Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita. 

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä. 

Korealainen pyttipannu

• 1 rkl wokkiöljyä
• 10 cm pätkä purjoa silputtuna
• 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
• 2 kananmunaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 2,5 dl tähderiisiä
• 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
• 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rk sitruunamehua
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• pippuria

Tähdesivukkeet

• muutama soijamarinoitu viiriäisenmuna (tällä ohjeella)
• pikkuisen jälkimarinoitua munakoisoa (sama ohje, mutta kesäkurrella toteutettuna)
• ei ollut enää kimchiä

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

Giro d'Italian aloituspäivän pasta Ranskassa

Huhtikuu meni yhdellä postauksella, sillä  olemme olleet reissussa ja erittäin vähäisten nettiyhteyksien varassa. Nyt olemme Ranskassa Amboisessa ja melkoisen temppuradan kautta sain kuin sainkin kunnallisen leirialueen nettiyhteyden toimimaan ainakin juuri tällä hetkellä. Olimme tällä alueella myös viime vuonna, itseasiassa kahteen kertaan, mutten muista miten nettiasiat silloin onnistuivat. Eipä sitä internettiä oikeasti ihan koko ajan tarvitsekaan, aika tuntuu kuluvan muutenkin. Mutta nyt kun Giro d'Italia alkaa, alkaa myös CampaSimpukan Italia-ruokahaaste, taitaa olla jo 13. kerta. Blogi täyttää näinä päivinä 12  vuotta. 

Olimme eilen markkinoilla Amboisessa, täällä on perjaintaisin "pienet markkinat" ja sunnuntaisin "suuret markkinat, joilla myydään kaikenlaista ruokaa ja ainakin näin keväällä myös paljon kasvien ja kukkien taimia. Kävimme Amboisen markkinoilla viime syksynäkin ja ostimme pieniä määriä kasviksia ja hedelmiä. Arvelimme, että eiköhän perjantain pikkumarkkinoilta taas jotain syötävää löydy ostettavaksi ja kyllä löytyikin. 

Olin kotona ottanut muutamasta italialaiseen keittiöön keskittyvästä kirjasta ohjeita sivukopioina, kokonaisia kirjoja ei painosyistä kannata kuljettaa mukana. Kävin ohjeita läpi ennen markkinoille kävelemistä ja pistin mieleeni mitä voisimme ostaa, jos kohdalle sattuisin. Palatessamme meillä oli uusia perunoita, munakoiso, muutama sieni, pinaattia, tomaatteja ja tuorepastaa kivasta kojusta, jossa oli vaikka mitä tuorepastoja kauniisti esillä ja myynnissä. Juustoja tai lihatuotteita emme ostaneet, ajattelimme pysyä kasvislinjalla muutaman päivän ainakin suurimmaksi osaksi. 

Valitsin päivän ruoaksi tuorepastaa munakoison ja sienien kanssa. En nyt yhtään muista mistä kirjasta ohjeen otin, eikä kopioissa ole kirjan nimeä missään kohden näkyvissä. Mutta ehkä se oli jonkun kuuluisan Italia-ruoan jättikirjan ohennettu versio aloittelijoille. Usein sellaiset ovat hyvin toimivia retkikeittiössä. Ei liikaa raaka-aineita tai välineitä. Ohjeessa käytettiin tortiglioni- tai pennepastaa, mutta meillä oli siis markkinoilta ostettu kaunis rulla ohutta nauhapastaa. Se oli kallein markkinaostos, 2,40€. Muut maksoivat kymmeniä senttejä tai alle euron. 

Pastaa munakoison ja sienien kanssa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 pieni keltasipuli ohuiksi suikaleiksi leikattuna 
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuina
• pieni munakoiso kuutoiksi leikattuna
• 1,5 dl kuohukermaa
• 200 g ohutta tuorenauhapastaa
• kunnolla suolattua keitinvettä pastalle
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Laitoin matkakeittiön suurempaan kattilaan vettä kiehumaan ja suolasin sen reippaasti. Kuullotin sipulia ja valkosipulimurskaa hetkisen pannulla voissa ja oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle sieniviipaleet ja munakoisokuutiot. Paistelin niitä noin viisi minuuttia. Kaadoin mukaan kerman ja keittelin kastiketta noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun kastike alkoi olla valmista, keitin pastan myyjän suosituksen mukaisesti 2-3 minuuttia. Sekoitin al dente-pastan kastikkeeseen, sekoitin ja raastoin päälle parmesania. Ripottelin vielä annoksiin vielä pienilehtistä basilikaa. Tämä oli oikein hyvä lihaton ruoka, sienet ja munakoiso antavat hyvin runsaan suutuntuman ja artesaanipasta oli kyllä hintansa väärti. Kaikkein kauneinta ruokaa sienistä ja munakoisosta on vaikeaa saada, mutta maku oli hyvä, se lienee tärkeintä. 

