Licor 43 -tiramisu

Otan nyt riskin, että tiramisupuritaanit tykkäävät kyttyrää, mutta tein silti ja myös postaan Licor 43:lla maustetun jälkiruoan, jonka lähdeblogin tekijä on nimennyt tiramisuksi. Licor 43 on espanjalaista yrttilikööriä, jota olemme ostaneet Espanja-ruokahaasteen aikaan pari vuotta sitten, eikä se ollut vieläkään kulunut loppuun. Kierrekorkkikin oli niin piukassa, että tarvitsin apua pullon avaamiseen. Ainemäärien kanssa olin luova.

Licor 43 -tiramisu kahdelle

• 4 savoiardikeksiä
• 0,5 dl Licor 43
• 1 tl vaniljauutetta
• 1 rkl sokeria
• 1,5 dl kermaa
• 1 dl mascarponea
• kaakaota

Muserra annosastioiden pohjalle yksi savoiardikeksi/astia. Lurittele päälle pari teelusikallista likööriä. Vatkaa sokerilla ja vaniljauutteella maustettu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mukaan mascarpone. Vatkaa tasaiseksi. Lusikoi annosastioihin kermaseosta ja riko toinen keksi/astia muruiksi. Jaa loput likööristä keksikerroksen päälle. Lisää vielä loput kermaseoksesta ja tasoittele hieman pintaa. Nosta astiat jääkaappiin tekeytymään, huomiseen astikin, mutta ainakin tunniksi pariksi. Halutessasi siivilöi pinnalle kaakaota juuri ennen tarjoilua. Minä laitoin muutaman vadelmankin pinnalle. Likööriä olisi voinut olla pikkuisen enemmän. 

Giro d'Italia on siirtynyt Sisiliaan, siellä ajettiin neljäs etappi, jolla oli mittaa 172 km ja se päättyi Etnalle.  T'ästä tuli paidanvaihtopäivä. Etapin ekaksi ehti Lennard Kämna ja Juan Pedro Lopez nousi kokonaiskilpailun johtoo ja sai pinkkipaidan. Huomenna vielä ajetaan Sisiliassa. 

Apricot Fool Egan Bernalin voitonpäivänä

Giro d'Italia päättyi ja voittajaksi sinetöityi Egan Bernal. Päätösetappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen voitti Filippo Ganna. Nyt meillä alkaa muutaman viikon haastevapaus, ennen kuin Tour de France alkaa kesäkuun lopulla. 

Italialaisen ruokahaasteen viimeisenä päivänä tein meille jälkiruokaa, jonka nimi on Apricot Fool. Olin ostanut kauden ensimmäiset aprikoosit ja löysin niille ohjeen (jonka jo hukkasin). Myöhemmin huomasin, että tein melkein identtisen jälkiruoan jo vuonna 2016 Giron aikaan. En antanut sen häiritä. En olisi tarvinnut näin paljon aprikooseja kahden hengen jälkiruokaan, mutta käytin kaikki pois ja purkitin loput keittämäni aprikoosihillon myöhempään käyttöön. Saattaisin ehkä tehdä jopa Sacher-kakkuakin, en ole sitä koskaan tehnyt.

Apricot Fool kahdelle

• 500 g tuoreita aprikooseja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 140 g sokeria
• 3 rkl Cointreau-likööriä
• puoli purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 4 amarettokeksiä
• muutama vadelma
• tuoretta minttua

Keitin ensin aprikoosihillon. Halkaisin aprikoosit, otin pois kivet ja laitoin puolikkaat kattilaan. Lisäsin sinne sitruunan mehun, kuoriraasteen ja sokerin. Keitin hedelmiä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä. Kaadoin pehmeät hedelmät ja kattilaan muodostuneen nesteen Bamixin kapeaan kulhoon ja soseutin ne tasaiseksi. Sekoitin mukaan liköörin ja ja jätin hillon jäähtymään. 

Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin siihen mascarponen. Lisäsin mukaan noin 1,5 dl aprikoosihilloa, säästin pari lusikallista kuppiin. Loput purkitin desinfioituun purkkiin kuumennettuani hillon vielä uudelleen. Sekoittelin varovaisesti mascarponemassaa ja jaoin seoksen kahteen lasiin. Koristelin vielä parilla teelusikallisella aprikoosihilloa, amarettokeksimuruilla, vadelmilla ja mintulla. 

Jälkiruoan kyytipoikana oli Giro d'Italian virallista proseccoa ja sääkin oli sopiva jälkiruoan nauttimiseen omalla terassilla. Nyt on mukava jäädä hieman haastevapaalle ja syödä ns. mitä haluamme. 

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Tiramisu

Tiramisua CampaKeittiössä tehdään noin kerran vuodessa, se on helppo ja nopea jälkiruoka, jonka voi valmistaa hyvissä ajoin, mielelläänkin edellispäivänä. Sen voi tehdä pieneen kokoon tai suureen vuokaan, kaikki käy. Tällä kertaa tein aika pienen annoksen, noin kahdeksan palan vuoallisen. Siitä lähti heti osa jälkeläisten mukaan, sillä määräänsä enempää tätäkään herkkua ei syö. Tein jälkkärin neliön muotoiseen  (noin 18 x18 cm) irtopohjaiseen vuokaan, johon viritin pohjalle ja reunojen yli yltämään ensin tuorekelmua ja sen päälle foliovuoan kannesta leikatun sopivan kokoisen vapapintaisen palan pohjaksi.

