miten ruokaa oikein laitetaan. Sitähän on mentävä katsomaan. 

Casual Friday

Nakkipiilot ovat lastenkutsujen vakiotarjottavaa. Ne sopivat tämän perjantain toimistolounaaksi mitä parhaiten, sillä meno työpaikalla äityy joskus melko lapselliseksi. Askarteluvastaava sommitteli ison kulhon kreikkalaista salaattia ja minä käärin nakkeja voitaikinaan minkä kerkesin. Sipaisin hieman tuorejuustoa taikinalevylle ennen rullaamista. Paistoin kääröjä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Ensimmäinen pellillinen paistui ns mediumiksi ja toisesta tuli parahultaisen well done. 

Jälkiruokana meillä oli tutulla ohjeella tehdyt muffinit, niihin laitettiin niin valko- kuin tummaakin suklaatakin ja pussillinen pakastemustikoita, jotka tekivät taikinasta hieman synkänsävyisiä, mikä sopii tähän halloweenin tienoille. Kammenpyörittäjä operoi kahveja niitä haluaville. Kohta alkaa viikonloppu!

Kinkkua ja kananmunia, voiko mennä pieleen?

Vueltan 18. etappi on jo kisan loppua enteilevä. Maaliin tullaan kahdeksan kilometrin rankan ykköskategorian nousun jälkeen. Eilisen etapin jälkeen kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen osalta muuksi muuttunut ja alkaa tuntua siltä, että voittajan paitaa voisi jo suunnitella Nibalin mittojen mukaan. Mielestäni kisa ei vedä vertoja jännittävyydessään viime vuotiselle, mutta suurimmaksi osaksi se johtuu suosikkieni puuttumisesta tämän vuoden mittelöstä.

Minulla on tänään sellainen työvuoro, etten ehdi tänään sen enempää katsella kilpailua kuin kokkaillakaan, joten käytän päivän postaukseen yhtä viikonlopun tapaspöytämme annoksista. Säveltelin sen melko lailla, mielessäni oli kuva eräästä ruokalajista, mutten löytänyt lähdettä enää. Käytin kolmen hengen annokseen:

• 6 viipaletta serranonkinkkua
• 3 kananmunaa
• chorizosilppua
• kourallisen herneitä
• raastettua manchegoa
• pippuria

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Vuorasin pienehkön saviastian pohjan ja reunat kinkulla ja ripottelin chorizosilppua kinkun päälle. Rikon vuokaan kolme kananmunaa ja sirottelin herneet ja juustoraasteen pinnalle. Muutama pyöräytys pippuria ja kun muut tapakset alkoivat olla melkein valmiita, laitoin vuoan uuniin noin 15 minuutiksi. Pöydän kattamisen ajan vuoka jäähtyi ja kananmunat jatkoivat vielä hieman kypsymistään tulikuumassa vuoassa. Kinkusta tuli rapeaa ja uunipaistoksesta oli helppo leikata pieniä annospaloja, tämä taitaa jäädä kyllä jonkunlaisen sovelluksena aamiaisruoaksemme perheemme kananmunista pitäville. Melkein samanlaisen viritelmän tein jo ammoisina aikoina.

Tähdenlentopastaa

Lintu, pysy pois meidän marjoistamme!

Me pidämme kovasti pastasta. Sitä ei välttämättä uskoisi, jos vilkaisee pasta-aiheisten postauksien määrää blogin vähän yli 500 postauksen joukossa. Blogin ensimmäisen kevään Italia-haasteen aikana tein monta pastapostausta, mutta sittemmin niitä on ollut harvakseltaan, lähinnä omia pastataikinakokeilujani ja surkuhupaisia ravioliräpellyksiä. 

Nämä ruokahaasteet ovatkin siitä hassuja, että ne ikäänkuin köyttävät käteni keittiössä. Tulee itseaiheutettu tunne, etten voi tai saa tehdä jotain ruokaa, koska se on väärää. Tietysti voin ja saan, eikä ruoka ole väärää. Silti pihtaan pastan kanssa Ranska- ja Espanja-viikoilla ja Italia-viikoilla taas ajattelen, ettei voi koko ajan vain pastaakaan laittaa! Varsinaista logiikkaa. Joka tapauksessa syömme siis pastaa useammin, vähän salaa, kuin blogista voisi päätellä. 