Giro d'Italiasta emme taida täällä Ranskassa paljonkaan nähdä, ellei satu olemaan leirialueella kelvollista wifiä. Mutta katsoimme lopputuloksista, että ensimmäisen etapin voittajaksi ajoi Remco Evenepoel ja hän lähtee huomenna pinkissä johtajan paidassa toiselle etepille. Emme yhtään muuten tiedä keitä on tämän vuoden kisassa mukana ja missä päin etappeja ajetaan, mutta eiköhän sekin selviä kisan edetessä. Mikäli nettiyhteyksiä ei lainkaan ole tulevina päivinä, postaus jää tekemättä. Kuvien lataamisen ainakin näyttäisi olevan lähes mahdottoman hidasta. Saimme kyllä katsottua Areenasta Charlesin ja Camillan kruunajaisia leirialueen wifissä, siitä olen iloinen. Mutta lähetys Girosta ehti loppua ennen kuin päivällinen oli syöty. 

Gochujang-kiilteiset kasvikset – tietysti korealaiset

Olin jo siinä pelossa, että tänään ei ruokapöydässä olisi mitään korealaista, mutta ei hätiä mitiä. Olihan meillä sivukkeena (anonyymin kommentoijan loistava sana, kun minä en pidä lisukkeesta enkä lisäkkeestä ja side dish ei ole suomea) korealaisia gochujang-kiilteisiä pannukasviksia. Varsinaisena ruokana oli pakastimen aarteina kahden hengen annos Butter Chickeniä (mikä ei taida sekään olla suomea) riisin kanssa. Otin ohjeen täältä pannukasviksiin, siinä tehtiin tosin vain ruusukaalia, minä käytin myös kesäkurrea ja japanilaista munakoisoa. Lähdeblogissa valmistus tapahtui uunissa, mutta minä säästin sähköä ja valmistin sivukkeen kaasuliedellä pannussa. 

Gochujang-kiilteiset pannukasvikset kahdelle

• ruusukaalia (noin 15 kpl)
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta
• japanilainen munakoiso
• wokkiöljyä paistamiseen
• pippuria ja suolaa pienet ripaukset

Kiille

• 2 rkl gochujang-tahnaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä (oma lisäykseni)
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin ruusukaalit halki ja poistin uloimmat lehdet, pilkoin kesäkurpitsan ja japanilaisen munakoison paloihin. Kuumensin pannulla lorauksen wokkiöljyä ja paistelin kasviksia pannulla noin 10 minuuttia. Sinä aikana sekoitin kiilteen ainekset tasaiseksi liemeksi. Ripsautin pannulle ihan vähän suolaa ja pippuria. Kun kasvikset alkoivat olla kypsiä, kaadoin niille kastikeliemen ja sekoitin. Jatkoin paistelua vielä muutaman minuutin, kastikkeesta muodostui hyvä kiille kasviksiin. Tarjolle laittaessani ripottelin kasviksille vielä paahdettuja seesaminsiemeniä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka airfryerissä

CampaReissu jatkuu, vietimme päivän lounaisessa Suomessa monta kirkkoa ja vesitornia katsoen, jostain syystä tällä kulmalla oli monta paikkuukohtaa CampaKartassamme. Huomenna jatkamme matkaa Ruotsiin ja sitä ennen vietämme yön Paraisilla tutulla Solliden Campingilla. Ehdimme jopa istua ulkona auringonpaisteessa reilun tunnin, ennen kuin alkoi tuntua viileältä. Ehkä kesä tänäkin vuonna tulee. 

Päivällisenä meillä oli Vittorio Gianninin ja Marita Joutjärven kirjan Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana ohjeella parmigiana di melanzane, munakoisovuokaa. Tein siitä tosi pienen annoksen, jotta se mahtui pieneen foliovuokaan matka-airfryeriin, tästä tuli juuri sopiva kahden hengen annos. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka

• pieni munakoiso (melkein kokonaan)
• oliiviöljyä paistamiseen
• pieni tetra tomaattimurskaa (noin 2,5 dl)
• 1 kevätsipuli varsineen silppuna
• 2 valkosipulinkynttä silppuna
• tuoretta basilikaa
• 0,5 dl punaviiniä (oma lisäykseni)
• suolaa ja pippuria
• mozzarellaa (minulla pieni pussi raastetta, koska matkaolosuhteet)

Koska kokkaan pienessä matkakeittiössäni, piti hieman soveltaa. En itkettänyt munakoisoa, se oli niin pieni ja söpö. Laitoin sen jo eilen omaan turvaistuimeensa, ettei se matkan aikana saisi kolhuja. 

Tänään aloitin valmistelemalla tomaattikastikkeen. Laitoin kattilaan pienen tetrallisen tomaattimurskaa ja huuhtelin tetran tilkalla punaviiniä. Lisäsin kattilaan silputun sipulin ja valkosipulinkynnet, hieman suolaa ja pippuria. Keitin kastiketta lempeästi sen aikaa, kun valmistelin munakoison. 