Tiramisu

• 28 savoiardikeksiä (joista puolet lyhensin toisesta päästään niin, että ne sopivat vuokaan)
• 3 tuplashottia espressoa
• 1 purkki mascarponea
• 3 dl kermaa
• 1 rkl tomusokeria
• 0,5 dl Amarettoa
• suklaalastuja

Aloitin tekemällä espressoshotit astiaan jäähtymään. Sillä välin viritin vuoan valmiiksi, kuten yllä kerrottu. Mittasin keksien määrän ja leikkasin kuivien keksien päästä terävällä veitsellä pois reilun sentin palat, puolet siis lyhensin, puolia en. 

Vatkasin ensin kerman vaahdoksi ja maustoin se tomusokerilla ja Amarettolla ja yhdistin seokseen mascarponen. Sekoitin tasaiseksi. 

Kostutin keksin kerrallaan nopeasti jäähtyneessä kahvissa ja ladoin niitä vuoan pohjalle, toinen rivi kokonaisia keksejä ja toinen päästään lyhennettyjä, niin pohja tuli täyteen. Levitin puolet mascarponetäytteestä keksien päälle. Tein toisen kerroksen kostutetuista kekseistä, levitin loput täytteestä ja tasoittelin pinnan. Minulla oli päässyt kaakao loppumaan, mutta löysin ison purkin suklaalastuja, joita levitin pinnalle tasaisen kerroksen ja siitä tulikin oikeastaan aika kiva niin. Käänsin kevyesti kelmun reunat vuoan päälle ja nostin jääkaappiin asettumaan. 

Kun oli aika syödä jälkkäriä, laitoin vuoan sopivan kokoisen säilykepurkin päälle, jolloin kakku jäi pohjan päälle lepäämään ja reunat laskeutuvat pöydälle. Nostin kakun leikkuulaudalle pohjineen, kelmuineen päivineen ja avasin kelmut. Suurella lastalla siirsin kakun lautaselle sen vahapohjaisen pahvialustan kanssa, kelmu ja vuoan metallipohja jäivät nätisti leikkuulaudalle. 

Giro d'Italiassa on käynyt koronakato, ainakin Jumbo-Visma vetäytyi kokonaan kisasta, kun jollain jäsenellä todettiin korona. Samoin Mitchelton-Scott on vetäytynyt. Näitä tietoja on todella hankala saada selville Giron omilta sivuilta, mutta Cycling News-sivulta löytyy tietoa paremmin. Nyt on siis melko hutera tilanne koko kisalla, liekö tuota saadaan vietyä läpi. Jos vielä koronatilanteen puolesta saataisiinkin, niin miten sitten pian käsillä olevien vuorietappia puolesta. Alpeilla on ollut jo ajoittain lunta paikoin reippaasti. Normaalisti keväällä ajettavaa Giroa vaivaavat joskus vielä sulamatta olevat lumet ja kylmät säät, nyt voi olla sitten toisinpäin, voi olla jo talvi tulossa ja lunta sataa taas. 

Tänään kylmässä säässä ja vesisateessa voittajaksi selviytyi Jonathan Narvaez ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Girossa päästii maaliin #italianfoodchallenge päättyi

CampaSimpukan yhdeksäs #italianfoodchallenge pääsi maaliin yhtä matkaa Giro d'Italian kanssa kun viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo päätti kisan Veronaan. Meidän campareissummekin siirtyi uuteen vaiheeseen, lähdimme aamulla liikkeelle CampaAdrialla suuntana pohjoinen. Sen takia emme ole tehneet mitään italialaista ruokaa tänään (söimme vain valmisravioleja), mutta säästin yhden jälkiruoan aiemmilta kokkauksilta postattavaksi tälle päivälle. Kisan päättymisen, päivän ajourakan ja majoittumisen jälkeen oli hyvä avata kuohuviini, samaa merkkiä jota etapin voittaja aina roiskuttaa. Me emme roiskuttaneet.

Mansikkamascarpone neljälle

• noin 200 g mansikoita
• 1 purkki mascarponea
• 1 dl kermaa
• sokeria
• koristeluun vadelmia ja pensasmustikoita
• tomusokeria

Pyöräytin mansikat tehosekoittimessa sileäksi soseeksi ja maustoin sen sokerilla. Vatkasin kerman keveysti vaahdoksi ja lisäsin mukaan mascarponen, vatkasin seoksen tasaiseksi. Kaadoin mukaan mansikkasoseen ja sekoitin sen nuolijalla tasaisesti mascarponeen. Maistelin ja lisäsin hieman sokeria. Annostelin vaaleanpunaisen massan annosastioihin ja laitoin jääkaappiin asettumaan siihen asti, että jälkiruoalle olisi tilaa. Juuri ennen syömistä koristelin annokset vadelmilla, mustikoilla ja tomusokerilla. Olipa kiva kevyt jälkiruoka, jos nyt kerma ja mascarpone voivat olla kevyttä. Alkuperäisohjeen otin täältä, se oli toteutettu vadelmilla. 

