Operation crispy skin

Kalan paistaminen on välillä vaikeaa, olen siihen liian hätäinen. Antti oli hankkinut päivälliselle nieriäfileen ja minä otin selvää miten se oikeasti pitää paistaa niin, että nahka on rapea ja maukas syödä. Löysin heti syyn sille, miksen ole aikaisemmin onnistunut. Nyt tein oikein ja osaan tehdä vastakin.

Rapeanahkainen nieriä

• 2 kpl 100 g palaa nieriäfilettä
• 2 rkl rypsiöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia

Hasselbackan perunat

• 2 perunaa 
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Herne-pinaattipyree

• 100 g herneitä
• 50 g tuoretta pinaattia
• 1,5 dl kermaa
• 150 g voita (älä säikähdä)
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 1 ilokaasupatruuna

Aloitin aterian valmistamisen ottamalla kalan jääkaapista. Käyttämässäni lähteessä kerrottiin, että kalan nahkan pitää olla mahdollisimman kuiva ja viileä, että se on mahdollista saada paistettua rapeaksi. Samoin pannulla ja rasvalla on väliä. Pinnoitetut pannut eivät ole parasta tähän hommaan, minä arvoin Swiss Diamondin ja hiiliteräspannun välillä ja päädyin Swiss Diamondiin. Olen aina käyttänyt voita kalan paistamiseen, mutta sitä ei neuvottu ollenkaan käyttämään, eikä myöskään oliiviöljyä, vaan vaikkapa rypsiöljyä. 

Leikkasin nieriäfileen reunoista vähän rasvaa pois ja fileen kolmeen palaan. Kolmeen sen takia, että  leikkaaminen kahteen palaan olisi tuottanut liian suuret annospalat. Kolmannen, pienemmän palan paistoin myös, mutta se jäi kyllä syömättä, ainakin vielä. Kuivasin paperilla nieriäpalojen nahkapuolta, mutta ne olivat kyllä alkujaankin kuivia. Laitoin ne lautaselle peitettynä jääkaappiin odottamaan paistamista. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Leikkasin kaksi pestyä isohkoa perunaa hasselbackatyyliin. Se on helpoin tehdä niin, että perunan laittaa kauhan kuuppaan ja leikkaa perunaan viiltoja kauhan reunoja myöten. Näin ei vahingossa leikkaa perunaa kokonaan halki. Sulatin voita pikkukattilassa, luritin voita pienen uunivuoan pohjalle ja asetin perunat vuokaan. Kaadoin lopun voin perunoiden päälle ja kiersin perunoiden pinnalle suolaa ja pippuria ja muutaman timjamioksan. Laitoin perunat uuniin. Ne kypsyivät noin 45 minuutissa.

Perunoiden kypsyessä tein peruna-pinaattipyreen sifonilla. Kuumensin kattilassa vettä sirkulaattorilla 70 asteeseen. Kiehautin herneet ja lisäsin tuoreen pinaatin mukaan lopuksi. Kaadoin veden pois ja herneet ja lievästi kypsähtäneet pinaatit tehosekoittimen kannuun. Kuumensin kattilassa kerman ja pilkoin voin pieniin kuutioihin. Sifonilla pyrettä tehtäessä tarvitaan tosiaan julmasti kermaa ja voita, että massaan saadaan kuohkeutta. 

Kun tehosekoitin oli tehnyt herneistä ja pinaatista selvää, lisäsin mukaan kerman ja voin, maustoin suolalla ja pippurilla, sekä tilkalla sitruunamehua. Surruutin taas koneella seoksen tasaiseksi. Kaadoin kirkkaan vihreän liemen tiheän siivilän läpi puolen litran sifoniin, kaikki pippurinokareet ja muut sattumat jäivät siivilään. Niitä ei kannata sifoniin laittaa, sillä se tukkeutuu tosi pienistäkin kököistä. Kiersin sifonipullon kannen kunnolla kiinni, tiivisteen pitää olla just eikä melkein paikallaan. Käänsin kahvaan ilokaasupatruunan ja kasu suhahti pulloon. Ravistin pulloa kymmenisen kertaa rivakasti ja laitoin sitten pullon kattilaan, jossa oli sirkulaattorin kuumentamaa vettä. Jos kuumana tarjottavaa sifonituotosta voi heti laittaa lautasille, ei tietenkään tarvitse tätä kuumanapitämiskikkailua. 