Leikkasin munakoison ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Otin esille jo hieman kulahtaneen matkapaistinpannuni, pitänee ostaa pian uusi. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja sille sopivasti neljä viipaletta munakoisoa paistumaan. Minulla oli valmiina pieni foliovuoka, jonka olin rusikoinut niin pyöreäksi kuin mahdollista (käytän tavallisia pieniä foliovuokia). Kun viipaleet olivat saaneet hieman kypsennystä, nostelin ne vuoan pohjalle. Siihen päälle kauhoin hieman tomaattikastiketta ja seuraavaksi ohuen kerroksen mozzarellaraastetta ja yhden lehden basilikaa revittynä. 

Paistoin munakoisoviipaleita sitä myöten, kun kokosin vuokaa, melkein kaikki pienestä munakoisosta mahtui vuokaan muiden ainesten kanssa, siitä näin ehkä 1/6 käyttämättä. Joka väliin tuli munakoisoa, tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta ja basilikaa. Ihan pinnalle vielä mozzarellaa. 

Kypsensin munakoisovuoan airfryerissä, laitoin ajaksi 15 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. Tämän ajan kuluttua pinta oli jo hyvin ruskettunut, joten pienensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Uunissa tämä ottaisi 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Nosti alumiinivuoan pois airfryeristä ja peitin vuoan foliolla. Laitoin toiseen vuokaan kaksi italialaista mozzarellamakkaraa puolikkaiksi leikattuina ja paahdoin niitä noin 7-8 minuuttia. Ne toimivat lisänä tällä hyvin aromikkaalla aterilla. 

Giro d'Italiassa oli tänään pitkä tasamaan etappi. Eilisestä sen verran, että Biniam Girmaylle kävi ikävä juttu palkintoseremoniassa, kun hän oli aikeissa roiskuttaa palkintokuohuvaa. Hän sai pullon korkista silmäänsä ja joutui keskeyttämään kisan lääkäreitten neuvosta, sen verran kipeää tälli otti. Voi mikä harmi! Tänään voittajaksi ajoi Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun johdossa on yhä Juan Pedro Lopez. Richard Carapaz ja João Almeida hengittävät hänen niskaansa hyvin lähellä. 

Tour de Francen päätöspäivän päivällinen

Tänään päättyy 11. ranskalainen ruokahaaste blogissamme, on myös blogin kymmenvuotisjuhlavuosi. Tulee mieleen ne epäilevät ajatukset ensimmäiseltä blogivuodelta, silloin epäilin jaksamistani edes kerran toteuttaa kolmeosaista haastetta. Niin vain olen jaksanut. Tälle vuodelle on vielä jäljellä La Vuelta elokuun puolivälistä alkaen. Sitten mietin vieläkö ensi vuonna jatkan haasteita, vai muunnanko haasteiden toteuttamista keventäen. 

Juhlapäivän vuoksi meillä oli ranskalaisteemainen pääruoka ja jälkiruoka. Pääruokana söimme korsikalaista täytettyä munakoisoa, jonka ohjeen otin Pardon your French-blogista. Minulla oli nätti pieni munakoiso, jonka oli ostanut jonain kauppapäivänä, enkä ihan muistanut sitä olevankaan. Onneksi kurkkasin vihanneslaatikkoon aamulla ja aloin etsiä sille ohjetta. 

Korsikalainen täytetty munakoiso kahdelle

• 1 munakoiso (paino noin 400 g)
• 4 pientä viipaletta vaaleaa hapanjuurileipää ilman kuoria
• sopivasti maitoa leipäpalojen kostuttamiseen
• 2 pientä palasta juustoa, gruyereä ja parmesaania, noin 100 g yhteensä
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
• 1 kananmuna
• oliiviöljyä paistamiseen
• hieman voita (jäänyt muista kokkauksista)
• basilikaa
• suolaa
• pippuria

Esikeitin munakoisoa suurenpuoleisessa kattilassa kymmenkunta minuuttia, olisi voinut kypsyä hieman pitempäänkin. Nostin koison lautaselle jäähtymään. Leikkasin leipäviipaleista reunat pois ja kostutin ne maidolla. Silppusin valkosipulinkynnen. Raastoin juustopalat. 

Kun munakoiso oli hieman jäähtynyt, halkaisin sen pitkittäin mahdollisimman samankokoisiin puolikkaisiin. Koversin sisusta niin paljon kuin sitä suosiolla irtosi, varoin rikkomasta kuorta. Jätin koverretut puolikkaan alassuin paperille valumaan. 

Silppusin munakoison sisusta pienemmäksi ja puristin leipäpaloista maitokostutuksia pois. Kokosin kulhoon munakoisosilpun, kostutetut leipäpalat, kananmunan ja juustoraasteen. Sekoitin kaikki käsin tasaiseksi, melko tanakaksi taikinaksi. Sen pitää olla sen verran tuhtia, että se pysyy kuoren sisällä pannulla paistamisen aikana. 

