Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

• 100 g piparkakkuja
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1 dl mansikkapyrettä
• 1,5 dl kuohukermaa
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 1/3 liivatelehtiarkista 
• tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
• tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 

Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 

Pikkuruinen juustokakku isänpäivään tai jouluun

Karpalo on siitä  mainio marja, että se sisältää paljon pektiiniä ja sen tähden tämä juustokakku ei tarvitse lainkaan liivatetta. Hyytymiseen tarvitaan vain karpalopyrettä, tuorejuustoa ja kermaa. Mikään kamalan tanakka kakku tästä ei tule, mutta se on minusta just hyvä niin. Vinkit tähän kakkuun noin niinkuin sinne päin otin tästä blogista. Puolitin aineksen suurinpiirtein ja tein kakun jokunen vuosi sitten Mastermarkilta saamaani söpöön pieneen Lékuén juustokakkuvuokaan. 

Pieni karpalojuustokakku

Pohja

• 100 g pikkuisia amarettikeksejä
• 2 rkl voita

Täyte

• 2 dl karpaloita
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl vettä
• 4-5  kardemumman kokonaista siemenkotaa
• 200 g rasia maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
• 1 dl tomusokeria
• 1 rkl marjalikööriä (minulla oli  just pikkutilkka lakkalikööriä)
• 1,5 dl kermaa

Tein ensin pohjan laittamalla keksejä Bamixin minileikkuriin niin paljon kuin siihen mahtui ja suurruutin ne atomeiksi. Lisäsin sitten vielä toisen setin siihen murujen päälle ja suurruutin nekin atomeiksi. Kaadoin myllyyn sulan voin ja sekoitin vielä koko homman tahmeaksi massaksi. Kaavin massan juustokakkuvuokaan. Se on sellainen, missä on keraaminen pohja ja korkea, kahdesta osasta muodostuva silikonireunus. Taputtelin voisen keksimurumassan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja nostin jääkaappiin jähmettymään. 

Sitten valmistin karpalopyreen. Kaadoin jäiset marjat pieneen kattilaan, lisäsin sinne veden, sokerin ja kardemummat. Keittelin seosta noin kymmenen minuuttia. Karpalot sitten sivumennen sanoa poksahtelevat iloisesti kuumentuessaan, joten kannattaa pitää kantta kattilan päällä, ellei erityisesti tykkää vielä toukokuussa huomata pieniä punaisia pilkkuja ympäri keittiötä. Näin joulun allahan sellaiset tietty ovat ihan paikallaan. Kun marjat olivat pohsahtaneet, kaavin koko seoksen tiheään siivilään ja puristin massaa nuolijalla siivilää vasten ja keräsin läpi tulevan sileän pyreen astiaan. Jäädytin seosksen ja laitoin siivilään jäänyt kuorimassa kompostiin. 

Seuraavana oli ohjelmassa tehdä täyte. Laitoin yleiskoneen tuorejuuston ja tomusokerin. Tuorejuuston neuvottiin ottamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Sekoitin sitten kakkuvatkaimella muutaman sekunnin seosta, että juusto notkistui ja tomusokeri sekoittui siihen kunnolla. Sitten lisäsin mukaan liköörin ja karpalopyreen ja sekoitin taas. Viimeiseksi lisäsin kerman ja annoin koneen vatkata seosta alhaisella nopeudella muutaman minuutin, kunnes massaan muodostui teräviä huippuja, kun vatkaimen nosti ylös. Ei mitään voin tanakkaa massaa, mutta kumminkin sellaista käänteisvetelää. 

Kaavin kauniin vaaleanpunaisen täytteen kylmettyneen keksipohjan päälle vuokaan ja tasoitin pintaa minkä nyt osasin. Laitoin kakun peitettynä kylmään jähmettymään, ohjeessa neuvottiin antamaan kakulle aikaa ainakin 6 tuntia, 12 olisi vielä parempi. Kolmen tunnin päästä en jaksanut odottaa enää sekuntiakaan ja minun oli pakko irrottaa silikonireunukset kakun ympäriltä. Kakku pysyi nätisti kasassa, hieman tasoittelin lastalla reunuksia. Pohjan leikkaaminen onnistui ihan hyvin ja viipale pysyi kuosissa. Pudottelin palasen päälle hieman karpaloita. Aika hyvä kakku, ei liian jämäkkä ja ennen kaikkea ei liian makea. Sopii isänpäivään tai jouluun ja miksei mihin päivään hyvänsä. Tykkäsimme!