Toinen raaka-aine, jonka käyttäminen on joutunut samanlaisen pihtauksen kohteeksi on riisi. Italia-viikoilla ns. pitää tehdä risottoa ja Vueltan aikaan paellaa, mutta Ranskaan en oikein osaa liittää riisiruokia. Eilen teimme pitkästä aikaa kalan lisäkkeeksi riisiä. Melkein samaan aikaan päidemme yläpuolella syttyivät lamput, että hei, mitä jos keitettäisiin riisiä! Seuraavaksi piti etsiä riisinkeitin, joka oli vielä väistöpaikassa keväisten ylioppilasjuhlien jäljiltä. Riisi on enemmän jäänyt aidosti vähemmälle käytölle kuin pasta. Kesäaikaan ei tule tehtyä sushiakaan, minulla on päähänpinttymä, että kesällä ei yksinkertaisesti voi löytää riittävän tuoretta merikalaa sushia varten. Luultavasti olen väärässä, eikä merikala ole sen tuoreempaa täällä keskellä maata talvellakaan. 

Eilisen loimulohen loppujen hyödyntämiseksi tein tänään nopean pasta-aterian. Yleensä olen laittanut tähdelohen mukaan kastikkeeseen, mutta kala menee siinä helposti aivan muhjuksi, eikä ole kovin apeteettisen näköistä. Tällä kertaa keittelin  aluksi pienen kermaisen kastikepohjan pastalle. Käytin ateriaan:

• 2 dl kermaa
• 1 punasipuli
• kymmenkunta kirsikkatomaattia (+saman verran valmiin  ruoan päälle)
• loraus konjakkia
• loraus oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• basilikaa ja ruohosipulia
• (tähdeloimulohta noin 300 g)
• 500 g leveää tuorepastanauhaa

Silppusin sipulin pieneksi ja kuullotin sitä hetken oliiviöljyssä. Lisäsin mukaan puolikkaiksi leikatut kirsikkatomaatit. Hetken kuluttua kaadoin kattilaan hieman konjakkia ja sitten kerman. Annoin kastikkeen kiehua noin kymmenen minuuttia kasaan, maustoin sen suolalla varovasti (lohen valmiin suolan vuoksi) ja runsaalla pippurilla. Sillä välin keitin leveää pastanauhaa väljässä runsaasti suolatussa vedessä paketin ohjeistaman neljä minuuttia ja valutin sen. Kuumensin lohen (ei kerrota Gordonille) mikroaaltouunissa ja kumosin kastikepohjan pastan päälle ja sekoittelin sen kunnolla kaikkialle pastan ympärille. Kaadoin pastan laakealle vadille ja asettelin lämpimän lohen palasina pastan päälle, samoin lisää kirsikkatomaattipuolikkaita, basilikaa ja ruohosipulia. En tiedä kuinka monta ihmistä kuvittelin ruokkivani tällä annoksella, tuskin jaksoimme neljää pekkaan puoltakaan. Loput menivät pakastimeen työlounaiksi.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Nyt ruoka ei jäähdy nopeasti, vaikka sitä kiikutettaisiinkin ulos kuvaamisen vuoksi!

Pian lähdemme kohti pohjoista. Mutta vain Äänekoskelle, sillä siellä on mahdollisuus kuulla Kari Peitsamoa, J. Karjalaista ja Kolmatta Naista. Jos joku tuntee halua huomauttaa, että uraudumme musiikillisissa riennoissa muutamiin artisteihin, myönnän auliisti, että näin se on! Tosin Kolmatta Naista emme ole koskaan nähneet livenä, joten tämä aukko sivistyksessä umpeutuu tänään koko perheen osalta. Menomatkalla hoilaamme yhteistuumin: "Tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa!"