Giro d'Italia päättyi Richard Carapazin odotettuun voittoon, toiseksi tuli hyvällä aika-ajolla paikkansa pitänyt Vincenzo Nibali. Aika-ajon voitti Chad Haga, jonka ilme oli mahtava, kun voitto varmistui. Minä en tänä vuonna meinannut jaksaa innostua kilpailusta, vaikka sainkin tehtyä enemmän tai vähemmän italilaisia ruokia melkein jokaisena kilpailupäivänä. Uusiksi ajajasuosikeikseni nousivat Pascal Ackermann ja Primoz Roglic, pakkohan sitä on uusia suosikkeja hyväksyä, kun vanhat putoavat kelkasta. Alberto Contadoria voi kyllä katsella kommentaattorina lähetyksissä, hän analysoi etappeja ja tilannetta päivittäin. Loppujen lopuksi tämäkin Giro oli oikein hyvä kisa! Nyt jäämme ruokahaastetauolle heinäkuun alkuun asti, jolloin alkaa yhdeksäs #frenchfoodchallenge Tour de Francen tahtiin. 

Tiramisupannukakut

Tänään oli ensimmäinen aamiainen ulkona tälle kesälle, meillä sattui vielä olemaan sisareni, rakas caminokaverini viikonloppuvieraana ja luonnollisesti halusin kokata hänelle parhaan taitoni mukaan. Illalla kun odotimme Euroviisujen alkamista, että pääsisimme nukkumaan, keksin että nythän on hyvä tilaisuus tehdä pannukakkuja, kun syöjiä on enemmän kuin me kaksi. Aamulla etsin sitten ohjeen, jossa olisi jotain Italiaan vivahtavaa ja löysinkin kivan ohjeen Cooking for Keeps-blogista. Käytin hieman sovellusvapautta johtuen siitä, mitä maitotuotteita minulla oli käytössäni. Mutta tärkeimmät osat, kahvi ja mascarpone olivat mukana. 

Tiramisupannukakut (9 isohkoa pannukakkua)

Taikina

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl sokeria
• 1tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa
• 3 dl turkkilaisen jogurtin ja maidon sekoitusta (jogurttia oli purkinpohjallinen, noin desin verran)
• 1 tuplashotti espressoa (noin 1,2 dl)
• 3 rkl sulaa voita + vähän lisää paistamiseen

Päälliset

• puolikas purkki mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• kaakaota
• raastettua tummaa suklaata
• mansikoita
• vadelmia
• mustikoita
• vaahterasiirappia

Sekoitin kaikki ainekset keskenään niin, että niistä muodostui paksuhko taikina. Jätin taikinan hetkeksi turpoamaan. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistin siihen notkistetun mascarponen ja vanijauutteen. Kun oli aika paistaa pannukakut, keräsin ulos kaikki tarvikkeet ja laitoin crêpe-paistolevyn kuumenemaan. Sutikoin hieman voita levylle ja kun se alkoi olla kuuma nostin kauhalla kolme annosta taikinaa paistumaan, joka kerta tuli vähän erikokoisia pannukakkuja, mutta semmoistahan se äitien tekemä ruoka on.

Nostin valmiit pannukakut tarjoiluvadille ja peitin kevyesti foliolla. Kun viimeiset pannukakut olivat valmiit, otin pois folion, ettei mascarpone sulaisi liemeksi liian lämpimien pannukakkujen vierellä. Lusikoin pannukakkupinojen viereen isot nokareet mascarponevaahtoa ja ripottelin ympärille ja päälle marjat. Sirottelin hieman kaakaota pinnalle ja varistin suklaaraasteen koko komeuden päälle. Aivan viimeiseksi pinnalle hieman vaahterasiirappia ja annos oli valmis. Ensimmäinen ulkoaamiainen, tiramisupannukakut ja maitokahvi eivät olleet hassumpi aloitus vapaapäivään. Espresso maistui oikein mukavasti pannukakuissa, olisipa sitä voinut hieman Amarettoa tai Marsalaakin laittaa mauksi vaikka mascarponeen, jollei taikinaankin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset helposti löydettäviksi.

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli toinen henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 35 km. Se alkoi Riminiltä ja päättyi mäen päälle San Marinoon. Ylämäkivoittoinen aika-ajo on yhtä tuskaa monille ajajille, eikä aika-ajopyörän ulkoiluttaminen maistukaan kaikille, jotkut ajoivat tänäänkin tavallisella maantiepyörällä. Minulle se olisi se ja sama millaista pyörää taluttaisin. Huomenna Giro on tauolla, CampKeittiö huilaa ja syö viikonlopun aterioiden tähdenlentoja. Lyhyimmässä ajassa reitin selvitti kisaa alussa johtanut Primoz Roglic. Valerio Conti pitää itsensä kokonaiskilpailun johdossa. Ihan hirveä vesisade väritti etapin loppua, ihan varmasti jokainen sateessa ajanut kastui perusteellisesti.

Mascarpone = Italia

Giro d'Italian neljäs ajopäivä oli tuollainen perussetti, 235 km vain. Eisolekupolkasta. Jossain määrin mäkinen, muttei toki vuorietappi ajettiin kuivassa säässä. Elia Viviania saattoi vielä harmittaa edellispäivän tapahtumat, mutta onneksi ajallisesti voiton hylkääminen ei vaikuttanut hänen sijoitukseensa kisassa. Tänään melkein koko etapin kestänyt hatka ajettiin kiinni viimeisen kympin aikana. Voittajaksi selviytyi Richard Carapaz ja pinkissä jatkaa edelleen Primoz Roglic. Tom Dumoulin loukkasi itsensä kolarissa, mutta toivottavasti ei keskeyttämiseen asti. 

Päivän italialaispanostukseni oli kieltämättä hieman viitteellinen. Kai sitä voi sanoa, että italialaista oli tarjolla, kun annoksessa oli mascarponea? Oikeastaan pitää sanoa! Tässä oli myös pikkuinen hävikistä herkuksi-elementti, sillä käytin siihen sunnuntain jälkiruoasta jäänyttä marjakastiketta. Ei mennyt puoli desiä kastiketta hukkaan, kui hienoo se on? 