Silmät syövät ja vatsa vetää

Päivällinen tarjoiltiin tänään CampaKeittiössä harvinaisen aikaisin, jo ennen kello kolmea iltapäivällä. Olin puuhaillut aamusta asti, jälkiruoka oli tekeillä jo seitsemältä. Se jännitti eniten, en ollut lainkaan varma, että onnistuisin. 

Nykeröin meille kahdelle sushia ja siihen lisäksi muutamia friteerattuja paloja ja makeaa munakasta. Vaikka tein kaikkea vain vähän, tein silti liikaa! Sushista en ala sen kummemmin kirjoitella ohjetta, en edes meinannut saada rullia pyörähtämään kunnolla, piti asetella palat taktisesti yhdelle kyljelleen, jotta repaleinen taitos ei näkynyt. Kalifornia-rullakin tuli vähän sinne päin, mutta sen sisälle tekemäni rapea friteerattu tiikerirapu oli kyllä hyvää. 

Tein myös tonkatsu-tyyliin ohuita broilerifileitä, ne onnistuivat hyvin. Niiden kaverina oli wasabimajoneesia. Sen ohjeen otin Risto Mikkolan Arjen Luxus-kirjasta. Tämä on niin pieni kurkkaus kirjaan, että sen pariin täytyy vielä palata uudelleen, vaikka kuittaankin sillä #suurikeittokirjahaaste-osuuden.

Jälkiruoka oli sitten päivän kummallisuus. Tein nimittäin japanilaisen juustokakun riisinkeittimessä. Etsin jo alkuviikosta japanilaisia jälkiruokia, muttei niitä kauheasti tuntunut löytyvän. Useimmat olivat jonkunlaisia vanukkaita. Mutta riisinkeittimessä valmistettu juustokakku kuulosti heti siltä, että tuotahan pitää kokeilla. Ohjeen otin täältä. 

Japanilainen juustokakku riisinkeittimessä

• 230 g tuorejuustoa (käytin 200 g  Philadelphiaa ja 30 g mascarponea)
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 80 g sokeria
• 2 rkl sitruunamehua
• 40 g vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• tomusokeria koristeluun

Lähdeblogissa on selitetty kakun valmistaminen hyvin yksityiskohtaisesti, minä kerron hieman lyhyemmin. Aloitin voitelemalla riisinkeittimen kulhon voilla oikein runsaskätisesti. Laitoin sitten tuorejuuston yleiskoneen kulhoon. Minulla oli suomalaisissa kaupoissa myytävää Philadelphia-juustoa, jonka pakkauskoko on 200 g. Ohje huusi 227 g, mikä lienee jonkun maan pakkauskoko. Lisäksi otin siis lusikallisen mascarponea, jota minulla oli vajaa paketti jääkaapissa. Ei tarvinut avata toista tuorejuustopakkausta. 

Vatkasin juustoa muutaman minuutin, jotta se notkistui. Lisäsin siihen sitten mukaan keltuaiset ja vatkasin taas massan tasaiseksi. Seuraavana mukaan pääsi sokeri, sitten sitruunamehu ja jauhot siivilöityinä paakkujen estämiseksi. Sitten vielä mukaan maitoa ja vatkaus tasaiseksi. Viimeisenä yhdistin melko vellimäiseen taikinaan valkuaiset, jotka olin vispannut vahvaksi vaahdoksi. Kaadoin taikinan riisikeittimen voideltuun kulhoon ja laitoin päälle ohjelman sushiriisin keittämiseen. Meidän keittimessämme ei ole kakkuohjelmaa, mikä on kyllä huutava vääryys. 

