Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä. 

Zucchinifrittata

Olen aiemminkin maininnut, että sääennusteet Ranskassa ovat melko viitteellisiä, eilen oli ilmiselvästi tämän päivän sää ja tänään eilisen. Sen kun hoksaa, niin pärjää ihan hyvin. Meillä oli päivän ohjelmana mennä katsomaan pari kirkkoa Saumurissa ja käydä pienempien viinintuottajien yhteismyyntipaikassa. Kävimme siellä viime kesänäkin. Tällä kertaa töissä oli nuori nainen, joka osasi englantia yhtä hyvin kuin me ranskaa, mutta yhteistuumin ymmärsimme toisiamme riittävästi. Maistoimme tilkat muutamaa viiniä ja ostimme kolme pulloa kotiin vietäväksi. 

Kirkoista löysimme yhden ja toinen olikin ilmeisesti luostari, sen sisäpihalla näkyi munkkeja ja varmaan siellä oli koulukin, sillä lapsia oli runsaasti välitunnilla. Tällä saarella, jossa leirialue on, on myös yksi kirkko, jonka löysimme, kunhan riittävästi kiersimme kortteleita, se on tällä erää varmaan ihan kokonaan kiinni, sillä se oli rakennusaidattu.  

Matkalla kävimme myös NOZ-ketjun liikkeessä. Se on käsittääkseni semmoinen ketju, joka myy erilaisia loppueriä erinäisistä kaupoista eikä kauppa mitenkään houkutteleva ollut, oli todellakin monenlaista tavaraa sikin sokin. Meitä nauratti suomalaiset pienpainimo-oluet, joita oli ainakin paria erilaista. Mistä ne sinne olivat kulkeutuneet, sitä emme tiedä. 

Päivän italialaisruokana meillä oli zucchinifrittata, eli suomeksi kesäkurpitsamukanas (suunnilleen). Sen kanssa lautasella oli viimeinen kotoa tuotu raaka-aine (huom Nanna, ei tarvitse olla peloissaan) palanen lohta. Se oli pakastettu tähän aamuun asti. 

Kesäkurpitsafrittata kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi mandoliiniseerattuna
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria

Kuumensin paistinpannulla voita ja oliiviöljyä ja levittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan noin kymmeneksi minuutiksi, hieman siirtelin niitä aika ajoin. Maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Rikoin kananmunat kannuun ja vatkasin ne kevyesti. Kaadoin kananmunat pannulle kesäkurreviipaleitten päälle ja jätin massan kypsymään pienellä liekillä noin  5  minuutiksi. Kallistelin pannua välillä, että kanamuna pääsi kypsymään kaikkialta. Noin viiden minuutin kuluttua käänsin frittatan leveällä lastalla ja paistoin toistakin puolta noin viisi minuuttia. Valutin frittatan lautaselle jäähtymään. Sen voi tarjoilla kuumana, huoneenlämpöisenä tai kylmänä.

Lohipala oli noin 300 g painoinen, ruodottomaksi nypitty, mutta nahka oli. Leikkasin kalan ohuiksi suikaleiksi nahkaa myöten ja sommittelin ne ruusun muotoon ja pistin niihin puiset varrastikut pitämään ruusut kasassa. Maustoin ne suolalla, pippurilla ja tillillä ja paistoin molemmin puolin frittatapannulla siihen jääneessä öljyn ja voin sekoituksessa. Ruusut pysyivät koossa, otimme tikut pois vasta lautasella. Lisänä oli vielä mozzarellaa ja mansikoita. 

Giro d’Italian tämänpäiväinen etappi oli kirimiesten suosikki, loivaa alamäkeä ja tasaista koko 195 km matka. Nopein oli Alberto Daniese, eikä Mark Cavendishillä ollut mahdollisuuksia voittaa, hän jäi kirissä pahoin jälkeen. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas on ykkösenä ja toisena Joāo Almeida 18 senkuntia perässä ja Primoz Roglic on sitten kolmantena 29 sekuntia Geraintia jäljessä. Ei ole enää montaa etappia jäljellä.

Mobilefrittata

Tänään oli viimeinen kokonainen Ruotsi-päivä, katsoimme mukavan määrän kirkkoja ja myös neljä ennalta tietämätöntä vesitornia. Kevät ei ole täällä Umeån korkeudella ollenkaan niin pitkällä kuin se oli Uppsalassa, osa lehtipuista on vielä kokonaan paljaina. Mutta pieni sade leirialueella toi kyllä kesäisen tuoksun tännekin. Huomenna jatkamme laivalla kotimaahan. 

