Licor 43 -tiramisu

Otan nyt riskin, että tiramisupuritaanit tykkäävät kyttyrää, mutta tein silti ja myös postaan Licor 43:lla maustetun jälkiruoan, jonka lähdeblogin tekijä on nimennyt tiramisuksi. Licor 43 on espanjalaista yrttilikööriä, jota olemme ostaneet Espanja-ruokahaasteen aikaan pari vuotta sitten, eikä se ollut vieläkään kulunut loppuun. Kierrekorkkikin oli niin piukassa, että tarvitsin apua pullon avaamiseen. Ainemäärien kanssa olin luova.

Licor 43 -tiramisu kahdelle

• 4 savoiardikeksiä
• 0,5 dl Licor 43
• 1 tl vaniljauutetta
• 1 rkl sokeria
• 1,5 dl kermaa
• 1 dl mascarponea
• kaakaota

Muserra annosastioiden pohjalle yksi savoiardikeksi/astia. Lurittele päälle pari teelusikallista likööriä. Vatkaa sokerilla ja vaniljauutteella maustettu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mukaan mascarpone. Vatkaa tasaiseksi. Lusikoi annosastioihin kermaseosta ja riko toinen keksi/astia muruiksi. Jaa loput likööristä keksikerroksen päälle. Lisää vielä loput kermaseoksesta ja tasoittele hieman pintaa. Nosta astiat jääkaappiin tekeytymään, huomiseen astikin, mutta ainakin tunniksi pariksi. Halutessasi siivilöi pinnalle kaakaota juuri ennen tarjoilua. Minä laitoin muutaman vadelmankin pinnalle. Likööriä olisi voinut olla pikkuisen enemmän. 

Giro d'Italia on siirtynyt Sisiliaan, siellä ajettiin neljäs etappi, jolla oli mittaa 172 km ja se päättyi Etnalle.  T'ästä tuli paidanvaihtopäivä. Etapin ekaksi ehti Lennard Kämna ja Juan Pedro Lopez nousi kokonaiskilpailun johtoo ja sai pinkkipaidan. Huomenna vielä ajetaan Sisiliassa. 

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Tiramisu

Tiramisua CampaKeittiössä tehdään noin kerran vuodessa, se on helppo ja nopea jälkiruoka, jonka voi valmistaa hyvissä ajoin, mielelläänkin edellispäivänä. Sen voi tehdä pieneen kokoon tai suureen vuokaan, kaikki käy. Tällä kertaa tein aika pienen annoksen, noin kahdeksan palan vuoallisen. Siitä lähti heti osa jälkeläisten mukaan, sillä määräänsä enempää tätäkään herkkua ei syö. Tein jälkkärin neliön muotoiseen  (noin 18 x18 cm) irtopohjaiseen vuokaan, johon viritin pohjalle ja reunojen yli yltämään ensin tuorekelmua ja sen päälle foliovuoan kannesta leikatun sopivan kokoisen vapapintaisen palan pohjaksi.

Tiramisu

• 28 savoiardikeksiä (joista puolet lyhensin toisesta päästään niin, että ne sopivat vuokaan)
• 3 tuplashottia espressoa
• 1 purkki mascarponea
• 3 dl kermaa
• 1 rkl tomusokeria
• 0,5 dl Amarettoa
• suklaalastuja

Aloitin tekemällä espressoshotit astiaan jäähtymään. Sillä välin viritin vuoan valmiiksi, kuten yllä kerrottu. Mittasin keksien määrän ja leikkasin kuivien keksien päästä terävällä veitsellä pois reilun sentin palat, puolet siis lyhensin, puolia en. 

Vatkasin ensin kerman vaahdoksi ja maustoin se tomusokerilla ja Amarettolla ja yhdistin seokseen mascarponen. Sekoitin tasaiseksi. 

Kostutin keksin kerrallaan nopeasti jäähtyneessä kahvissa ja ladoin niitä vuoan pohjalle, toinen rivi kokonaisia keksejä ja toinen päästään lyhennettyjä, niin pohja tuli täyteen. Levitin puolet mascarponetäytteestä keksien päälle. Tein toisen kerroksen kostutetuista kekseistä, levitin loput täytteestä ja tasoittelin pinnan. Minulla oli päässyt kaakao loppumaan, mutta löysin ison purkin suklaalastuja, joita levitin pinnalle tasaisen kerroksen ja siitä tulikin oikeastaan aika kiva niin. Käänsin kevyesti kelmun reunat vuoan päälle ja nostin jääkaappiin asettumaan. 

Kun oli aika syödä jälkkäriä, laitoin vuoan sopivan kokoisen säilykepurkin päälle, jolloin kakku jäi pohjan päälle lepäämään ja reunat laskeutuvat pöydälle. Nostin kakun leikkuulaudalle pohjineen, kelmuineen päivineen ja avasin kelmut. Suurella lastalla siirsin kakun lautaselle sen vahapohjaisen pahvialustan kanssa, kelmu ja vuoan metallipohja jäivät nätisti leikkuulaudalle. 