Marjainen mascarponevaahto kahdelle

• puolikas purkki mascarponea
• 1,5 dl kuohukermaa
• 0,5 paksua marjakastiketta (mansikoista, vadelmista, mustikoista ja raparperista)
• 2 raparperin vartta
• 2 nahistunutta persikkaa (nahistuminen ei ole välttämätöntä)
• 2 rkl sokeria
• 2 savoiardikeksiä

Tein ensin pienen raparperikompotin. Leikkasin raparperin ohuiksi viipaleiksi ja persikat myös. Koska persikat olivat hieman nahistuneita, leikkasin ne kuorettomiksi ja sitten viipaleiksi kiven ympäriltä. Keittelin raparpereista ja persikoista sokerin kanssa pienen annoksen hilloa, vei noin 10 minuuttia, että sain aikaan tasaisen paksun hillon. Kaavin sen kuumasta kattilasta toiseen astiaan ja laitoin astian kylmään veteen, että hillo jäähtyisi nopeasti.

Vatkasin kerman vaahdoksi, ei mitenkään voiksi, vaan melko pehmeäksi. Oletteko jo kokeilleet sitä Valion uutta double creamia? Se muuten vatkautuu niin nopeasti, että menee voiksi todella helposti. Kaverin puolesta vaan kerron...

Vatkasin myös mascarponea hetkisen, niin että se oli tasaista ja notkistunutta. Yhdistin kermavaahdon ja mascarponen ja sekoitin tasaiseksi. Kaadoin mukaan tähdenlentomarjakastikkeen ja sekoitin taas. Lisämakeutus ei ollut tarpeen. 

Lusikoin mascarponevaahtoa annoslaseihin ja vaahdon pinnalle lisäsin viilentynyttä raparperihilloa. Tökkäsin pinnalle vielä puolitetut savoiardikeksiä.

Jennittävä lohisasagne

Tein jokunen vuosi sitten lohilasagnea, josta tuli kirkkaasti pahinta ruokaa, jonka olen saanut aikaan. Toki tössin silloin tällöin, mutta noin epäonnistunutta, ummehtuneen makuista tuoretta ruokaa en ole muistini mukaan tehnyt. Syynä oli joku maustettu juustokermake tai valmiskastike, jota tyhmyyksissäni käytin ja sain aikaan niin täydellisen eineksen, että siihen olisi voinut oikeastaan olla tyytyväinen. Kuten se yksi ravintola-arvostelu Trip Advisorissa. Siinä mainittiin, että vaimoni ankka oli täydellinen epäonnistuminen. Kuka nyt ylipäätään veisi vaimonsa ankan ravintolaan ja jos se on täydellinen epäonnistuminen, niin eikö se silloin ole jo hyvä? No, tuon epäonnistuneen lohilasagnen jälkeen en ole yrittänyt uudelleen ennen kuin nyt. Näin nimittäin Liemessä-blogissa niin hyvältä vaikuttavan ohjeen, että sitähän oli perhepäivälliselle tehtävä, alkoi ihan jennittää, että onnistunko tällä. Vähän sävelsin, sillä musiikki on lähellä sydäntäni, eiku koska niin minulla on tapana.

Pinaatti-lohilasagne viidelle

• 450 g lohta
• 1 purkki laktoositonta mascarponea
• 1 dl laktoositonta kermaa
• 1 kananmuna
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia (ei ollut tilliä)
• 100 g pakastepinaattia sulatettuna (sellaisia hauskoja pallukoita, ei enää sitä yhtä ikuisesti jäässä pysyvää palikkaa, jota ei meinaa edes saada paketista irti)
• lasagnelevyjä
• pussillinen babypinaattia
• 150 g laktoositonta emmental-raastetta
• 2 dl kalalientä (pakastimessa sattui olemaan)
• oliiviöljyä vuoan voiteluun

Leikkasin lohipalan suikaleisiin ja levittelin ne tarjottimelle. Ripottelin niille tasaisesti suolaa ja pippuria. Sekoitin kulhossa mascarponen, kananmunan, sulatetun pinaatin, silputun ruohosipulin ja sitruunamehun tasaiseksi. Seos oli aika paksua, joten lorautin mukaan hieman kermaa. Nostelin lohisuikaleet mukaan ja kääntelin ne seokseen tasaisesti.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja sulatin kalaliemikalikan kattilassa. Voitelin vuoan, johon lasagnelevyt melko vaivatta asettuivat kokonsa puolesta. Levitin vuoan pohjalle kastikeseosta ja kerroksen pinaatinlehtiä ja asetin päälle pastalevyn. Jaoin taas levyn päälle kastiketta ja pinaatinlehtiä ja jatkoin, kunnes vuoka alkoi olla täynnä, tästä määrästä tuli kolme pastalevykerrosta, viimeiset pinaatinlehdet laitoin suoraan pastalevyn päälle ja levitin lopun kastikkeen pinnalle. Kaadoin mukaan kuuman kalaliemen. Päälle ripottelin juustoraastetta.

Paistoin lasagnea noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta alkoi olla kauniin ruskea ja tikulla kokeilemalla pastalevyt olivat kypsyneet. Ajoitin ruoan niin, että se ehti sopivasti asettua ja hieman viilentyä juuri ennen perhepäivälliselle odotettujen osallistujien saapumista.