Täytin munakoisokuoret tällä taikinalla ja taputtelin pinnan tasaiseksi. Täytettä tuli hieman liikaa, noin kananmuna kokoinen määrä meni kompostiin. Jätin puolikkaat odottamaan paistamista. 

Sommittelin ovaalille vadille salaatinlehtiä, mansikoita ja pikkuisia mozzarellapalloja. Sekoitin sitruunamehusta, oliiviöljystä ja pippurista pienen kastikkeen salaatille. 

Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja nostin munakoisopuolikkaat täytepuoli alaspäin paistumaan. Laitoin ajastimeen 7 minuuttia. Puolikkaita ei pidä hirveästi liikutella eikä sörkkiä, ettei täyte mene rikki ja valu pois, mutta minulla pannu oli aavistuksen liian kuumalla. Seitsemän minuutin kuluttua käänsin puolikkaat selälleen ja paistoin toista puolta nelisen minuuttia. Täytepuolen pinnasta tuli aavistuksen liian tumma. 

Kun pohjapuolikin oli paistunut, nostin puolikkaat vadille salaatin keskelle ja luritin niille hieman oliiviöljyä, pyöräytin pippuria myllystä ja koristelin pienillä basilikalehdillä. 

Tämä oli kyllä hyvä kasvisruoka, mikäli juustoa ja kananmunaa sisältävää ruokaa passaa nykyaikana sanoa kasvisruoaksi. Vaikka paistopinnasta tuli hieman tummanpuoleinen, se oli erittäin maukas rapeudessaan. Mansikat ja mozzarella komppasivat munakoisoa kivasti. 

Jälkiruokana meillä oli crêpes suzette, mutta keskikesän parhaasta raaka-aineesta, mansikasta tehtynä appelsiinin sijaan. Tein taikinan jo päivällä valmiiksi ja paistelin letut myös hyvissä ajoin odottamaan. Viimeistelin jälkiruoan, kun Tour de Francen viimeinen etappi ajoi kohti maalia. Crêpet tein samalla ohjeella kuin aikaisemminkin, se on Julia Childin resepti. Tästä tuli tällä kertaa 6 suurta lettua, käytin nimittäin crëpe-laitetta ja sillä tulee paljon suurempia lettuja kuin millään paistinpannullani. Söimme vain yhdet letut/nokka, joten neljä jäi tuonnempaa käyttöä varten, mistä minulla on jo suunnitelmia. 

Crêpes suzette mansikoilla

Letut

• 2,5 dl maitoa
• 2,5 dl kylmää vettä
• 4 kananmunaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 2 rkl sulatettua voita
• lisää voita paistamiseen

Suzetteilu

• 2 crêpeä
• 2 rkl voita
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl hunajakonjakkilikööriä (ABK6)
• 0,5 dl soseutettua mansikkaa
• puolitettuja mansikoita
• vaniljajäätelöä
• tuoretta minttua

Sekoitin taikinan ainekset keskenään ja jätin taikinan kannuun odottamaan paistamista. Soseutin noin 3 dl mansikoita Bamixin minimyllyllä aivan tasaiseksi mansikkasoseeksi. Leikkasin lisää mansikoita odottamaan, ne päätyisivät pannulle appelsiiniviipaleiden sijaan. 

Kun oli aika paistaa letut, kuumensin crêpelaitettani (Severin-merkkinen halpislaite, jossa on sähköllä kuumeneva tasainen levy) ja sutikoin sen pinnan voilla. Otin noin 1,5 dl taikinaa kauhaan ja levittelin sen kuumalle levylle mahdollisimman tasaiseksi. Minulla on sellainen crêpetaikinan levitysvekotinkin, mutta en ole sitä oikein oppinut käyttämään. Kun lettu oli kypsynyt pari minuuttia, käänsin sen puisella justiinsa tähän suunnitellulla lastalla ja paistoin toistakin puolta hetkisen. Paistolevy toimi pitkästä aikaa käytettynä oikein hyvin ja sain lähes pyöreitä, ohuita lettuja aikaan. Kuten sanoin niitä tuli tästä taikinasta 6 kpl. 

Pääruoan syötyämme vedimme hieman henkeä ja sitten viimeistelin jälkiruoan. Kuumensin pannulla voita ja lisäsin sille sokerin ja konjakkiliköörin (en tällä kertaa ajatellutkaan liekitellä). Nostin kaksi lettua kolmionmuotoon taiteltuina pannulle ja paistelin niitä muutamia minuutteja voin ja sokerin seoksessa. Lisäsin mukaan mansikkakastiketta ja ripottelin päälle mansikkapaloja. Valelin hieman lettujen pintaa kastikkeeella. 