Kun perunat alkoivat olla kypsät ja hernepyree valmiina pullossaan, oli aika paistaa kala. Kuumensin pannua muutaman minuutin ja kaadoin sitten pannulle rypsiöljyä. Kun öljy alkoi melkein savuta pannulla, nostin kalapalat kyytiin nahkapuoli alaspäin. Painoin kalapaloja lastalla kiinni pannulle, että nahka olisi mahdollisimman hyvin kiinni kuumuudessa. Paistoin nahkapuolta noin 3-4 minuuttia. Paistoaika riippuu kalapalan paksuudesta, nieriä on melko ohut file, joten sille ei tarvita kovin pitkää kypsennystä. Kurkkasin nahkapuolta ja kun se näytti rapealta ja lihapuoli alkoi muuttua reunoiltaan kypsän näköiseksi, käänsin palat toiselle puolelleen. Toista puolta ei paisteta kuin hetkinen, noin minuutti. Nostin kalapalat lautaselle, etteivät ne kypsy liikaa. 

Kokosin annokset nostamalle perunat lautasille, pursotin hernepyrettä viereen ja asetin kalapalat hernepyreen päälle nahkapuoli päälle päin. Muutama muukin pieni vihanneslisäke ja koristelu olisi ollut paikallaan, mutta enempään en venynyt. Pyree ehti levahtaa lautasille, mutta makuun se ei onneksi vaikuttanut. 

Ensimmäistä kertaa sain paistettua kalan nahkan niin rapeaksi, että söimme sen viimeistä murua myöten. Hasselbackan perunat onnistuivat myös ja herne-pinaattipyree oli hyvä lisä annokseen. Olen iloinen, että opin tämän tekniikan. Ei ollut liian vaikeaa!

CampaSimpukan kampasimpukat kahdella tapaa

Kampasimpukat ovat hyviä ja meillä on niihin jonkunlaista lukkarinrakkautta. Eilen söimme kampasimpukoita päivälliseksi. Päätimme tehdä päivällisestä vain pienen ja syödä juustoja myöhemmin illalla, sillä emme olleet pitäneet #picniconthecarpetia pitkään aikaan. 

Valmistin kampasimpukat hyvin yksinkertaisesti. Puolelle tein lisäkkeeksi pyreen herneistä ja toiselle puolelle sriracha-kastikkeen. 

Kampasimpukat kahdella tapaa

• 8 kampasimpukkaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• 150 g pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 150 g voita (älä säikähdä)
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• 2 viipaletta pekonia
• 1 dl valkoviiniä
• pieni loraus srirachaa
• toinen nokare voita
• tuoretta timjamia

Ota kampasimpukat lämpenemään talouspaperin päälle. Kiehauta herneet suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä. Kumoa herneet siivilään, ota keitinvesi talteen. Laita herneet blenderin kannuun, lisää hieman keitinvettä mukaan. Surruuta seosta niin, että se on mahdollisimman sileää. Hiero seos tiheän siivilän läpi pieneen kattilaan. Lisää kattilaan kerma ja voi. Voin määrä tuntuu todella isolta ja sitä se onkin, mutta sifonilla tehtävä pyree vaatii rasvaa. Mutta jos voin määrä tuntuu liialliselta, ei kannata kokeilla tätä ohjetta. Lämmitä seosta sekoitellen niin kauan, että voi on sulanut. Siivilöi seos uudelleen suoraan 0,25 litran sifonipulloon. 

Laita sifonin kannen tiiviste kunnolla paikalleen, samoin suora metallinen suutin omaan kierteeseensä. Laita ilokaasupatruuna kahvaan ja käännä kahva paikalleen niin, että kaasu vapautuu pullon sisälle. Ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja jos et käytä pyrettä heti, pidän pullo vesihauteessa noin 70 asteessa siihen asti, että on aika ruokailla. 

Paista muutama viipale pekonia pannulla ja saksi viipaleet pienempiin paloihin. Peittele ne foliolla lautaselle odottamaan. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat ja paista ne voin ja oliiviöljyn seoksessa, noin 1,5 minuuttia puoleltaan. Nosta simpukatkin pannulta lautaselta ja peitä foliolla. 

Kaada simpukoiden paistamiseen käytetylle pannulle valkoviini ja lirauta mukaan hieman srirachaa. Keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, lopuksi lisää mukaan voinokare ja sekoita tasaiseksi. 

Asettele simpukat tarjolle hernepyreen päälle yhdessä pekonisilpun kanssa. Koristele herneenversoilla. Lusikoi osalle simpukoita srirachakastiketta. Hernepyree ehti hieman liemehtyä ulos pakkaseen kuvattavaksi viedessä, mutta sisällä tehdyissä annoksissa pyre pysyi hyvin kuohkeana. Maku oli joka tapauksessa mahtavan intensiivisen herneinen.

Pystyperunat ja hirvipihvi

Sen siitä saa, kun ei itse ole tullut koskaan pyssyyn tarttuneeksi ja opetelleeksi metsästämään, ei mitään pientä eikä suurta eläintä. Onkiminen on ainoa tapa, millä olen pyydystänyt elävän eläimen ja joskus jopa syönyt saaliini. Kun tuo ampumispuoli ei ole niin hanskassa, täytyy ostaa lihaa. Tällä viikolla oli marketissa tarjolla aika harvinaista hirvenlihaa. Joskus on suurempia paistipaloja tarjolla, file on harvemmin ostettavissa. Nyt oli tilaisuus ostaa hirven sisäfilepihvit, joilla oli kyllä melko suolainen hinta, paksuille pihveille tuli hintaa 11 euroa kappale. Kun meitä oli eilen päivällisellä kaksi, ostin vain kaksi pihviä ja se olikin oikein riittävästi. Olen tyytyväinen siihen, etten osta enää liian suuria määriä lihaa, vaan kohtuudella. 

Lisäkkeenä meillä oli valkosipuliperunoita, jotka oli aseteltu vuokaan viipaleet pystyasennossa. Otin vinkin ruokaan tästä blogista. Käytin oikeastaan vain idean, muun kaiken sävelsin. Toisena lisäkkeenä oli hernepyreetä, jonka kerrankin sain rakenteeltaan todella sileäksi. 

Pystyperunat

• noin 500 g perunoita
• muutama voinokare
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 2 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• pari rosmariinin oksaa
• 2 dl kermaa
• cheddaria tai parmesania raastettuna (unohdin)

Voitele vuoka. Minä käytin pitkulaista lasista leipävuokaa. Viipaloi perunat, sipuli ja tomaatit, sekä valkosipulinkynnet. Aseta vuoka jotain sopivaa astiaa vasten vinottain, että voit sommitella viipaleet vuokaan "ylämäkeen". Asettele vuorotellen perunaviipaleita, sipulia, tomaatteja ja valkosipulia. Kun vuoka on täynnä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, muutama voinokare, rosmariinioskia ja liruttele kermaa päälle. Jos sinulla on parempi muisti, raasta pinnalle hieman juustoa. Paista kiertoilmalla 180 asteessa noin tunti, puolitoista. Mikäli sinulla on aikaa enemmän, paistele pienemmällä lämmöllä pitempään. 

Hirvipihvit kahdelle + pannukastike

• 2 noin  5 cm paksua hirven sisäfilepalaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinin oksia
• loraus konjakkia
• noin desi kermaa

Ota pihvit lämpenemään noin tuntia ennen paistamista. Monesti kuulee, ettei sillä ole mitään väliä, onko pihvi jääkaappikylmä vai lämpimämpi. Minä olen onnistunut paremmin hieman lämmeneellä, joten sitä neuvoa tottelen edelleen. Kun on paistamisen aika, kuumenna parasta pannuasi ja lisää sille nokare voita ja liraus oliiviöljyä. Kun voin kuohu kuolee ja alkaa ruskettua, nosta pihvit pannulle. Paista molemmin puolin noin 2-3 minuuttia ja paksujen pihvien kyseessä ollen, pyöritä niitä hieman myös pystykyljillään, että saavat hieman väriä sinnekin. Nosta pihvit folion päälle ja kääri tiukkaan pakettiin asettumaan siksi aikaa, että teet pienet kastikkeen, jos sellaista tykkäät.

Sammuta liesituuletin, sillä seuraavaksi aiot liekittää. Kaada pihvinpaistopannulle loraus konjakkia tai brandya ja sytytä se palamaan tulitikulla tai jos sinulla on kaasuliesi, kallistamalla pannua liekin suuntaan, ole valmis nostamaan pannu pois lieden päältä, kun liekki nousee korkeaksi. On viisainta pitää tukevaa patakinnasta kädessä. Huljuttele pannua hieman, jolloin konjakkia palaa loppuun ja voit jatkaa kastikkeen valmistamista. Nosta pihvit sisältävä folionyytti pannun yläpuolelle ja pistä siihen veitsellä pieni reikä ja valuta hieman nyyttiin kertynyttä nestettä pannulle, nosta nyytti takaisin lautasella sivuun odottamaan. Lisää pannulle kermaa ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, mausta suolalla ja pippurilla. 

Hernepyree

• vettä pieneen kattilaan
• noin 3 dl pakasteherneitä
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa tai jotain muuta mieleistäsi yrttiä, timjamia tai vaikka minttua

Kiehauta herneet ja lusikoi ne blenderin kannuun yhdessä pienen keittovesitilkan, voin ja mausteiden kanssa. Anna blenderin tehdä hommansa ja mikäli et pidä rakennetta tarpeeksi sileänä, purista se vielä tiheän siivilän läpi. Maistele ja mausta lisää, jos ei vielä ole tarpeeksi maukasta. Tähän olisi voinut laittaa myös korianteria tai limeä hieman, tai molempia. Kaavi pyree kattilaan odottamaan lämmittämistä juuri ennen annoksen kokoamista. 

Kun kaikki on valmista, lusikoi hieman kirkkaanvihreää hernepyrettä lautaselle. Nosta päälle foliosta esille otettu pihvi. Pyöräytä pihville suolaa ja pippuria myllyistä ja lusikoi hieman kastiketta päälle. Asettele perunalisäkettä pihvin viereen ja ripota päälle vielä muutama jäinen puolukka tai karpalo. Syö välittömästi.

Meidän pihvimme olivat luvalla sanoen aivan täydelliset, medium miinukset, jota tavoittelinkin. Noin 6-8 minuuttia foliossa tekivät taian ja muutenkin kaikki meni nappiin.

Pyörremyrsky keittiössä

syreenin intiön kannattaisi oppia, ettei vielä ole kevät

Yleensä en ole kovin hyvä oppimaan mistään mitään, etenkään virheistäni, etenkään jos en huomaa niitä. Nyt olen huomannut, että jätin aavistuksen viimetippaan tämän keittokirjahaasteeni, johon minulla oli 365 päivää aikaa. Toteutin haastettani noin 25 päivänä ja niistä puolet nyt joulukuussa. Ehkä opetus on se, että kannattaisi luovuttaa ajoissa.

Tänään puuhasin monen ohjeen parissa, kaksi niistä on tekeillä huomista varten. Tälle päivälle keräsin viisi pistettä ja sain Hugh Fearnley-Whittingstall-osuuden valmiiksi. Se hämmästyttää minua, sillä arvelin sen olevan kaikkein hankalin minulle. Yhtä vaille valmiita ovat rouvat Nigella Lawson ja Rachel Allen. Jamie Oliverin kanssa kirin tälle päivälle kolme ohjetta. Niin ollen huomiselle jää vielä kahden valmisteilla olevan lisäksi 3 ohjetta, yhdet Jamielta, Rachelilta ja Nigellalta. Viime päivien hosumisen jälkeen kolme ohjetta ei kuulosta enää ollenkaan mahdottomalta. Olen tarkistanut monta kertaa näitä laskelmiani ja korjannut niitä suuntaan jos toiseenkin, mutta on mahdollista, että olen sotkenut jotain matkan varrella. Menköön sen piikkiin, että kirjoitin matematiikasta todella lyhyen B:n.

Kolmen hengen päivällisen alkuruokana meillä oli Hugh'n ohjein paistetut kampasimpukat hernepyreen ja pekonin kera. Pääruokana oli pihvisarnie ja tomaattisalaatti Jamien ohjein ja jälkiruokana niin ikään saarivaltion virallisen vekkulin nopea suklaamousse. 

Tein kaikkea yhtä aikaa, mutta loppujen lopuksi päivällinen valmistui melko vaivattomasti. Aloitin hernepyreellä, jonka Hugh neuvoi tekemään näin (ja minä sovelsin)

• n. 200 g pakasteherneitä
• 0,5 l kanilientä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta minttua (ei ollunna, laitoin timjamia)

Kiehautin herneet kaniliemessä varoen niiden maastovärjäytymistä. Kun herneet juuri olivat parahultaisia, kaadoin ne siivilään ja liemen alle kannuun. Kippasin herneet mixeriin, lisäsin tilkan lientä ja surrautin herneitä hieman. Laitoin mukaan valkosipulimurskan, voin ja timjamin ja päästelin pyreen tasaiseksi. Kaavin sen pieneen kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Jätin pyreen odottamaan aikaa parempaa. 

Seuraavaksi valmistelin pihvisarnieta varten lihan. Jamien ohjeessa käytettiin jotain riistalintua, jollaista minulla ei ollut, mutta oli naudan sisäfileen paksumpi pää odottamassa käyttöä. Päätin, että voin sen verran poiketa ohjeesta ottaen kuitenkin pisteen kotiin. Siivosin lihasta kalvot ja hieman rasvaa pois ja leikkasin sen ohuiksi pihveiksi. Jätin pihvit lämpenemään. 

Tomaattisalaatissa olisi tullut olla suuria erivärisiä tomaatteja, mutta tänään on tee-kaikki-sinne-päin-päivä ja käytin pieniä tomaatteja ja värejäkin oli vain kaksi. Ei kerrota Jamielle, ehkei hän itse hoksaa tätä, jos kukaan ei juorua. 

Jälkiruoan tein asettumaan jossain vaiheessa, joka on hieman hämärtynyt kaikessa touhussani. Pienensin Jamien 12 hengen suklaamousseannoksen puoleen.

• 125 g 70 %:sta suklaata
• 2,5 dl kermaa
• 25 g sokeria
• loraus konjamiinia

Sulatin suklaan vesihauteessa ja vatkasin kerman sokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Kun suklaa oli sulanut, otin sen jäähtymään muutamaksi minuutiksi. Otin muutaman lusikallisen kermavaahtoa syrjään koristelua varten ja lisäsin loppuun minimalistisesti konjakkia. Kun suklaa ei ollut enää kuuminta hottia, lisäsin sen kermaan ja sekoitin pyöräyttävin liikkein moussen tasaiseksi. Annostelin moussen espressokuppeihin, annoksista tuli oikein pieniä, mikä on hyvä, sillä jälkiruokaa ei oikeasti tarvitse kerralla paljon, ainahan voi ottaa toisen annoksen. Laitoin mousset ulos peiteltynä topakoitumaan.

Alkuruoka-ajan lähestyessä otin esille kampasimpukat ja pekonin, sekä muutaman jättikatkaravun kampasimpukoita karsastavalle. Paistoin ensin pekoniviipaleet, kaksi annosta kohden ja sen jälkeen kampasimpukat voissa. Lämmitin hernepyreen ja sutaisin sitä lautaselle ja asettelin sille kaveriksi pekkaset ja kampasimpukat. Katkaravuille tein pienen marinadin, johon tuli aavistus tabaskoa, oliiviöljyä ja limemehua, sekä suolaa ja pippuria, paistoin ravutkin nopiasti. 

Alkuruokien kanssa yhtä aikaa tein sipulitäytteen sarnielle. Siihen tuli:

• 2 pientä sipulia, punainen ja keltainen silputtuna
• 1 tl fariinisokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• loraus punaviinietikkaa

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kypsensin siinä sipulia, joka oli maustettu sokerilla, suolalla ja pippurilla. Seos sai kypsyä rauhassa sen aikaa, kun söimme alkuruokaa. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja laitoin ciabattan pellille lämpenemään. Maustoin sipulia vielä punaviinietikalla ja lisäsin hieman lämpöä kattilan alle, jolloin seos kypsyi tahmeaksi, melkein hillomaiseksi. Marinoin wanna-be-riistaani, eli naudanlihaa hetkisen seoksessa, jossa oli:

• tuoretta rosmariinia ison oksan tikkuset silputtuna
• muutama oksa timjamia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Lämmitin ison paistinpannun ja paistoin lihapalat oliiviöljyssä molemmin puolin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt laittaa hieman Worcester-kastiketta pannulle, mutta unohdin. Leikkasin lihapalaset suikaleiksi ja halkaisin ciabattan pitkittäin. Kammenpyörittäjä alkusommitteli lautaselle rucolapedin, jolle laittoi leivän pohjaosan. Hän siveli sen pehmeällä vuohenjuustolla. Minä levittelin sipulihillokkeen leivälle ja sen jälkeen asettelimme lihapalat pinnalle, hieman rucolaa ja muutama tomaattipuolikas salaatistamme ja kansi päälle. Painoin kantta täytteeseen, että se imisi kosteutta ja makuja itseensä. Leikkasin leivän paloihin ja söimme se tomaattisalaatin kanssa. Ei pahaa. 

Jälkiruokaa söimme, kunhan tiskari taas kerran oli pyöräyttänyt ohjelmansa ja vatsoissa alkoi olla tilaa. Tipautin pienen nokareen kermavaahtoa moussen pinnalle ja ripottelin muutaman marjan kaveriksi.

Kokonaistilanne tänä iltana: 43/48
Hugh 12/12
Nigella 11/12
Jamie 9/12
Rachel 11/12

Ei tämä tästä!

Appelsiinikanaa ja espressoista suklaakakkua

Päivällislautasille lennähti tänään appelsiinikanaa. Se olikin oikein helppo ja nopea ruoka, otin ohjeen cookaz.com-sivulta. Sieltä varmaan otan muitakin Italiaan vivahtavia ohjeita tänä vuonna Giron aikaan. Ruokaan käytin:

• 4 broilerinfilettä
• 2 dl appelsiinimehua (kahdesta appelsiinista)
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 2 pientä punasipulia
• rakuunaa (meillä pakastimesta)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Halkaisin broilerin fileet kahteen ohueen viipaleeseen ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin riisutusta appelsiinista ja sen kaverista mehut, sitä tuli reipas kaksi desiä. Leikkasin sipulin pieneksi silpuksi ja riivin pakastetuista rakuunanoksista lehdet samalle lautaselle sipulin ja appelsiininkuoren kanssa. 

Sulatin voita pannulla ja paistoin kahdessa erässä broileripaloja molemmilta puolilta hetken aikaa. Siirsin ne lämpöastiaan odottamaan. Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit, appelsiinkuoren ja rakuunan. Kylläpä tuoksui hyvältä, appelsiininkuoren aromit oikein hyppäsivät nenään ja rakuuna heräsi henkiin. Muutaman hetken kuluttua lisäsin appelsiinimehun ja kerman pannulle ja nostin kastikkeen kiehumaan. Sekoittelin kastiketta ja annoin se kiehua kasaan noin 8 minuuttia. Lopuksi nostin lämpimät kanapalat vielä kastikkeeseen loppukypsymään muutamaksi minuutiksi. 

Hernepyreen tein samalla tavalla kuin jokunen viikko sitten, uusi kartiosiivilä toimi hienosti, pyreestä tuli mahtavan hienojakoista. Maa-artisokat paahtuivat uunissa Kokkien ja pottien ohjeiden mukaan, ne olisivat saaneet olla uunissa hieman pitempään, olisi pitänyt totella Hannelea. Lisäkkeet komppasivat appelsiinikanaa mainiosti. 

Löysin ohjeen tähän päivän jälkiruokana syömäämme suklaakakkuun myös cookaz.com-sivulta ja taas oli sellainen taikina, jota ei meinaisi malttaa paistaakaan. Kun suklaaseen yhdistää Amareton ja espresson, yhdistelmä ei voi olla kuin hyvä. Ohjeessa oli mitat cuppeina, olin laiskalla päällä ja käytin cup-mittasarjaani, mutta alle kirjaan mitat niin tarkkaan deseinä kuin osaan. Kakkuun tuli:

• 2,4 dl voita pieninä kuutiona
• 2,4 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,2 dl täysmaitoa
• 2,4 dl epsressoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 200 g tummaa suklaata (käytin 70%:sta)
• 0,8 dl Amarettoa
• tomusokeria koristeluun
• nokare voita ja lusikallinen kaakaota vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Pilkoin voin pieniksi kuutioiksi ja laitoin ne yleiskoneen kulhoon odottamaan hetkeksi, että ne hieman pehmenisivät. Mittasin muut aineet valmiiksi ja sulatin suklaan vesihauteessa. Voitelin ja jauhotin isohkon rengasvuoan kaakaolla. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa isomman kakun kanssa, ainakin fondantien kanssa se toimi ihan hyvin. 

Kaadoin sokerin voin päälle kulhoon ja annoin koneen vatkata, hetkisen kuluttua siirtelin hieman reunoille noussutta voi-sokerimassaa takaisin vatkaimen ulottuville. Sitten rikoin mukaan kananmunan kerrallaan seokseen edelleen vatkaten samalla. Seuraavaksi lisäsin mukaan leivinjauheen ja maidon, sitten jauhot. Viimeiseksi mukaan tulivat muut nesteet, kahvi, likööri ja sula, hieman jäähtynyt suklaa. Kääntelin taikinan vielä nuolijalla jokapuolelta tasaiseksi ja kaavin sen vuokaan. Ohjeessa puhuttiin 90 minuutin paistoajasta, mutta minä paistoin kakkua noin  50 minuuttia. Kun tikku oli puhdas taikinaan piston jälkeen, uskalsin odottaa kakun olevan kypsä. Kaakaojauhotus toimi aivan mainiosti. Söimme kakkua pyöräilyn päätteeksi vaniljajäätelön ja pakastimesta kaivetuista mansikoista tehdyn marjakastikkeen kanssa. Nuorempi perillinen suostui napisematta syömään ylimääräisen kuvausannoksen.

Milano-Sanremo-kisa käytiin epäsuotuisissa sääolosuhteissa, vuoristoisilla pätkillä satoi lunta ja ilma oli törkeän kylmä. Ajajat kerättiin busseihin Passo del Turchinon tienoilla ja siirrettiin turvallisempaan kohtaan reittiä. Siellä kisaa ennen houldaamishetkeä johtanut karkulaisjoukko sai etumatkaa muiden odotellessa kylmissään lähtölupaa. Viimeksi on Milano-Sanremo on ajettu sunnuntaina 80-luvun alussa, tänään ikävissä keleissä käydyn kisan ykköseksi kiri Gerald Ciolek Peter Saganin ja Fabian Cancellaran nenän edestä. Onneksi kukaan ei tainnut tärvätä itseään kurjan kelin ja liukkaan tien vuoksi. Tympein keli vuosiin. Nyt uskon sen, että kukkopoika Peter Sagan pystyy voittamaan myös ihan itse, eikä vain kavereitten auttamana, vaikkei se tänään toteutunutkaan. Huomenna alkaa Volta y Catalonia, josko siellä olisivat kevään merkit jo nähtävillä?

Dinner and a movie

Jos kyse olisi treffeistä, järjestys voisi olla päinvastoin, ensin movie ja sitten dinner. Kotioloissa toimimme toisinpäin. Vaikka jälkeläiset ovat jo isoja, äitimoodi iskee aina silloin tällöin, se voi ilmetä vaikka niin, että tahdon meidän syövän päivällisen ennen elokuvaherkkuja. Elokuvana meillä on eilen Blu ray-julkaistu Skyfall, jota kukaan meistä ei ole nähnyt teatterissa. Olemme kuulleet siitä monia erilaisia arvioita, tänään muodostamme mielipiteemme itse. 

Päivälliseksi olin jo viikolla tuumaillut ankankoipia, joita hamstrasin joulun alla germaanimarketin pakastealtaasta. Koska ankkaconfit ei ole pikaruokaa, tällainen viikonlopun vapaapäivä on sille omiaan. Konsultoin postaustani aiheesta viime huhtikuulta, tosin nyt minulla ei ollut tuoretta timjamia, sillä olin kuivattanut sen viikolla tummanruskeaksi ryteiköksi. Onneksi edelliskesäistä asianmukaisesti kuivattua sentään löytyi vielä hieman. Käytin kerran käyttämääni ankanrasvaa toiseen kertaan, se oli ollut kylmässä viime syksystä asti, eikä sitä vaivannut mikään. Tunsin itseni hieman omituiseksi ottaessani kylmästä ankanrasvasta jäätelokauhalla täydellisiä palloja, niin hienoja en koskaan saa jäätelöstä. Ankanrasvaa meni isoon pataan noin 0,75 litraa, niin että se peitti neljä koipea kokonaan. Aluksi pata oli ilman kantta 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes rasva oli sulanut kokonaan. Nostin padan pois uunista ja siirtelin koipia hieman, että jokaisen alle meni riittävästi rasvaa, etteivä koivet pääsisi tarttumaan padan pohjaan. Sitten laitoin kannen padan päälle ja laskin lämmön 120 asteeseen. "Unohdin" koivet uuniin viideksi tunniksi.

Lisäkkeiden miettiminen otti aikansa. Mielessäni oli Ravintola Hellassa syömämme hernepyree ja mietin tohtisinko kokeilla sellaisen tekemistä. Yhtäkään hernettäkään ei ollut talossa, sillä toissaviikonloppuiset heittiöherneet huvehduttivat varastoni.   Niinpä minun oli lähdettävä kauppaan herneostoksille. Samalla ostin hieman salaattia ja minttua. Perunapussikin lähti mukaani, sillä perunatkin olivat lopussa. Aikani foodgawkeria selattuani päädyin perunasoseeseen ruskistetun voin kanssa.

Hernepyreen tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Selailin monia ohjeita, mutten muista nyt enää tarkalleen, mitä niistä tottelin. Sovelsin myös hieman. Käytin neljän hengen annokseen:

• 400 g pakasteherneitä
• 2 kevätsipulia
• pieni nippu minttua
• 30 g voita+ lusikallinen sipulin paistamiseen
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria

Pehmensin pieneksi silputtua sipulia voissa sen aikaa, että herneet kiehahtivat vesikattilassa. Kun herneet olivat kypsät, mutta eivät alkaneet vielä vaihtaa väriään maastovihreäksi, kumosin herneet ilman keitinvettä sipulien joukkoon. Lisäsin voin ja noin puolet kermasta ja nipun minttua. Sekoittelin kaikki hyvin ja kippasin koko setin blenderin kannuun. Surruuttelin hetkisen ja lisäsin vielä hieman kermaa. Pyreestä tuli jo melko tasaista, mutta hieroin sen vielä tiheän metallisiivilän läpi, jolloin siitä tuli samettisen pehmeää. Maustoin pyreen suolahippusilla ja pippurilla ja jätin sen kattilaan odottamaan viime hetken lämmitystä.

Ruskistetulla voilla maistetun pesunamuusin tein hyvin yksinkertaisesti, otin vinkit täältä. Sulatin kattilassa noin 100 g voita ja annoin sen kiehua pienellä liekillä noin 8 minuuttia, jolloin voi muuttui jo ruskeaksi, muttei palanut. Kaadoin sen siivilään asetetun talouspaperiarkin läpi pieneen kulhoon odottamaan. Kypsensin pienen kattilallisen puikulaperunoita höyryssä ja kun ne olivat kypsiä, survoin ne perunapuristimen läpi kattilaan. Lisäsin ruskistetun voin, josta jätin pienen määrän annoksen päälle laitettavaksi. Kaadoin mukaan myös puolisen desiä kermaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin muusin tasaiseksi, siitä tuli melkoisen paksua, pohjoista pottuvoita muistuttavaa. Annokseen laitoin ison lusikallisen muusia ja tein siihen pienen syvennyksen, johon valutin teelusikallisen ruskistettua voita.

Ankka oli taas täydellisen kypsää ja mureaa, veistä ei tarvittu lainkaan, vaan liha irtosi luista haarukalla hipaisten. Hernepyree oli suloisen makuista, minttua olisi voinut olla hieman enemmän. Pidimme rakenteestakin oikein paljon ja herneen pirteä maku yhdistettynä ankkaan oli oivallinen. Perunamuusi säesti ihan kelvosti annosta.

Elokuvaherkkuna meillä on popcorneja makeana versiona. Tein poppareita kattilassa ja kumosin ne suureen kulhoon jäähtymään. Sulatin suklaata ja lurittelin sitä poppareiden päälle ja sekoittelin isolla lusikalla, niin että mahdollisimman moni paukkumaissi saisi suklata niskaansa. Ripottelin poppareihin myös kanelia ja joulun alla tekemääni vaniljasokeria mausteeksi. Nuorempi perillinen valitsi kaupassa pari karkkipussia ja haimme limsaa varaston viileäkaapista, nyt olemme valmiit elokuvanautintoon!