Lisänä meillä oli alkuruokana samettimaisen sileää hernekeittoa, yksinkertaista salaattia ja focacciaa, jonka paistoin juuri ennen päivällistä. Jälkiruoka oli tiramisua, sillä ostin laktoositonta mascarponea toisenkin rasian.

Pullamisu

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää ja minä kävin tehokertaamassa työasioita. Tänään taas kilpailu jatkui, mutten ehtinyt tehdä mitään italialaista ruokaa, vaan käytän tämän päivän postaukseen sunnuntaista jälkiruokaa. Meillä oli unohtuneena oikein pieni panettone-pulla ja satuin näkemään täällä kiva ohjeen, jossa tätä italialaista joulupullaa täytettiin mascarponella. 

Lunta on nyt vähemmän

Panettone-tiramisu kahdelle

• oikein pieni panettonepulla (80 gr)
• 2 dl espressoa
• 1/2 purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 2 rkl Amarettoa
• 1 tl vaniljatahnaa
• kaakaojauhetta

Valmista espresso ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta seos vaniljatahnalla ja Amarettolla. Kun kahvi on jäähtynyt, ota pulla pois pakkauksesta ja kääri irti sen ympärillä oleva kakkupaperi. Laita sylinterin muotoinen pulla kyljelleen ja leikkaa se kuuteen viipaleeseen. 

Ota esille sylinterin muotoinen muotti, johon kokoat pullamisut. Jos sinulla ei ole sopivan kokoista muottia, voit koota annokset mihin tahansa sopivan kokoiseen astiaan, lasipurkkiin tai kuppiin. Laita muotit lautaselle, kostuta ensin yhdet pullaviipaleet jäähtyneellä espressolla ja aseta ne muotteihin. Lusikoi päälle kerman ja mascarponen seosta ja tasoita pinta lusikalla. Kostuta seuraavat pullapalat ja aseta ne muottiin toiseksi kerrokseksi. Lusikoi lisää täytettä ja vielä viimeiset kostutetut pullapalat kanneksi. Tasoita vielä pinnalle loput täytteestä. Laita pullamisut jääkaappiin kylmenemään, tai jopa pakastimeen hetkeksi, jos on kiireempi päästä syömään. 

Kun annokset ovat viilenneet, nosta muotit pois annoksista, tai jos ne on koottu purkkeihin tai kuppeihin, niin jätä ne niihin. Siivilöi kaakaota pinnalle ja nosta annokset lastalla tarjoilulautaselle. Oikein hyvä ja yllättävän kevyt jälkiruoka kahvin ystäville. Joulun alla voi ostaa ainakin Lidlistä isompiakin panettone-pullia, joista voi tehdä suuremman pullamisun isommalle syöjäporukalle. Espressoa siinä kyllä kuluu!

Giro d'Iltalian kymmenes etappi on tässä sivusilmällä katsottavana tallenteelta. Lunttaan sen verran, että voittaja tänään oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun johdossa pysyi Simon Yates. Pyöräaiheisen kuvan sijaan laitan kuvan vuokralaisesta, joka asuu perheensä kanssa keittiön erkkerin yläpuolella kattotiilien alla. Tämä pikkuinen oli päivällä lähtenyt tutkimaan ympäristöään ja antanut ikuistaa itsensä kameran muistikortille. 

Vähäksi käy ennen kuin loppuu – veriappelsiinipiiras

Toissapäivänä levitin keittiöön ihanaa tuoksua, kun karamellisoin veriappelsiinia yksinkertaista piirasta varten. Otin ohjeen täältä. 

Veriappelsiinipiiras 

• 2 veriappelsiinia
• 1 rulla puff pastrya (Lidin)
• mascarponea
• 2+2 rkl voita 
• 3+3 rkl sokeria
• tomusokeria
• jäätelöä

Avasin taikinarullan ja painoin tartetatin-vuoan reunalla taikinaan ympyrän, jonka mukaan leikkasin taikinasta pyöreän palan. Taikinaa jäi hieman yli, joten leikkasin ylijäämäpalan kahdeksaan neliöön ja mietin tehdä niistä pieniä piirasia, sillä hävikistä herkuksi on mun luontoni. 

Levitin taikinapyörylälle hieman mascarponea, pari kolme lusikallista lusikanpohjapuolella. Samoin sutikoin pienet taikinaneliöt. Laitoin palat leivinpaperin päälle uunipellille ja pellin kylmään odottamaan (ulos peitettynä).

Leikkasin veriappesiinit ohuiksi viipaleiksi, noin 2-3 millin vahvuisiksi. Sulatin kaasuliekin kestävässä keraamisessa tartetatin-vuoassa voita ja sekoitin mukaan sokeria. Kun seos alkoi lupaavasti kuplia, asettelin appelsiiniviipaleita hieman limittäin vuokaan karamellisoitumaan. Annoin niiden kypsyä vuoassa noin 15 minuuttia. Vuokaan mahtui yhden appelsiinin siivut. Toisen appelsiinin siivut laitoin paistinpannulle (ainesluettelon toiset setit) voihin ja sokeriin kypsymään. Puristin pannulle ja vuokaan myös appelsiinien "kantapaloista" mehua, niistä ensimmäisistä leikkuupaloista, joissa oli enimmäkseen kuorta, mutta myös hämmästyttävän paljon mehua.