Nostin lautasille yhden kolmionmuotoisen letun kummallekin ja siihen päälle kuumia mansikanpaloja ja pannulle jääneen kastikkeen kahdelle lautaselle jaettuna. Lisäksi vielä pallo vaniljajäätelöä ja mintunlehtiä. Ai että oli hyvää, onneksi en tehnyt yhtään enempää, sillä yksi lettu/nokka oli justiinsa sopiva määrä. Kuohujuoma oli tuliaisena saatu minun vihoviimeiseltä opetuslapseltani, jonka tapasimme pari päivää sitten pitkästä aikaa. 

Tour de Francen seremoniallinen päätösetappi ajettiin aurinkoisessa säässä. Emme nähneet aiemmilta vuosilta tuttua lasien kilistelyä, liekö raittiushenki iskenyt. Nyt kun ajattelemme tarkemmin, eihän tänä vuonna ole ollenkaan roiskuteltu kuohujuomalla etappien voittoseremonioissakaan. Giron aikana kyllä roiskuteltiin. Vaikka kuinka toivoimme, että Mark Cavendish voittaisi päätösetapin ja sitä myöten viidennen etapin Tourissa, sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Hän kuitenkin voitti vihreän paidan osuuden ja kolme hänen lapsistaan oli mukana palkintokorokkeella. 

Ekana maaliin ehti Wout van Aert, joka on monilahjakkuus, joka pärjää jokaisella suuren ympäriajon sektorilla. Hänellä oli palkintokorokkeella mukana pieni lapsensa, noin puolivuotias, joka oli oikein reippaana ihmettelemässä mitä oikein tapahtuu. 

Kokonaiskilpailun voittajaksi tietysti varmistui Tadej Pogacar, silloinkaan ei kuohuviiniä roiskuteltu. Olimme jo pettyneitä, etteivät toiseksi ja kolmanneksi tulleet ollenkaan tulisi lavalle, mutta onneksi he tulivat lapsineen päivineen. Suloista. Nyt CampaSimpukka laskeutuu neljän viikon haastevapauteen, jonka aikana syömme mitä haluamme ennen La Vueltaa, jolloin taas kokataan ja syödään espanjalaisittain. 

Tämä oli muuten 2000. postaus CampaSimpukassa, nostamme maljan sillekin!

Tian – tai ainakin sinne päin

Vaikka elelemme retkiolosuhteissa, koitan pitää ruokahävikin mahdollisimman pienenä. Se lähtee tietysti siitä, ettei saa hankkia raaka-aineita liikaa. Säilytystilat ovat rajalliset ja näin lämpimällä säällä viileä tila on kortilla. Ei voi ostaa mitään koviin suurta (vaikka isokokoista kaalia) tai paljon (suurta nippua porkkanoita), sillä emme syö kovin paljon kerrallaan. Niinpä koitan pitää pientä varastoa, jossa on perusjutut, osa auton takaosan juureslaatikossa (sipulit, valkosipuli, inkivääri, porkkanat, sitruunat, perunat yms) ja jääkaapissa viileämpää vaativat. Matkayrtistössä on muutama yrtti ja salaatti, nyt pitäisikin keksiä joku persiljaresepti, sillä persilja on aivan mahtavassa vedossa. 

Ei voi usein ostaa tarjoustuotteita, joiden edullisuus perustuu suureen pakkauskokoon, vaan on valittava irtotuotteita. Tärkeintä kuitenkin on, ettei ruokaa menisi hukkaan. Olen muutenkin pienentänyt annoskokojamme ja raaka-aineiden määrää/ateria. Tuntuu ihan hullulta, että 3 cm pätkä kesäkurrea on just tarpeeksi, 5 cm olisi jo liikaa. Ja kaksi uudensadon sipulia menee, jos grillaamme, mutta vuokaruokaan riittää yksi, pari peruna riittää, neljä on liikaa. Haluan oppia taloudelliseksi retkikokiksi aivan rahallisessakin mielessä (koska #ihaneläkkeellä), mutta myös ekologisuuden vuoksi. Mutta mausta en tahdo tinkiä, en ainakaan ekana. 

Tänään söimme aivan ihanaa kasvisvuokaa, jota ranskaksi voisi kutsua nimellä tian. Se on samaan tapaan kuin tagine alunperin juontunut astiasta, jossa ruoka valmistetaan. Vaikka söimme oikaistua matkaratatouillea lauantaina, tein tänään sen sukulaisen, tianin koska minulla oli vähän munakoisoa ja vähän kesäkurpitsaa. Oli  myös niin kuuma sää, ettei tehnyt mieli mitään raskasta ruokaa. 