Ohjelma kesti noin 50 minuuttia ja kurkistin keittimen soitettua iloisen lopetuslaulunsa mitä kakulle kuului. Sen pinta oli joustava ja kakku oli selkeästi irrallaan reunoista. Mietin hetken mahtaako se olla oikeasti kypsä. Rohkaisin mieleni ja laitoin kulhoon mahtuvan pienen lautasen kakun pinnalle ja kiepsautin kulhon ylösalaisin patakintain suojatuin käsin. Kakku lähti nätisti irti, jäi hieman lautasen toiselle reunalle. Kippasin sen vielä toiselle, suuremmalle lautaselle ja sain esille kulhossa pohjalla olleen puolen, jossa oli ihan sievä paistopinta. Kakkua suositeltiin jäähdytettävän jääkaapissa useita tunteja, että mahdollinen kananmunan maku ja munakkaan koostumus lähtee. Minä laitoin kakun ulos jäähtymään. 

Päivällisen jälkeen uskaltauduin leikkaamaan kakusta palasen. Se on aika matala, minun keittimeni kulho saattaa olla isompi, kun lähdeblogissa käytetty. Mutta rakenne on mitä parhain ja maku! Ei liian makea ja suutuntuma on miellyttävä. Olen tosi iloinen, että riisikeitinjuustokakku onnistui.

Wasabimajoneesi oli oikein simppeli juttu, mutta toimi tosi hyvin friteeratun broilerin ja tiikerirapujen kanssa. Siihen tuli yksinkertaisesti reippaasti majoneesia, wasabia ja tuoretta korianteria. Kaikki sekoitettiin sauvasekoittimella yhteen ja tasaiseksi massaksi. Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään haasteaiheisia postauksia. Mutta korostan sitä, että Risto Mikkolan Arjen luxus-kirjaan palaan kyllä vielä tarkemmin ja paremmalla ajalla. 

Kahvijuustokakku

Viikonlopun espanjalaisen jälkiruoan, flanin epäonnistuminen jäi sen verran harmittamaan, että halusin kokeilla jotain muuta jälkiruokaa, jonka saisin onnistumaan. En nyt tiedä kuinka espanjalainen tämä juustokakku on, mutta otin ohjeen espanjalaisesta blogista ja päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Olen tainnut vierailla aikaisemminkin L'Exquisit-blogissa, sen verran tutulta se näytti. Osasin jopa tulkata postauksen otsikon ilman käännösohjelmaa, mutta reseptin käänsin englanniksi.

Kahvijuustokakku ilman uunia

• 200 g digestivekeksejä
• 100 g voita
• 400 g tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
• 120 g sokeria (ohjeessa oli 200 g, mutta pussi loppui 120 g kohdalla enkä iljennyt enempää laittaakaan)
• 200 g suklaata (60%)
• 2,5 dl kermaa
• 0,6 dl kahvia (tuplaespresso)

Sulatin voin ja jätin jäähtymään, samoin sulatin suklaan vesihauteessa ja jätin senkin jäähtymään. Otin tuplaespresson mittaan, sekin sai jäähtyä. Laitoin keksit paksuun muovipussiin ja painelin ne ensin käsin isoiksi muruiksi ja sitten pyöritin kaulinta pussin päällä, kunnes keksit olivat aivan hienoa murua. Kun voi oli hieman jäähtynyt, kaadoin sen yhdessä keksimurujen kanssa pieneen kulhoon ja sekoitin. Vuorasin nelikulmaisen irtopohjavuoan (20x 20 cm) leivipaperilla ja painelin voi-keksimuruseoksen vuoan pohjalle mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Laitoin vuoan jääkaappiin asettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkasin kerman tanakaksi vaahdoksi, samoin vatkasin sokerin ja tuorejuuston kunnolla sekaisin. Kun suklaa oli jäähtynyt sen verran, ettei se enää veltostaisi tuorejuustoa, kaadoin suklaan ja kahvin tuorejuustomassaan. Sekoitin vatkaimella seoksen tasaiseksi. Lopuksi kääntelin nuolijalla kermavaahdon tuorejuustomassaan. Levitin täytteen keksimurupohjan päälle ja peittelin jääkaappiin asettumaan 4-5 tunniksi. 

