Rouenissa syömässä

Syöminen ei ollut oikeastaan ollenkaan pääasia tänne Roueniin tulossa, vaan Jeanne d'Arc, joka koki kohtalonsa Rouenissa polttoroviolla 30.5.1431. Olimme jo viime vuonna päättäneet, että Roueniin pitää mennä ja sain eräältä kanssakaravaanaripariskunnalta hyvän vinkin matkaparkista satamassa. Suunnitelmamme oli  ajaa tänne aamulla jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jos emme saa paikkaa täältä (ei varausmahdollisuutta) teemme sitten jotain muuta. 

Emme tarvinneet varasuunnitelmaa, saapuessamme vähän yli kello 10 oli juuri menossa lähtijöiden ja saapujien välinen paikanvaihtokierros ja me saimme vielä sähköpistokkeellisen paikan. Myönnän, että jätin kohteliaisuuden sikseen, kun olimme ajaneet paikallemme jo kokonaista kaksi minuuttia aikaisemmin kuin viereen tulleet italialaiset, otin sen sähköpistokkeen meille, joka oli meidän paikkaamme lähempänä. Olimme todella iloisia paikan saamisesta ja hetken istahdettuamme lähdimme kävellen kohti keskustaa.

Kävimme katsomassa monia Jeanneen liittyviä paikkoja ja hänen nimensä on kaupungissa kaikkialla, aukioiden, kadun, sillan, baarien, hotellien, majatalojen ja ravintoloiden nimissä. 

On ollut niin lämmin päivä, noin 25-28 astetta, että mobilekokkaaminen asvalttikentällä ei innostanut, vaan  kävimme syömässä paluumatkalla Seine-joen varren ravintolahallissa. Siellä oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista ostetut syömiset saattoi kantaa suuren keskisalin yhteispöytiin, juomat ostettiin erikseen baarista. 

Minua olisi  hieman kiinnostanut korealainen ruokakoju, mutta koska Tour de France, päädyimme kumpikin galetteihin, jotka eivät olleet tämän reissun ensimmäiset tai ainoat, mutta yhdet parhaista. Oli kiva istua lämpimän ulkoilman jälkeen viileässä hallissa ja syödä erittäin vastavalmistetut galetet, näin itse kuinka lettu paistettiin ja koottiin, eikä se ollut seisonut missään odottamassa asiakkaita. Kylmä siideri juomana kruunasi annokset. Antti otti rohkeasti neljän juuston galetten, minä se traditionaalisen. 

Palasimme sitten matkaparkkiin, aika lämmintä on kyllä ollut. Emme tiedä kuinka monen ampeerin sulakkeet sähköpaikoilla täällä on, joten emme ole tohtineet laittaa ilmastointia päälle. Ei olisi kiva tärskäyttää sähköjä itseltä ja mahdollisesti muiltakin, joten olemme laittaneet auringon kääntymisen mukaan verhoja ikkunoihin ja varjon puolelta ikkunoita auki. Pieni tuuletin pöhisee ja me pärjäämme oikein hyvin. Etenkin kun ei tarvitse kokkailla sisällä eikä ulkona. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen vuorietappi ja katsoimme sen kokonaan. Siinä näytti aluksi siltä, että Richard Carapaz yltäisi toiseen peräkkäiseen etappivoittoon, mutta ei siinä niin käynyt. Tadej Pogacar tuli ja otti viidennen voittonsa tässä kisassa ja toiseksi ajoi hienosti Lenny Martinez, Carapaz jäi kolmanneksi. Ajattelin jo hänen koittavan sitä temppua, jonka vuoksi hänelle alunalkaen suutuin monta vuotta sitten, mutta ei hänestä ollut siihenkään. Minun on oikeasti mietittävä, mitä voin tälle RC-antipatialleni tehdä. Ei tämmöinen ole oikein. 

Huomenna sitten ajetaan toistamiseen Alpe d'Huezille, mutta eri reittiä. Siinä on vielä vuoristokauriilla (Peter Selinin nimitys ammattipyöräilijöistä, jotka ovat kovia mäkiajajia) tilaisuus, mutta Tadej'n johto toisena olevaan Remco Evenepouliin on jo 11 minuuttia. 

