Pikaista pöytään

Tänään päivällislautasille ilmestyi nopeaa nuudeliwokkia pannulla paistetun tonnikalan kanssa. Nälkä siirtyi ainakin huomiseen. 

Tonnikalaa nuudeleiden ja kasvisten kanssa

Tonnikala

• 2 noin 2,5 cm paksua palaa tonnikalaa
• pieni nokare voita ja hieman oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Wokki

• 2 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• oliiviöljyä
• 2 suikeroa tomaattia
• 2 pientä paprikaa
• 1 porkkana
• 1 isonpuoleinen kevätsipuli
• pätkä kesäkurpitsaa
• 6 "oksaaa" broccoliinia
• 1 limen mehu
• 1 rkl sitruunakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 1 tl hoisinkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria

Aloitin kiehauttamalla puolisen litraa vettä ja kaatamalla sen astiaan nuudelikiekkojen päälle. Jätin ne astiaan kypsymään muitten puuhien ajaksi. Otin seuraavaksi esille tonnikalapalat ja leikkasin ne vielä kulmittain kahteen kolmioon. Ripotin niille hieman suolaa ja pippuria. 

Käsittelin sitten kasvikset valmiiksi. Leikkasin sipulin, paprikat ja sipulin suikaleiksi. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi. Tomaatit leikkasin pitkittäin ohuiksi suikaleiksi ja kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet vielä suikaleiksi. Broccoliineista leikkasin varsista hieman pois ja kukinnot ohuemmiksi paloiksi. 

Kuumensin wokissa tilkan öljyä ja käytin sillä vuorotellen brooccoliinit, porkkanat, kesäkurpitsat, paprikat, sipuleista puolet (säästin puolet raakoina annosten päälle) ja tomaatit. Kun kaikki kasvikset olivat käyneet pannulla, kaadoin kaikki sinne takaisin ja lisäsin mukaan kuumassa vedessä kypsyneet, siivilöidyt nuudelit. Maustoin seosta sitruunakastikkeella, soijakastikkeella, srirachalla, hoisinkastikkeella, limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan vielä kevätsipulia ja tuoretta korianteria. 

Samaan aikaan, kun wokki valmistui, kuumensin toisella pannulla nokareen voita ja tilkan öljyä. Kun voi alkoi kuohua, nostin kolmioksi leikatut tonnikalapalat pannulle ja paistoin kumpaakin puolta, kylkiä ja palojen päitä kutakin noin minuutin verran. Nostin palat peltiselle lautaselle ja peitin lautasen toisella nurinpäin asetetulla lautasella. Näitä lautasia olen ostanut Lidlistä, ne ovat hyvin käytännöllisiä kesän grillauksissa ja muutenkin ruoanlaitossa, ne voi laittaa uuniin ja niiltä on hauska syödäkin välillä. 

Kun wokki oli valmis ja tarpeeksi maustettu, nostin nuudelien ja kasvisten seosta keon lautaselle ja siihen päälle palan tonnikalaa. Arvelin, että jaksaisimme syödä puolet ruoasta ja loput olisivat huominen työlounas. Olin oikeassa. 

Opetellaan uutta - maidotonta leipomista

valmiina blogaanimiittiin

En ole tottunut diettikokkaaja, sen olen ennenkin sanonut. Meillä ei ole omassa perheessä mitään ruokarajoituksia, joten en ole joutunut juurikaan niiden kanssa tekemisiin (rajoitusten siis, perheen kanssa kylläkin). Teemme töissä ruokaa yhdessä, mikäli sattuu hiljaisempia päiviä, kuten tällä viikolla. Vastikään yksi työkavereistamme on alkanut toteuttaa maidotonta ruokavaliota terveyssyistä ja se mielessäni menin aamulla ennen työvuoroa kauppaan piirakka-aineksia hakemaan. 