Olin haaveillut päivällispizzasta, muttei leirialueen ravintola ollut vielä tähän aikaan vuodesta auki. Niinpä tein ruokaa itse, erittäin vahvasti soveltaen. Ohjeen otin taas Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta, vaikka olenhan minä tehnyt frittataa monta kertaa aiemminkin. En tosin airfryerissä. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Pienensin ohjetta hieman, sillä minun piti paistaa frittata kahdessa erässä ja olin loivan epävarma, miten munakasmassa mahtuu pieniin alumiinivuokiin. 

Mobilefrittata (kaksi pienehköä annosta erikseen paistettuina)

• 3 kananmunaa
• 3 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 viipaletta pekonia
• pieni liraus oliivöljyä (jos pekonista ei rasva oikein irtoa, kuten minulla tänään)
• 2 kevätsipulia varsineen silppuna (käytin aineksia loppuun, yksikin olisi riittänyt)
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 4 kirsikkatomaattia paloiksi leikattuina
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl parmesaania raastettuna (loppujen käyttämästä)
• 1 dl mozzarellaraastetta (myös kipeneitten käyttämistä)
• tuoretta persiljaa koristeluun

1. rikoin kannuun kananmunat, lisäsin maidon, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla
2. otin esille kaksi pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa ja muotoilin ne niin pyöreiksi kuin mahdollista
3. asettelin vuokiin palaset leivinpaperia ja sutikoin paperit öljyllä
4. kaadoin munamassan tasan kahteen vuokaan
5. leikkelin pekonin paloiksi ja silppusin sipulin, pakrikan ja tomaatit
6. paistoin pannulla pekonia hetkisen ja lisäsin ihan vähän oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, tomaatit, paprika ja herneet sekoittelin ja kypsyttelin hetkisen
7. jaoin pannulta pekonin ja kasvikset kahteen vuokaan munamassan päälle
8. jaoin pinnalle juustoraasteet
9. paistoin vuoat yksi kerrallaan, vähän kokeillen, lämpötila 180 astetta 10 minuuttia
10. kokeilin kypsyyttä tikulla, jatkoin hieman kypsennystä, kunnes ensimmäinen frittata oli kypsä, peitin sen lautasella foliolla
11. paistoin toisen frittatan ja kun sekin oli kypsä, irrotin kummankin lastalla leivinpaperista (irtosi hyvin) lautasille, koristelin persiljalta ja laitoin vähän salaattia kaveriksi

Ruoka onnistui oikein hyvin, eikä haitannut mitään, että se piti kypsentää pienessä airfyerissä kahdessa erässä. 

Giro d'Italia alkaa olemaan jo loppusuoralla. Tänään ehdimme katsoa noin 70 km lopusta, tosin minä kokkailin samalla. Tänään voittajaksi ajoi Santiago Buitrago, hän veti lipat etapin alkupuolella, mutta siitä huolimatta pystyi ajamaan voittoon. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kolmella sekunnilla Richard Carapaz. Huomenna on tasamaan etappi. Me ehkä ehdimme katsoa loppua sitten kotimaassa. 

Kylmäsavulohifrittata

Nopeaksi päivälliseksi tein meille tänään frittatan, johon laitoin yhtä jos toista jääkaapista. 

Kylmäsavulohifrittata

• 4 rkl sulatettua voita
• 3 kypsää perunaa
• puolikas punasipuli
• 4 kananmunaa (+kahden kananmunan valkuaiset, koska niitä sattui olemaan jemmassa)
• 0,5, dl kermaa tai maitoa (unohdin näköjään kokonaan)
• 150 g kylmäsavulohta ohuina viipaleina
• 4 tl punaista pestoa
• 4 tl vihreää pestoa
• 1 dl mozzarellaraastetta
• kuivattua tilliä
• suolaa ja pippuria
• avomaankurkkua aivan ohuina suikaleina
• herneenversoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele leivinpaperi, joka on laitettu noin 20x25cm uunivuokaan. Pilko perunat ja sipuli viipaleiksi ja paistele niitä hetkisen pannulla voissa. Mausta suolalla ja pippurilla ja levittele ne vuokaan voidellun leivinpaperin päälle tasaisesti. Sommittele savulohiviipaleet vuokaan peruna- ja sipuliviipaleiden väleihin, jätä muutama viipale tarjoilua varten. Vatkaa kananmunat kevyesti (lisää kerma tai maito, jos muistat) ja ripsauta siihenkin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Kaada munamassa vuokaan tasaisesti. Lusikoi muutama pieni nokare punaista ja vihreää pestoa eri puolille vuokaa ja ripottele päälle kuivattua tilliä. Viimeiseksi levittele juustoraaste vuokaan kaikkein päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa uunin keskikorkeudella noin 30 minuuttia. Kun frittata on hieman jäähtynyt, leikkaa annospalat ja koriste ne ohuilla kurkkasuikaleilla, lohiviipaleella ja herneenversoilla, viimeistele myllystä kierretyllä pippurilla. 