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja kun appelsiinien kuori oli pehmentynyt pannulla ja vuoassa nostin taikinat sisälle. Asettelin pyöreän taikinakiekon mascaponepuoli alaspäin tatin-vuokaan karamellisoituneiden appelsiiniviipaleiden päälle ja tukin reunoja tiiviiksi lusikalla. Nostin kuuman vuoan uunipellille ja sillä oleville pienille taikinapaloille nostin kullekin pannulla hautuneen appelsiiniviipaleen. Lusikoin myös pannulta ihanan appelsiinisen kastikkeen palojen päälle. 

Paistoin pieniä piiraita noin 15 minuuttia ja vuoassa olevaa noin 20 minuuttia. Kun vuokaversio oli hieman jäähtynyt ja karamelliseos pohjalla asettunut, käänsin vuoan lautaselle, torttu irtosi vaivatta ja aivan ehjänä. Pienet annospalat koristin tomusokerilla ja suurempaa söimme vaniljajäätelön kanssa. 

Pienissä paloissa oli appelsiini kypsynyt aivan tismalleen sopivaksi. Kuori oli aromaattinen ja kokonaisuus todella vinkeän kirpeän makea. Tartetatin-mallissa appelsiineja olisi voinut kypsentää ennen uuniin laittamista vielä hieman pitempään, kuori oli juuri sillä rajalla, että onko se liian kirpeää. 

Affogato ja kirpeä appelsiini olivat hyvä makupari

Nigella neuvoo – roosa pasta

Matkamuisteloiden väliin mahtunee yksi ruokaohje, samalla edistän viime kesänä Minnan aloittamaa keittokirjahaastetta. Sen teemana on tehdä ruokaa ainakin kerran jokaisesta omistamastani keittokirjasta ja tässähän sitä sarkaa piisaa, kirjoja on kokonainen kirjahyllyllinen ja sen lisäksi pinoja siellä täällä. 

Tällä kertaa kokkasin pastaa Nigellissima-kirjasta, joka on tietysti Nigella Lawsonin italialaiseen ruokaan keskittyvä kirja muutaman vuoden takaa. Se on siitä harvinainen kirja, että olen kokannut siitä aikaisemminkin, tarvitsenhan joka toukokuu paljon italialaisia ruokaohjeita Giron aikaan. Tätä kyseistä rapupastaa en ollut tehnyt aikaisemmin. Ei siitä ihan roosaa tullut, mutta hyvää siitä tuli. En tietenkään tehnyt ihan kuten kirjan ohjeessa oli, mutta melkein.

Roosa rapupasta kahdelle

• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl oliiviöljyä
• muutama chilihiutale
• 2 rkl vermuttia (ei ollut, käytin madeiraa)
• 100 g katkarapuja 
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl mascarponea
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 250 g pastaa
• suolaa keittovedessä
• parmesania

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja suolaa se tymäkästi. Keitä pastaa pakkauksen ohjeen mukainen aika.  Sekoita tomaattipyre, maito ja mascarpone tasaiseksi seokseksi astiassa ja jätä odottamaan. Pastan kypsyessä kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita silputtu valkosipulinkynsi pannulle kihisemään yhdessä chilihiutaleiden kanssa. Lisää pannulle vermutti, tai joku muu alkoholi, minä käytin madeiraa. Anna seoksen kiehua hetkinen ja lisää mukaan ravut. Jos ne ovat raakoja, anna niiden viihtyä pannulla juuri sen aikaa, että ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Minulla oli kypsiä pakasterapuja, joten olin sulattanut ne valmiiksi ja kuivannut niitä hieman paperilla. Kypsät ravut eivät tarvitse kuin hetken pannulla, että ne kuumenevat. Sekoita mukaan tomaatti-marcarponeseos ja pyöräyttele nuolijalla kastike tasaiseksi. Kaada pannulle kypsä, valutettu pasta, sekoita ja raasta päälle parmesania, jos kehtaat. Minulla on vielä pieni pala parmesania jäljellä ja käytän sen tietysti pois, mutten osta toistaiseksi uutta palikkaa. 

Tämä oli kyllä jänskä ruoka. En tiedä minkä eron vermutti olisi tehnyt, mutta madeira maistui hienosti, muttei liikaa. Mascarpone pehmensi makua mukavasti ja toi ruokaan kiinnostavan vivahteen, jollaista en ollut tehnyt kotioloissa aikaisemmin. Olen varmaankin syönyt tämän tapaista pastaa joskus ravintolassa ja tuli heti mieleeni, että kyllä sitä vodkapastaakin pitää kokeilla. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Nigellissima-kirja ei päädy kierrätyspinoon, pidän siitä kovasti ja varmaankin teen toukokuussa siitä taas jonkun ruoan. Nigella ohjeet ovat aina mukavan rentoja, niitä voi huoletta soveltaa ja muutella, sillä ne eivät alunalkaenkaan ole monimutkaisia tai puritaanisia. Ne ovat useimmiten helppoja ja nopeita ja ihan aina maistuvia. 

Järjen riemuvoitto

Siitä on toisinaan selkeää etua, että ikää on jo karttunut, verrattuna vaikka itseeni 20-vuotiaana, jolloin en osannut tehdä juuri mitään muuta keittiössä kuin tiskiä. Silloin minulle olisi mennyt ihan täydestä, kun jos olisin lukenut Ranskalaisen Keittiön Salaisuudet-kirjan crêpe-ohjetta. Siellä nimittäin sanotaan, että paistettujen ohukaisten tulisi olla n. 1,5 senttiä paksuja. Nyt ollessani näin kokenut ja viisas, ymmärrän, että kyse on painovirheestä ja ohukaisten tulisi olla noin 1,5 mm paksuja. Tai siis ohuita. 