Me siirrymme huomenna muutaman mutkan kautta takaisin rannikolle. Roueniin tulemme uudelleen aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, nyt on liian kuumaa hottia. Tämä matkaparkki kyllä sopii toistekin meille, täällä on kohtuulliset saniteettitilat ja matka keskustaan on sopiva. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Vadelmagalette

Galette on tosi kiva leivonnainen siksi, että sen ei tarvitse olla ylenmäärin sievä. Se saa olla vähän epämuodostunut eikä sekään ole niin nokonuukaa, jos täytteestä hieman karkaa nestettä paistamisen aikana. Galette on siis tosi sopiva minunlaiselleni huithapelille. Otin ohjeen tähän jälkiruokana syömäämme galetteen paristakin paikasta, mutta pääosin täältä. Puolitin ohjeen, sillä halusin tehdä kahdelle sopivan annoksen. Itseasiassa taikinaohjeen otin jostain ihan muualta, enkä löydä sitä enää, muistini mukaan se meni kutakuinkin näin:

Vadelmagalette

Taikina

• 2 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• 1 rkl sokeria
• 1 tl kanelia
• 2 rkl kylmää vettä

Täyte

• kolmasosa mantelimassapötköstä, 10 parin millin viipaletta
• pieni rasia tuoreita vadelmia
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• kananmunaa voiteluun
• pähkinärouhetta tai mantelilastuja
• pikkuisen tuoretta timjamia

Tee ensin taikina. Sekoita vehnäjauhoihin sokeri ja kaneli. Leikkaa voi paloiksi ja sekoita palat sormilla nyppien jauhoihin, lisää vettä tilkka kerrallaan, muttei enempää kuin pari ruokalusikallista. Kun taikina muodostuu napakaksi palloksi, se on valmista. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leikkaa mantelimassapötköstä ohuita viipaleita ja laita nekin lautasella jääkaappiin hieman viilenemään. 

Kauli taikina leivinpaperin päällä ohueksi, mutta varo tekemästä taikinaan reikiä, muodolla ei ole niin väliä, ei tarvitse tulla kauniin pyöreää.

Ota mantelimassaviipaleet jääkaapista ja painele niitä sormilla hieman litteämmiksi. Asettele palaset ympyrään taikinan keskelle. Sommittele mantelimassapalojen päälle vadelmat ja ripota niille sokeria. Nostele varovasti leivinpaperin reunalla auttaen taikinan reunat kohti keskustaa niin, että ne menevät hieman vadelmien päälle. Puristele varovasti taikina jonkinsortin laskoksille, mutta varo edelleen tekemästä reikiä taikinaan. 

Voitele taikinan reunat kananmunalla ja sirottele päälle pähkinärouhetta, tai nätimpää olisi jos olisi mantelilastuja. Minä en varastoistani löytänyt niitä. Viimeistele muutamalla timjamin lehdellä.

Paista galettea noin 35-40 minuuttia uunin keskiosassa ja anna sitten sen jäähtyä ainakin puoli tuntia, ettei kypsien vadelmien mehu karkaa. Mantelimassa tekee kivan makulisän tähän galetteen ja pidimme siitä, ettei se ollut makeaa, vaan kirpeämpää kuin olisimme osanneet vadelmatäytteisestä arvata. 

Söimme tämän galetten jo aikaisemmin, mutta säästin postauksen myöhempää tarkoitusta varten. Tänään olen askaroinut macaronien kanssa ja siitä tulee postaus huomenna Tour de Francen päätöspäivänä.

No olihan se hieman muotopuoli

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli 35 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo, joka päättyi kuuden kilometrin ylämäkeen. Ai että siitä tulikin jännitysnäytelmä, Tadej Pogacar löi kaikille luun kurkkuun, etenkin Primoz Roglicille, maanmiehelleen. Nuori Tadej ajoi kovempaa kuin kukaan muu ja nousi näin toiseksi viimeisenä päivänä kokonaiskilpailun johtoon sen lisäksi tietysti, että hän voitti etapin, voittaa nuorten kisan ja mäkikilpailun myös. Huomenna tietysti niin hänen kuin muittenkin täytyy päästä maaliin, että kisa on ohitse. Olipa aika-ajo! Jonakin vuonna olen ollut oikein suuttunut, kun suosikkini ei tällaisen etapin jälkeen olekaan ollut palkintokorokkeella, mutta nyt kyllä kelpaa. 

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

Uuden uunin ensimmäinen paisto – oikaisugalette luumuista

Nyt uusi uunimme on käytössä, viikon se otti, mutta nyt toimii! Ensimmäiseksi paistokseksi valikoitui pikagalette. On niin lämmintä, ettei tee mieli viettää aikaa paljon keittiössä, mutta sen verran kuitenkin, että saimme päivän jälkiruoan uuniin. Pääruokaa emme syöneetkään lainkaan, ruokahalu on hieman kadoksissa. 