Giro d'Italiassa oli meidän mielestämme hyvä päivä, sillä Peter Sagan voitti etapin, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Egan Bernal. Oli niin puuhaisa päivä, ettemme ehtineet katsoa kovin paljon etappia, mutta onneksi lopun kuitenkin. Peter Selinin ääni kesti kuin kestikin koko ensimmäiset 10 päivää, huomenna on lepopäivä ja hänkin saa lepuuttaa kurkkuaan. 

Uusintafrittata

Tein tämäntapaista frittataa (koko ajan pitää laskea montako t-kirjainta ja mihin väliin tulee) myös viime vuoden Giron aikaan, silloin söimme sitä päivällisellä paistettujen ahventen kanssa. Nyt meillä oli sitä aamiaisella. 

Frittata

• 5 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 pieni punasipuli
• 10 kirsikkatomaattia
• tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• ricottaa (noin kolmasosa purkkia)
• nokare voita paistamiseen ja leivinpaperin voiteluun
• parmesaania

Keitä perunat kuorineen ja kun ne ovat kypsiä, leikkaa ne kuutioiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uunin kestävän vuoan pohjalle leivinpaperia. Sutikoi paperille hieman sulaa voita, ettei frittata vain tartu paperiin paistettaessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Kuullota niitä pannulla voissa pari minuuttia. Kumoa ne pannulta leivinpaperin päälle vuokaan, levittele tasaiseksi. Paista kypsiä perunakuutioita muutamia minuutteja voissa pannulla ja levittele nekin vuokaan. Sommittele sinne kirsikkatomaatit kokonaisina tai viipaleina, pinaatinlehtiä ja basilikaa, pyöräytä myllyistä pinnalle suolaa ja pippuria. 

Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa ja kaada vuokaan muiden ainesten päälle. Lusikoi ricottanökäreitä pinnalle. Paista frittataa noin 30 minuuttia ja kun se on kauniin värinen ja munamassa on hyytynyt, ota vuoka uunista ja raasta päälle parmesaania. 

Giro d'Italian toinen etappi ajettiin myös Sisiliassa, sen luonne oli mäkinen ja mittaa sillä oli 149 km. Eilen muuten Jaakko Hänninen kaatui omassa aika-ajossaan ja joutui vaihtamaan maantiepyörään, se selitti häntäpään sijoitusta melko paljon. Onneksi hän ei ilmeisesti loukannut itseään pahasti. Tänään voittajaksi ehti Diego Ulissi ja toiseksi sinnitteli Peter Sagan. Kokonaiskilpailun johdossa pysyy eilinen voittaja Filippo Ganna. Huomenna on vuorossa vuorietappi Etnalle. 

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

• 3 keitettyä perunaa lohkoina
• 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
• 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
• voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
• pinaattia
• ricottaa
• 6 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• lehtipersiljaa
• mozzarellaraastetta

Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.

Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.

Perjantain frittata

Tänään piti ruokaa saada nopeasti nenän alle. Viikonlopun ruokasuunnitelmat ovat jo hahmottumassa, mutta tälle päivälle ei ollut paljon aikaa keittiössä vietettäväksi. Niinpä sommittelin vähän "omasta päästä" italialaisen munakkaan. Meillä toinen teineistä ei pidä munakkaasta, mutta kun esittelin ruoan frittatana, se kelpasi mainiosti... Ohjeeni on suunnilleen seuraavanlainen:

• 1 kevätsipuli
• muutama siivu parmankinkkua silppuna
• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 kananmunaa
• 2 rkl ricottaa
• 0,5-1 dl kermaa
• pippuria
• yrttejä
• 2 rkl raastettua pecorinoa tai parmesania
• muutama kirsikkatomaatti halkaistuna 

Ryöppää pinaattia hetkinen. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, ricotta, juustoraaste ja mausteet. Kuullota sipulia uunin kestässä pannussa, lisää pinaatti, kinkku ja tomaattipuolikkaat pannulle. Kaada pannulle munaseos ja kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt, se vie noin kymmenen minuuttia. Käytä sitten munakasta grillivastuksen alla, jotta pinta gratinoituu kauniisti. Tähän ruokaan voi lisätä jääkaapin aarteita, vaikkapa edellispäivän keitettyjä perunoita viipaleina, jopa keitettyä spagettia ruokaisuutta lisäämään. Maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä.