Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Yhden pannun lohipasta

Tänään säästin niin tiskiä kuin sähköäkin tämän ruoan valmistuksessa. Otimme eilen sulamaan pienen lohipalan pakastimesta ja hetkisen googlailtuani osuin blogiin, jonka ohjeita teen vaikka kuin paljon elo-syyskuisin, kun on La Vueltan aika. Viime vuonna Albert oli kokkaillut pastaa siihen malliin, että minähän kopsasin ohjeen tänään oikein iloisena. Tosi hyvä ohje. Minun oli tarkoitus käyttää kaksi pussin pohjaa pienehköä pastaa, en nimittäin saa avata uutta pakkausta kuivapastaa ennen kuin jämäpussit on käytetty. Näissä kahdessa pastalaadussa oli sama keittoaika, joten senkin puolesta ne olivat omiaan samaan pataan. 

Yhden pannun lohipasta Albertin tapaan neljälle (eli meille kahdelle tänään ja huomenna)

• noin 300 g nahallista ruodotonta lohta
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni punasipuli
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
• 1 kevätsipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (unohdin)
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1,5 tomaattimurskapurkillista vettä (huuhtelu samalla)
• 200 g pienikokoista pastaa (kahta erilaista, sama keittoaika)
• lisää suolaa ja pippuria
• kuivattua persiljaa
• 0,5 dl maustettua smetanakastiketta (tähdenlento, oli toisen aterian osana pari päivää sitten)
• 0,5 dl kermaa

Leikkasin lohen pariin palaan ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Silppusin sipulit ja leikkasin kesäkurren tulitikkumuotoon, Albert käytti pinaattia vihreänä osana, sitä meillä ei ollut. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin lohipaloja molemmin puolin noin 4 minuuttia. Nostin palat lautaselle odottamaan. 

Kumosin pannulle kesäkurretikut, sipulit ja valkosipulin, sekoittelin ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. Kaadoin pannulle tomaattimurskan ja sekoitin taas. Annoin kiehua jälleen pari kolme minuuttia. Lisäsin pannulle puolitoista tomaattimurskapurkillista vettä. Kun seos oli tasaista ja kiehuvaa, lisäsin pastat mukaan ja tasoittelin seoksen. Laitoin kannen päälle ja annoin pastan kypsyä noin 5 minuuttia. 

Irrotin odotellessani lohen ja nahkan ja pienin kalan suupalan kokoisiksi paloiksi. Nostelin ne pannulle päällimmäiseksi ja laitoin taas kannen päälle vielä muutamaksi minuutiksi. Kokeilin sitten pastan kypsyyttä ja kun pasta alkoi olla sopivaa, sekoittelin lohipalat kunnolla koko settiin ja yhdistin vielä smetanan ja kerman. Annoin ruoan vielä hautua muutaman minuutin. 

Maistelin, lisäsin suolaa ja pippuria ja ripotin päälle kuivattua persiljaa oikein kunnolla. Se pimenton unohtui kokonaan, olisi varmasti sopinut, mutta oli tämä näinkin todella hyvä ruoka. Söimme kunnon annokset ja loput laitoin foliovuokaan, jonka lämmitämme huomenna kiukaan päällä. Ähäkutti Fortum. 

Yhden astian pastavuoka

Pastaruokien kulutushuippu sijoittuu meillä perinteisesti tähän toukokuuhun, sillä pasta kuuluu italialaiseen keittiöön. Tänään laitoin meille Giro d'Italian kolmannen etapin päivänä ruokalajin, joka valmistui aivan oikeasti yhdessä astiassa. Otin ohjeen tästä blogista, en edes kauheasti soveltanut. Tai tarkemmin ajatellen taisin sittenkin soveltaa. Pitäähän ruoassa olla sipulia ja pinaattiakin lisäsin. 

Yhden astian pastavuoka

• 400 g rasia broilerin sisäfileitä 
• 1 tölkki marinarakastiketta
• 0,5 purkkia samaisen purkin huuhteluvettä
• 250 g kuivaa pastaa
• 2 kevätsipulia
• kourallinen tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• kourallinen juustoraastetta, mitä lie pizzasekoitusta (koska sellaista oli)
• kourallinen parmesanraastetta
• kourallinen pankomurua