Giro d'Italiassa on käynyt koronakato, ainakin Jumbo-Visma vetäytyi kokonaan kisasta, kun jollain jäsenellä todettiin korona. Samoin Mitchelton-Scott on vetäytynyt. Näitä tietoja on todella hankala saada selville Giron omilta sivuilta, mutta Cycling News-sivulta löytyy tietoa paremmin. Nyt on siis melko hutera tilanne koko kisalla, liekö tuota saadaan vietyä läpi. Jos vielä koronatilanteen puolesta saataisiinkin, niin miten sitten pian käsillä olevien vuorietappia puolesta. Alpeilla on ollut jo ajoittain lunta paikoin reippaasti. Normaalisti keväällä ajettavaa Giroa vaivaavat joskus vielä sulamatta olevat lumet ja kylmät säät, nyt voi olla sitten toisinpäin, voi olla jo talvi tulossa ja lunta sataa taas. 

Tänään kylmässä säässä ja vesisateessa voittajaksi selviytyi Jonathan Narvaez ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Tiramisupannukakut

Tänään oli ensimmäinen aamiainen ulkona tälle kesälle, meillä sattui vielä olemaan sisareni, rakas caminokaverini viikonloppuvieraana ja luonnollisesti halusin kokata hänelle parhaan taitoni mukaan. Illalla kun odotimme Euroviisujen alkamista, että pääsisimme nukkumaan, keksin että nythän on hyvä tilaisuus tehdä pannukakkuja, kun syöjiä on enemmän kuin me kaksi. Aamulla etsin sitten ohjeen, jossa olisi jotain Italiaan vivahtavaa ja löysinkin kivan ohjeen Cooking for Keeps-blogista. Käytin hieman sovellusvapautta johtuen siitä, mitä maitotuotteita minulla oli käytössäni. Mutta tärkeimmät osat, kahvi ja mascarpone olivat mukana. 

Tiramisupannukakut (9 isohkoa pannukakkua)

Taikina

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl sokeria
• 1tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa
• 3 dl turkkilaisen jogurtin ja maidon sekoitusta (jogurttia oli purkinpohjallinen, noin desin verran)
• 1 tuplashotti espressoa (noin 1,2 dl)
• 3 rkl sulaa voita + vähän lisää paistamiseen

Päälliset

• puolikas purkki mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• kaakaota
• raastettua tummaa suklaata
• mansikoita
• vadelmia
• mustikoita
• vaahterasiirappia

Sekoitin kaikki ainekset keskenään niin, että niistä muodostui paksuhko taikina. Jätin taikinan hetkeksi turpoamaan. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistin siihen notkistetun mascarponen ja vanijauutteen. Kun oli aika paistaa pannukakut, keräsin ulos kaikki tarvikkeet ja laitoin crêpe-paistolevyn kuumenemaan. Sutikoin hieman voita levylle ja kun se alkoi olla kuuma nostin kauhalla kolme annosta taikinaa paistumaan, joka kerta tuli vähän erikokoisia pannukakkuja, mutta semmoistahan se äitien tekemä ruoka on.

Nostin valmiit pannukakut tarjoiluvadille ja peitin kevyesti foliolla. Kun viimeiset pannukakut olivat valmiit, otin pois folion, ettei mascarpone sulaisi liemeksi liian lämpimien pannukakkujen vierellä. Lusikoin pannukakkupinojen viereen isot nokareet mascarponevaahtoa ja ripottelin ympärille ja päälle marjat. Sirottelin hieman kaakaota pinnalle ja varistin suklaaraasteen koko komeuden päälle. Aivan viimeiseksi pinnalle hieman vaahterasiirappia ja annos oli valmis. Ensimmäinen ulkoaamiainen, tiramisupannukakut ja maitokahvi eivät olleet hassumpi aloitus vapaapäivään. Espresso maistui oikein mukavasti pannukakuissa, olisipa sitä voinut hieman Amarettoa tai Marsalaakin laittaa mauksi vaikka mascarponeen, jollei taikinaankin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset helposti löydettäviksi.

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli toinen henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 35 km. Se alkoi Riminiltä ja päättyi mäen päälle San Marinoon. Ylämäkivoittoinen aika-ajo on yhtä tuskaa monille ajajille, eikä aika-ajopyörän ulkoiluttaminen maistukaan kaikille, jotkut ajoivat tänäänkin tavallisella maantiepyörällä. Minulle se olisi se ja sama millaista pyörää taluttaisin. Huomenna Giro on tauolla, CampKeittiö huilaa ja syö viikonlopun aterioiden tähdenlentoja. Lyhyimmässä ajassa reitin selvitti kisaa alussa johtanut Primoz Roglic. Valerio Conti pitää itsensä kokonaiskilpailun johdossa. Ihan hirveä vesisade väritti etapin loppua, ihan varmasti jokainen sateessa ajanut kastui perusteellisesti.