Katsastin ensiksi piirakkataikinavalikoimaa pakastekaapista. Sunnuntai-merkkinen taikina lupasi kääreessään olla laktoositon. Aineluettelossa ei ollut mitään maitoon viittaavaa, mutta lisäkommentissa sanottiin olevan mahdollisia maitoperäisiä jäämiä. Ei kelpaa. Rainbow-taikina lupasi aivan identtisellä aineluettelolla olla sekä laktoositon että maidoton, joten se pakkaus pääsi ostoskoriini. Ostin myös mustikoita ja vadelmia. Minun oli tarkoitus ostaa myös kananmunia, mutta unohdin ne, koska en juuri asioi ääsmarketissa, enkä koskaan muista missä kananmunat siellä ovat. 

Seuraavaksi menin maito-osastolle. En tietenkään kuvitellut, että olisi olemassa maidotonta rahkaa tai kermaviiliä. Tutkailin erilaisia tuotteita, joita en ole koskaan käyttänyt. Päädyin ostamaan kookoskermaa, jonka arvelin käyvän täytteeseen ja vaahtoutuvan soijavalmisteen, joka kävisi kermavaahdosta. Oli kyllä hieman orpo olo hyllyllä, sillä nämä kaikki kaurakermat ja muut sellaiset ovat minulle aivan outoja. 

Töissä tauollani aloin sommitella piirakkaa, joka olisi maidotonta. Rainbow-taikina oli sulanut sopivaksi ja se oli helppo kaulita hieman pyöreää vuokaa suuremmaksi. Käytin varuilta leivinpaperia, sillä pelkäsin pohjan tarttuvan vuokaan. Asettelin taikinan vuokaan ja leikkasin ylimenevät reunat talteen. 

Kaadoin pohjan päälle rasiallisen pensasmustikoita ja puutarhavadelmia ja niiden päälle purkillisen kookoskermaa, se oli aika paksua ja toivoin, että se hyytyisi ilman kananmunaakin. Ripottelin hieman sokeria piirakan päälle ja sommittelin sille todella käänteiskauniisti loput taikinasta suikaleina. Piirakka näytti 200 asteiseen uuniin laitettaessa todella säälittävältä. Neuvoin työkavereitani, että tuotostani saa moittia vain selkäni takana. 

Paistoin piirakkaa uunin alaosassa kaikkiaan 40 minuuttia, puolen tunnin jälkeen pohjan reunat alkoivat näyttää kypsiltä ja täyte hyytyneeltä. Otin piirakan pois uunista kymmenen minuutin kuluttua, jätin sen jäähtymään ja toivoin parasta. 

Vatkasin toisen purkin, Alprosoya-vaahtoutuvan vaahdoksi. Se vaahtoutuikin kiltisti, makukin oli ihan mukava, en laittanut yhtään sokeria siihen. Söimme yhteislounaaksi viikonlopun palaverireissulta jääneitä ruoanloppuja ja viimein koitti hetki maistaa tätä minun kokeilupiirakkaani. 

Ensimmäinen rohkea sai leikattua aivan siistin palasen ja makukin oli kuulema ihan hyvä. Otin itsekin slaissin ja pari lusikallista "kermavaahtoa". Pohja oli paistunut kypsäksi, kookostäyte marjoineen oli hyytynyt aivan kohtuullisesti, soijavaahto oli kuohkeaa. Mutta maku oli minusta kyllä jotenkin outo suuhuni, kun en varsinaisesti pidä kookoksesta ja soija on minusta hieman epäilyttävää. Työkaverit kehuivat kuorossa, olinhan ohjeistanut heidät asiallisesti. Maidotonta ruokavaliota noudattava työkaveri sanoi kyllä lämpimästi, että olipa kiva syödä marjapiirakkaa, kun ei ole sellaista saanut pitkään aikaan. Hän sanoi tottuneensa jo näihin korvaaviin tuotteisiin, joten hänen suussaan soija ja kookos maistuvat jo aivan hyviltä. 

Olin iloinen, että onnistuin saamaan aikaan jälkiruoan, joka ei hajonnut lautasella tai ollut suutuntumalta epämiellyttävää, vaikken ollutkaan tuttu näiden tuotteiden kanssa. En sitten tiedä haluaisinko vaikka juhlissa tarjota tällaista piirakkaa, kun en tiedä tällä yhdellä kokeilulla olisiko parempi lopputulos mahdollinen. Suurella todennäköisyydellä olisi. 