Maistoin täytettä tekovaiheessa sen verran, että arvelin olevan viisasta tarjota kakkua aika pieninä paloina ja laittaa lisäkkeeksi myös tuoreita marjoja. Niitä oli vielä tarjolla marketin pihan myyntikojussa, myyjäneito sanoi, että olivat varmaan paikalla ihan viimeisiä päiviä. Jos tekisin tämän kakun uudelleen, käyttäisin hieman tummempaa suklaata, tai himmaisin vielä sokerin määrää. 

La Vueltan 11. etappi, lepopäivän jälkeinen oli koko kisan rankin monine pitkine nousuineen. Sen aikana nähtiin, kuinka Nairo Quintana väsähti ja valui läpi pääjoukon, samoin Chris Froomella oli kaatumisen jälkeen vaikeuksia pysyä porukassa. En ole oikein vieläkään päässyt mukaan tämän kilpailun menoon, vaikka monena vuonna Vueltasta on kehkeytynyt vuoden kiinnostavin kisa. Tänä vuonna ei taida käydä niin. Tänään ykköseksi ehti Mikel Landa ja Fabio Aru tuli toiseksi, hän nousi etapin myötä kokonaiskilpailun kärkeen.

Profiilikuva lainattu La Vueltan sivuilta

Ricottakakku

Asterixin aikaan Giron aika-ajo olisi lähtenyt Tarvisiumista.

Onneksi en eilen nähnyt heti tuoreeltaan Giron etapin kulkua, olisin ollut pettynyt siihen, että Alberto Contador joutui lopussa mukaan kolariin ja hävisi sen verran Fabio Arulle, että pinkki paita vaihtui Arun päälle. Tänään sateinen sää vain jatkui Italiassa ja henkilökohtainen aika-ajo oli samalla perusteellinen ajajien liotus. En nähnyt tästäkään lähetyksestä kuin lopun, mutta se riitti minulle ja suosikkini palasi kilpailun kärkeen. Albertolla on taas pinkki paita päällään ja huomenna on ensimmäisen oikea vuorietappi. Minun työvuoroni ja Kammenpyörittäjällä paluu Vaasasta Retrokilpureista vaatii sen, että tallennuksen on onnistuttava, että saamme katsoa etapin iltasella.

Päivän italialainen leipomus on ricottakakku. Sain jo kauan sitten Mastermarkilta suloisen pienen juustokakkuvuoan, joka oli unohtunut pantryn kaappiin. Nyt kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Pienensin ohjeen puoleen, mutta laitan tähän ohjeen sellaisena (konvertoinnissa lieviä vapauksia) kuin sen löysin Nonna's Way-blogista. 

Ricottakakku

Pohja

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl voita (ohjeessa oli käytetty shorteningia, sitä ei onneksi meiltä saakaan)
• 3 suurta kananmunaa
• 1 rkl rommia (käytin konjakkia, en tohtinut avata talouden rommipulloa, muistelin siihen liittyvän joku tarina)

Täyte

• 500 g ricottaa
• 2,5 dl sokeria
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 2 kananmunaa + 1 keltuainen
• 2 rkl rommia (taas käytin konjakkia, kun en vieläkään tohtinut avata rommipulloa)

En tainnut tehdä pohjaa ihan oikein, tai sitten voi käyttäytyy jotenkin eritavalla kuin tuo amerikanihme, shortening. Se on ymmärtääkseni jonkunlaista rasvaseosta. Sekoitin pohja-ainekset kulhossa sormin ja sain aikaan melko tahmean taikinan. Laitoin sen jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun sekoitin täytteen. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja otin esille vuokani, jossa on keraaminen pohja ja silikoniset reunat. Ohjeen mukaan sitä ei tarvitsisi ollenkaan käsitellä rasvalla, tai muutenkaan, mutta laitoin kuitenkin leivinpaperisen pyörylän sen keramiikkapohjalle, paperin reunat asettuivat nätisti silikonireunusten alle. 