Äidille kakkua

Minulla on ongelma. Se on kyllä muuttanut muotoaan. Ongelma alkoi  ilmetä joko 2 tai 3 vuotta sitten, en muista enää tarkasti. Aloin polttaa pohjaan kääretorttupohjia, en vain kerran, vaan kaksi kertaa. Seuraavaksi poltin pannukakun pinnan karrelle, vaikka sisus  oli raakaa. Ensin ajattelin vain olleeni tavallista kädettömämpi, tai käyttäneeni jotain vanhentunutta leivinjauhetta tai huonoksi menneita munia. No, sen kyllä huomaa, jos kananmunat ovat menneet huonoksi. Sitten yhdet ankankoivet tulivat confit-padassa sangen rapsakoiksi uunin lämpötilan vaihdeltua ilmeisesti infernaalisesta vielä kuumempaan aivan omia aikojaan. En muuten koskaan saanut sitä pataa aivan puhtaaksi, rasva paloi siihen niin perusteellisesti. 

Päättelin sitten jossain ajassa, että uunissa on jotain vialla. Ettei se paista tasaisesti. Aloin kokeilla paistamista kiertoilmalla ja pian olin huomannut sen, että ilmeisesti sillä asetuksella uuni toimii kuten pitääkin. Enhän suurin surminkaan suunnitellut uunin korjauttamista. Sehän nyt olisi aivan liian järkevää. Pari kolme vuotta tässä on sitten paisteltu kaikenlaista enemmän tai vähemmän onnistuneesti kiertoilmalla. Marengitkin, 90 minuuttia 90 asteessa kiertoilmalla, 90 minuuttia uunissa sen jälkeen luukku raollaan. 

Tällä viikolla intouduin kuitenkin katselemaan millaisia uuneja täällä Keski-Maassa olisi kaupoissa. Siis ihan, että menisi ja ostaisi ja vieläpä kantaisi vekottimen sen tien autoonsa. Nykyään tuntuu, että nypynpoistajakin pitää tilata ja odotella sitä kolmisen viikkoa, kunnes kuulee, että kyseisen mallin valmistus on lopetettu, mutta olisiko teillä käyttöä sähköpuukolle. Joskus tuntuu, että saattaisi olla.

Löysin sitten sellaisen uunin, jota aloin mieliä. Menimme kauppaan ja pyysimme kauniisti saada ostaa sellaisen. Emme siis halunneet täyttää netissä yhteydeottolomaketta ja jäädä vartomaan milloin kyseisestä kaupasta ilmoitettaisiin, olisiko uunia todellakin siellä aivan ostettavaksi asti. Olin aivan hämmentynyt myyjän oitis suostuessa. Hänelle kelpasi rahakin ja ennen kuin ehdin sanoa AEG, oli uuni sijoitettu jo auton takakonttiin. Näin helppoa ei moni asia ole ollut viime aikoina. Toimme uunin kotiin ja Antti soitti sähköfirmaan, että milloinka voisi saada asennuksen. Meillä ei ollut vielä keittiöremontin ajoilta tavallista sähköpistoketta, vaan ammattimies oli tarpeen. Jälleen olimme aivan ihmeissämme, kun firmasta sanottiin, että  huomenna aamulla asentaja saapuu. Ja niin saapuikin. Antti oli tapellut jo pois kaapiston sokkelin ja taiteillut entisen uunin irti, mikä otti melkoisen ajan, sillä edellinen asennus oli ollut jokseenkin luova. Jopa minä vähäisellä sähköpuolen koulutuksellani (lue:olemattomalla) saatoin uskoa, että aivan järkevimmin sitä ei oltu toteutettu.

Kuvan siilillä ei ole osuutta tapahtumiin, se on viaton sivullienn.

Sähköasennus hoitui ja jatkossa voimme vaihtaa uunia vaikka päivittäin, nyt voi vain laittaa töpselin pistorasiaan ja alkaa paistella. Sitten huomasimme, että ongelma oli muuttanut muotoaan. Uunin, sen kauniin, hohtavan puhtaan, monilla kiinnostavilla ominaisuuksilla varustetun uunin luukku ei mennyt kiinni. Se saattaa mennä noin joka viidennellä kokeilulla kiinni, mutta ihan varmaksi sitä ei voi sanoa onko se kunnolla kiinni, vai vähän pielessä. Luukku näyttää rakenteeltaan sellaiselta, jollaisia on avaruussukkuloissa ja niitten luukkuja nyt ei ainakaan kannata maallikkojen alkaa säätää, ettekö olekin samaa mieltä?