Oikaisugalette

• 1 rulla Lidlin puff pastrya
• 10 pientä luumua
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• tarjoiluun tomusokeria ja vadelmapölyä
• jäätelöä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pelti uuniin kuumenemaan. Levitä puff pastry-rulla auki leivinpaperiarkin päälle ja leikkaa siitä pyöreä lätty. Leikkaa luumut lohkoiksi ja levitä ne keskelle taikinapyörylää. Jätä useita senttejä reunoilta tyhjäksi. Ripottele luumupalojen päälle sokeria ja taittele taikinareunat luumupalojen päälle, nipistele hieman taikinaa rypyille. Sivele taikinapintaa kananmunalla ja paista tätä oikaisugalettea noin 25-30 minuuttia. Kun paistos on hieman jäähtynyt sirottele päälle tomusokeria ja jos sinulla on, myös vadelmapölyä. Ei minullakaan ole sitä enää paljon, enkä yhtään muista mistä olen sen ostanut. Pyöräytä hyvästä vaniljajäätelöstä pallo galetteviipaleen kaveriksi ja syö  haaleana. Hyvän kirpeää ja maistuvaa. 

Tour de Francen 13. etappi oli kirimiesten erikoisalaa. Eilen heistä kaksi, Mark Cavendish ja Marcel Tukkajumala Kittel jäivät aikalimitin taakse ja heidät poistettiin kilpailusta. Myöskin Vincenzo Nibali joutui keskeyttämään, sillä eilinen kaatuminen viimeisessä nousussa aiheutti jonkunlaisen murtumavamman, eikä hän kyennyt enää tänään jatkamaan. Loppukirissä Peter Sagan oli jälleen nopein, ei tosin kuin etukiekon verran, mutta sekin riittää. Kokonaiskilpailun kärki on sama kuin eilen, ensimmäisenä Geraint Thomas ja toisena Chris Froome. 

#longtimenosee

Kuvassa oleva pyörä ei ole ajossa, joten ruosteiset ketjut ovat osa kukkatelineen charmia

Ystäviä ei voi tavata liian usein. Minä tapaan heitä liian harvoin. Ja mitä lähempänä he ovat, sitä harvemmin heitä tuntuu tapaavan. Samalla tiellä asuvaa monivuotista uinti- ja lenkkikaveriani tapaan niin harvoin nykyään, että luulisi meidän olevan riidoissa. Emme kuitenkaan ole. Tänään saan hänet vieraakseni, tarkoitus on vaihtaa kuulumisia ja istua lämpimällä terassilla, nauttia viiniä ja syödä yhdessä. Kuohuva on kylmässä, syömiset valmiina. 

Olin jo aikoja sitten huomioinut tomaattisen tarte tatinin niin koti- kuin ulkomaisissakin blogeissa. Tatinin tein pienessä, kirpparilta ostetussa valurautapannussa ja se pääsi takaisin kattilalaatikkoon. Olin jo ajatellut, että se saa lähteä kiertoon, kun en kerran ole keksinyt sille hyvää käyttöä. Nyt se toimi kuitenkin mitä parhaiten. Taikinaksi käytin pari torttutaikinalevyä pakastimesta, sillä joulusta on jo hieman aikaa, levyt on viisainta käyttää pois, vaikka pari kerrallaan. Yhdistelin eri lähteistä löytämiäni ohjeita. 

Tarte tatin tomaateista

• 2 torttutaikinalevyä
• 20 punaista kirsikkatomaattia
• 7 keltaista kirsikkatomaattia
• 25 g voita
• 1 rkl sokeria
• loraus cavaetikkaa
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• tuoretta timjamia

Sulata taikinalevyt ja kaulitse ne yhteen toisiinsa ja hieman ohuemmaksi. Kun laitat ne pikkuisen päällekkäin, yhdistäminen onnistuu riittävän hyvin. Leikkaa kulmista hieman pois, aivan pyöreäksi taikinalevyä ei tarvitse saada. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Ota uunin kestävä pannu liedelle ja sulata sillä voi, lisää mukaan sokeri. Anna sokerin liueta voihin ja seoksen hieman ruskettua. Asettele tomaatit sille tasaisesti, käytä niitä niin paljon, että pohja on mahdollisimman täynnä, tomaatit hieman kutistuvat paistettaessa. Anna tomaattien kypsyä pannulla keskilämmöllä muutamia minuutteja. Siirtele niitä hieman, etteivät  ne tartu voi-sokeriseokseen. Lisää mukaan hieman etikkaa, suolaa ja pippuria ja timjamia. Anna kypsyä noin 10 minuuttia. 

Nosta taikinalevy pannulle ja painele vaikka lusikan pyöreällä päällä taikinan reunoja pannun reunoja pitkin. Pistele muutamia reikiä taikinaan haarukalla. Paista noin 20-30 minuuttia, kunnes taikinalevy on saanut nätin värin. Reunoille nousee karamellisoitunutta seosta, mutta se on vain hyvä merkki. 

Kun väri on nätti ja taikina näyttää kypsältä, ota pannu uunista ja jätä muutamaksi minuutiksi jäähtymään. Pyöräytä terävällä veitsellä taikinareunuksen ja pannun välistä ja toivo, että tarte lähtee suosiolla irti. Ota hieman tartea isompi lautanen, nosta se pannun päälle, verhoa kätesi keittiöpyyhkeillä tai patakintailla, et halua kuumaa tomaattilientä käsillesi. Kiepauta pannu ylösalaisin ja nosta se lautasen päältä pois. Hyvässä lykyllä tarte irtoaa hyvin ja lautasella on nätti piiras, jossa tomaatit ovat hyvässä järjestyksessä. Jos sattui, että joku tarttui pannuun, niin nosta se lusikalla paikalleen ja ole kuin et olisikaan. 

Galetten ohjeen otin tästä blogista. Tein tietysti vähän omalla tavallani, mutta taikinan kanssa olin aika tottelevainen. Olipa muuten helppo taikina tehdä ja käsitellä! Suosittelen!

Tomaatti-kesäkurpitsagalette

Taikina

• 3 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 120 g voita
• 0,5 dl kylmää vettä
• 2 tl cavaetikkaa
• 0,5 dl turkkilaista jogurttia

Laita jauhot, suola ja vesi yleiskoneen kulhoon, jossa on terä paikallaan. En siis tarkoita sellaista konetta, missä on pyöreäpohjainen kulho ja taikinakoukut. Englanniksi sitä sanotaan food processoriksi, en oikein tiedä mikä se on suomeksi. Käytä konetta pulse-asetuksella 5-6 kertaa, jotta voi sekoittuu jauhoihin. Lisää vesi, etikka ja jogurtti ja sekoita pulsella vielä muutamia kertoja, kunnes taikina alkaa muotoutua. Kaavi taikina toiseen kulhoon ja muotoile se palloksi. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan ainakin 30 minuutiksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla. Laita uuniin pizza- tai leipäkivi kuumenemisen ajaksi. 

Täyte

• 0,75 dl turkkilaista jogurttia
• pieni liraus vaahterasiirappia
• pikkuisen sipulitahnaa tai valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 1 pihvitomaatti
• muutaman sentin pala kesäkurpitsaa
• pieni pala juustoa (minulla parmesania)
• liraus oliiviöljyä

Odotellessasi uunin kuumenemista leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi, poista keskeltä kova kohta ja kanta. Leikkaa kesäkurpitsa vielä ohuemmiksi viipaleiksi. Sekoita kupissa turkkilainen jogurtti, siirappi, suola, pippuri ja sipulitahna tasaiseksi. 

Laita työpöydälle arkki leivinpaperia ja jauhota se kevyesti. Ota taikina jääkaapista ja nosta se jauhotetulle paperille, ripottele pinnalle vielä lisää jauhoja. Taputtele ensin käsin taikinaa mahdollisimman lempeästi pyöreäksi levyksi ja kaulitse sitä varovasti muutaman millin paksuiseksi, niin pyöreäksi levyksi kuin mahdollista. Levitä jogurttitäyte levylle, jätä pari senttiä reunoilta ilman täytettä. Levitä tomaattiviipaleet pohjalle ja niiden päälle kesäkurpitsaviipaleet. Raasta pinnalle juustoa ja jos muistat, laita muutama tippa oliiviöljyä vielä päälle. Käännä täytteettömät reunat täytteiden päälle parin sentin matkalta. Minä unohdin oliiviöljyn. Siirrä galette pizzalapiolla tai pellillä uuniin pizzakiven päälle ja paista noin 35-40 minuuttia, kunnes reunukset ovat kauniin väriset ja pinta paistunut hienoksi. Jäähdytä ja tarjoa kylmän juotavan kanssa.