Sekoitin sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa ja otin taikinan esille. Ei puhettakaan, että pohja olisi ollut kaulittavaksi riittävän tanakkaa. Niinpä painelin sen jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Osa taikinasta oli tarkoitus jättää koristeraidoiksi kakun pinnalle, mutta ei sitä kyllä siihen tarkoitukseen jäänyt. 

Kaadoin täytteen vuokaan pohjan muodostamaan koloon. Ohjeen mukaan kakkua paistettaisiin vain 35-40 minuuttia, mikä varmaan toimiikin suuremmassa vuokassa, jolloin täytteen korkeus on paljon vähemmän. Minun kakkuni paistui kaikkiaan tunnin ja vartin, pienensin viimeiseksi tunniksi lämpötilaa 180 asteeseen. Kakku oli vieläkin hieman tutiseva, kun otin sen viimein pois. Ajattelin, että menköön syteen tai saveen. Jäähdytin kakun (tein siis kakun eilen illalla myöhään, kun en saanutkaan unta) ja laitoin sen jääkaappiin. 

Tänään leikkasin kakusta palasen, jännitti miltä se näyttäisi. Pohja oli kypsä ja kakku kiinteä, joskin hieman keskeltä kuopalle painunut. Kakun pintaan tuli sellainen juustokakkukraateri, joita usein näkee paistettavien juustokakkujen pinnassa. Ripotin tomusokeria hämäykseksi päälle. Opiskelija oli koekaniini ja söi kuvauspalan. Hän ainakin vakuutti sen olevan hyvää. 

Vuoka toimi mainiosti. Kahteen palaan irtoava reunus lähti nätisti pois kakun ympäriltä ja sain pohjan paperinkin irti siististi. Keraamisella alustalla kakku on helppo nostaa suoraan pöytään. Täytyy kokeilla myös jääkaapissa hyydytettävää juustokakkua samalla vuoalla. 

Mennään nyt sitten oikein tärviölle - maapähkinävoijuustokakku

Kun Kammenpyörittäjä oli toisaalla nauttimassa korkeakulttuurista, me täällä aivan villiinnyimme. Pyörimme yöpuvuissa puolille päivin ja söimme maapähkinävoita! Tuohon kyseenalaiseen herkkuun tutustuimme ensimmäisellä Amerikan reissulla poikien ollessa kymmenen korvilla. Kuuden viikon kiertueella mantereen halki ja takaisin ehdimme yöpyä yhdessä jos toisessa motellissa. Joissakin oli tarjolla aamupalaa, joissakin ei. Useimmiten aamupala tarkoitti donitseja, valkoista leipää ja Nutellaa (kaakaolla maustettua hasselpähkinälevitettä). Ensimmäisenä aamuna jälkeläisten silmät loistivat ja katse oli kysyvä, äiti saako tätä ottaa? Lupasin auliisti, sillä arvasin kyllä, että kiintiö olisi täynnä pikemmin kuin ehtisi sanoa "semi-truck on the highway". En ollut väärässä, muun muassa tähän kertaan perustuu perheemme vakiohokema: äiti on aina oikeassa. Noin kolmantena aamuna siirryimme ostoaamiaisiin, hankimme kaupasta jotain tolkullista syötävää. Toki, jos olisimme halunneet maksaa hotellihintoja, olisi aamiaisissakin ollut enemmän variaatioita. 

Jokatapauksessa tuosta kesän 2004 kiertueesta jäi eiliseen asti kestänyt kieltäymys mitä tulee Nutellaan. Eivätkä pojat sitä nytkään pyytäneet. Minä sen sijaan sain jonkunlaisen kohtauksen, kun ihastuin kuvaan Nutella-juustokakusta Let´s Dish-blogissa. Päätin heti, että tuota kokeilen! Luin ohjeen tapani mukaan ylimalkaisesti. 