Aina ei voi onnistua, mutta paikata voi - bruschettat

Olemme eläneet flunssan jälkeisen elämän ensimmäistä päivää, nenäliinoja menee enää paketti/perhe/päivä ja nuorin meistä on jo mennyt menojaan. Hyvä, että jollakin on sellaisia kuin hot date. Minun oli tarkoitus tehdä italialaista papu-tonnikalasalaattia ja teinkin. Aloitin minulle ominaiseen tapaan, liian myöhään. Tein pavuille, vääränlaisille, pikaliotuksen, koska hellävaraiseen ei ollut aikaa. Lopputulos oli hyvänmakuinen, mutta susiruma mössö, josta en todellakaan ottanut kuvaa. Kammenpyörittäjä lupasi syödä loput huomenna yövuorossa. Hän on niin kiltti.

Lisäksi meillä oli bruschettoja, joista sai kuvan, jolla todistan, että italiaiseen tapaan meillä on syöty! Leikkasin eilisen, ranskalaisessa kuitukankaisessa patonkipussissa säilytetyn patongin vinottain viipaleiksi. Kastoin leipäviipaleita oliiviöljyssä, johon olin ripotellut Eiringin paketissa ilmaisnäytteenä saamaani bruschettamaustetta. Grillasin leipiä molemmilta puolilta hetken aikaa, jonka jälkeen nostin ne vatiin päällystettäviksi. Lastasin leivät tomaattikuutioilla, mozzarellapaloilla, prosciuttosuikaleilla ja basilikasilpulla.

Girossa olemme nyt kaksi etappia jälkijunassa, alamme pian katsoa tallenteelta, mitä onkaan tapahtunut.

Kun mikään ei maistu, pienennetään annoksia, minikokoinen salate caprese

Meillä ei ole ikinä, korostan sanaa ikinä, ollut tautia, joka olisi iskenyt koko perheeseen yhtä aikaa. Ennen kuin nyt. Viimeinenkin mohikaani (tunnetaan myös nimellä Kammenpyörittäjä) kukistui eilen, mutta vastuullisena ihmisenä vasta käytyään kaupassa. Perheen nuorin on jo lähes tervehtynyt, mutta hän hyvin ymmärtää, ettei tänään ole pihvi- tai sushipäivä. 

Ilmaistakseni sinnikkyyttäni Italia-teeman suhteen, kävin siirtelemässä ruokatavaroita jääkaapissa. Tartuin jo nippuun valkoista parsaa, sillä tiedän, että se olisi pitänyt jo syödä. Se olisi pitänyt syödä siellä maassa, missä se kasvoi. Mutta ei jaksa. Otin esille paketin italialaista kinkkua, mutta laitoin sen takaisin. Purkillisen söpöjä mozzarellapalloja otin työpöydälle asti. Samoin korjasin ensimmäisen sadon omia tomaatteja (lue: otin kaupasta ostetusta tomaattipuskasta ne jo kotiintuotaessa valmiit tomaatit) ja tein miniatyyrikoon salate capresea, suupalan kokoisia. Olen jossain nähnyt kuvan sellaisista, en vain löytänyt nyt mistä. Oma luovuuteni on tällä erää, jos mahdollista, tavallistakin vähäisempi. Tämä on niin helppo juttu, että ohjeetkin voi kuitata tällä: keihästä cocktail-tikulla kirsikkatomaatin puolikkaiden väliin pikkuinen mozzarellapallo yhdessä basilikalehden kanssa. Ripota lautaselle hieman oliiviöljyä ja pyöräytä päälle myllystä pippuria. Syö, jos yhtään maistuu. Lanseeraan uudet tunnisteet: sikahelppo ja älynopea. 

Toivottavasti Peter Selin ei suutu, sillä energiatasomme ollessa pakkasen puolella emme jaksa odottaa myöhäisillan suomenkielistä koostelähetystä Giron kuudennesta etapista, vaan katsomme sitä Euro Sport2:lta lontooksi. Ei tämä tietysti yhtä hyvä ole, mutta minkäs teet. Ilmeisesti viikonloppuna päästään normirytmiin ja lemppariselostajamme pääsee ääneen jo iltapäivisin. Kisa etenee Adrianmeren rantaa kohti pohjoista, jossa päästään oikeille vuorille. Äh, kuulostaa kuin minä pääsisin, minä mitään pääse, tuskin ylös tästä sohvalta. 

ajatus luistaa tänään yhtä hyvin, kuin ajelu tällaisella pyörällä