Voi olla, että vastikään ruokarajoitteita elämäänsä hyväksymään joutunut tyytyy kaikenlaisiin korvaaviin tarjoomuksiin, vaikkeivat ne olisi kovin hyvin valmistettuja (kuten minun taidoillani, kun en tiedä mitä parhaiten korvaisi milläkin) tai olisi erityisen herkullisia. Ehkä he ovat kiitollisia siitä, että saavat illanistujaisissa tai juhlissa jotain syödäkseen. Ei sen kyllä niin pitäisi olla. Minun ainakin pitää kovasti petrata tietämystäni tällaisissa asioissa, sillä minusta olisi tärkeää, että kaikki tarjoamani on sekä hyvää, että sopii vieraani ruokavalioon. 

Söihän tätä

EDIT: lisäsin suosikkilistani Muuta kiinnostavaa-listaan nuoren naisen blogin. Kurkatkaa, hän kirjoittaa hyvin!

Skonssit soija- ja spelttijauhoista

Edit: kaupallinen yhteistyö, Soyappétit

Olen Blogiringin kautta mukana Soyappétit-kampanjassa, eikä siihen varmaan noviisimpaa soijakokkaajaa helposti löytäisikään. Sain joitakin viikkoja sitten näytepaketin, jossa oli monenlaisia soijatuoteitta, joista yhdestäkään minulla ei ollut kokemusta. 

Etsiskelin tietoa soijasta ja mietin,  miten ihmeessä lähestyisin tätä aihetta. Löysin sitten kivalta kuulostavan skonssiohjeen, jossa käytettiin myös spelttiä, joka on ollut minulle vähän ongelmallinen raaka-aine myöskin. En pidä kovin paljon kuivatuista karpaloista, joita alkuperäisohjeessa oli käytetty, joten vaihdoin ne kuivattuihin mustikoihin, joita löysin Punnitse ja säästä-kaupasta. 16 skonssia valmistui seuraavista aineista:

• 110 g Soyappétit-soijajauhoa
• 150 g täysjyväspelttijauhoa
• 30 g ruokosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl leivinjauhetta
• 110 g voita
• 40 g kuivattuja mustikoita
• 40 g valkosuklaata
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Soijajauho on todella kevyttä, joten sitä tuntui tulevan todella paljon, enemmän kuin spelttiä. Pienin suklaan muruksi ja leikkasin kylmän voin pieniksi kuutioiksi. 

Kaadoin soijajauhon, speltin, suolan, sokerin ja leivinjauheen kulhoon ja sekoittelin ne hyvin lusikalla. Lisäsin voikuutiot mukaan ja hieroin  voin mukaan niin nopsasti kuin mahdollista tavoitellen murumaista rakennetta. Voin kuuluu jäädä skonsseissa pieniksi hiutaleiksi, jotta ne kohottaisivat taikinaa paistovaiheessa. Sekoitin mukaan mustikat ja suklaan ja seuraavaksi lisäsin kulhoon kevyesti vatkatun kananmunan ja maidon. Pyörittelin sitten kaikki ainekset mahdollisimman nopeasti taikinaksi, liika sekoittelu tekee skonssitaikinasta sitkasta. 

Kaavin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinlaudalle ja taputtelin sen jauhoisin käsin pyöreäksi levyksi, noin kaksi senttiä paksuksi. Dippasin skonssimuottia jauhoihin, ettei taikina tarttuisi siihen kovin innolla. Painelin pyöreitä skonsseja taikinasta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja voitelin ne maidolla ennen paistamista. Paistoin skonsseja noin 20 minuuttia, kunnes ne olivat nätin ruskeita. Ne eivät kohonneet ihan niin paljon kuin toivoin, mutta aamiaispöydässä ne maistuivat mustikka- ja vadelmahillon kanssa aivan kelpoisilta. 

Kampanjan tarjoaa Soyappétit