Tiania tehdään varmasti oikealla tavalla ja sitten on campatapa, jolla minä sen tein yhdistellen monia eri lähteitä, joista poimin vinkkejä iltapäivän paahteessa leirialueella varjossa, joka muodostui meidän markiisistamme ja naapuriloosin pusikosta. Kun aurinko laski hieman alemmas, laitoin ruoan alulle. Siihen meni myös tähdenlentoja eiliseltä, sillä luin jostain ohjeista, että tähän ruokalajiin voi upottaa lihaa tai kalaa, jos sitä sattuu olemaan ja meillähän oli eiliseltä tortilla-aterialta (Tour de Francen lepopäivä ja söimme tex mex-toritilloja kanalla). Tomaattikastiketta myös tarvittaisiin ja minä sovelsin melko laveasti ja laitoin eiliseltä jäänyttä salsakastiketta. Ei ole vielä näkynyt ruokapoliisia, joten taisimme päästä pälkähääseestä. 

Munakoiso-kesäkurretian

• kolmasosa pientä munakoisoa
• kolmasosa pientä kesäkurpitsaa
• 1 uudensadon punasipuli varsineen
• 6 kirsikkatomaattia (tähteinä eiliseltä tortilla-aterialta)
• ihan vähän eilisen tortilla-aterian kanapaloja, max 30 g 
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa, koska voin, korjaan koska pakko, se kasvaa niin hulluna
• timjamia
• raastettua Gruyereä

Tianissa olisi ideana saada mahdollisimman kauniisti sommiteltu setti kasviksia, symmetrinen ja säännönmukainen, mutta siitä minä tingin ekana. 

Muotoilin taas sellaisen maksalaatikkovuoan (pieni foliovuoka) pyöreämmäksi, että se sopii minimaalisen airfryerini koriin. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi. Voitelin vuoan oliiviöljyllä ja asettelin pohjalle ensin öljyttyjä munakoisoviipaleita, sitten kesäkurrea, kanapalaset, tomaattiviipalet, sipulit ja pinnalle vielä munakoisoviipaleita. Väleihin laitoin vähän salsakastiketta, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Ihan pinnalle munakoisoviipaleiden päälle raastoin vielä juustoa ja väleihin tungin persiljaa ja timjamia. Luritin hieman oliiviöljyä koko kauneudelle,  raastoin juustoa ja lusikoin muutaman tipan salsakastiketta ja laitoin vuoan airfryerin (sanoinko jo, että se on mahdottoman pieni, siis tosi pieni?) koriin ja laitteen päälle.

Aloitin 180 asteella ja kymmenellä minuutilla ja jatkoin kunnes ruoka näytti valmiilta, vaihtelin lämpötilaa ja aikaa aivan randomisti, tähtäsin ruoan valmistumista siihen, että Tour de Francen etappi tulee maaliin. Joten ei tästä paljon ole reseptiä mahdollisesti etsivälle... Noin 25 minuuttia muutamassa setissä 140-200 lämmössä. Oli muuten tosi hyvää, makuja löytyi vaikka kuinka ja ne muutama kanapala oli hauskaa lisää.

Tour de Francea emme ehtineet kirkkojen katsomiselta katsoa kovinkaan paljon, majoittumisen jälkeen viritimme telkkariin Eurosportin, mutta aurinko paistoi siitä suunnasta, ettei lähetyksestä paljon nähnyt sillä puolella autoa, jolle tuli vähän varjoa. Se on kyllä sanottava, että Peter Selin ja Kimmo Kananen ovat täysiverisiä radioselostajiakin, lähetyksen seuraaminen vain kuuntelemalla toimii myös tosi hyvin. Sen näimme, että voittajaksi tälle etapille tuli itävaltalainen Patrik Conrad ja kokonaiskilpailua johtaa viiden minuutin kaulalla Tadej Pogacar. Huomenna siirrymme kotiin katsomaan loput kisasta ja ehkä tekemään jotain hieman vaativampaakin ranskalaista ruokaa. 

Ratatouille airfryerissä petite tenderin kaverina

Siinähän sitä oli ranskaa yllin kyllin! Meillä oli jemmassa petit tender jo useamman päivän ajan ja sen aioimme grillata hyvin vähillä kommervenkeillä. Tällä kertaa emme marinoineet lihaa, öljysimme vain ja suolasimme&pippuroimme. Antti grillasi lihapalan (noin 250 g) Campingazin sileällä paistolevyllä kunnes sisälämpötila oli 56 astetta. Sitten tender käärittiin folioon asettumaan. 

Ratatouille kahdelle minimaalisen pienessä airfryerissä

• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 5 cm pätkä munakoisoa
• 6 kirsikkatomaattia
• uudensadon sipulia varsineen
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/3 punaista paprikaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Otin ohjeen Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-kirjasta, joka on ihan raamattuni nyt. Tein kyllä hieman toisin, mutta ei kai sitä lasketa? En paistellut mitään etukäteen pannulla, vaan tein koko kypsentämisen airfryerillä. Muotoilin pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa niin, että se sopi 1,5 litraisen airfryerin pyöreään koriin hyvin. Voitelin vuoan oliiviöljyllä. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi ja asettelin ne kehämäisesti vuokaan vuorotellen. Väleihin lurittelin oliiviöljyä ja ripottelin pippuria ja suolaa. Kun vuoka oli ihan täysi, laitoin päälle pari oksaa timjamia. 