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Leikkaa broileri suupalan kokoisiin biitteihin.
3. Silppua sipuli.
4. Kaada uunivuoan pohjalle kuiva pasta.
5. Kippaa päälle marinanarakastike.
6. Lisää mukaan purkinhuuhteluvettä noin puoli purkillista.
7. Lisää vuokaan raa'at broileripalat, silputtu sipuli ja pinaatinlehdet, suolaa ja pippuria.
8. Sekoita ja peitä vuoka tiukasti foliolla.
9. Paista ruokaa noin 30 minuuttia ja sekoita välillä kunnolla. 
10. Paista vielä noin 15 minuuttia. 
11. Tarkastele ovatko broileripalat  ja pasta kypsyneet. Jos neste on vähissä, mutta pasta tai broileri eivät ole vielä kypsiä, lisää hieman vettä, sekoita  ja jatka vielä paistamista.
12. Ripottele pinnalle juustoraasteet ja pankomurut ja paista vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

Tästä tuli kyllä ainakin kuuden hengen annos, joten huomenissa syömme tätä lisää. 

Giron kolmas etappi toteutui vähän sunnuntaiajelutyyliin, loppuun tuli arvattava massakiri. Kun matkaa oli enää viisi kilometriä, tapahtui jonkunlainen porukkakolarointi, jonka vuoksi suuri määrä ajajia jäi pois lopputohinasta. Elia Viviani pystyi tänään ylittämään maaliviivan ensimmäisenä, mutta hetken kuluttua saimme tietää, että hänen katsottiin leikanneen kilpakumppanin eteen liikaa ja hänet tiputettiin pääjoukon viimeiselle sijalle 73 ja voittajaksi nostettiin Fernando Gaviria. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic ja toisena on Simon Yates. Sinänsä on hienoa, että italialaiselle ajajalle omassa maassaan pätevät samat säännöt kuin muillekin, mutta rike ei näyttänyt näin maallikon silmiin mitenkään pahimmalta. 

One-pot-pasta melkein onnistui

Jo vuosi pari sitten alkoi foodgawkerissa ja Pinterestissä näkyä kuvia one-pot-pastasta. Niitä on jo tuhansia versioita, mutten vain ollut tullut kokeilleeksi tai ainakaan postanneeksi sellaista koskaan. Tänään olen askaroinut jälkiruokia urakalla, mutta söimme me varsinaista päivällistäkin. Selailin one-pot-pasta-ohjeita, lähinnä sen vuoksi, että saisin selkoa kuinka paljon keitinnestettä pitäisi olla, että pasta kypsyy, muttei jää vetiseksi. 

One-pot-pasta kaikenlaisesta mitä oli vähän jäljellä

• 200 g penneä
• 100 g tonnikalaa öljyssä
• 1 suuri pihvitomaatti
• broccoliinin varsia
• 1 kevätsipuli
• 3 dl vettä
• 1 dl maitoa
• 50 g fetaa
• basilikaa
• suolaa ja pippuria
• pieni pala parmesania
• tuoretta basilikaa
• puolikkaan sitruunan mehu

Valutin tonnikalasta öljyä vähemmäksi ja pienin palaset. Pilkoin tomaatin kuutioiksi, siivutin sipulin ja leikkasin broccoliineista varsia hieman lyhyemmiksi. Murustelin fetan pikkumuruiksi ja raastoin parmesanin. 

Keräsin pannulle tonnikalan, kuivan pastan, sipulin, broccoliinin ja puolet tomaattikuutioista. Ripotin päälle suolaa ja pippuria. Kaadoin pannulle vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät ja lorauksen maitoa myös. Nostin pannullisen kiehumaan miedosti noin 15-20 minuutiksi. Siinä ajassa pasta oli sopivan kypsää, samoin broccoliini alkoi olla sen verran pehmeää, etten halunnut sitä enempää kypsentää. Nestettä oli kuitenkin vielä liian paljon, olin ymmärtänyt, että oikealla nestemäärällä se loppuisi samaan aikaan, kun pasta olisi kypsää. Minun piti ottaa pari pientä kauhallista nestettä pois. Sekoitin mukaan loput tomaattikuutiot, fetamurut ja parmesanraasteen sekä basilikaa. Ihan viimeiseksi puristin päälle sitruunamehua ja tarkistin suolan ja pippurin. Ihan hyvää, mutta ei vielä täydellinen tämä tekniikkani. Jos teillä on vinkkejä tähän nestemääräasiaan, niin kertokaa ihmeessä!

Giro d'Italian 11. etappi oli tasamaan ajoa, jossa kirimiehilläkin voisi olla sanansa sanottavana. Alkukisasta johtopaikkaa pitänyt Tom Dumoulin oli joutunut keskeyttämään kisan. Tänään voittajaksi leivottiin  Diego Ulissi ja kokonaiskilpailua johtaa tämän päivän etapin jälkeen edelleen Bob Jungels.