Kaupassa aloin epäröidä, en halunnut ostaa Nutellaa, vaan päädyin peanutbutteriin. Ostinpa vielä tekopyhästi luomupurnukan. Myöskään ohjeen whipped topping ei kuulosta elintarvikkeelta, jota haluaisin käyttää, eikä sitä taida olla meillä kaupankaan. Kermaa sen olla pitäisi. Oreo-keksitkin jätin kauppaan, sillä paketin Dominoja sai samalla hintaa kuin muutaman Oreon. Arvelin jo etukäteen, ettei tästä tulisi jälkiruokaa, jota kukaan hinkuisi toista tai kolmatta annosta. Pienensin ohjeen neljään annokseen. Käytin siihen:

• 8 Domino-keksiä
• 2 rkl sulatettua voita
• 1,5 dl maapähkinävoita
• 1 rasia Philadelphia-juustoa
• 2 dl kermaa vatkattuna
• 1 rkl  vaniljauutetta
• 2 rkl sokeria (ei olisi ollut pahitteeksi)
• 1,5 dl kermaa vatkattuna annoksien päälle
• suklaalastuja koristeeksi

Mitä tälle lopulle? Vinkkejä?

Laitoin keksit yleiskoneeseen ja pyöräytin ne murusiksi. Lisäsin mukaan sulatetun voin ja pyöräytin vähän lisää. Painelin keksimuruseoksen annoskuppien pohjalle. Niistä riitti viiteen kuppiin. Mittasin maapähkinävoin ja juuston kulhoon ja vatkasin niitä hetkisen. Lisäsin mukaan vaniljauutteen. Vatkasin kerman vaahdoksi, lisäsin sen toiseen kulhoon ja sekoitin seoksen tasaiseksi. Jos olisin tässä vaiheessa maistanut seosta vähän tarkemmin, olisin lisännyt siihen sokeria. Alkuperäisen ohjeen Nutella sisältää sokeria, luomumaapähkinävoi sen sijaan suolaa. Whipped toppingista en tiedä, mahdollisesti siinäkin on sokeria (katselin kyllä raaka-aineluetteloa netissä, ainesosia oli piiiitkä liuta).

Lusikoin täytettä keksipohjien päälle ja laitoin annoskupit jääkaappiin. Muutaman tunnin kuluttua vatkasin lisää kermaa ja maustoin sen sokerilla vähän tavallista tukevammin. Nostelin pari lusikallista kermavaahtoa annoskuppeihin ja ripottelin suklaalastuja päällimmäksi. 

Jälkiruoka oli vähintäänkin erikoinen kokemus. Kun otti huolellisesti jokaista kerrosta lusikkaan, maku oli hyvä, joskin raskas. Täytteen aavistuksenomainen suolaisuus sopi jännästi keksipohjan kaakaon makuun ja pinnan lähes raikas kermavaahto tasapainotti lusikallisen johonkin, josta saattoi sanoa pitävänsä. Jos olisin tehnyt jälkiruoan niistä aineksista, joista alkuperäinen oli tehty, lopputulos olisi ollut varmasti jotain muuta. Pienempi annos olisi ollut parempi, vaikka nytkin annos oli minikokoinen.

Lisätietona: usein amerikkalaisissa blogeissa kerrotaan, minkä firman astioista ruoka on syöty. Minä tahdon tehdä nyt saman: maapähkinävoijuustokakku syötiin Havin kynttiläkupeista! Niitä siunaantui talven aikana monia ja huolellisen pesun ja puunauksen jälkeen olen käyttänyt niitä ruoka-astioina. Jos niin ei saa tehdä, voin aina sanoa, että narrasin.

Vadelmainen juustokakku

Juustokakut ovat melko harmaata aluetta leipomiskokemuksessani, en ole montaakaan leiponut, vaikka usein ihastelen toisten juustokakkuja blogeissa ja kahvipöydissä. Jokunen aika sitten kaupassa juustohyllyn äärellä silmäni osuivat Philadelphia-juustoon ja ajattelin, että eikös sitä tule usein juustokakkuun. Ostin pari pakettia, nostin ne kotona jääkaappiin ja unohdin sinne. Tyypillistä minua. 