Paistoin vuokaa noin 20 minuuttia vaihtelevissa lämpötiloissa, välillä foliopalalla peitettynä ja välillä ilman. Tiedän, ettei tämä ole kovin airfryer-vinkki, mutta sen kanssa kannattaa tehdä vähän näppituntumalla. Paistaa ruoka melkein valmiiksi ja jättää odottamaan, että muut osat valmistuvat ja sitten vielä viimeistely. Me olemme jättäneet jo legendaarisen Lidl-uunin kotiin, airfryerillä hoituu kaikki paistamiset. Ja tosiaan 1,5 litran kori riittää ihan hyvin kahdelle, vaikka kotona käytänkin isompaa, olisikohan 4-5 litraista. 

Annokseen leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja jaoin ne kristillisesti (kirkkoteema, you know) ja lusikoin päälle hieman vihreää pestoa. Vierelle annostelin ratatouillea, jonka osaset olivat kaikki kypsiä, mutta eriverran paahtuneita, munakoisot olivat suorastaan palaneen näköisiä, mutta olivat ihan parasta! Ja petit tender oli vartin lepuutuksen jälkeen perfect. 

Tour de Francessa oli hilly-teemainen etappi, joka katsoimme sivusilmällä huomisen kirkkokierroksen suunnittelun, ruoanvalmistelun ja syömisen ohessa. Voittajaksi ajoi Bauke Mollema, joka on suosikkini siitä syystä, että hänellä on tosi kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. Huomenna on taas vuorossa vuorietappi, melkein 200 km pitkä. 

Laiskurin munakoisoviipaleet

Eilen minulla oli vapaapäivä ja tarkoitan sitä todella. En tehnyt yhtään mitään, ellei sohvan paikallaan pitämistä lasketa. Kyllä minä pyöräilyä katsoin, mutten saanut edes postausta kirjoitettua munakoisoviipaleista, joita olin säästellyt päivälle, jolloin en ehdin kokata. Tänään on sitten sellainen päivä, etten ehdi, joten käytän nuo mainiot munakoisoviipaleet yhdistettynä laiskuus- ja kiirepäivän postauksena. 

Ostin kauniin munakoison viime viikolla, täysin ulkonäkösyistä. Tykkään erityisesti tuollaisista raidakkaista munakoisoista. Ostin myös kotimaisia maisseja, en edes katsonut kilohintaa ennen kuin kotona. Olipa vähän tyyriitä. Ohjeen munakoisolle otin täältä, tämä blogi on ollut ohjepankkini vuosia, se on vain vaihtanut nimeä muutamaan kertaan enkä ole aina löytänyt sinne. 

Paistetut munakoisoviipaleet

• 1 pienehkö munakoiso
• suolaa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• hunajaa
• pippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä ne tarjottimelle tai isoon siivilään. Ripota niille suolaa ja jätä itkemään noin tunniksi. Kun nyyhkytys on jo vaimentunut on aika alkaa paistaa munakoisoviipaleita, levitä ne ensin paperille ja taputtele pinta kuivaksi, samalla suolaa lähtee pois. Kuumenna pannulla noin 2 sentin korkeudelta oliiviöljyä, tekniikka on tällä kertaa ns shallow frying, ei aivan uppopaistaminen mutta öljyä on enemmän kuin tilkka. Kuumenna öljy keskilämmöllä.

Pyörittele kuivatut munakoisoviipaleet ensin vehnäjauhoissa ja sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa. Nostele noin 3-4 viipaletta (riippuu pannusi koosta) kerrallaan öljyyn paistumaan. Käännä viipaleet noin kolmen minuutin kuluttua. 

Nosta paistetut viipaleet talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu pois. Asettele viipaleet sitten vadille niin, etteivät ne ole pahasti toistensa päällä. Näin ne eivät tartu toisiinsa ja muutu mössöisiksi. Tärkeintä on tehdä tämä paistohomma juuri ennen kuin on tarkoitus alkaa syömään. 

Lopuksi lurittele viipaleille juoksevaa hunajaa ja kierrä hieman pippuria myllystä. Suolaa ei minusta tarvinnut lisätä, se itketyssuola kyllä riitti. Söimme näitä oikein hyviä munakoisoviipaleita samalla aterialla kuin lihapullia keltaisessa kastikkeessa. Hunaja sopi munakoison kaveriksi oikein hyvin, eivät viipaleet olleet rasvaisenoloisia ollenkaan. 

Grillasimme myös maissintähkät kummallekin. Ne olisivat kyllä kaivanneet avotulta kylkiinsä, kaasugrillin parilalla ne eivät saaneet arvoistaan kohtelua. Esikeitin maisseja parsakattilassa, sen vinkin luin Nannan postauksesta vuosien takaa. 