Tänään meillä oli pienenä seitsemännen Ranska-haasteen etukäteispäättäjäispäivänä (huomenna esteitä) crêpekakku, joita on näkynyt blogeissa viime aikoina paljon. Minä en ollut koskaan sommitellut sellaista aikaisemmin, joten jo oli aikakin. Aivan keittiöpeikko-osastoon se ei sentään kuulunut. 

Tällä viikolla minulla oli nimipäivä ja Antti tietää kyllä, miten nimipäiväsankaria tässä taloudessa ilahdutetaan. Ei tarvitse pelätä saavansa lahjasta päin näköä, vaikka lahja olisi paistinpannu. Ei toki, sain hienon de Buyerin crêpe-pannun, joka oli eilen rasvapoltossa ja tänään ensimmäistä kertaa tositoimissa. 

Olen aikaisemmin rasvapolttanut hiiliteräspannuja ja samasta materiaalista valmistettua paellapannua öljyillä, mutta tällä kertaa otin käyttöön silavaa. Meillä oli tuubi Muurikka-pannun käsittelyyn hankittua silavaa ja se toimi oikein hyvin, minusta paremmin kuin öljy. Kuumensin hyvin pestyn pannun ja sillä nokareen silavaa. Levitin rasvan pannulle huolellisesti ja kuumensin pannua niin kauan, että siltä alkoi nousta kevyesti savua. Laitoin liekin pannun alta pois ja annoin pannun jäähtyä (se kävi äkkiä Suomen kesässä ulkona kaasugrillin sivupolttimolla). Pyyhin pannun pintaa hieman ja levitin lisää ihraa, kuumensin jälleen, jäähdytin jne. Toistin toimenpiteen viisi kertaa ja lopputulos on aika kaunis ruskea tasainen pinta. Nyt pannua ei sitten pestä enää kuin kuumalla vedellä, ei missään tapauksessa pesuaineilla, eikä koneella. Patina toivon mukaan vain lisääntyy käytön myötä. Pannulla voi hyvin paistaa myös mitä muuta hyvänsä, minkä matalat reunat antavat myöten.

Tältä pannu näytti ensin

Ja tältä sen pitää näyttää, kun aletaan paistaa, voisi luulla, että nyt Campis pilasi pannun!

Crêpet Julia Childin tapaan

• 2,25 dl maitoa
• 2,25 dl vettä
• 4 kananmunaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 4 rkl voisulaa

Laita kaikki ainekset tehosekoittajan kannuun ja käytä laitetta suurimmalla teholla, jotta taikinasta tulee aivan sileää. Se on melko juoksevaa, mutta niin sen pitää ollakin. Jos sinulla ei ole tehosekoitinta käytössäsi ja sekoitat taikinan vispilällä, siivilöi sen lopuksi jauhopaakkujen välttämiseksi. Laita taikina kulhossa tai kannussa peitettynä jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi, jotta jauhot ehtivät turvota taikinassa. 

Julia Childilla on mun luontoni siinä mielessä, että hänkin sanoo ensimmäisen letun olevan aina harjoituskappale, eikä sen onnistumisen kanssa ole niin varmuutta. Ensimmäisellä letulla kokeillaan taikinan koostumus, kuinka paljon sitä tarvitaan/lettu, samoin pannun kuumuus testataan tällä ensimmäisellä koeohukaisella. Sen voi syödä siinä lieden äärellä seistessään, olipa se onnistunut tai ei. 

Julia käyttää paistorasvana öljyä tai pekonin rasvaa, mutta minä olen tässä kohtaa hieman tottelematon ja käytän voita. Sulata sitä pieneen kattilaan valmiiksi ja sutikoi paistamisen edetessä pannua voisulalla. 

Kuumenna ohukaispannua ja sipaise sitä voisulalla. Ota esille pieni kauha, jonka vetoisuus on noin 0,5-1 dl. Tartu toisella kädellä pannun kahvaan ja nosta pannu pois levyltä tai liekin yltä ja kaada keskelle pannua noin puoli desiä (riippuen pannusi koosta) taikinaa. Kallistele pannua nopeasti niin, että taikina leviää koko pannun pohjan alalle ja laske pannu levylle takaisin. Tämän pitäisi käydä nopeasti, muutamassa sekunnissa. Paista ohukaisen alapuolta hetkinen, liikuttele pannua pienin ravistavin liikkein, että saat ohukaisen liikkumaan pannun pohjalla (kunhan siis rasvaa on sopivasti ja pannu oikean lämpöinen). Nosta ohukaisen reunaa ja kurkista miltä paistopuoli näyttää. Kun sillä on hieman ruskeita pilkkuja, käännä ohukainen ja paista toista puolta myös hetkinen. Jälkimmäinen paistopuoli harvoin saa yhtä kaunista paistopintaa, mutta sen voi jättää alapuoleksi tarjoilussakin ja paraatipuoli tulee näkyviin. Kätevää. Juuri tämänkaltaisista tiedoista ja neuvoista pidän Julia Childin kirjassa.

Mistä lie johtuu, Julian taikinan erinomaisuudesta, uudesta pannusta,
vai paistajan "taitavuudesta",
 mutta eka ohukainenkin onnistui!