Tänään huomasin purnukat ja vilkaisin päivämäärää, eivätpä olleet vielä tolkuttomasti vanhentuneita, huominen oli päivämääränä. Niinpä juustokakkuhommiin! Olin merkannut söpöt vadelmaiset juustokakkupalat foodgawkerissa suosikkeihini ja Epicurean Mom-blogin ohjeella lähdin juustokakkurintaman valloitukseen. Olin jo ohjeeseen tutustuessani huomannut kyseessä olevan ilmeisen kaloritietoinen blogi, päinvastoin kuin Campasimpukka. Siinä mielessä Campasimpukkakin on tietysti kaloritietoinen blogi, ettei kaloreissa säästellä. En antanut kuitenkaan tämän pienen näkemyseron estää minua kokeilemasta suloisen söpöistä ohjetta.

Ilmeni kuitenkin, ettei taloudessa ollutkaan enää vadelmaa pakastimessa. Onneksi mansikkaa oli runsain mitoin, joten vaihdoin vadelmapyreen mansikkapyreeseen huolettomin mielin. Tuoreita ulkomaisia vadelmia täytteeseen puikattavaksi kyllä löytyi ja tähän ohjeeseen niitä saattoi hyvin käyttää uunikeikan vuoksi. Soveltelin ohjetta sieltä täältä, kuten itsevarma juustokakkuleipuri ikään.

Ohje alkoi keksipohjan valmistamisella. Siihen tuli

• 11 digestivekeksiä
• 1/4 tl suolaa
• 1 rkl sokeria (mielestäni tarpeeton, jollei rakenteen vuoksi oleellinen)
• 1/4 tl kanelia
• 5 rkl sulatettua voita

Kuumensin uunin 160 asteeseen. Laitoin kuivat aineet yleiskoneeseen ja annoin leikkuuterän surruutella ainekset tasaiseksi muruksi. Lisäsin voin joukkoon ja sekoitin lisää, kunnes voi sekoittui muruihin tasaisesti. Laitoin pienehköön neliskanttiseen uunivuokaan pohjalle ristikkäin kaksi vuoan levyistä suikaletta leivinpaperia, niin että reunat roikkuivat reilusti reunojen yli. Näin saisin valmiin kakun hyvin nostettua pois vuoasta. Pieni voisipaisu vuoan pohjalla ja reunoilla auttoi paperia tarttumaan vuokaan kiinni. Taputtelin pohjamuruseoksen tasaisesti vuokaan ja esipaistoin pohjaa 15 minuuttia. Jätin uunin päälle ja nostin pohjan jäähtymään.

Täytteeseen tuli

• 2 rasiaa maustamatonta tuorejuustoa (200 g purkkeja)
• 2 kananmunaa
• 1,2 dl sokeria
• 1 dl mansikkasosetta (pakastettua, sulatettua, en keitellyt ohjeen mukaisesti)
• 1 pieni rasia tuoreita vadelmia (ei yleiskoneeseen)

Sekoitin ainekset tasaiseksi velliksi yleiskoneessa ja kaadoin noin puolet keksipohjan päälle. Sommittelin vadelmat hienosti täytteeseen ja kaadoin loput täytteestä päälle, jolloin vadelmat lähtivät hieman kellumaan, mutta hukutin ne armotta täytteeseen. Paistoin kakkua 35 minuuttia. Kun täyte oli hivenen vielä tutiseva, otin kakun pois uunista ja annoin jäähtyä ensin pöydällä ja sitten jääkaapissa muutaman tunnin. Leivinpaperisuikaleista nostamalla sain kakun ehjänä pois vuoasta leikkuulaudalle ja jännittyneensä leikkasin palasen. Sievää! Hyvää! Ja jos vähemmän kaloripitoista kuin jotkut muut juustokakut, niin ei haittaa! Mielelläni kuulisin, mitä tuossa oli erityisen kevyttä verrattuna muihin juustokakkuihin.