Pizzaa kesän ensimmäisenä päivänä

Kesän ensimmäisenä päivänä meillä oli pizzanpaistoa ohjelmassa. Se on mukavaa tiimityötä, johon edelleen pystymme, vaikka työelämässä sitä taitoa ei enää tarvitsekaan.

 Pizzataikina

• 0,5 l vettä
• 1 pala hiivaa
• noin 13 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa

Tein taikinan edellisiltana jääkaappiin kohoamaan. Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneen kulhossa ja kone vaivasi taikinaa kymmenisen minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä (oikeasti monikäyttöisellä) suihkumyssyllä ja laitoin kulhon illalla seitsemän aikaan jääkaappiin. Aamulla kahdeksan maissa otin kulhon pois jääkaapista, se sai jäädä pöydälle edelleen peitettynä iltapäivään asti, jolloin pizzojen teko oli ajankohtaista. 

Iltapäivällä kumosin taikinan leivinpöydälle ja jaoin sen kuuteen osaan, jotka pyöritin palloiksi ja peitin ne leivinliinalla vielä kohoamaan. Taikina oli kyllä todella helppoa käsitellä, sain pallot paineltua sormin ensin litteiksi ja pyöritettyä karkeiden jauhojen päällä ohuiksi pohjiksi. 

Täytteet kuka mitenkin tykkää

• tomaattikastiketta
• mozzarellaa raasteena ja paloina
• parmankinkkua
• tonnikalaa (Lidlin lasipurkki MSC-sertifioitua)
• kevätsipulia
• salamia
• katkarapuja
• öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
• oreganoa
• viipaloituja kirsikkatomaatteja

Tein pizzoja erilaisin täyttein ja Antti paistoi ne epäsuoralla lämmöllä Big Green Eggin pizzakiven päällä. Täytin aina yhden valmiiksi metallisen pizzalapion päälle ja kun pizza alkoi olla valmis, tein seuraavan. Näin pizzat eivät olleet täytteineen liian pitkään lapion päällä ja liuttaminen lapiolta pizzakivelle onnistui hyvin. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli kaksiluonteinen, siinä oli selkeä tasainen osuus alussa, loppuosuus oli mäkistä kiipeämistä ja laskeutumista. Italiassa oli sää kuten meillä viime viikonloppuna, 8-10 astetta ja vettä satoi koko päivän. Ei käynyt kateeksi tuota keliä missä ajajat joutuivat työtään tekemään. Iloksemme hatkassa ollut virolaisella Rein Taaramäellä näytti olevan hyvässä tilaisuudessa voittaa etappi, mutta ei hän jaksanut. Voittajaksi ajoi Joe Dombrowski, joka saavutti ensimmäisen voittonsa suuressa ympäriajossa. Kokonaiskilpailun ykköspaikan otti Alessandro De Marchi.

10. kerta toden sanoo

Kohta on tarpeeksi kuumaa!

Ennen tätä postausta CampaSimpukan tunnisteluettolossa mainittiin sana pizza 9 kertaa. Olemme tietysti paistelleet pizzoja viiden ja puolen vuoden bloggaamisen aikana useamminkin, mutta niistä ei ole ollut paljon kerrottavaa. Useimmiten ongelma on ollut pohjassa ja toiseksi uunissa. Sähköuunilla nyt ei vain pääse sellaisiin kuumuuksiin, joita pizza tarvitsisi. Pohjan ongelmat ovat olleet täysin leipojaperäisiä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että oikea ohje olisi löytynyt. 

Kesällä kun olin jaloittelemassa, oli tontille ilmestynyt uusi grilli, The Big Green Egg, joka on ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Sillä on grillattu erilaisia lihoja ja paistettu patonkia. Pizzoja olemme paistaneet kaksi kertaa ennen eilistä. Jälkimmäinen kerta oli jo niin hyvä, että uskalsimme haaveilla leivinpaperin poisjättämisestä. 

Grillin saapumisen jälkeen taloon ilmestyi (tietysti tilattuna) kaksi Big Green Egg-kirjaa, joita olemme pläränneet ahkerasti erilaisia vinkkejä etsien. Myös Youtube-videoita on tullut katsottua läjäpäin. Mistä sitä ennen muuten etsittiin tietoa, kun piti kokeilla jotain ensimmäistä kertaa? Suuri osa hakutuloksista ei tietenkään liity asiaan mitenkään, jokunen on aivan päin persiettä. Yleensä jotain hyviä vinkkejä löytyy, tiedonetsintään varattu vartti on yleensä venynyt tunniksi ja etsityn tiedon lisäksi olen tullut tietäneeksi yleensä paljon  muutakin todella tärkeää.

Eilistä päivällistä aloitettiin valmistella jo perjantai-iltana, sillä halusin kokeilla taikinan kylmäkohotusta. Tein taikinan samalla ohjeella kuin ensimmäisessä kokeilussamme, mutta tällä kertaa kylmään veteen. Tai kylmään ja kylmään, sanotaan ettei lämpimään. Tällä ohjeella tulee neljä noin tavallisen ruokalautasen kokoista pizzaa. Kuivahiivan sijaan kokeilin nyt tuoretta hiivaa. 

Kylmäkohotettu pizzataikina 

• 2,5 dl viileää vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 7,5 dl durumvehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa (ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta vanhasta tottumuksesta sen laitoin)

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin päälle veden, liottelin hiivan veteen. Lisäsin muut ainekset (jätin jauhoja noin 1,5 dl mittaan siltä varalta, että jauhoja ei menisi ihan niin paljon). Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Lisäsin jauhoja noin puoli desiä vaivauksen aikana, loput jätin odottamaan leipomista. Taikinasta tuli rakenteeltaan melko kiinteä, ei yhtään tahmea vaivaimeen tarttuva pallo, jonka irrottelin nuolijalla kulhon pohjalle. Peitin kulhon kertakäyttösuihkumyssyllä ja laitoin kulhon jääkaappiin. Tuolloin oli perjantai-ilta noin kello 19. 

Lauantaiaamuna otin kulhon pöydälle noin kahdeksan aikaan. Taikina oli levinnyt kulhossa ja siinä oli paljon ilmareikiä, se oli tahmean näköistä, eikä määrä näyttänyt kovinkaan paljon lisääntyneen. Olin hieman huolissani, mutten tietenkään sanonut siitä mitään, kun Antti kysyi mitä taikinalle kuului. 

Iltapäivän puolella rohkaisin mieleni ja kumosin taikinan jauhotetulle pöydälle. Taikina oli jonkun verran kohonnut aamusta, sen kraaterinen pinta oli aika yllättävä, taikina oli kuin olikin aika kimmoisaa ja kiinteää, vaikka se näytti lähinnä lätsähtäneeltä pannukakulta. Leivinpöydällä siitä sain helposti pyöreän taikinapallon, jonka leikkasin neljään osaan. Kunkin pyöritin palloksi ja peittelin leivinliinan alle edelleen odottamaan. Valmistelin päälliset odottamaan. 

Koska oli tarkoitus yrittää saada pizzat lapiolle ja siltä grillin kivelle ilman paperia, aioin koota pizzan kerrallaan juuri ennen paistamista. Näin välttäisin sen, että pohja vettyisi ja lätty jymähtäisi metalliselle lapiolle. Yhden pizzan paistaminen veisi noin 5-6 minuuttia, joten yhden paistuessa ja ollessa melkein valmis, päällystäisin seuraavan odottamassa  olevan pohjan. 

Kun paistamisen aika lähestyi ja grilli kuumeni, valmistin pohjat loppuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin pyöritellä pohjat käsin! Aluksi hieman kyllä kaulitsin pohjia, mutta sitten pyöritin pohjia leivinalustaa vasten runsaiden durumjauhojen päällä ja taikina venyi ja pysyi lähes pyöreänä lättynä aivan mainiosti. Pohjista tuli ohuita ja suorastaan  hienoja!

Täytteinä meillä oli prosciuttoa, mozzarellaa, salamia ja tomaatteja, toisessa versiossa tonnikalaa ja jokirapuja. Jauhotin pizzalapion ja nostin pohjan sille. Levitin Muttin pizzakastiketta alimmaksi, sitten juustoa, muita täytteitä ja pinnalle vielä juustoa. Antti toimi sitten paistomestarina, hänellä oli uskallusta hulauttaa pizza lapiolta kiven päälle ja kansi kiinni. Grillissä oli lämpöä noin 350 astetta. Tällä kuumuudella pizza paistui nopeasti. Otimme pizzat uunista puulapion päälle, sillä ainoalla metallilapiolla oli odottamassa jo seuraava pizza. Emme halunneet menettää hyviä lämpöjä ja saada kaikki neljä pizzaa nopeasti paistettua. Pizzat eivät tarttuneet kiveen ollenkaan, ne oli helppo ottaa pois ja pohja oli upean rapea, reunoilta paikoin jopa hieman kärtsähtänyt, mistä minä erityisesti pidän. 

Olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Emme ole aivan varmoja siitä, mikä osuus oli taikinan yönylikohotuksella ja mikä sillä, ettei paistettaessa ollut paperia kiven ja pizzan välissä, mutta yks hailee! Näin teemme jatkossakin. Vaikkei tässä postauksessa muuten ollutkaan paljon uutta tietoa, halusin muistiin itselleni taikinan vinkit, että osaan seuraavalla kerralla tehdä samoin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Pizzaa Big Green Eggillä

Tänään meillä on Espanja-vapaapäivä, sillä La Vueltassa on lepopäivä. Tänäänkin piti syödä, joten kokeilimme ensimmäistä kertaa Big Green Egg-grilliä pizzan paistamiseen. Saimme viime viikon lopulla grilliin muutaman lisäosan, sanalla saimme tarkoitan, että ostimme, kuten koko grillinkin. Lähetyksessä tuli pizzakivi ja puoliympyrän muotoinen kivi, sekä korotusteline ruokien lämpimänä pitämiseen ja mihin ties, en ole vielä opiskellut pitkää oppimäärää koko hommasta. Ostimme pari kirjaakin Green Eggin käyttämisestä ja toisesta niistä otin pizzataikinaohjeen. 

Pizzataikina 8 pieneen pizzaan (noin 12-14 cm halkaisijaltaan)

• 2,5 dl vettä
• 1 tl active dry yeast (kuivahiivaa)
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä

Laitoin ensin yleiskoneen kulhoon hiivan, sokerin ja lämpimän veden, annoin vellin ottaa hieman vauhtia, noin 10 minuuttia. Siinä ajassa hiiva alkoi kuplia. Lisäsin kulhoon jauhot, suolan ja oliiviöljyn ja annoin koneen vaivata taikinan kiinteäksi palloksi, noin 10-15 minuuttia. Jätin taikinan kulhoon kohoamaan peitettynä noin puoleksitoista tunniksi. 

Kun oli aika paistaa pizzat, oli taikina kohonnut noin kaksinkertaiseksi. Se oli pikkuisen tiiviimpi, kuin aiemmin käyttämäni pizzantaikina, helposti käsiteltävä ja kaulittava. Halusin tehdä pizzoista pieniä, jotta saisin ne vanerisella pizzalapiolla siirrettyä suoraan grillin paistokivelle ilman leivinpaperia, jonka arvelin kärähtävän grillin yli kolmen sadan asteen kuumuudessa. 

Leikkasin taikinan kahdeksaan noin tennispallon kokoiseen palaan. Kaulitsin ne jauhojen kanssa enemmän tai vähemmän pyöreiksi lettusiksi ja jätin ne jauhoiselle leivinlaudalle odottamaan. Täytteitä keräilin jääkaapista vähän sitä sun tätä.

Pizzatäytteitä 8 pikkupizzaan

• tomaattikastiketta
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• muutama siivu italialaista salamia
• serranon kinkkua
• fetaa
• pikkupala parmesania
• muutama kypsä jokiravun pyrstö
• 1 viikuna
• pieni nokare italialaista sinihomejuustoa
• 1 rkl omenasosetta

Grilli oli kuumennettu pizzakivi sisuksissaan 330 asteeseen, jossa se pysyi hämmästyttävän tasaisesti. Täytin pari pizzaa kerrallaan, kaksi mahtui yhtä aikaa kiven päälle. Tein erilaisia täytekomboja, oli fetaa ja salamia, oli rapuja ja mozzarellaa, kinkkua ja parmesania. Yhden tein makeaksi versioksi, siihen tuli tomaattikastikkeen vastineeksi kotoista omenasosetta, vähän voimakasta sinihomejuustoa ja tuore, sopivan kypsä viikuna viipaleina. 

Paistoimme pizzoja noin 5-6 minuuttia ja niistä tuli kyllä parhaita koskaan tekemiämme kotipizzoja. Pohjasta tuli rapea ja täytteet sopivat toisiinsa hyvin, vaikka käytinkin monenlaista pikkutähdettä jääkaapissa. Vaikken olekaan suuri ulkojuuston ystävä, niin pidin makeastakin pizzasta ja jopa siinä olevasta homejuustosta. Tätä taikinaohjetta aion käyttää kyllä toistekin. Uskon, että olisin saanut vähän isommatkin siirrettyä lapiolla grilliin, mutta ainakin näissä pienissä metodi toimi hyvin. Olemme erittäin tyytyväinen Big Green Eggiin, aiomme opetella sen käyttöä vielä paljon lisää tänä syksynä.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Leivinkiven ensikäyttö - pizzaa

Ostimme jo elokuussa Eiringiltä leivinkiven, jollaisen eduista ja hyödyistä olemme lukeneet usein esimerkiksi luimupupu-blogista. Koska olen ollut kaikki nämä viikot niin kiireinen saamaton, en ole vielä kokeillut kiveä sen enempää leivän kuin pizzankaan paistamisessa. Tänään asia korjattiin. 