Kun saat taikinamäärän ja pannun kuumuuden kohdalleen, paista kaikki crêpet samaan malliin. Pinoa ohukaiset odottamaan, jollet käytä niitä heti. Voit laittaa niiden väliin suikaleet voi- tai leivinpaperia estämään niiden takertumista toisiinsa. De Buyerin crêpepannu toimi ensimmäisestä paistokerrasta alkaen aivan erinomaisesti. Minulla on Ranskasta ostettu puinen crêpelasta, jossa on pyöristetyt reunat ja se on keskeltä paksumpi, sillä ohukaisten kääntäminen ja lautaselle nostaminen onnistuu aivan parhaiten. Sellainen kannattaa kyllä olla, toimii tavallista paistinlastaa paljon paremmin. 

Crêpe-kakun täyte

• 1 purkki mascarponea
• 3 dl kermaa
• 1,5  dl raparperi-mansikkakompottia
• 2 rkl sokeria

Täytteen tein vähän omasta tai asiakkaan päästä, vaikka monenlaisia täyteohjeita kyllä näkyi blogeissa. Tein itse pienen annoksen raparperi-mansikkakompottia samalla ohjeella, jota käytin kesällä 2012, vaihtaen vain omenan mansikoihin. Keittelin raparperipaloja, mansikoita, sokeria, sitruunamehua ja vaniljatahnaa noin 20 minuuttia, jolloin kompotti oli sakeaa. Kaadoin kompotin tiheään siivilään ja painelin sen nuolijalla siivilän alla olevaan kuppiin. Kaavin sileän massan kuppiin jäähtymään. Osan jätin ohuemmaksi kastikkeeksi. 

Vatkasin kerman vaahdoksi ja lisäsin siihen mukaan mascarponen ja jäähtyneen kompotin. Sekoitin tasaiseksi ja maistelin, onko sokeria tarpeeksi. Lisäsin hieman. Laitoin täytteen jääkaappiin vielä jäähtymään ja odottamaan, että crêpet ovat kokonaan jäähtyneet. 

Crêpe-kakun kokoaminen

Kun crêpet olivat jäähtyneet ja täyte viilentynyt, kokosin kakun latomalla vuoronperään laakealle lautaselle crêpen ja sille ohuelti levitettyä täytettä. Crêpejä tuli taikinasta kaikkiaan 9 kappaletta (noin 22 senttisiä) ja täyte riitti oikein hyvin. Peitin kakun kuvulla ja laitoin jääkaappiin asettumaan siksi aikaa, että kävin töissä lyhyen vuoron. 

Ennen tarjoilua pursotin kermavaahtoa niin näteiksi ruusukkeiksi kuin osasin ja keskelle kokosin loput mansikat mitä taloudesta löytyi ja muutaman mustikan. Annoksen päälle valutin hieman mansikkakastiketta. Olipa ihana rakenne, ilmava ja juuri niin vähän makea kuin mahdollista. Tykkäsimme tosi paljon, crêpekakku oli sekä hyvää, että kaunista.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään ku itse tekee-Minnan aloittamaan haasteeseen liittyviä postauksiani. Tämä oli toinen haastekirja, josta kokkasin. Tavoitteenani on kokata jotain jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Alku ei ole ollut kovinkaan vauhdikas, mutta kyllä se siitä, takarajaakaan haasteeseen ei ole asetettu, mikä on ihan parasta! Julia Childin kirjasta Ranskalaisen Keittiön salaisuudet olen kokkaillut aikaisemmin muutamia ohjeita, ne löytyvät tunnisteen Julia Child alta (yllättävästi).

EDIT: Lisään tämän postauksen myös CampaSimpukan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne myös crêpet kuuluvat.

Kävin eilen ostamassa pullon ranskalaista kuohuviiniä, jonka aioin avata iltani iloksi katsoessani Tour de Francen kolmanneksi viimeistä etappia. Ajattelin ensin vain hieman oikaista sohvalle avainunien ajaksi. Niistä tuli kyllä sitten jonkunlaiset munalukkounet, heräsin joskus yhdentoista aikaan, enkä tosiaankaan avannut kuohuviinipulloa, enkä katsonut miten kävi Tourin etapilla. Sen pullon avasimme tänään Tourin melkein lopun kunniaksi. 

Vakoilin aamulla Tourin sivuilta, että norjalainen Edvald Boasson Hagen pilasi eilen viimeisellä pitkällä etapilla belgialaisten ajajien päivän ottamalla voiton näiden nenien edestä Belgian kansallispäivänä.

Alberto Contador on siitä syystä suosikkini, ettei hän anna periksi, vaikka voittoon ei ole enää mahdollisuuksia. Hän jaksaa yrittää, niin jaksoi tänäänkin aika-ajossa. Arvostan sellaista työmoraalia. Aika-ajon selvitti nopeimmin puolalainen Maciej Bodnar, jolle voitto oli ensimmäinen tour-voitto ikinä. Kokonaiskilpailu jää sille mallille, että Chris Froome lähtee huomenna keräämään voittopokaalin ja kirimiehet vielä haaveilevat etappivoitosta. Nimekkäimmät kirimiehet ovat tosin jo poissa kisasta, mutta kyllä se voitto jollekin kelpaa. Kokonaiskilpailun kolmannesta sijasta kyllä saatetaan vielä huomenna kisata, sillä kolmantena olevan Romain Bardetin  ja neljäntenä olevan Mikel Landan välinen ero on nyt vain sekunnin. Mutta ehkä sitä "ei saa" enää muuttaa, vaan maaliin pitää ajaa kiltisti tänään määräytyneessä järjestyksessä. Jää siis hieman jännitettävää huomisellekin.