Mitäpä sitä epätietoinen asiakas ajattelee tehtäväksi, jos tämmöinen käyttöä karsiva ongelma ilmenee uuden tuotteen kanssa? Ottaa yhteyttä apinaan. Korjaan: myyjään. No se sitten on tehty mahdottomaksi, kodinkoneliikkeeseen ei voi soittaa. Voi osoittaa asiakaspalveluun. Siellä kuunnellaan asiakasparan ongelmaa myötätuntoisesti ja luvataan välittää tieto myyjätahoon, jotta ottaisivat pikaisesti yhteyttä jatkotoimenpiteitä varten. Eivät ottaneet. Oli perjantai-iltapäivä ja toive siitä, että voisin käyttää uunia viikonlopun monien sukupäivällisten valmistamiseen suli kuin jäätelö helteessä. Se vanha uunikin oli jo toimitettu kierrätykseen kiertoilmoineen päivineen. Onneksi pihan grilleillä sai aikaan syömäkelpoista ruokaa, ei tässä ole nälässä oltu.

Seuraava päivä oli äidin syntymäpäivä. Halusin tietysti tehdä hänelle kakun. Leikittelin jo ajatuksella paistaa kakkupohja kaasugrillin kannen alla yläritilällä, mutten alkanut aivan niin rohkeaksi. Olisi se saattanut onnistuakin. Kävin kaupassa, sillä muistelin jollain pienellä valmistajalla olleen valikoimissaan kohtuullista valmispohjaa, jossa ei ole suolaisen, rasvaisen muruinen pinta ja sisus joka hajoaa mössöksi, kun kakkua koittaa varovastikin kostuttaa. Eihän sellaista pohjaa ollut kahdessa hehtaarimarketissa, olisihan se ollut liikaa vaadittu.

Takapihan ruokaruuhkaa

Kävin samalla kauppareissulla siellä kodinkoneliikkeessä uikuttamassa, että kun en minä voi paistaa, vaikka haluaisin, ettekä te edes soittaneet. Se on kuulema ihan tavallista, ettei viesti asiakaspalvelusta välity sinne minne pitäisi. Nyökyttelin, mutta ihmettelin hieman, että miksihän se saa olla ihan tavallista. Sain asialliset neuvot ottaa yhteyttä apinaan, korjaan vastuukodinkonehuoltoon. Sieltä tultaisiin katsomaan mikä on hätänä, korjattaisiin tai usutettaisiin tehdasta toimittamaan uusi vekotin. Sen olisi voinut se myötätuntoinen asiakaspalvelu meille kertoa, kai silläkin on netti käytössä. Vai oliko liian uhkarohkea ajatus? Mitä jos asuisin Viitasaarella tai Hankasalmella? Sielläkö odottaisin toimimattoman uunini kanssa odottamassa, että kaupasta ei soiteta minulle? Onhan tämä tietysti ensimmäinen maailman ongelma, se myönnettäköön. On niitä pahempiakin katastrofeja olemassa.

Mutta jotta päästään asiaan, tein äidille kuitenkin kakun. Käytin siihen edellisviikolta jääneitä savoiardikeksejä, niistä saa ihan kelpo pohjan kakkuun, kun sopivasti kostuttaa. Ladoin mummonsekomehulla kostutettuja keksejä lasisen vuoan pohjan täyteen. Siihen päälle sirottelin vadelmia ja mustikoita, peitin ne kermavaahdon ja mascarponen vaniljalla ja sokerilla maustetulla seoksella. Ladoin toisen kerroksen kostutettuja keksejä ja peitin sen lopulla kermaseoksella. Tasoittelin pinnan ja koristelin sen mansikanpuolikkailla ja mintulla. Oikein kelpoinen kakku, jonka söimme eilen päivän myöhässä, kun nuorempi polvi saapui mummia tapaamaan.

Tänään soitamme kodinkonehuoltoon ja toivomme, että sieltä saapuu apu. Kyseisen liikkeen kanssa olemme olleet tekemisissä muissa asioissa ja olleet tyytyväisiä, joten olen toiveikas, että tänä kesänä vielä pääsen paistamaan. Huomenna jatkuu taas Ranska-haaste, kun Tour de Francen ajajat ovat tänään lorvineet päivän ja paikkailleet eilisen mukulakivihelvetin aiheuttamia ruhjeitaan. Minun lomapätkänikin loppuu ja huomenna taas töihin! Ai kuinka ihanaa!

Pullamisu

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää ja minä kävin tehokertaamassa työasioita. Tänään taas kilpailu jatkui, mutten ehtinyt tehdä mitään italialaista ruokaa, vaan käytän tämän päivän postaukseen sunnuntaista jälkiruokaa. Meillä oli unohtuneena oikein pieni panettone-pulla ja satuin näkemään täällä kiva ohjeen, jossa tätä italialaista joulupullaa täytettiin mascarponella. 

Lunta on nyt vähemmän

Panettone-tiramisu kahdelle

• oikein pieni panettonepulla (80 gr)
• 2 dl espressoa
• 1/2 purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 2 rkl Amarettoa
• 1 tl vaniljatahnaa
• kaakaojauhetta

Valmista espresso ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta seos vaniljatahnalla ja Amarettolla. Kun kahvi on jäähtynyt, ota pulla pois pakkauksesta ja kääri irti sen ympärillä oleva kakkupaperi. Laita sylinterin muotoinen pulla kyljelleen ja leikkaa se kuuteen viipaleeseen. 

Ota esille sylinterin muotoinen muotti, johon kokoat pullamisut. Jos sinulla ei ole sopivan kokoista muottia, voit koota annokset mihin tahansa sopivan kokoiseen astiaan, lasipurkkiin tai kuppiin. Laita muotit lautaselle, kostuta ensin yhdet pullaviipaleet jäähtyneellä espressolla ja aseta ne muotteihin. Lusikoi päälle kerman ja mascarponen seosta ja tasoita pinta lusikalla. Kostuta seuraavat pullapalat ja aseta ne muottiin toiseksi kerrokseksi. Lusikoi lisää täytettä ja vielä viimeiset kostutetut pullapalat kanneksi. Tasoita vielä pinnalle loput täytteestä. Laita pullamisut jääkaappiin kylmenemään, tai jopa pakastimeen hetkeksi, jos on kiireempi päästä syömään. 

Kun annokset ovat viilenneet, nosta muotit pois annoksista, tai jos ne on koottu purkkeihin tai kuppeihin, niin jätä ne niihin. Siivilöi kaakaota pinnalle ja nosta annokset lastalla tarjoilulautaselle. Oikein hyvä ja yllättävän kevyt jälkiruoka kahvin ystäville. Joulun alla voi ostaa ainakin Lidlistä isompiakin panettone-pullia, joista voi tehdä suuremman pullamisun isommalle syöjäporukalle. Espressoa siinä kyllä kuluu!

Giro d'Iltalian kymmenes etappi on tässä sivusilmällä katsottavana tallenteelta. Lunttaan sen verran, että voittaja tänään oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun johdossa pysyi Simon Yates. Pyöräaiheisen kuvan sijaan laitan kuvan vuokralaisesta, joka asuu perheensä kanssa keittiön erkkerin yläpuolella kattotiilien alla. Tämä pikkuinen oli päivällä lähtenyt tutkimaan ympäristöään ja antanut ikuistaa itsensä kameran muistikortille. 

Yhden kerroksen tiramisu

Nyt kun minulla on vielä aikaa, päivällispuuhat vievät helposti puolet päivästä.  Perjantaina meillä oli jälkiruokana tiramisu, joka oli nopeasti pistetty kasaan, pisin aika kului kahvikoneen lämpenemistä odotellessa. 

Yhden kerroksen tiramisu

• 8 savoiardikeksiä (niitä sanotaan myös ladyfingers-kekseiksi)
• 1 tuplashotti espressoa
• 3 dl kermaa
• 60 g mascarponea
• 4 kananmunan keltuaista
• 30 ml amarettoa
• 90 g tomusokeria
• kaakaota
• 1 kaasupatruuna

Tein ensin täytemassan sifonia varten. Mittasin kulhoon kerman, mascarponen, keltuaiset, amaretton ja tomusokerin. Sekoitin ainekset tasaiseksi  massaksi vispilällä ja siivilöin sen kannuun. Kaadoin tasaisen massan sifoniin, sitä oli juuri puoli litraa. Laitoin tiivisteen pullon kanteen, kiinnitin pienemmän tähtityllan ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kun kaasu oli vapautunut pullon sisälle, ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Pullon ulkopinta kylmeni heti melkoisesti, se on hyvä merkki siitä, että kaasu on jäänyt kunnolla pulloon, eikä karannut. Otin tyhjän patruunan pois ja laitoin metallisen tulpan paikalleen.

Asettelin nelikulmaisiin annosastioihin neljä savoiardikeksiä vierekkäin kumpaankin. Kostutin keksit espressolla. Ravistin uudelleen sifonia muutamia kertoja ja pursotin mascarponemassaa ruusukkeina keksien päälle riveihin. Siivilöin pinnalle kaakaota ja laitoin annokset jääkaappiin tekeytymään. Nämä olivat paljon nopeammat tehdä kuin aikaisemmat tiramisut, joita olen tehnyt.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuohjeeni. Ohje tiramisuun on otettu iSi-kotisivulta. 

Nyt joku suuttuu, mutta antaa mennä - mansikkatiramisu

Tiramisun kanssa moni on tosi tosissaan, ei saisi laittaa mitään tvistejä, eikä sörkkiä nonnien ohjeita. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta nyt olin hieman pakon edessä. Uskottehan, minun oli aivan pakko tehdä mansikkatiramisua ja vieläpä ajastettuna postauksena. Muuten olisivat ostamani hollantilaiset mansikat ehtineet mennä pilalle, eikä semmoista hyvällä katsota nykyisin, kun hävikin vähentäminen on niin pop. 

Olen nyt postauksen julkaisun hetkellä matkalla Helsinkiin hieman blogiriekkumaan, enkä niin ollen ehdi kokata tänään mitään italialaista kotona. Sama homma huomennakin, sillä riekkuminen jatkuu toisenkin päivän. Lauantaina olen muuten muuten vain kiireinen, kun pitää matkustaa kotiin ja mennä työpaikan bileisiin tekemään ranskalaisia perunoita. Voi kun ne olisivat edes italialaisia perunoita, mutta semmoisia ei taida ollakaan. Polentaranskalaisilla en työkavereita kiusaa, etenkin kun pidän polentasta tosi vähän. 

Otin ohjeen italialaiseen mansikkatiramisuun uTry.it-blogista. Vähän sörkin sitäkin ohjetta, mutta ette te muuta uskoisikaan.

Mansikkatiramisu kahdelle ahneelle tai kuudelle kohtuun ystävälle

• 500 g mansikoita
• 1,5 sitruunan mehu + kuori raastettuna, jos sitruunat ovat luomua
• loraus limencelloa
• 3 rkl sokeria
• 4 dl kuohukermaa
• purkki mascarponea
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 14-16 ladyfingers-keksiä

Otin esille pitkulaisen muovirasian, johon keksit sopivasti kävivät rinnakkain ja johon mahtui kaksi keksikerrosta täytteineen. Myös jotkut leipävuoat voisivat sopia tähän tarkoitukseen hyvin. Vuorasin rasian tuorekelmulla ja jätin kunnolla nostovaraa kummallekin reunalle. Lisäsin vielä sopivan kertakäyttöfoliovuoan kiiltävän pahvikannen kelmun päälle. Arvelin, että sen avulla misun nostaminen pois astiasta olisi aikanaan helpompaa, samoin kakun leikkaaminen annospaloihin pahvipalaa pitkin.

Puristin sitruunamehun kulhoon ja lisäsin sinne sokerin liukenemaan ja limencellon makua tuomaan. Leikkasin mansikoista kannat pois, muutaman nätin jätin koristelua varten. Leikkasin mansikat viipaleiksi ja sekoitin mehuliemeen mehustumaan siksi aikaa, että tein kermaseoksen. Vatkasin kuohukerman, tomusokerin ja vaniljatahnan pehmeäksi vaahdoksi, lisäsin mukaan mascarponen ja vatkasin vähän lisää. Seos sai olla aika tanakkaa. 

Lusikoin kolmasosan kermaseoksesta rasian pohjalle pahvin päälle, tasoittelin pinnan lusikalla. Asettelin 7 keksiä vierekkäin seoksen päälle. Mansikat olivat mukavasti mehustuneet, niissä oli makeaa nestettä hyvin kostuttamaan keksejä. Lusikoin puolet mansikkaseoksesta keksien päälle ja tasoittelin. Lusikoin toisen kolmasosan kermaseoksesta mansikoisen päälle, tasoittelin taas. Sitten tein vielä toisen kerroksen keksejä, mansikoita ja loput kermaseoksesta aivan päällimmäiseksi. Nostin kelmun löyhästi molemmilta puolilta tiramisun päälle ja laitoin kakun jääkaappiin tekeytymään. Se saisi olla siellä seuraavaan päiväänkin asti, mutta meillä se sai olla iltaan asti, kunnes oli aika ottaa siitä pieni maistiainen ja kuvausannos. 

Nostimme yhdessä varovasti kelmusta nostaen kakun pois rasiasta, se pahvipala oli oikein paikallaan tekemään nostamisesta helpompaa. Leikkasin palan kakkua lautaselle ja asettelin sille vielä säästämiäni koristelumansikoita. Mietin, että laittaisinko hieman suklaanappeja vielä pinnalle, mutta jätin ne kuitenkin pois. Maistui hyvälle espresson kanssa. Loput pakkasimme Opiskelijalle, Reippaalle ja Kullannupulle viemisiksi.

Giro d'Italiasta olen valitettavasti hieman pihalla, mutta palaan ruotuun tämän riekunnan jälkeen. 

Italialaisten jälkiruokien helmi - tiramisu

Tein ensimmäisen tiramisuni noin 10 vuotta sitten, printtasin ohjeen keltaiselle paperille (jota jostain syystä oli printterissä). Sen oli kirjoittanut joku suomalainen mies, mutta blogista ei vielä ollut kysymys, jonkunlainen ruokasivusto, tai keskusteluryhmä kumminkin. Käytin sitä ohjetta pitkään, paperi tuli tahraisemmaksi ja ryppyisemmäksi kerta kerralta. Siihen aikaan savoiardi-keksejäkään ei helposti saanut meikämarketeista, joten leivoin ohuen kakkupohjan tiramisua varten. Eikä meillä silloin aluksi ollut kahvikonettakaan, vaan tein kakulle kostuketta pikakahvista. Oi noita aikoja, niiden ei tarvitse palata!

Sittemmin olen tehnyt tiramisua mm. Sopranos-keittokirjan mukaan. Heti ensimmäisenä blogikeväänä, toukokuussa 2011 postasin tätä ennen blogin ainoan tiramisuohjeen. Olen kyllä muistaakseni tehnyt tätä herkkua sen jälkeenkin, mutten postausmielessä. Tälle keväälle ajattelin ottaa sen taas ohjelmaan ja tänään oli se päivä. Minulla oli muutaman tunnin työvuoro tiedossa ja tein tiramisun tekeytymään vuoroni ajaksi ja herkuttelua olisi tiedossa illalla Giro-lähetyksen katsomisen kanssa. 

Maaliskuussa Fanni & Kaneli-blogissa oli tehty tiramisua Giulian ohjein ja samaa ohjetta minäkin kokeilin nyt pienin muutoksin. Pienensin ohjeen kolmelle kananmunalle, sillä meillä on ollut jälkiruokia nyt ylenmäärin ja ensi viikolla tulee lisää juhlien vuoksi. Tässä ohjeessa käytetään raakoja kananmunia, joten niitä välttävän kannattaa kokeilla vaikka sitä Sopranos-ohjetta.

Tiramisu neljälle

• 3 kananmunaa
• 3 rkl sokeria
• 300 g mascarponea
• Amarettoa
• 1 dl espressoa 
• savoiardi-keksejä
• (50 g tummaa suklaa raastettuna)
• kaakaota

Tee kahvia jäähtymään. Erottele keltuaiset valkuaisista eri kulhoihin. Mittaa sokeri keltuaiskulhoon ja vatkaa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Tämä määrä on aika pieni, joten ei kannata käyttää suurinta kulhoa, ainekset etsivät toisiaan reinoilla. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sekoita keltuaisvaahtoon mascarpone ja mieluisa likööri, meillä Amaretto (jotta tuo pullo edes joskus menisi tyhjäksi). Se viikolla ostamani Frangelico olisi varmaan sopinut pähkinäisyydessään hyvin. Sekoita valkuaisvaahto nuolijalla mascarponemassaan.

Asettele vuoan pohjalle savoardi-keksejä ja kostuta ne jäähtyneellä kahvilla. Lusikoi kosteiden keksien päälle mascarponevaahtoa ja asettele uusi keksikerros vaahdon päälle. Kostuta taas keksit ja levitä vaahtoa päälle. Minun pieneen pyrex-vuokaani tuli kaksi keksikerrosta ja pinnalle vielä kunnolla mascarponevaahtoa. 

Laita vuoka peiteltynä jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi, jopa yön yli. Ennen tarjoilua sirota pinnalle runsaasti kaakaota. Minä jätin ohjeen suklaamurut pois. Tämä ohje oli aivan verrattoman hyvä, mielestäni paras tekemäni tiramisu!

Giro d'Italian 15. etappi oli sitten ensimmäinen oikea vuoriurakka. Olin iloinen siitä, että Alberto Contador lähti etapille hyvässä kahden ja puolen minuutin johdossa. Kun pääsin töistä kotiin, oli etapilla ultimo kilometro juuri menossa ja  voittoon ehti Astanan Mikel Landa. Kammenpyörittäjä peruutti tallennusta kilometrin taaksepäin ja näin miten tilanne kehittyi aivan lopussa. Alberto Contardor tuli maaliin kolmantena ja piti Fabio Arun selkänsä takana. Muutaman hyvityssekunnin kanssa hänen johtonsa on Aruun 2 min 34 sek. Huomenna on vuorossa viimeinen lepopäivä ennen kolmatta jaksoa, joka on vuorietappitäyteinen.

Kotona tunnelma on kyllä hieman kuin myrskyn alla, sillä ensi viikko on kiireistäkin kiireisempi juhlien järjestelyjen vuoksi. Mikäli ehdin, teen myös italialaisia ruokia muiden toimien ohessa.