La Vueltan eilinen etappi oli taas kerran jännitävä ja tapahtumia täynnä. Ensimmäiset sata kilometriä koko porukka ajoi yhdessä ilman vakavampia hatka-aikeita, mutta sitten lopulta alkoi tapahtua. Pieni porukka pääsi irti ja koska hatkassa ei ollut kärkeä uhkaavia ajajia, heidän annettiin mennä. Pääjoukko piti pissataukoa ja ruokaili kohtuullisen rauhassa ja ero venähti yli viiteen minuuttiin hatkan ja pääjoukon välillä. 

Kuvituskuva

Lopussa karkujoukkokin hajosi ja yksinään kärkeen lähti yksi ikiaikaisista suosikeistani, Philip Gilbert. Hän riuhtaisi itsensä irti jyrkässä nousussa ja onnistui pitämään kärkipaikkansa. Oli hauska nähdä miten hän tuuletti kymmenennelle grand tour-voitolleen. Kaikenlaisia muita voittoja hänellä toki on paljon pitkällä ammattilaisurallaan, joka on alkanut jo vuonna 2003. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tullut muutoksia, sillä he pysyttelivät koko etapin tiukasti toistensa takapyörien tuntumassa. 

Minusta Nairo ei näytä enää ollenkaan siltä, että ajo maittaisi. Ei hän mikään hymypoika ole koskaan ollutkaan, voiton hetkelläkin hymyt ovat olleet piukassa. Nyt hän näyttää siltä, että ajetaan nyt kun on pakko. Luultavasti tuleva tallinvaihto jo vaikuttaa niin paljon, ettei hänellä ole joukkueen tukea eikä hän tunne olevansa osa Movistaria enää. Kyllähän ajajat vaihtavat talleja kaiken aikaa, ei se ole mikään kummallisuus, mutta se ei vaikuta kivalta, miten hänen paikkansa pitkäaikaisessa tallissa tuntuu muuttuneen aika tukalaksi. Vaikka mitä minä mistään ymmärrän. 

Pyykkihuolto toimii

Tänään en ehdi katsoa kisaa, mutta nytkin on kyseessä vuorietappi, jossa johtava Primoz Roglic odottaa kilpakumppaneilta sitä, että johtopaikkaa uhataan. Huomenna sitten on viimein taas kirimiesten vuoro loistaa ennen sunnuntaista monumentaalista vuorietappia, josta on muuten pitempi lähetyskin. Tänä vuonna La Vueltan lähetykset ovat olleet noin 2,5 tuntisia, kun Girosta ja etenkin Tourista oli järjestään 4-6 tuntisia lähetyksiä. Enimmäkseen Peter Selin on selostanut tämän vuoden kisaa yksinään, Kimmo Kananen taisi olla muutamassa lähetyksessä mukana. 

Oi niitä aikoja! Alberto Contardor jäähyväiskisassaan vuonna 2017.

Täytetetty munakoiso

Ostimme Tallinnasta juhannuksena kauniin pienen munakoison, jonka pinta oli kuin pehmeä iho. Pyysin Anttia pakkaamaan kasviksen varovaisesti, ettei sen pinta saa kolhua. Noin viikko ostamisen jälkeen söimme edelleen täydessä iskussa olleen munakoison täytettynä ja paistettuna. Käytän tämän ruokalajin päivän postaukseen, en ole ehtinyt tehdä ruokaa, eikä näin lämpimällä säällä tee mielikään ruokaa. 

Täytetty munakoiso kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 soikea tomaatti
• 1 uudensadon punasipuli
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• parmesaania tai pecorinoa
• persiljaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele vuoka oliiviöljyllä. Leikkaa munakoiso kahtia pitkittäin ja koverra puolikkaat veneiksi. Pilko koverrettu keskusta paloiksi, samoin sipuli ja tomaatti. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja pehmittele siinä munakoisopaloja, tomaattia ja sipulia noin 10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita mukaan timjamia ja persiljaa. Lusikoi haudutettu täyte munakoisoveneisiin ja raasta päälle parmesaania tai muuta haluamaasi juustoa. Paista uunissa noin 35-40 minuuttia.






























Ensimmäisen lepopäivän jälkeen Tour de France jatkui täysiverisellä vuorietapilla. Ehdin katsoa siitä noin 30 km viimeistä kilometriä ja sen miten ranskalainen Julian Alaphilippe (ei siis Pohjanmaalta kotoisin, vaikka nimestä voisi luulla) saavutti ensimmäisen Tourin etappivoittonsa hienolla ajollaan. Greg van Avermaet ajoi myös loistavasti ja kasvatti etumatkaansa esimerkiksi Chris Froomeen, joka on nyt sijalla kuusi, mutta 3 min 21 sek ajassa.