Aamuvarhain seikkailin lueskelemassa leivinkiven käyttöönotosta ja varsinaisesta käyttämisestä ja päädyin brittikaupan sivulle ostoksille. Tilasin puisia lastoja, jolla pizzat ja leivät on ilmeisesti helppo siirtää kuuman kiven päälle. Tämänpäiväisiin paistoksiin niistä ei vielä ollut apua, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

Ymmärsin kiven käyttämisestä sen verran, että uusi kivi pyyhitään mahdollisen kivipölyn vuoksi kostealla liinalla ja annetaan kuivua. Uusi kivi kannattanee myös kevyesti öljytä tarttumisen estämiseksi. Näin tein ja samalla ihailin kiven suunnatonta kauneutta ja toivoin, etten heti kättelyssä halkaisisi kiveä ensikuumennuksessa, enkä myöskään pudottaisi kiveä varpailleni tai lattialle (tosin uusi keittiön lattia voisi kyllä kelvata minulle), tai polttaisi itseäni kiven kanssa touhutessani. 

Kivi mahtuu sopivasti regulaariuunimme pellille ja aloitin kiven kuumentamisen hyvissä ajoin ennen kuin mitään oli tarkoitus paistaa. En kyllä osaa sanoa onko kiven käyttäminen energiataloudellista vai ei. Osaako joku muu? Jos pelkkää kiveä pitää paistella hyvä aikaa ennen ruoan päätymistä uuniin, sähköä kuluu, mutta ehkä ruoka sitten äkisti valmistuukin? 

Laitoin uunin lämpenemään 250 asteeseen. Asetin kiven pellille ja pellin uunin alaosaan, painavaa hommaa, joten kannattaa ottaa tukeva ote, tässä vaiheessahan kivi ei tietenkään ole kuuma. Koska minulla ei vielä ollut niitä neliskanttisia lastoja, suunnittelin käyttäväni tekniikkaa, jossa valjastan henkikökohtaisen voimamieheni nostamaan kuuman kiven pelteineen uunista siksi aikaa, että saisin siirrettyä pizzan kiven päälle, leivinpaperi välissä. Teen sitten autenttisemmin, kun lastat saapuvat. 

Pizzapohjaan käytin tavanomaista ohjettani, jonka olen ottanut aikoja sitten Dino D'Acampon kirjasta Fantastico! Modernia italialaista ruokaa! Kaivelin jääkaappia sopivien hävikkituotteiden toivossa ja kyllähän niitä sieltä löytyi. Oli puolikas purkki hyvälaatuista tonnikalaa, oli kinkkua ja salamia. Juustokannikatkaan eivät eilen menneet loppuun. Kyllä niistä pizzat saataisiin aikaan. Kahden kiven kokoisen pizzan pohjaan käytin:

• 1 pussi kuivahiivaa
• 4,5 dl lämmintä vettä
• 600 g jauhoja
• ripaus suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä

Tein taikinan aivan tavalliseen tapaan, ainekset sekaisin ja hieman vaivaamista, toistatunnin kohotus ja sitten leivinlaudalle pientä työstöä varten. Kaulitsin taikinan mitoitetuille leivinpapereille, joiden alla oli suht samankokoinen leikkuulauta. Levitin täytteitä maltilla, tomaattikastiketta, toiselle erilaisia kinkku- ja salamiviipaleita, toiselle tonnikalaa ja molempiin juustoa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Kun kivi oli kuumentunut noin kolme varttia, Kammenpyörittäjä nosti uunipellin kivineen päivineen pois uunista ja minä hivutin pizzan paperin päällä kivelle. Pelti takaisin uuniin ja sitten katsoimme tarkasti mitä alkoi tapahtua. 

Yleensä olen paistanut pizzoja kiertoilmalla 230 asteessa noin 12 minuuttia, nyt näytti siltä, että pohja paistui ja juusto suli noin 8 minuutissa. Taas pelti ulos uunista ja valmis pizza liu'utettiin jäähtymään leikkuulaudalle ja toinen pizza uuniin. Toimi aika kivasti. Kun molemmat pizzat oli paistettu, jäi kivi jäähtymään leikkuulaudan päälle, enkä koskenut siihen ennen kuin pitkän ajan päästä. Pitää etsiä hieman erilainen pohjaohje, sillä tämä käyttämäni pullistui hieman liikaa, eikä toivotunlaista rapeutta saavutettu. Kypsää kyllä tuli, mutta ohuempi pohja olisi mieleeni. Seuraavaksi kokeilen leivän paistamista leivinkivellä.

talven ensimmäinen jäälyhty

in action

Lisäys: Ruotsalaisen huumorin ystävät, muistakaa YLE Fem klo 21.00 Solsidan kausi 4 alkaa!