Lampaankaretta ja tiramisua

kareet perunoiden kanssa, viininä Primitivo Puglia 

Tunnustus: Hankkimani kareet eivät ole lähiruokaa, eivät edes Italiasta, vaan ihan Uudesta Seelannista tuotuja. Kotimaiset lampaankareet ovat järjestään meikäläisissä kaupoissa valmiissa marinadeissa, joista olen opetellut eroon. Mietin, että miten saisin Italian tähän ruokaan mukaan, kyllä kai italialaisetkin lammasta syövät? Tein kareille marinadin, johon tuli säästelemättä oliiviöljyä, rosmariinia, minttua, ruohosipulia, oreganoa (suomeksi: kaikkia yrttejä, joita saamme omalta pihalta jo poimittua), kareet uiskentelivat öljykylvyssä parisen tuntia ennen parilalle joutumistaan.

Lisäkkeenä oli ankanrasvassa paistettuja perunoita, ne ovat syntisen hyviä ja olen päättänyt sokeasti uskoa kerran jostain luettuani, että ankanrasvassa on vähän kolesterolia. Keitin jauhoiset perunat lohkoina melkein kypsiksi. Kun ne alkoivat hilseillä pinnastaan, kaadoin keitinveden pois ja ravistelin perunoita niin, että niiden kantit pyöristyivät. Lämmitin uunin 220 asteeseen, levitin 2 rkl ankanrasvaa uunivuokaan ja paistoin siinä perunoita noin 40 minuuttia, kääntelin muutamaan kertaan, mausteeksi suolaa ja pippuria.

mistä on pienet misut tehty?

Jälkiruokana oli eiliselle suunniteltu, mutta sähkön puutteessa siirtynyt tiramisu. Kyllähän minä olisin vatkannut ainekset sekaisin käsipelilläkin, mutta kahvia ei saanut aikaan tarpeellista määrää, sähköttä la Pavoni ei inahdakaan. Tänään ei ollut sitä ongelmaa ja nyt olikin vain päätettävä, mikä olisi se oikein ohje, mutta taitaa olla niin, että tiramisuja on  niin montaa sorttia kuin essussa häärivääkin. Tällä kertaa otin ohjeen Sopranos keittiössä- kirjasta, jonka olen saanut tai ostanut vuosia sitten, mutta haudannut kirjahyllyyn kertaakaan käyttämättä. Tämän blogiprojektin alkaessa kävin läpi kirjahyllyjä ja kas sieltä löytyi tämä opus. Kirja lupaa ohjeen täyttävän makeanpaikan 8 vatsassa.

• 450 g mascarponea
• 4 rkl sokeria
• 2 rkl amarettoa
• 2,5 dl kermaa
• 24 savoiardikeksiä
• 2,5 dl huoneenlämpöistä espressoa
• 1,5 dl pilkottua taloussuklaata (jonka autuaasti unohdin, en edes nähnyt ohjeessa, kun en koskaan suklaata misuun laita)
• tummaa kaakaota siivilöitynä (määrä: tarpeeksi)

Vatkaa mascarpone, sokeri ja amaretto tasaiseksi. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistä mascarponeen. Lado keksejä vuoan pohjalle ja kostuta keksit kahvilla. Levitä puolet mascarpone-kermavaahdosta keksien päälle. (jos haluat suklaata mukaan, ripota puolet suklaasilpusta tässä vaiheessa, toiselle puolikkaalle en niinkään keksi käyttöä, koska ohjeen mukaan se laitettaisiin päällimmäkseksi, johon minusta ehdottomasti kuuluu kaakao) Lado toinen kerros keksejä vaahdon päälle ja kostuta jälleen kahvilla. Levitä loput vaahdosta ylimmäksi ja tasoita sileäksi. Viritä tuorekelmu vuoan päälle ja anna jälkiruoan vetäytyä viileässä muutamia tunteja, huomiseenkin. Ennen tarjoilua  siivilöi pinnalle avokätisesti kaakaota. Vasta kun koko homma oli valmis, huomasin, ettei tähän ohjeeseen kuulunut kananmunankeltuaisia ollenkaan, mikä on ihan hyvä juttu. Monet eivät mielellään syö raakaa kananmunaa.

arvaa mikä

Girossa Mark Cavendish voitti toisen etapin peräkkäin, eilisen loivasti nyrpeä naama palkintojen jaossa oli vaihtunut aidon iloiseen. Contador johtaa edelleen kokonaiskilpailua ennen seuraavia etappeja, jotka suuntaavat vuorille. Vuorietapeissa on oma viehätyksensä, jos joskus pääsisin katsomaan isoa kilpailua, parkkeeraisin itseni johonkin järkyttävän jyrkkään ylämäkeen, jossa voisin nähdä kaikki kuuluisat ajajat edes muutaman sekunnin ajan. Sinne pitäisi ehkä mennä jo vuorokautta aiemmin ja pois pääsisi vasta seuraavana päivänä. Mutta se vastaisi juuri käsitystäni luksuslomasta, mitä muuta voi toivoa, kuin nukkua autossa ja käydä puskapissalla?